Rouva Niskanen

Viikko hurahti jälleen loppuaan kohti. Sää on ollut kirpakka, mutta kuten olen aiemminkin kertonut, saan energiaa, kun naamalleni osuu viileä tuuli - tosin se energia on rajallista ;) Olen edelleen klo 19 jälkeen aivan loppu. Eilen saatiin viimein tilattua koulukuvat. Kuvausfirma oli vaihtunut, ja mielestäni tilaussysteemi oli hankalampi kuin ennen. Joka tapauksessa, homma on painanut mielessä jo viikkoja, nyt se saatiin sentään tehtyä. Surkeaa taas on, että meidän lähieläinkauppa lopettaa. Eläinkauppoja alkaa olla koko Helsingissä todella vähän. Olen keskittänyt ostokseni lähikauppaan, mutta meillä on varsin pienet ja harvoin tarvikkeita tarvitsevat lemmikit.. Naakalle täytyy hankkia juhla-asu. Hän sai mahdollisuuden osallistua joulukuussa astetta hienompaan tilaisuuteen, johon ei ihan verkkareissa voi mennä. Naakka on aivan innoissaan, vaikka mitä tahansa reaktiota voi odottaa - siispä asua hankkimaan :D  Hän on tähän asti ollut "mikä vain käy, kunhan tuntuu mukavalta" -t

Jo edesmenneet isoisäni ja isoäitini olivat eläkkeellä ollessaan kovia matkustamaan. He Kävivät läpi kiertomatkat naapurimaihin, mutta kun etelänmatkat alkoivat tulla muotiin, he suuntasivat sellaiselle..todella monta kertaa. Usein he matkustivat kielitaitoisemman nuoren polven kanssa, mutta jäivät myös toisinaan keskenään vielä toiseksi lomaviikoksi, kun nuoremmat lähtivät takaisin Suomeen ja töihin. Esimerkiski Rodoksella pärjäsi tuohon aikaan hienosti suomeksi. Suomalaisia turisteja oli paljon, eikä monilla ollut kielitaitoa. Minäkin olin isovanhempien mukana kerran, ravintolassakin pystyi tilaamaan suomeksi. Jos ei pystynyt, isovanhempani ottivat kuulemma listalta aina saman annoksen, jotta tietäisivät, mitä tilaavat.  Joku voisi pitää sen ajan ihmisiä juntteina - minusta he taas olivat varsin rohkeita lähtiessään matkaan ja toimiessaan parhaan taitonsa mukaan. Jälkeen tulevat sukupolvet ovat saaneet enemmän oppia tai ainakin mahdollisuuden siihen. Nykyisellaan suomalaisten kieli

Kummallakaan lapsella ei ole sosiaalisen median tilejä. Tai on, Whatssap, sen viestitoiminto on niin helppo. Kun tarkemmin ajattelee, onhan heillä pelitilit Pokemon go:ssa ja Robloxissa. Jälkimmäinen on minulle vierain, vaikka sitä kyllä selitetään minulle päivittäin ;) Sen sijaan lapseni ovat näkyneet sosiaalisessa mediassa.Täällä blogissa he ovat seikkailleet koko elämänsä ajan. Kuvissakin he ovat, mutta ei kasvokuvissa. Se on ollut ok myös heille. Blogista selviää asuinpaikkakuntamme, mutta ei tarkkaa paikkaa. Olen koko ajan pyrkinyt kirjoittamaan lapsistamme korrektilla tavalla. Jätän kirjoituksistani pois asiat, jotka he voisivat tuntea nolostuttavina tai joita he eivät halua, että heistä kirjoitetaan. Blogin on tarkoitus olla paikka, josta löytyy perheemme vaiheita muodossa, jota on hyvä esimerkiksi muistelumielessä lukea. Minulla on sosiaalisen median tilejä (Facebook ja Instagram). Tiktok löytyy, siis tili, mutta poistin sovelluksen, kun se ei ollut minusta tarpeeksi kiinnost

 Olin arponut jo muutaman vuoden , olisiko mökki lasten kanssa syksyllä yhtä mukava paikka kuin kesällä. Lokakuussa nimittäin esimerkiksi vesileikit ovat sattuneesta syystä no no (no, ainakin melkein). Päätimme kuitenkin, että loman alku on hyvä aika mennä mökille. Alussa olikin tekemistä. Syysloman alkuun sattuivat tietenkin syksyn tähän asti kylmimmät päivät. Saapuessamme lämpöasteita oli vain muutama, sekä sisällä että ulkona. Ilmalämpöpumpun, pattereiden, takan ja kiukaan avulla mökki lämpeni illaksi noin 18 asteeseen, joka riitti nukkumiseen peittojen alla. Aika nätisti lapset menivät ulos pissalle (joo, minä myös kun oli pakko ;) ). He tuntuivat olevan jopa ylpeitä suorituksestaan ja syytä olikin! Kaikki vessahommat sujuivat heidän kanssaan hyvin. Mökillä on ulko-wc, jonne mentiin pipon ja taskulampun kanssa.  Miten me viihdyttiin? Toki isompia ja pienempiä selkkauksia tuli kuten aina, mutta pääasiassa kaikki sujui hyvin. Talvihorroksesta heränneet kärpäset aiheuttivat aistionge

Aloin oikein miettiä , millaisia arkirutiineja meillä on. Kun lapset olivat pienempiä, näistä oli helpompi kirjoittaa. Nyt on enemmän liikkuvia, kodin ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikuttavat minun, Naakan ja Touhin arkeen. Päivät menevät suurin piirtein näin: 1. Minun herätyskelloni soi 6.35. Vääntäydyn ylös sängystä noin 10 minuuttia tämän jälkeen. Touhi on jo siirtynyt katsomaan telkkaria. 2. Kahvia! Kahvinkeitin on ladattu valmiiksi illalla. Avaan läppärin ja laitan Ylen aamu-tv:n auki. Teen aamupalan. Touhin hampaat pestään. Touhille tehdään aamupala. 3. Naakka herää ja menee aamupesulle.  Naakka tekee itse. Kun olen syönyt, siirryn pesulle ja pukemaan. Naakkaa täytyy hieman avittaa kellon kanssa, se unohtuu.  4. Minä varustaudun ulkovaatteisiin ja laitan työtepun selkään - lähtö töihin. Lapset varustautuvat ja lähtevät kouluun. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ 5. Palaudun töistä neljän

 Pari päivää sitten meillä äänestettiin : tehdäänkö jäljellä olevista talviomenoista sosetta vai uusi omenapiirakka. Jälkimmäinen voitti. Tein siis omenapiirakan. Se menee yleensä meillä hetkessä, itse otan piirakkaa yleensä yhden palan :D  Myös sose on suosittua: sitä syödään puuron päällä, mutta Touhi tykkää syödä omenasosetta myös vaalean leivän päällä. Omenasosetta saadaan onneksi myös lasten mummolasta - siltikään se ei meidän kulutuksella kestä koko talvea. Tykkään, kun edes joku "hillo" on kotitekoista. On mukavaa ajatella, että ainekset on kerätty suoraan puusta, eikä kauppa ole ollut välikätenä. Omenapuuhun ei ole oikein mahdollisuutta kaupunkioloissa myöskään: palstalla pensaat saavat olla noin metrin korkuisia. Onneksi saimme omenoita lahjaksi. Minä sinnittelin viime viikonloppuna turhaan ilman astmalääkkeitä - menin työterveyteen, jossa todettiin lyhyen keskustelun jälkeen, että hups, minulle olikin annettu väärät ohjeet. Lääkkeitä olisi pitänyt syödä normaalisti

Työrintamalla alkaa helpottaa - kohta tulee syysloma ja sijaisuus loppuu. "Keikka" toisessa työpisteessä on ollut pääasiassa mukava. Tekemistä on vielä paljon, ja hoidan edellisen työpisteen työtehtäviä vielä jonkin verran aina jouluun saakka. Olen pääasiassa vähän huono muutoksissa. Siksi toivon, ettei minulle tulisi vanhassakaan paikassa liikaa työtehtäviä heti alkuun. Olen hiljalleen opetellut kieltäytymistä. Liian kiltille työntekijälle annetaan tehtäviä ylenmäärin. Sijaisuuspaikastani jään ikävöimään työkavereita - kaikki on mennyt sillä puolella aivan valtavan hyvin. On ollut myös mielenkiintoista tutustua saman firman toiseen toimipisteeseen - paljon on samaa, mutta yllättävän paljon on myös erilaista. Pääasiassa kokemus muodostui hyväksi, toivottavasti minua ei kuitenkaan vähään aikaan siirretä uudestaan ;)  Syysloma? Odotan ja en odota . Toisaalta on hyvä saada pieni lepotauko töistä, toisaalta taas ykkös- ja nelosluokkalaisen vanhemmalle syysloma on enemmän tai väh

Meillä kävi noin viikko sitten pelottava tilanne Touhin kanssa. Hän oli käynyt suihkussa ja sai kylpytakin ylleen. Sitten hän käytännöllisesti katsoen valahti. Olin onneksi lähellä ja pidin kiinni, mutta luulin siinä vaiheessa, että hän pelleilee (7-vuotiaallani on sellainenkin tapa). Hän sanoi ettei näe mitään. Hän kuitenkin tokeni ja lähti pois kylpyhuoneesta. Eteisessä hän kaatui uudelleen ja sanoi ettei näe kunnolla. Sitten hän alkoi oksentaa kaaressa. Siinä vaiheessa soitin hätänumeoon. Touhi ei ensihoitoa odotellessa enää menettänyt tajuntaa. Ambulanssin tullessa hän oli lepäämässä sohvalla varsin kalpeana. Touhista otettiin sydänfilmi ja verensokeri sekä katsottiin neurologinen status. Kaikki oli ok. Vielä parin tunnin päästä Touhia huippasi vähän. Sen jälkeen kaikki oireet hävisivät. Touhi söi ja joi normaalisti ja lähti leikkimään naapuriin (naapurissa toki tiedettiin tilanteesta). Kaikki sujui hyvin. Kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Koulussa on mennyt mainiosti - sinneki

 Se klassinen ensimmäinen kylmä aamu - lämpötila Helsingissä pari astetta plussan puolella. Olin edellisenä iltana pinonnut eteisen pöydälle lapsille lämpimämpiä vaatteita. Naakka tosin kieltäytyi ulkohousuista. Hänen mukaansa on tylsää ottaa ulkohousut, kun lämpötila on päivällä 15 astetta. Ihan hyvä peruste! Naakka ei selvästikään edelleenkään ole siinä iässä, että esimerkiksi ulkohousut ovat tyhmät. Hän on pikemminkin odotellut hämäriä ja kirpakoita aamuja - äitinsä tytär! Itselläni ei ollut kriisiä - etäpäivänä lähden yleensä lenkille ennen työn aloittamista. Kävin kurkkaamassa puutarhapalstaa. Siellä oli hallaa maassa. Kastelukannun vesi oli jäätynyt. Täytyypä käydä kippaamassa pois kun sulaa, ettei mene kannu rikki. Pääsin eilen käymään salilla . Minulla on nyt myös ensimmäinen "moikkaustuttu" salilla. Juttelimme, kuinka mukavaa uimahallin salilla on käydä, kun siellä käy kaikennäköisiä ihmisiä kaikista ikäluokista.  Vaikka en sinänsä pidä ajattelusta, että ulkonäöllä

Kielitaito on kiehtonut minua aiheena jo pitkään. En voi itse kehuskella kovin vahvalla kielitaidolla, käytännössä kaikkien vieraiden kielten suullinen kielitaito on oikein surkastunut. Nyt kuumottaa jo, jos joutuu esimerkiksi kertomaan ammatistaan englanniksi. Normaalit tien neuvomisjutut osaan kapungilla kulkiessa :) Olen opiskellut "ennenvanhaan" varsin monia kieliä. Englanti, ruotsi ja saksa - peruskoulu ja lukio. Yliopistossa kävin viron- ja espanjantunneilla. Kertasin myös saksaa. Erikoisin kieli, johon hieman tutustuin, oli udmurtti. Aikuisiällä olen opiskellut jonkin verran saamea ja venäjää. En voi myöskään kehuskella, että olisin ollut lapsena vieraista kielistä kovin kiinnostunut - moni piti ala-asteella englannintunteja mukavina. Mukavia ne minustakin olivat, mutta en oikein malttanut lueskella kirjan kappaleita kotona. Nuorena aikuisena kuulin paljon puhetta kielitaidosta ja häpesin omaani. Lukiossa englanti oli mennyt aika huonosti - en vain hahmottanut kieliop