Juhlan odotusta ja kipuja

Viikko hurahti jälleen loppuaan kohti. Sää on ollut kirpakka, mutta kuten olen aiemminkin kertonut, saan energiaa, kun naamalleni osuu viileä tuuli - tosin se energia on rajallista ;) Olen edelleen klo 19 jälkeen aivan loppu.

Eilen saatiin viimein tilattua koulukuvat. Kuvausfirma oli vaihtunut, ja mielestäni tilaussysteemi oli hankalampi kuin ennen. Joka tapauksessa, homma on painanut mielessä jo viikkoja, nyt se saatiin sentään tehtyä.

Surkeaa taas on, että meidän lähieläinkauppa lopettaa. Eläinkauppoja alkaa olla koko Helsingissä todella vähän. Olen keskittänyt ostokseni lähikauppaan, mutta meillä on varsin pienet ja harvoin tarvikkeita tarvitsevat lemmikit..

Naakalle täytyy hankkia juhla-asu. Hän sai mahdollisuuden osallistua joulukuussa astetta hienompaan tilaisuuteen, johon ei ihan verkkareissa voi mennä. Naakka on aivan innoissaan, vaikka mitä tahansa reaktiota voi odottaa - siispä asua hankkimaan :D 

Hän on tähän asti ollut "mikä vain käy, kunhan tuntuu mukavalta" -tyyppinen lapsi. Juhlamekkoa valitessa oli taas todella hankalaa. Mikään ei saa erottua eli ei saa olla eriväristä vyötä muun kankaan kanssa tms. Eikä minkäänlaisia krumeluureja. 

Lopulta löytyi sopiva mekko, joka on nyt tilauksessa. Boleron löysin paikalliselta ostarilta, enää tarvittaisiin sukkikset ja kengät. Veikkaan että kengät tulevat olemaan haasteellisimmat. Täytyy kokeilla, jos löytyisi.

Syysloman vietin niin, etten tehnyt juuri mitään, mitä teen yleensä. Se toimi varsin hyvin, vaikka työ imaisi mukanaan nopeasti. Kipuja on ollut kehossa paljon, ihan liikaa. Olen joutunut turvautumaan särkylääkkeeseen.

Kävin torstaina aamusalilla ennen töiden alkua. Siellä meni suhteellisen mukavasti, ja sen jälkeen niskakipu helpotti, mutta vain lyhyeksi aikaa. Huomenna on Pilates, joka toivon mukaan taas auttaa johonkin osaan kehoa.

Sanon suoraan, että välillä väsyn. Olen paininut parikymppisestä asti kehon eri kiputilojen kanssa, ja tehnyt asialle koko ajan vaihtelevasti jotakin. On aika masentavaa, kun alaselkäkivut palasivat kymmenen vuoden tauon jälkeen. Plääh.

PS. Eilen aamulenkillä valo tuli hauskasti siltojen välistä. Minulle tuli mieleen lapsuuden suosikkini, Ihmemaa Ozin keltatiilitie :)

PPS. Huomaan iloitsevani täysillä lasten mukana: kun Naakka on todella iloinen, kuten juhlakutsusta, minäkin olen todella iloinen <3

PPPS. Joskus ei vain voi iloita, kuten jatkuvista kiputiloista.

Kuinka on kielitaidon laita, osa 2

Jo edesmenneet isoisäni ja isoäitini olivat eläkkeellä ollessaan kovia matkustamaan. He Kävivät läpi kiertomatkat naapurimaihin, mutta kun etelänmatkat alkoivat tulla muotiin, he suuntasivat sellaiselle..todella monta kertaa.

Usein he matkustivat kielitaitoisemman nuoren polven kanssa, mutta jäivät myös toisinaan keskenään vielä toiseksi lomaviikoksi, kun nuoremmat lähtivät takaisin Suomeen ja töihin.

Esimerkiski Rodoksella pärjäsi tuohon aikaan hienosti suomeksi. Suomalaisia turisteja oli paljon, eikä monilla ollut kielitaitoa. Minäkin olin isovanhempien mukana kerran, ravintolassakin pystyi tilaamaan suomeksi. Jos ei pystynyt, isovanhempani ottivat kuulemma listalta aina saman annoksen, jotta tietäisivät, mitä tilaavat. 

Joku voisi pitää sen ajan ihmisiä juntteina - minusta he taas olivat varsin rohkeita lähtiessään matkaan ja toimiessaan parhaan taitonsa mukaan.

Jälkeen tulevat sukupolvet ovat saaneet enemmän oppia tai ainakin mahdollisuuden siihen. Nykyisellaan suomalaisten kielitaito kuitenkin kapenee. Englannilla pärjää valtaosa, muiden vieraiden kielten taitotaso heikkenee.

Itse uskallan väittää, että englannin taito on jakautunut - meillä on valtavan hyvin englantia osaavia nuoria ja sen lisäksi sellaisia, joilla taito on heikko. Aiemmin oli enemmän taitajia kahden ääripään välimaastossa. 

Taitoakin on monenlaista - uskon, että puhetaito on parantunut. Englantia pääsee käyttämään esimerkiksi verkossa aiempia vuosikymmeniä helpommin. Ainakin isoissa kaupungeissa kielitaitoa tarvitaan jo ravintolassa tilaamiseen.

Luulen sen sijaan, että vaativa englanninkielinen teksti (esimerkiksi tiedeteksti) on yhtä vaikeaa kuin aiemminkin - koska lukutaito muutenkin heikkenee, uskon, että niin käy myös vieraiden kielten osalta.

Entä oma jälkipolvi? No, katsotaan. Harvinaisen sukukielen opiskelusta tykkää kumpikin. Naakka tykkää englannista, mutta ei ollenkaan arvosta, että menimme valitsemaan hänelle ranskan A1-kieleksi. Se ei ole tällä hetkellä ollenkaan suosikki.

Touhi tykkää tällä hetkellä ranskasta. Se voi johtua siitä, että hän oikeasti tykkää. Toisaalta alkuopetuksen ranska on oppimista leikin avulla, eikä oppikirjoja vielä ole ollenkaan. Ne tulevat vasta kolmannella luokalla.

Molemmille tulee uutena vieraana kielenä ruotsi kuudennella luokalla. Sen jälkeen valintamahdollisuuksia on yläkoulussa. Katsotaan, mikä alkaa ja mikä jatkuu. 

Lapset ja sosiaalinen media

Kummallakaan lapsella ei ole sosiaalisen median tilejä. Tai on, Whatssap, sen viestitoiminto on niin helppo. Kun tarkemmin ajattelee, onhan heillä pelitilit Pokemon go:ssa ja Robloxissa. Jälkimmäinen on minulle vierain, vaikka sitä kyllä selitetään minulle päivittäin ;)

Sen sijaan lapseni ovat näkyneet sosiaalisessa mediassa.Täällä blogissa he ovat seikkailleet koko elämänsä ajan. Kuvissakin he ovat, mutta ei kasvokuvissa. Se on ollut ok myös heille. Blogista selviää asuinpaikkakuntamme, mutta ei tarkkaa paikkaa.

Olen koko ajan pyrkinyt kirjoittamaan lapsistamme korrektilla tavalla. Jätän kirjoituksistani pois asiat, jotka he voisivat tuntea nolostuttavina tai joita he eivät halua, että heistä kirjoitetaan. Blogin on tarkoitus olla paikka, josta löytyy perheemme vaiheita muodossa, jota on hyvä esimerkiksi muistelumielessä lukea.

Minulla on sosiaalisen median tilejä (Facebook ja Instagram). Tiktok löytyy, siis tili, mutta poistin sovelluksen, kun se ei ollut minusta tarpeeksi kiinnostava. Luen mielummin tekstiä kuin katselen nopeatempoisia videoita. Joskus mieleni saattaa muuttua.

Tilini ovat yksityisiä, siellä lasteni naamat näkyvät ajoittain. Eivät kuitenkaan suorina kasvokuvina. Olen vähentänyt lasteni kuvien julkaisua, kun he kasvavat. Kuviini kommentoivat yleensä läheisimmät ystäväni ja sukulaiset.

Kaikesta voi siis päätellä, ettei kantani lapsista sosiaalisessa mediassa ole täysin kieltävä. Olen kuitenkin varovainen. Uskon asiassa eräänlaiseen keskitiehen - kuten mitään muutakaan paikkaa, en halua, että lapset alkaavat pelätä sosiaalista mediaa. 

Meillä on käytössä Family link, josta kumpikin lasten vanhempi voi seurata lasten puhelimen käyttöä. Molemmilla puhelin menee kiinni klo 19. Kumpikin kuuluu luokan tms. Whatssap-ryhmään, mutta ei ole kovin kiinnostunut siitä.

Touhi on kiinnostunut Youtubesta ja haluaisi oman legoaiheisen kanavan. Olen nostanut käteni pystyyn, en kuitenkaan kieltääkseni. En ymmärrä videoiden kuvaamisesta juurikaan mitään. Touhi saattaa saada tässä kuitenkin apua :) , joten tulevaisuudessa T. saa mahdollisesti videonsa julkaistua.

"Hyvä renki, mutta huono isänsä" - ilmaisu on varmasti oikein kulunut. Se sopii mielestäni kuitenkin hyvin sosiaaliseen mediaan ja sen eri-ikäisiin käyttäjiin. Käyttötaidot ratkaisevat.

Mökki syyslomalla

 Olin arponut jo muutaman vuoden, olisiko mökki lasten kanssa syksyllä yhtä mukava paikka kuin kesällä. Lokakuussa nimittäin esimerkiksi vesileikit ovat sattuneesta syystä no no (no, ainakin melkein). Päätimme kuitenkin, että loman alku on hyvä aika mennä mökille.

Alussa olikin tekemistä. Syysloman alkuun sattuivat tietenkin syksyn tähän asti kylmimmät päivät. Saapuessamme lämpöasteita oli vain muutama, sekä sisällä että ulkona. Ilmalämpöpumpun, pattereiden, takan ja kiukaan avulla mökki lämpeni illaksi noin 18 asteeseen, joka riitti nukkumiseen peittojen alla.

Aika nätisti lapset menivät ulos pissalle (joo, minä myös kun oli pakko ;) ). He tuntuivat olevan jopa ylpeitä suorituksestaan ja syytä olikin! Kaikki vessahommat sujuivat heidän kanssaan hyvin. Mökillä on ulko-wc, jonne mentiin pipon ja taskulampun kanssa. 

Miten me viihdyttiin? Toki isompia ja pienempiä selkkauksia tuli kuten aina, mutta pääasiassa kaikki sujui hyvin. Talvihorroksesta heränneet kärpäset aiheuttivat aistiongelmia Naakalle, joten kärpäset saivat lähteä. 

Luin mökillä enemmän kuin vähään aikaan. Lucinda Rileytä, Agatha Christietä sekä erilaisia aikakauslehtiä, joita mökiltä löytyi. Pyrin pysymään pois somejulkaisuista, sillä halusin vaihtelua. Telkkarista katsottiin vain uutiset. 

No, lapset katselivat tietokoneelta lähinnä Olipa kerran ihmistä, se sallittakoon. Ulkoleikkeihin he tarkenivat kerrospukeutumisen voimin. Talvivaatteita meillä ei sentään vielä ollut, olemme juuri siirtyneet syysvaatteisiin ;) 

Minua ilahdutti, että sisarukset leikkivät pitkästä aikaa paljon keskenään. Onko sitten moraalitonta, mutta pääasiassa he leikkivät sotaa. Kalliolla mökin vieressä toimii ilmavalvonta, ja koneiden menosuunnasta sähkötetään kyseiseen kaupunkiin. 

Pääsin kodinturvajoukkoihin, kuten arvata saattaa :D Siihen kuului erilaisia huoltotehtäviä, mutta myös muun muassa puutöitä.

Luulen, että osaksi lasten sotaleikkien taustalla on seikkailuikä sekä maailman tapahtumat, toisaalta molempien kiinnostus historian tapahtumiin. Veikkaan, että sotaleikkejä on leikitty kivikaudesta alkaen, eikä se tarkoita oikean sodan ihannointia. Lapsi käsittelee asioita leikin voimin.

PS. Naakka oli ainoa, joka uskalsi mennä saunasta järveen kastautumaan - aika kova tyyppi!

PPS. Olen huomannut, että loma kuin loma menee kohdallani hyvin, jos saan käyttää aikaa lukemiseen :) 

PPPS. Mökki saattaa valikoitua syysretkemme kohteeksi toistekin!

Hahmotelma arkirutiineista

Aloin oikein miettiä, millaisia arkirutiineja meillä on. Kun lapset olivat pienempiä, näistä oli helpompi kirjoittaa. Nyt on enemmän liikkuvia, kodin ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikuttavat minun, Naakan ja Touhin arkeen. Päivät menevät suurin piirtein näin:

1. Minun herätyskelloni soi 6.35. Vääntäydyn ylös sängystä noin 10 minuuttia tämän jälkeen. Touhi on jo siirtynyt katsomaan telkkaria.

2. Kahvia! Kahvinkeitin on ladattu valmiiksi illalla. Avaan läppärin ja laitan Ylen aamu-tv:n auki. Teen aamupalan. Touhin hampaat pestään. Touhille tehdään aamupala.

3. Naakka herää ja menee aamupesulle.  Naakka tekee itse. Kun olen syönyt, siirryn pesulle ja pukemaan. Naakkaa täytyy hieman avittaa kellon kanssa, se unohtuu. 

4. Minä varustaudun ulkovaatteisiin ja laitan työtepun selkään - lähtö töihin. Lapset varustautuvat ja lähtevät kouluun.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

5. Palaudun töistä neljän jälkeen. Kahvia ja läppäri, kirjanlukua. Naakka on yleensä jo kotona ellei ole kaverilla tai kaveri meillä. Touhille pitää yleensä soittaa ja hän ilmoittaa olevansa kodin lähistöllä. Alan valmistaa päivällistä.

6. Syömme yhdessä. Tosin Naakkaa häiritsee minun & Touhin jutustelu ja hän lähtee kirjan ja ruuan kanssa toiseen huoneeseen. Tämä on oikein ok, koska hän lukee kirjaa :D 

7. Minulla on yleensä kaupassa käynti tai jokin kotityö, lapsilla läksyt, molempia täytyy valvoa läksyjen kanssa, Touhi tekee vähemmällä napinalla. Touhi lähtee yleensä kaverille ruuan ja läksyjen jälkeen, Naakka hoitaa kaverihommat useimmiten suoraan koulusta ja kotoilee päivällisen jälkeen.

8. Jos olemme kaikki kotona, yritän innostaa lapset ulos vähäksi aikaa kanssani. Pokemon go on auttanut asiaa. Minulla voi olla tässä kohtaa myös lenkillä käynti ystävän kanssa tai jotakin omaa tekemistä, usein lukemista/pianonsoittoa/ hyvä tv-sarja.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

9. Iltatoimet alkavat noin 19.10. Iltapala. Lapset saavat syödä useimmiten telkkarin ääressä. Tähän varataan melko paljon aikaa. Noin 19.45 on gerbiilien hoito - heille silittelyä, uutta tekemistä ja iltapalaa.

10. Noin 20.00 on Touhin iltasatu. Hän lukee lauseita myös itse niin että r-äänne sanotaan oikein ;) Välillä Naakkain haluaa kuunnella. 21.30 siirrytäään iltauutisten pariin. 20.50 Naakka menee pesemään hampaat, urheiluruudun jälkeen Touhin hampaat pestään. Noin  21.10 Touhi on sängyssä nukkumassa ja Naakka lukemassa.

11. Sen jälkeen: minun iltapalani, iltapesuni, Duolingo-venäjä sekä iltalukeminen. Alan nukkua noin 22.15. 

Siinä olivat meidän arkirutiinit! Vaihtelua on ja joskus iltaisin ehditään tekemään enemmänkin kuten eilen - olimme uimahallissa. Tosin silloin iltatoimet siirtyivät alkamaan 20.30, joten ihan joka päivä ei tällaista voi tehdä.

Meillä On yritetty yksinkertaistaa päiviä, kun olemme huomanneet, että siitä hyötyvät kaikki. Perheet ovat kuitenkin erilaisia, ja erilaiset systeemit toimivat eri perheissä. Välillä myös meillä menee täysin pieleen. Yleensä kaikki kuitenkin sujuu suhteellisen hyvin.

Koulukuvia ja vielä yksi omenapiirakka

 Pari päivää sitten meillä äänestettiin: tehdäänkö jäljellä olevista talviomenoista sosetta vai uusi omenapiirakka. Jälkimmäinen voitti. Tein siis omenapiirakan. Se menee yleensä meillä hetkessä, itse otan piirakkaa yleensä yhden palan :D 

Myös sose on suosittua: sitä syödään puuron päällä, mutta Touhi tykkää syödä omenasosetta myös vaalean leivän päällä. Omenasosetta saadaan onneksi myös lasten mummolasta - siltikään se ei meidän kulutuksella kestä koko talvea.

Tykkään, kun edes joku "hillo" on kotitekoista. On mukavaa ajatella, että ainekset on kerätty suoraan puusta, eikä kauppa ole ollut välikätenä. Omenapuuhun ei ole oikein mahdollisuutta kaupunkioloissa myöskään: palstalla pensaat saavat olla noin metrin korkuisia. Onneksi saimme omenoita lahjaksi.

Minä sinnittelin viime viikonloppuna turhaan ilman astmalääkkeitä - menin työterveyteen, jossa todettiin lyhyen keskustelun jälkeen, että hups, minulle olikin annettu väärät ohjeet. Lääkkeitä olisi pitänyt syödä normaalisti.

Eipä siinä muuta kuin uusi aika parin viikon päähän. Sain oikean ohjepaperin. Käytän siis jälleen työaikaani lääkärireissuun. Kyllä ketutti, mutta eipä tarvinnut puhallella. Onneksi oli myös verikokeet, niin reissusta oli joku hyöty.

Tosin olen saanut sitten painaa töitä, kun maanantai jäi puolikkaaksi päiväksi. Josko spirometria sitten parin viikon päästä onnistuisi, niin tulisi hoidettua. Minulla on senkin jälkeen vielä yksi lääkärikeikka, pirun kontrollit!

Lasten koulukuvat tulivat! Tai ainakin nähtäväksi. Touhista irtosi vielä hymykuvia, mutta Naakasta nyt sitten ei enää. Hyviä kuvia tuli kuitenkin molemmista, ja jonkinlainen tilaus laitetan tietenkin menemään. Lapset olivat molemmat innoissaan luokkakuvasta.

Myös sisaruskuva oli ihan kelvollinen - siitä voisi jopa tilata canvastaulun seinälle. Luulen, että sisaruskuvia ei juurikaan enää tule otettua.

Omana kouluaikanani koulukuvat olivat huippujuttu. Tämä johtui siitä, että muita kuvia ei juurikaan otettu. Kännyköiden puutteessa kuvattiin filmikameroilla sen verran mitä kuvattiin. Pieniä tarrakuvia oli mukavaa jakaa kavereiden kanssa - ne liimattiin yleensä lompakkoon. No, se muistelusta :) 

PS. Olen aika jämähtänyt leivonnassa - piirakka ja sämpylät luonnistuvat, muuten en juuri kokeiluja tee.

PPS. On se nyt aika moka ohjeistaa spirometriaan väärin. 

PPPS. Koitan saada taas lapset ulos pelaamaan pokemon go:ta. Tosin Touhi pelaa yleensä pallopelejä kaikki ip-iltapäivät. Katsotaan, onnistunko.

Työtä ja loman odottelua + lemmikit

Työrintamalla alkaa helpottaa - kohta tulee syysloma ja sijaisuus loppuu. "Keikka" toisessa työpisteessä on ollut pääasiassa mukava. Tekemistä on vielä paljon, ja hoidan edellisen työpisteen työtehtäviä vielä jonkin verran aina jouluun saakka.

Olen pääasiassa vähän huono muutoksissa. Siksi toivon, ettei minulle tulisi vanhassakaan paikassa liikaa työtehtäviä heti alkuun. Olen hiljalleen opetellut kieltäytymistä. Liian kiltille työntekijälle annetaan tehtäviä ylenmäärin.

Sijaisuuspaikastani jään ikävöimään työkavereita - kaikki on mennyt sillä puolella aivan valtavan hyvin. On ollut myös mielenkiintoista tutustua saman firman toiseen toimipisteeseen - paljon on samaa, mutta yllättävän paljon on myös erilaista.

Pääasiassa kokemus muodostui hyväksi, toivottavasti minua ei kuitenkaan vähään aikaan siirretä uudestaan ;) 

Syysloma? Odotan ja en odota. Toisaalta on hyvä saada pieni lepotauko töistä, toisaalta taas ykkös- ja nelosluokkalaisen vanhemmalle syysloma on enemmän tai vähemmän työleiri. On kuitenkin joitakin suunnitelmia.

Haluaisin kovasti päästä mökille joksikin aikaa. Siellä kuitenkin tapaa puhaltaa voimakas ja hyinen pohjoistuuli, mikäli sää on huonompi. Jos viikko on sateinen ja myrskyinen, emme mene. Valtaosa mökkireissun osanottajista ei nimittäin ole vielä vaiheessa, jossa hiljaisuuden kuuntelu ja pelkkä saunominen riittäisivät aktiviteeteiksi - minä kyllä olen.

On myös mahdollisuus, että lapset saadaan isovanhemmille kylään osaksi lomaa. Se olisikin mukavaa, voisi hieman relata itse jonkinlaisten aikuisten aktiviteettien parissa ja toisaalta lapsetkin saisivat edes joskus lomaa vanhemmistaan.

Lemmikit? Lemmikkieläinten pito on pitkäjänteistä puuhaa. Tällä hetkellä ne ärsyttävät useammin kuin herättävät iloa. Kun akvaariossa päästiin kesän jäljiltä yhdestä levätyypistä, valtaa toinen nyt alaa. Kalakuolemilta on sentään vältytty.

Gerbiilit? Heidän kanssaan oli sentään hauska ulkoilusessio eilen. Laitoin keittiön lattialle omenan. Tämä oli kolmikon mielestä älyttömän kiinnostava asia, sitä piti käydä monta kertaa kurkkimassa. Kukaan ei kuitenkaan kunnolla tullut maistaneeksi - ovat vissiin tottuneet liikaa omenalohkoihin :D

Pahaksi onneksi unohdin tällä kertaa tilkitä reiän, minkä tuloksena Puolukka kävi tsekkaamassa tilanteen siellä. Kun menin ärtsynä paikalle, hän pomppasi aukosta ulos ja vilkaisi minuun kuin sanoakseen "Hei, täältä löytyi tällainen paikka, ilmeestäsi päätellen se on kuitenkin kiellettyä aluetta" :D 

Mitä seuraavaksi? No ei ainakaan lisää lemmikkieläimiä.

PS. Hah, vanhassa työpisteessäni on kahvi kahvikoneessa 10 senttiä halvempaa.

PPS. Jos saisi vähän geokätköillä syyslomalla, se olisi mukavaa. Muu perhe ei oikein ole samalla kannalla.

PPPS. Juoksutan gerbiilejä lattialla edelleen liian harvoin. Onneksi saan aikaiseksi edes joskus.

Sairauskohtaus

Meillä kävi noin viikko sitten pelottava tilanne Touhin kanssa. Hän oli käynyt suihkussa ja sai kylpytakin ylleen. Sitten hän käytännöllisesti katsoen valahti. Olin onneksi lähellä ja pidin kiinni, mutta luulin siinä vaiheessa, että hän pelleilee (7-vuotiaallani on sellainenkin tapa).

Hän sanoi ettei näe mitään. Hän kuitenkin tokeni ja lähti pois kylpyhuoneesta. Eteisessä hän kaatui uudelleen ja sanoi ettei näe kunnolla. Sitten hän alkoi oksentaa kaaressa. Siinä vaiheessa soitin hätänumeoon.

Touhi ei ensihoitoa odotellessa enää menettänyt tajuntaa. Ambulanssin tullessa hän oli lepäämässä sohvalla varsin kalpeana. Touhista otettiin sydänfilmi ja verensokeri sekä katsottiin neurologinen status. Kaikki oli ok.

Vielä parin tunnin päästä Touhia huippasi vähän. Sen jälkeen kaikki oireet hävisivät. Touhi söi ja joi normaalisti ja lähti leikkimään naapuriin (naapurissa toki tiedettiin tilanteesta). Kaikki sujui hyvin.

Kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Koulussa on mennyt mainiosti - sinnekin tiedotimme alkuun tilanteesta. Korisharkat ja ulkona riehumiset ovat olleet myös ok. On käyty lääkärissä ja tutkittu - mitään ei ole löytynyt.

Tällainen kohtaus voi olla mitä tahansa pahanlaatuisesta aivokasvaimesta siihen, että lapsi jännittä ja pyörtyy. Nyt lähdetään siitä, että kohtaus oli jotakin hyvälaatuista. Jos minkäänlainen pahoinvointisuus uusii, vaihdetaan suunnitelmaa.

Olen todella iloinen että Touhi voi nyt hyvin. Kohtaus oli aivan hemmetin pelottava. Osaan näemmä toimia nopeassa tilanteessa. Naakka auttoi myös, vaikka säikähti kovasti. T. säikähti itsekin. Toivuimme säikähdyksestä hiljalleen.

Meillä on nyt kontakti lastensairaalaan, mikäli tilanne uusii, onneksi olemme kuitenkin saaneet viettää mukavan ja normaalin viikon. Olen ollut avoin meidän viime viikonlopusta sekä lähipiirissä että työpaikalla. 

Touhista itsestään tuntuu, kuin koko juttu olisi ollut unta. Suihkuun häntä ei ole vielä sen jälkeen saatu, koska paikka pelottaa. Koska peseytyä täytyy, tämäkin on edessä oikein pian. Toivottavasti kokemus tästä viikonlopusta on kaikin puolin hyvä meille kaikille :) 

Kirpakka aamu ja joulunodotus - no ei nyt ihan!

 Se klassinen ensimmäinen kylmä aamu - lämpötila Helsingissä pari astetta plussan puolella. Olin edellisenä iltana pinonnut eteisen pöydälle lapsille lämpimämpiä vaatteita. Naakka tosin kieltäytyi ulkohousuista. Hänen mukaansa on tylsää ottaa ulkohousut, kun lämpötila on päivällä 15 astetta. Ihan hyvä peruste!

Naakka ei selvästikään edelleenkään ole siinä iässä, että esimerkiksi ulkohousut ovat tyhmät. Hän on pikemminkin odotellut hämäriä ja kirpakoita aamuja - äitinsä tytär!

Itselläni ei ollut kriisiä - etäpäivänä lähden yleensä lenkille ennen työn aloittamista. Kävin kurkkaamassa puutarhapalstaa. Siellä oli hallaa maassa. Kastelukannun vesi oli jäätynyt. Täytyypä käydä kippaamassa pois kun sulaa, ettei mene kannu rikki.

Pääsin eilen käymään salilla. Minulla on nyt myös ensimmäinen "moikkaustuttu" salilla. Juttelimme, kuinka mukavaa uimahallin salilla on käydä, kun siellä käy kaikennäköisiä ihmisiä kaikista ikäluokista. 

Vaikka en sinänsä pidä ajattelusta, että ulkonäöllä on väliä, tunnen välillä kaipaavani esimerkiksi Youtuben treenivideoihin ohjaajia, jotka edustaisivat eri vartalotyyppejä hieman monipuolisemmin. Jos videon tekijä olisi hieman lähempänä omaa ikääni, sekin olisi mukavaa :) 

Luulisin, että pääsen tänä viikonloppuna vielä uimaan. Naakka haluaisi jo kovasti pitää uudet treenit, mutta minun on luultavasti laitettava itseni etusijalle, koska kroppani hajoaa, jos en liiku tarpeeksi usein. Pääni sentään tuntuu olevan suhteellisen hyvässä kunnossa tällä hetkellä...mikähän logiikka siinä on.

Hahaa, olen jo aloittanut yhden joululahjan valmistuksen! Se on pakkokin aloittaa, en näemmä kykene intensiiviseen nopeatahtiseen työskentelyyn näpertelyjutuissa. Joudun käskemään itseäni ankarasti mutta lempeästi ;) 

Lapsetkin ovat hiffanneet, että on jo melkein (?) joulu. Joululahjatoivelistaa ei ole vielä alettu rustaamaan, mutta Toivelahjoista on puhuttu minun lähelläni haikailevaan äänensävyyn :) Aina ne jotakin keksivät.

Luulen, että aivan pahin leluvaihe on jo ohitettu, Leluja varmasti toivotaan, mutta luultavasti astetta maltillisemmin. Veikkaan että Touhilla toiveet sijoittuvat jonnekin lego-osastolle, Naakalla jonkinlaisiin pieniin figuureihin.

Hiljainen, tunnelmallinen ja harras joulu - sitä saan luultavasti vielä odottaa ;) 

PS. Omistan luultavasti sormikkaat, mutta en sattunut ainakaan vielä löytämään sellaisia varastoistani.

PPS. Kertaviikkoinen salikäynti on kyllä hyvä - olen aina vähän huono lähtemään, mutta homma menee hyvin, kun raahaudun paikalle.

PPPS. Ei me nyt ihan vielä ainakaan aleta muuten valmistella joulua. Kortit tuli tosin hankittua jo viime vuonna valmiiksi :D :D 

Kuinkas on kielitaidon laita - osa 1

Kielitaito on kiehtonut minua aiheena jo pitkään. En voi itse kehuskella kovin vahvalla kielitaidolla, käytännössä kaikkien vieraiden kielten suullinen kielitaito on oikein surkastunut. Nyt kuumottaa jo, jos joutuu esimerkiksi kertomaan ammatistaan englanniksi. Normaalit tien neuvomisjutut osaan kapungilla kulkiessa :)

Olen opiskellut "ennenvanhaan" varsin monia kieliä. Englanti, ruotsi ja saksa - peruskoulu ja lukio. Yliopistossa kävin viron- ja espanjantunneilla. Kertasin myös saksaa. Erikoisin kieli, johon hieman tutustuin, oli udmurtti. Aikuisiällä olen opiskellut jonkin verran saamea ja venäjää.

En voi myöskään kehuskella, että olisin ollut lapsena vieraista kielistä kovin kiinnostunut - moni piti ala-asteella englannintunteja mukavina. Mukavia ne minustakin olivat, mutta en oikein malttanut lueskella kirjan kappaleita kotona.

Nuorena aikuisena kuulin paljon puhetta kielitaidosta ja häpesin omaani. Lukiossa englanti oli mennyt aika huonosti - en vain hahmottanut kielioppiasioita, joihin opetus perustui, Vielä ei ollut päivittäistä pääsyä nettiin, jossa olisi voinut lukea englanniksi.

Kesätöissä ulkomailla suullinen englannintaitoni pomppasi erinomaiseksi :) Kun ei voi käyttää omaa äidinkieltä, niin kylläpä se englanti parani. Sain hyödynnettyä myös ruotsintaitoani, olihan oleskelumaanani Norja.

Reissasin myös ympäri Länsi-Eurooppaa, enkä muista, että kommunikoinnissa olisi ollut ongelmia.

Sittemmin asetuin aloilleni ja perustin perheen. Myöskään työelämässä en ole tarvinnut vieraita kieliä. Minulla on kuitenkin ihan hyvä lukutaito englanniksi, kohtalainen ruotsiksi ja jopa saksaa ja espanjaa ymmärrän jonkin verran. Suullinen taito - no se on sitten oikein heikko.

Venäjää näpyttelen huvikseni Duolingolla. Se on sopivan vaikeaa.

Lapseni opiskelevat 2020-luvun alakoulussa. Heillä on vieraina kielinä saame (Naakalla kaksi kieltä), englanti ja ranska. Touhi tykkää ranskasta, Naakka ei tällä hetkellä yhtään. 

Olen sitä mieltä, että kielten opiskelu tekee aivoille hyvää. Duolingo-venäjä on mukava viiden minuutin opiskelusessio päivittäin. Eipä tähän elämänvaiheeseen muuta mahtuisikaan. Tavoite olisi lukea useampi englanninkielinen artikkeli netistä viikossa, en ole ihan tavoitteessa.

Olen yrittänyt päästä vuosien mittaan yli kielitaitohäpeästäni. Se tosiaan syntyi jo mainitsemillani lukion englannintunneilla, kun läksyjä tuli julmetusti enkä  oppinut tarpeksi hyvin yrityksestä huolimatta. Opinnot olivat täysin painottuneita kieliopin korrektiuteen, joka on moneen kertaan todettu tehottomaksi tavaksi oppia kieliä kokonaisvaltaisesti.

Toivon että lapseni oppivat kieltenopiskelun myötä tekemään töitä osaamisensa eteen. Toisaalta toivon, että he nauttisivat oppimisesta ja osaamisesta.  Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.