Uuden vuoden kynnyksellä

Kyllä siellä ulkona jo kovasti paukahtelee...se enteilee hyvin suurella varmuudella vuoden vaihtumista, joka tapahtuu vähän yli tunnin kuluttua. Niskaset juhlivat uutta vuotta oikein hiljaisesti kotosalla. Äsken pelattiin hra:n kanssa erä Trivial Pursuitia - hra voitti (rva pääsi melkein tasoihin).

Tämä vuosi on ollut Niskasilla kokonaisuudessaan hyvä. Haasteitakin on tullut vastaan, erityisesti omien ja läheisten sairauksien sekä ikävien tapahtumien muodossa. Rva, hra, Naakka, Nasu, Matilda ja kalat sekä ravut ovat voivat nyt vuoden lopussa hyvin, olemme siitä kiitollisia.

Ensi vuodesta voi sanoa, että jatkamme samaan malliin. Rva tekee työtä ja kuntoutuu (ja yrittää elää sovinnossa niskavamman kroonistuneiden oireiden kanssa), hra siirtyy viisipäiväiseen työviikkoon ja Naakan kanssa peuhaamme molemmat oikein paljon!

Viime sairauksiin liittyen, muut ovat jo terveinä, mutta rva:n yskä ei ota laantuakseen. Joulun luultavasti aloittamaan astmaattisen yskän taltuttamiseen tarkoitetun tablettikuurin, viimeksi söin sellaisen yli kolme vuotta sitten.

Sen rva voi ensi vuodesta sanoa, että kokeilemme Naakan kanssa matkustamista vähän pidemmälle. Naakka on käynyt vasta Suomessa, tosin eihän yksivuotiaalla rva:n mielestä ole kiirettäkään. Kuitenkin, Niskaset haluavat käydä jossakin ja katsoa, ottaisiko se perhelomailu jo onnistuakseen.

Kuluneen vuoden aikana Niskaset ovat kotiutuneet uudelle asuinalueelle, johon on ollut helppo juurtua. Hra:lle alue ei ole uusi, hän on asunut täällä lapsuutensa ajan. Rva ei ole ennen asunut täällä, mutta ympäristö alkoi heti tuntua kodilta.

Monia tuttuja, ystäviäkin, on täältä löytynyt Naakan "kuvioiden", erityisesti vauva- ja taaperokerhojen sekä leikkikentän kautta. Melkein joka kerta kun menemme ulos, joku tuttu tulee vastaan. Olemme kyllä itsekin yrittäneet olla aktiivisia :)

Tammikuussa  rva jatkaa toivon mukaan työkokeiluaan vielä kahdella kuukaudella. Aloitus venyy todennäköisesti tammikuun loppupuolelle, sillä rva ei ole vielä kirjoittanut työsopimusta kokeilun viimeiselle jaksolle. Toivon mukaan sopimus kirjoitetaan loppiaisen jälkeen.

Kuntoilu jatkuu. Rva oli salilla viimeksi eilen, silloin oli vuorossa tosi raskaan tuntuinen reidet-vatsa-pakarat-jumppa videotykistä. Rva sai hikoilla rauhassa, tosin n. jumpan puolivälissä joku setä tuli hakemaan jumppapalloa.

Hieronta kerran kuussa ja fyssari kerran kuussa jatkuvat ensi vuonna vanhaan tapaan.

Tammikuussa Niskasten olisi myös aika lähteä pienelle ulkomaanmatkalle toiseen pohjoismaahan ystäväperheen luokse, mutta saa nähdä, venyykö lähtö helmikuun puolelle - toivottavasti nyt kuitenkin pääsemme matkalle!

Rva toivottaa lukijoille oikein hyvää uutta vuotta!

Alusta!

Rva kävi eilen kuntosalilla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan (kävin kerran ennen norovirusta, sitä ennen joskus marraskuun alussa). Hotelli, jonka alakerrassa sali sijaitsee, on nyt suljettu. Salille on hiipparoitava sivuovesta ovikoodin kanssa - rva onnistui tehtävässä!

Siihen ne onnistumiset loppuivatkin (jos itse salille menoa ei lasketa onnistumiseksi). Rva jaksoi yskän säestyksellä polkea kuntopyörää tasan kuusi minuuttia, viereisessä laitteessa polkeva varmasti kärsi...

Rva piti itselleen sellaisen treenin, että kävi läpi kaikki laitteet, joita on aikaisemmin käyttänyt. Painot piti laskea alkutasolle joka ikisessä! Ennen puoliväliä rva oli jo niin poikki, että olisi voinut käydä salin lattialle nukkumaan. Se olisi ehkä onnistunutkin, porukkaa ei ollut kuin muutama rva:n lisäksi.

Harmittaa kyllä tuo treenaamattomuus, se on näkynyt niska- ja selkäkivun sekä huimauksen lisäksi muun muassa yleisenä velttoutena ja väsymyksenä. Eihän sille mitään voi, että on kipeänä, mutta toivottavasti terveitä aikoja kertyy nyt vähän enemmän kuin viime aikoina.

Sellainen mukava juttu, että ajattelevainen sisareni hankki minulle joululahjakso Aaronin pianokoulu 2 - teoksen. Soittoharrastukseni on ollut useita vuosia melkein kokonaan jäissä, niskavamman ja Naakka-riiviön takia lähinnä. Meillä ei kyllä ole kotona instrumenttiakaan.

Kyseinen soittokirja on toinen osa ikiaikaista Aaronin pianokoulu -sarjaa. Vaikka olemme sisareni kanssa molemmat soittaneet pianoa, tuota teosta meiltä ei ole koskaan löytynyt kotoa. Olemme kyllä soittaneet yksittäisiä kappaleita siitä.

Minulla olisi kyllä mahdollisuus soittaa - kahdella tavalla. Sisareni syntikka on vanhempiemme luona käyttämättömänä. Huono puoli on, että mistä löydän sille paikan (laite on kyllä koottava, mutta en tiedä, tuleeko soitettua, jos pitää aina koota ja purkaa).

Toinen mahdollisuus olisi talomme kerhohuoneen piano. Kerhohuoneen avaimet ovat kuitenkin yhdellä henkilöllä, jonka kanssa pitäisi sopia huoneen käytöstä. Tämä henkilö asuu toisella puolella taloa (meillä on aika iso talo), häneen emme usein törmää, joten pitäisi olla yhteystiedot...

Niska ei tykkää pitkäaikaisesta soittamisesta eikä varsinkaan, jos pitää soittaa seisaaltaan. 15 - 20 minuuttia kerrallaan voisi olla hyvä aika. Rva ajatteli ottaa soittamisen vuoden 2015 "projektikseen", mutta katsotaan, miten tässä käy!

Tänään olisi mukava lähteä vähän käymään alennusmyynneissä! Rva:lla on oikeastaan yksi erityinen kohde, johon lahjarahojansa (kiitos, kiitos vanhemmille) käyttää - selätin! Sehän on se laite, jonka päällä seistään ja käännellään kroppaa puolelta toiselle.

Selättimellä rva ajatteli avata rintarankaansa, joka on nyt käytännössä kokonaan jumissa. Rva näki selättimen sukulaisvierailulla vuosi sitten, ja on siitä saakka himoinnut kyseistä laitetta. Josko prisma myisi minulle sellaisen, katsotaan!

Niskaset kotiutuivat joulunvietosta

Niskaset kotiutuivat muutama tunti sitten joulunvietosta lähisuvun luota. Täytyy sanoa, että olipa mukava nähdä kaikkia, usein suku on kuitenkin hajallaan eri paikkakunnilla, vaikka kukaan ei asu kovin kaukana toisistaan.

Naakka nautti mummista, papasta, isomummista, sisareni perheestä sekä toisestakin kummitädistään ja erityisesti hänen koirastaan (sekä koko hänen perheestään). Pukki toi Naakalle aika paljon lahjoja, joilla pelaillessa joulunaika meni mukavasti.

Miinuspuoli oli, että rva rupesi jälleen yskimään. Molemmat yöt poissa kotoa menivät yskiessä, joten väsymys alkoi painaa päälle ainakin tänään. Rva aloittaa huomenna antibioottikuurin, toisen lajissaan. Edellinen paransi aika hyvin, mutta yskä palasi vatsataudin aikana.

Eilen rva kävi Naakan kanssa pulkkailemassa. Pakkasta oli neljätoista astetta, mikä kieltämättä jo tuntui. Rva oli fiksuna unohtanut ulkohousut kotiin, onneksi äitini lainasi omiaan. Naakka tykkää istua pulkassa ja kiersimmekin kokonaisen korttelin.

Sen jälkeen yritimme peuhata vähän lumihangessa, mutta Naakka ei ihan lämmennyt idealle. Sen sijaan rva sai lunta kaula-aukosta sisään. Naakka on vielä niin pieni, ettei oikein pääse etenemään hangessa, siksi hän ei siitä varmaan niin kamalasti tykännyt. Onneksi pulkassa oli kivaa!

Puolen tunnin huhkimisen jälkeen rva oli aivan poikki...tytön nostelu hankiolosuhteissa ja pulkan vetäminen saivat rva:n aivan hengästyksiin! Sitä se puolentoista kuukauden paikallaan olo teettää. Ylihuomenna rva lupasi jatkaa salilla, huomenna meillä on muuta ohjelmaa eli erään pikkuserkkuni valmistujaisjuhlat.

Niskasten joulunaika on sujunut hyvin. Yksi vähän kurja tilanne todettiin jouluaattona, kun puoliso huomasi marsujen häkkiä siivotessa, että Matildalta tulee pissan mukana verta. Huolestuimme tietysti, sillä sellainen voi marsujen kohdalla tarkoittaa mitä tahansa.

Ihmeen kaupalla saimme eläinlääkärimme (sen, joka on hoitanut Nasuakin alusta asti) langanpäähän. Hän päätti, että lähdemme liikkeelle tulehduksesta, johon hän määräsi antibioottikuurin. Ongelmana oli, että kuka antaisi antibiootin, kun me olemme poissa.

Marsujen siirtäminen maaseudulle on operaatio sinänsä (ainakin jouluaattona), joten olimme hyvin helpottuneita kuullessamme, että Naakan isoisä voi antaa lääkkeen, kun olemme poissa. Hän ei ollut huomannut Matildassa enää mitään kummallista,

Eipä huomennut myöskään rva, kun palasi tänään kotiin. Verijälkiä ei löytynyt mistään, antibioottikuuri jatkuu vielä muutamia päiviä. Pieni huoli kalvoi taustalla koko jouluajan, mutta onneksi Matilda näyttää saavan pitää terveytensä ja Nasu tyttöystävänsä.

"Vähän sinnepäin" -joulu ja lemmikkien kuulumisia

Niskasten joulu (siis tämä kotona vietettävä osuus) näyttää kyllä menevän siten, että sitä voi kuvata osuvasti lausahduksella "vähän sinnepäin". Onneksi sentään useimmiten on hauskaa!

Ensimmäistä kertaa haimme tänä jouluna meille ihan oikean kuusen, siis ison sellaisen (viime vuonna haimme pikkukuusen ja viritimme sen marsujen häkkiin).

Kuusimetsällä kävimme läheisellä aukiolla, ajattelimme, että Naakan mielestä on jännää, kun paikalle on yhtäkkiä kasvanut pieni kuusimetsä. No, Naakan mielestä kuusimetsä oli pelottava ja kuusikauppias, puhelias setä, vielä pelottavampi.

Me valitsimme kotoisan, sekametsästä kaadetun kuusen, emme sitä viljeltyä. Naakka kohtasi vielä yhden kauhunhetken, kun kuusimies ravisteli kuusen irti alustastaan.

Kotona valojen virittely kuuseen oli melkein ylivoimaista, siinä tarvittiin Naakan isoisän apua. Koristeita meillä ei ole toistaiseksi paljon, mutta eiköhän niitä vuosien mittaan tule lisää. Kuusta emme ole saaneet seisomaan suorassa, sojottakoon sitten minne haluaa!

Naakka osallistui koristeluun oikein mielellään. Annoin hänen puuhastella, kunnes katsoin, että mikä siellä yhdellä oksalla killuu...no, siellähän roikkui enkelin pää! Irronnut alaosa löytyi koristelaatikosta. Rva sai hysteerisen naurukohtauksen (ja yskäkohtauksen sen jälkeen), Naakkaa rva kuitenkin kehui, mistä 1,5-vuotias voisi tietää, että siihen yhteen palloon kuuluu vartalo!

Rva:n tämänhetkinen kunto-ongelma on jumittuneen niskan lisäksi jumissa oleva lonkka. Lonkan nivelsiteet ovat ilmeisesti löysät, ja vuosien varrella koko jalka on alkanut pyrkiä virheasentoon ja alaselkä siinä mukana. Nyt rva yrittää suoristaa asentoaan ja liikutella jalkaa jumituksen suuntaan (ulospäin, jalka kääntyy sisäänpäin).

Eilen pulkkamäessä (tänne satoi eilen ensimmäistä kertaa pulkkailuun riittävä määrä lunta) rva onnistui tapansa mukaan liukastumaan, onneksi niska ei tärähtänyt pahasti. Sen verran kuitenkin tuntui, että rva osasi olla vähän varovaisempi loppuajan.

Naakka rakastui pulkkailuun heti! Se hymy, minkä pulkalla laskeminen sai aikaan, ulottui koko naamaan! No, pulkkamäki sijaitsee kolmensadan metrin päässä meiltä, joten sitä aktiviteettia ei ole kovin vaikea järjestää, mikäli talvea riittää.

Voi että, kun osaisin kuvata meidän akvaariota! Näyttää siltä, että leväongelmat alkavat viimeinkin helpottaa...Meillä on edessämme akvaarion kanssa iso projekti, tankkia täytyy siirtää kauemmaksi seinästä. Emmehän me vuosi sitten muuton yhteydessä tajunneet, että kaavailemamme ulkosuodattimen putket tarvitsevat tilaa seinän ja akvaarion välissä...

Syksyn mittaan kalakato akvaariossamme näyttää helpottaneen. Kalakuolemat aiheutti todennäköisesti kuuma kesä ja erilaiset taudinaiheuttajat lämmenneessä vedessä. Se taitaa olla ongelma, jolle on vaikea tehdä yhtään mitään.

Nasu ja Matilda ovat onneksi pysyneet terveinä ja näyttävät nauttivan olostaan. Heidän herkkuaan on muuten lantturaaste, jota he söisivät vaikka kuinka paljon. Matildahan on päättänyt, että hänellekin pitää raastaa, kun kerran Nasukin saa. Onneksi Matildan, 5 vuotta, hampaat näyttävät ensiluokkaisilta.

Nasun hampaista ei voi kyllä sanoa samaa...ne pitäisi taas lyhentää. Samoin meillä on tehtävälistalla molempien otuksien kynsien leikkaus. En ole vielä keksinyt, miten marsut saisi lemmikkiolosuhteissa kuluttamaan kynsiään. Koko häkin pohjan pitäisi varmaankin olla jonkinlaista raaputusalustaa...

Toipumista

Eiköhän siinä sitten käynyt kuten ennustettu oli: kun Naakka oli "aloittanut" oman oksennustautinsa torstai-iltana, alkoi puoliso oksentaa lauantai-iltana. Rva sinnitteli vielä aamuyöhön. Meille tulikin sitkeä tauti, ilmeisesti norovirus.

Joka tapauksessa, viime sunnuntai kului siten, että rva makasi sängyssä eikä meinannut jaksaa vessaan lähteä. Puoliso oli myös taudissa, mutta ehkä vähän lievemmässä. Olimme molemmat siinä kunnossa, että matkalla huoneesta toiseen piti välillä kyykistyä, kun heikotti niin kamalasti.

Naakka taisi luulla, että kyseessä on jokin leikki. Hänen mielestään oli ihan luonnollista, että sekä isi että äiti retkottivat milloin minkäkin huoneen lattialla ja Naakka sai kiipeillä päällämme (ei ihan vatsan päällä, mutta muuten). Sunnuntai-iltana rva:lle nousi vielä kuume.

Maanantaina toivuimme koko perhe kotona, Naakka alkoi onneksi olla jo kunnossa. Tiistaina puoliso lähti töihin ja Naakka päiväkotiin. Rva:lle tuli niin heikko olo, että puoliso palasi kotiin kahdeksi (hän myönsi, että oli itsekin ehkä liian aikaisin töissä), jotta Naakka saatiin päiväkodista.

Keskiviikkona rva tokeni niin, että onnistui saamaan Naakan päiväkotiin ja sieltä takaisin ihan omin voimin. Ehkä torstaina rva alkoi tuntea itsensä terveeksi. Nyt lauantaina olemme koko perhe taas ihan hyvässä kunnossa.

Kuulimmekin, että päiväkodissa, jossa tauti on myllännyt, se on poikkeuksellisen vahvana saavuttanut myös henkilökuntaan kuuluvia. Uusia tautitapauksia tuli ainakin vielä toissapäivänä, jolloin Naakka oli viimeksi tarhassa.

Jos rva:lta kysytään, mitä kuuluu, vastaa rva, että paremminkin olisi voinut sujua. Rva tarkoittaa tällä nimenomaan sairauskierrettä, kyllä meille muuten ihan hyvää kuuluu. Kierre alkoi siitä, kun Naakalle tuli nuhakuume marraskuun toisen viikon alussa.

Rva on käynyt läpi nuhakuumeen, siitä seuranneen infektioastman, poskiontelontulehduksen ja noroviruksen! Siinä välissä olemme hoitaneet Naakan kaksi nuhaa ja tämän viimeisimmän taudin. Niskaset toivoisivat nyt, että edes vähän aikaa sujuisi sairastamatta.

Itse niskan hoito on ollut jo pitkään ihan retuperällä. Nyt joulun aikoihin rva pääsee toivoakseen paneutumaan siihen. On mukava ajatus mennä salille kuntoilemaan, kyllä se sitten taas siitä, kun pääsee aloittamaan. Ennen oksennustautia ja yskän jälkeen rva ehti käydä salilla kerran, joogatunnilla.

Oksentamiseen niska reagoi huonosti, kuten arvata saattaa. Torstaina olo oli niin hutera, että rva:n piti poistua leikkikentältä hyvin nopeasti saapumisen jälkeen. Ortonin fyssarikäynti puolitoista viikkoa sitten meni vähän hukkaan, kun sen jälkeen pitäisi myös kuntoilla aktiivisesti eli ylläpitää siellä aikaansaatua vetreyttä.

Niskasilla ei myöskään sattuneesta syystä näytä Naakan joulukalenteria lukuun ottamatta yhtään jouluiselta. Tänään ei-jouluihmisemme hra ilmoitti pontevasti, että iltapäivällä haetaan meille tuosta lähitorilta kuusi! Rva:lla ei ole mitään sitä vastaan.

PS: Iso kiitos sille, joka viime sunnuntaina asioi ruokakaupassa puolestamme

Kiire, oksennustauti ja vähän ensi vuottakin

Kyllä se tästä...eilen rva kävi illalla psykoterapiassa ja tapasi vielä kaupungilla erästä ystäväänsä. Näitä ennen onnistui muuten pienimuotoinen joululahjaostoksilla käynti. Onneksi sekin asia vähän eteni, vaikka ei meillä tänä vuonna niin massiivisia jouluvalmisteluja ole!

Illalla, kun rva oli käymässä iltatoimiin, heräsi Naakka ja alkoi oksentaa. Ihan kunnolla, ei mitään pieniä pulautuksia. Ei siinä muuta kuin lapsi suihkuun, vuodevaatteet vaihtoon ja lapsi takaisin nukkumaan.

Taudiksihan se osoittautui. Meno jatkui aamuyöhön asti, sen jälkeen rva nukahti ja puoliso oli käynyt Naakan luona vielä pari kertaa. Nyt tyttö nukkuu, luultavasti hän onkin tällaisen yön jälkeen aika väsynyt. Ehkä taudista ei tule pitkää, sen näyttää tämä aamu.

Rva:n tauti alkaa onneksi olla jo ohi, päästiin sentään siitä!

Eilen salilta soitettiin. Soitto ei koskenut sitä, ettei rva:ta ole näkynyt paikalla kuukauteen (ei kuulustelua, huh!). Rva oli joskus muinoin vastannut salilla johonkin kyselyyn ja sai sen ansiosta veloituksettoman kuntotestauksen.

Pakko myöntää, että rva:n eka lause puheluun oli "en ole kiinnostunut sellaisesta"...kai se johtui väsymyksestä ja housunlahkeessani tuolla hetkellä roikkuvasta Naakasta. Mainospuhelu sillä hetkellä olisi ollut liikaa (enkä toden totta muistanut kyselyä).

Keskustelun tulos on, että rva painelee sunnuntai-aamupäivästä kuntotestaukseen, josta saa varmaankin surkeat pisteet. Ei siinä mitään, josko vielä saisi neuvoja, miten huonosti meneviä osa-alueita voisi parantaa.

Rva kävi maanantaina fyssarilla. Siellä todettiin samankaltaisia juttuja kuin aiemminkin. Fyssari käsitteli selkää ja niskaa koko tunnin, ja sai kyllä monta paikkaa aukeamaan. Töissä oli taas vähän aikaa helpompaa, mutta kyllä se kroppa taas on jumissa.

Fyssarin kanssa sovittiin, että seuraavalla kerralla, tammikuun puolella mennään taas yhdessä Ortonin salille ja katsotaan liikkeitä, joita rva tekee ja mietitään vähän uusia. Nyt, kuukauden salitauon jälkeen rva ei varmaankaan olisi muistanut vanhojakaan liikkeitä!

Töissä jatkan luultavasti vielä kahden kuukauden ajan. Syksy töissä on ollut todella antoisa ja rva on oppinut paljon uutta. Samalla niskan jaksaminsen ja työn yhteensovittaminen on ollut välillä raskasta.

Kuitenkin, työssä olo on ollut psyykkisesti tosi hyvä juttu. Lisäksi se on vähentänyt rva:n huolta työkokemuksen puutteesta. Tänä syksynä sitä kokemusta on tullut taas todella paljon. Katsotaan, miten se työllistyminen tulevaisuudessa sujuu - on kivaa, että silläkin saralla on joitakin tulevaisuudensuunnitelmia!

Niin, ja kivaa että tulee joulutauko - se tulee kyllä todella tarpeeseen!

Uimaretki

Nämä ovat jo toivon mukaan niitä talven pimeitä päiviä - kun kävelin aamulla töihin metsän kautta, olisi taskulamppu ollut tarpeen, vaikka kello oli jo yli yhdeksän...

Töihin olikin hauskaa mennä pitkästä aikaa, koko viime viikkohan meni rva:lla sairastaessa. Oikeastaan vasta lauantaina alkoi tuntua siltä, että tämä tauti alkaa mennä ohi. Vieläkin yskittää ja poskiontelot ovat kipeät, mutta jo paljon vähemmän.

Nyt alkaa jo huomata niskankin, se on ihan hirveän jäykässä kunnossa. Tänään on särkenyt ja huimannut, onneksi rva:la sattuu olemaan huomenna fyssari, heti aamusta kahdeksalta. Hieman jännittää, kuinka töissä sujuu fyssarin jälkeen, toivottavasti hyvin.

En ole oikeastaan voinut harrastaa mitään liikuntaa yli kolmeen viikkoon ja sen kyllä huomaa. Eilen illalla pyörittelin vähän hartioitani alkajaisiksi, huomisen fyssarin jälkeen ajattelin jo mennä salille tekemään jotakin rauhallista jonakin päivänä tällä viikolla.

Eilen meitä ilahduttivat Naakan mimmi (kyllä me yritimme "mummia", Naakka päätti toisin) ja pappa. He tulivat meille päiväkylään ja viipyivätkin kiitettävän pitkään. Naakka sai heiltä tuliaisina muun muassa matkalaukun, josta paljastuikin emalinen lasten astiasto.

Naakka oli heti leikissä mukana, ja myös tänään meillä on juotu "kahvia" pienistä kupeista Naakan kaatamana. Aika monen kirjan ja leikin jälkeen mimmi ja pappa lähtivät takaisin kotimatkalle toivottavasti tyytyväisinä ja varmasti väsyneinä.

Tänään puoliso ilmoitti töistä palattuaan, että voisimme lähteä uimaan. Rva vähän epäröi, me emme oikeasti ole olleet Naakan kanssa vielä ollenkaan uimahallissa. Rva lupasi lähteä, mikäli puoliso ottaa Naakan miesten puolelle, Hiukan huimaavan olon ja kipujen kanssa en uskaltanut ottaa vastuuta Naakasta pukuhuoneessa kanssani.

Itse selvisin melko hyvin, vaikka kyllä se ihmisvilske ja meteli vieläkin häiritsee tasapainoa. Mikähän siinä on, ettei kiintopisteitä ole edelleenkään helppo hakea. No, kun niskan kannatteleminenkin on vaikeaa, ei selitystä tarvitse hakea kovin kaukaa.

Naakka oli uimahallista riemuissaan. Aluksi hän tosin oli hyvin vakava, uimahallihan on iso ja meluinen ja aivan varmasti outo ympäristö. Polvet tutisivat, kun menimme kokeilemaan matalinta lastenallasta. Naakkaa ihmetyttivät myös uima-altaiden heijastukset hallin ikkunoissa "tettä, hän totesi." Niinpä niin, vettähän siellä oli!

Sitten tyttö keksi, että vettähän voi roiskuttaa. Pienestä liukumäestä voi myös laskea, tosin vain isin tai äidin kanssa (hahaa, rva pääsi myös liukumäkeen, edes pieneen). Kävimme syvässä altaassa ja liu`utimme Naakkaa vettä pitkin kuin hän olisi uinut - ei pelottanut yhtään, paitsi äitiä ja isiä vähän!

Lopuksi menimme vielä liukumäkeen, josta Naakka ei olisikaan lähtenyt muualle. Ihan kiltisti hän kuitenkin lähti puolison kanssa suihkutiloihin. Niskaset selvisivät ensimmäisestä uimahalliretkestä kunnialla, paljolti siksi, että puoliso hoiti Naakan. Huimaus tekee sen verran epävarmaksi, että rva lähtee toistaiseksi mielellään Naakan kanssa uimaan jonkun "avustajan" kera.

Voihan infektio sentään!

Sunnuntaina rva perheineen oli kutsuttu sukulaiselle, jonka luona Utu-koira asuu. Vierailun teemana oli varmaankin pikkujoulu. Naakkakin oli vierailusta riemuissaan - siellä oli Utu-koira, jota Naakka ei ollut nähnyt pitkään aikaan.

Utu ottikin meidät vastaan innolla ja häntä heiluen. Naakan silmät kirkastuivat, kun hän näki Utun. Naakka kutsui ensin Utua nimellä "Nee" (meillä on ollut kylässä ja hoidossa Neo-saluki, joten Naakka ilmeisesti arveli, että tämänkin koiran nimi oli Neo.

Naakka ja Utu keksivät yhdessä hauskaa tekemistä, kuten tuolin taakse ryömimisen ja tuolin kiertämisen peräkkäin. Lisäksi suosiossa olivat Utun pallot, joita Naakka tietysti oletti kaikkien vieraidenkin haluavan heitellä hänen kanssaan.

Kutsujen emäntä oli valmistanut ihania pateita, kalaakin oli ja sienisalaattia sekä erilaisia jouluoluita. Rva söikin oikein sydämensä kyllyydestä, jälkiruuaksi oli vielä kakkuakin ja joulutorttuja. Kiitoksia maittavasta tarjoilusta, E., olit nähnyt paljon vaivaa!

Sunnuntai-iltana koittikin sitten takaisku: rva alkoi yskiä enemmän kuin pariin päivään, nenä alkoi mennä tukkoon ja kurkku oli kipeänä. Rva:lta meinasi päästä itku, uusi flunssa vanhan taudin päälle tuntui jo epäreilulta.

Minkäs sille mahtoi...aamulla rva vei Naakan päiväkotiin ja hilasi itsensä jälleen terveysasemalle, varsin huonovointisena. Nyt todettiin, että astmalääkkeillä tauti ei mene ohitse, rva sai reseptit antibioottiin ja kortisoniin. Kuumekin nousi maanantai-iltana.

Ilmeisesti antibiootti aiheutti niin huonon olon, että rva alkoi oksentaa, jota jatkui myös tiistaina. Tiistai-aamuna rva:lla oli sopivasti korvien huuhtelu. Aamu alkoi samalla tavalla kuin edellinenkin. Huuhtelu aiheuttikin sitten huimauksen (tasapainoelimeen kohdistettu paine).

Sen jälkeen rva olikin jo niin kanttuvei, että sai onneksi Naakan ukin hakemaan Naakan päivähoidosta. Rva pysytteli koko tiistaipäivän sisällä ja sängyssä, illalla rva alkoi auttaa Naakan hoidossa puolisoa, joka valmisti meille lohikastiketta ja perunoita (uunikastike tuli valmispussista, oikein kätevää).

Eilen, alkuillasta, Naakka alkoi itkeä. Itku yltyi hysteeriseksi ja totesimme, että Naakkahan on tulossa kipeäksi. Naakka itkeskeli sylissäni käytännössä koko tiistai-illan, Pikku kakkosta lukuun ottamatta. Kahdeksan jälkeen Naakka meni nukkumaan, kuumetta oli silloin n. 38,5).

Naakka heräili alkuyöstä, joskus kahden aikoihin annoimme hänelle lisää särkylääkettä. Sen jälkeen kävin vielä antamassa Naakalle yhden tutin lisäksi kaksi, yhden kumpaankin käteen. Niiden ja lääkkeen kanssa Naakka erehtyi viimein nukkumaan ja nukkuikin melkein puoli kymmeneen.

Aamupäivän olimme Naakan kanssa kotona, aika rauhassa ja hissukseen. Naakalle koitti riemun päivä, kun annoin hänen ensimmäistä kertaa tyhjentää kanssani tiskikonetta (otin terävät jutut pois). Hän toi minulle rehvakkaasti yhden astian kerrallaan ja sanoi "tito" (kiitos). Minäpä kiitin häntä ja nostin astian paikoilleen kaappiin tai laatikkoon.

Puolen päivän jälkeen tänne saapui ukki. Kun Naakka herää, hän syö välipalaa ja lähtee ukin kanssa lenkille. Silloin rva saa taas pienen lepohetken. Nyt niitä tarvitaan, sillä jo neljättä viikkoa kestäneen taudin kanssa ei parane leikkiä. Huomenna meillä on 1,5-vuotisneuvola. Katsotaan, mitä siellä sanotaan.

PS. Chattasin eilen erään vertaistukeni kanssa, kuinka kaikesta pärskimisestä huolimatta on ihanaa sairastaa ihan vanhaa tuttua flunssaa jälkitauteineen - toista se on vammaan liittyvien oireiden kanssa ;)