Rouva Niskanen

 Tällä viikolla on ollut koulua , töitä, vanhempainyhdistyksen kokous ja sen sellaista. Lasten kavereita (lähinnä Touhin) on ollut meillä kylässä ja torstaina saapui vielä hoitokoira. Menoa ja meinikiä on siis riittänyt. On välillä haaste pitää arki tarpeeksi väljänä. Tämä on välttämätöntä minulle, koska terveyteni ei oikein muuten kestä. On selvää, että kun on fyysisiä ongelmia, psyykkisiä ongelmia ja vielä vaihdevuodet päällä, en ole useinkaan ihan täydessä iskussa. Olen kuitenkin oppinut vuosien varrella ihan opettelemalla, että vaikka arki painaa kuinka paljon päälle, en voi tehdä määrääni enempää. Siksi asioita jää välillä tuonnemmaksi, ja siihenkin on ollut pakko tottua.  Jos tästä etsii hyviä puolia, olen varmasti joutunut prosessoimaan omaa jaksamistani keskivertoihmistä enemmän. En voi jättää väliin nukkumista, säännöllistä ruokailua ja jokapäiväisiä kivoja juttuja, edes muutamaa sellaista. Tänään Touhi menee isänsä kanssa futismatsiin (siis sellaiseen, jossa T. pela...

 Ei voi sanoa muuta , kuin että on kyllä ollut stressiviikko. Toki on ollut mukaviakin asioita. Olen terveenä, koko muu perhe on myös. Toki lapset ovat ehtineet jo väsähtää koulussa alkusyksyn aikana, mutta nyt alkoi onneksi syysloma. Maanantai-iltana vietiin akvaariokasveja ja kiviä uuteen akvaarioon. Samalla laitettiin lannoitetta ja käynnistettiin lämmitin. Täytyy toivoa, että bakteeristo kehittyy normaalisti. Keskiviikkona puolet kaloista siirtyi uuteen akvaarioon. Täytyy sanoa, että kalojen pyydystäminen ei ole ollenkaan lempihommaani. Se oli myös vaikeaa. Varsinkin kongontetrat ovat salamannopeita. Kalaset selvisivät onneksi matkasta ja pienen totuttelun jälkeen useimmat näyttivät ihan normaaleilta uudessa kodissa. Touhilla oli maanantaina normaalit treenit ja tiistaina peli. Minä en ollut mukana kummassakaan, mutta kaikki oli kuulemma sujunut ihan hyvin :) T. tykkää treenata ja pelata ja säännöllinen liikunta tekee hyvää hänelle kuten itse kullekin. Eräs paikka, jossa T. ja...

Naakka oli onnekas : hän sai kutsun Suomen lasten itsenäisyysjuhliin, joihin kutsuttiin kaksi lasta jokaisesta Suomen kunnasta. Kun kutsu lokakuussa kävi, Naakka oli heti valmiina. Ääripäälapseni, joka ei esimerkiksi käy harrastuksissa, koska kaipaa henkistä lepoa koulupäivien jälkeen, oli heti lähdössä 500 lapsen juhliin. Koska samalla viikolla on vielä nelosten tanssit, molemmat juhlat menevät samalla juhla-asulla. Sinä on sekin etu, että nyt juhla-asu on "korkattu" eikä asun käyttämistä tarvitse sen enempää jännittää. Huoltajia ei joukkoon kutsuttu, mutta me saimme seurata tilannetta Valtioneuvoston Youtube-kanavalta. Jännittävin tilanne oli monille kuten Naakallekin pääministerin kättely. Naakkaan on kuitenkin luottaminen - hän selvisi kättelystä ja vaihtoi muutaman sanankin. Juhlissa tutustuttiin Valtioneuvoston linnaan, syötiin ja kuunneltiin yllätysesiintyjää - se oli Käärijä <3  Naakka ei ole mikään meluihminen. Siksi hän ei kauan juhlatilassa viihtynyt - oli vars...

Ruuhkavuodet - aihe jatkuu ...ajattelin nyt listata, millaisia asioita haluan kiireestä huolimatta säilyttää elämässäni ja myös lasteni elämässä. Ehkä nekin osaltaan lisäävät kiirettä, mutta niistä ei siitä huolimatta luovuta. Toki aina ei ehdi kaikkea. Ensimmäinen on ystävien näkeminen - ihan kasvokkain. Meillä on tällä viikolla ollut kahtena päivänä ystäviä kylässä. Molemmat ovat ns. vanhoja ystäviä ja myös samalla lastemme kummeja. Kyläilyperiaate on myös tuttu kaikille - meidän kotiin tullaan siinä tilanteessa, jossa sillä hetkellä olemme. Erikseen ei tehdä pikasiivouksia tms. Innostuin kuitenkin nakkikeiton lisäksi leipomaan sämpylöitä ja valmistamaan mansikkarahkaa. Hyvin kelpasi kaikille.  Jos mietin, olen ehkä harrastanut itse kylässä käymistä hieman vähemmän. Se on johtunut ja johtuu vielä edelleenkin osittain siitä, että minua tarvitaan kotona henkilönä, joka esimerkiksi järjestää ruuan pöytään ja käy kaupassa...toki on myös seurana. Tätä aluetta haluan kyllä kehittää, ja...

Kun kiireisistä vuosista perhe- ja työelämässä (ja vähän muuallakin) alettiin puhua ruuhkavuosina, tykästyin sanaan heti. Sana kuvaa mielestäni hyvin minun ja perheeni päivittäistä härdelliä.  Meillä ei itse asiassa ole edes isoja harrastuskuvioita, koska kumpikaan lapsi ei ole vielä tykästynyt johonkin lajiin/lajeihin mitenkään kovin intensiivisesti. Siitä huolimatta päivät ovat täysiä. Se tarkoittaa sitä, että arkisin kello soi 6.30 ja suljen iltalukemiseni kirjankannet viimeistään 22.30.  Aamut ennen töitä, koulua ja päiväkotia sujuvat sinänsä pääasiassa hyvin. Ongelmia tulee, mikäli kolmasluokkalainen on kadottanut koulutarvikkeita (tai ajantajun) tai eskarilainen on noussut väärällä jalalla sängystä ylös. Päivällä jakaudumme eri paikkoihin , kunnes tulee iltapäivä. Eskarista haku menee välillä tiukoille, varsinkin jos minulla on töissä kokous, joka venyy. Eskarilaisen suu menee mutrulle, mikäli haen liian myöhään ;)  Kolmasluokkalainen saapuu "omia teitään" koulusta...

Ruoka. En ole ihan varma , näkyykö ruuan kallistuminen (tulevaisuudessa pitäisi kallistua vielä enemmän) vielä perheeni taloudessa. Suoraan sanottuna, olemme menneet hyvin yksinkertaisella linjalla viime aikoina kiireen takia, onneksi lapset eivät vaadi kummoisia. Meillä on piakkoin puutarhapalstalla kevätkylvöjen aika. Tulee väkisinkin mieleen, että ehkä kannattaa kylvää tänä vuonna sellaista, mikä oikeasti kasvaa ja tulee ruokapöytään. Ehkä tilanne ei ole ihan niin vakava, mutta puutarhapalstaan liittyvät ajatukseni ovat hieman erilaisia kuin aiemmin. Tavallaan, tällainenhan olisi tietynlainen paluu juurille. Puutarhapalstat ja muut kaupunkipuutarhat ovat historiallisesti tarjonneet kaupunkilaisille mahdollisuuden viljellä ruokakasveja: perunoita, kaalia, juureksia... Vaikka moni meihin vaikuttava asia maailmalla on hivenen solmussa, hyvääkin tapahtuu. Naakan koululla oli tilaisuus, jossa koko koulu oli salissa samaan aikaan seuraamassa yhteistä ohjelmaa :) Tämä ei olisi normaalina ...

Yllätin itseni ja Naakan muistelemasta teatterissa käyntiä. Se oli syksyllä puolitoista vuotta sitten. Me kävimme katsomassa Koiramäen Suomen historian. Touhi oli vielä liian pieni osallistumaan, mutta me me Naakan kanssa nautimme täysin siemauksin. Tänä syksynä olisi ollut ehdottomasti Touhin vuoro. Hän on satuiässä, ja nauttisi luultavasti teatterista todella paljon. Jopa päiväkodissa kiertävät teatteriryhmät ovat nyt tauolla, joten hän ei ole saanut teatterista edes maistiaisia. Muistelumme heräsi, kun luin Naakalle iltalukemiseksi Miiru tanssii - kirjaa (kirjahyllystä ysäriltä). Siinä tanssijan urasta haaveillut Miiru muuttaa Lontooseen isotätinsä luokse käydäkseen balettikoulua. Olen itsekin nauttinut näiden lukuhetkien nostalgiasta valtavasti. Kun aika tästä paranee, varaamme ehdottomasti liput teatteriin koko perheelle! Minulla oli täysi työviikko , ja aloinkin olla perjantaina melkoisen väsynyt. Tänään heräsin ärsyttävän aikaisin, enkä viitsinyt enää jäädä kipeän selän kanssa ...