Rouva Niskanen

 Teimme perheen toisen aikuisen kanssa pienen retken keskiviikkona ja torstaina. Menimme Haikkoon. En ole koskaan yöpynyt Haikossa. Nyt sekin tuli koettua kartanohotellin puolella. Huone oli oikein mukavan autenttinen. Minusta on jännää yöpyä historiallisessa miljöössä. En kerennyt kovin syvällisesti tutustua Haikon historiaan, mutta käsitin, että se on pitkä. Muutenkin Suomen rannikot ovat olleet asutettuja jo niin pitkään, että historia ulottuu vielä paljon kartanoaikaa pidemmälle.  Kävimme syömässä, ja söimme liikaa :D Jaksoimme sentään vielä lähteä pienelle iltakävelylle puutarhaan. Ilta oli lämmin ja kävelyllä ollessamme alkoi sataa. Tuli sellainen alkukesän fiilis. Pieni pettymys oli, ettemme kerenneet päivällisen jälkeen enää uimaan, ja kylpylä olisi auennut seuraavana päivänä vasta klo 15. Jotenkin jaksoimme aamulla jälleen aamupalan, joka oli todella ihana. Eipä tullut nälkä pitkään aikaan. Koska välitöntä tarvetta kotiinpaluulle ei ollut, päätimme vielä vähän seikk...

Ylitin itseni eilen täysin - kävin yksin uimahallissa! Tämä on suorastaan poikkeuksellista kolmesta syystä: Ensinnäkin, tein jotakin erilaista liikunnallista pitkästä aikaa - siis en jumpannut kotona tai käynyt lenkillä.  Toiseksi, menin kodin ulkopuoliseen liikuntapaikkaan itsekseni (pari kertaa olen käynyt lasten kanssa) ensimmäistä kertaa kevään 2020 eli korona-ajan alkamisen jälkeen. Olo tuntui hieman liian "tillsammans" -meiningiltä, mutta täytyy luottaa sairastetun omikronin voimaan.  Kolmanneksi: pystyin todellakin uimaan koko kilometrin. Hiljakseen toki, mutta ei siinä sen pidempää aikaa mennyt kuin aiemminkaan. Uimatekniikassakin on varmasti parantamisen varaa kuten aiemminkin - pääasia kuitenkin oli, että pysyin pinnalla ja pääsin eteenpäin :D  Onnistumisesta tuli valtavan mukava olo. Vaikka liikunnallisuudessani on oikein paljon korjattavaa, on mukavaa saada itsensä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla liikkeelle. Toinen onnistuminen koettiin edellisenä viiko...

Uhmasimme erään ystäväni kanssa viikonloppuna alkutalvea ja siirryimme perjantaina mökille. Alkumatkani sujui jouhevasti junassa - on se kumma, kun junamatkailukin on muuttunut jännäksi ja hohdokkaaksi. R-juna Riihimäen ja Tampereen suuntaan on minulle todella tuttu opiskeluvuosiltani. Kappas, kun taas istuin samaisessa junassa, sillä olen jälleen opiskelija - välissä on vain viitisentoista vuotta :D Helsinki-Pasila-Tikkurila-Kerava-Järvenpää-Jokela-Hyvinkää...osaan asemat edelleen ulkoa, paitsi että r-juna on muuttanut asemiaan, ja Ainola ja Saunakallio ovat nykyään myös mukana. Joka tapauksessa, junasta astuttuani tapasimme, kävimme kaupassa ja suuntasimme kohti mökkiä. Siellä oli sentään juuri ja juuri plus-asteita! Sähköllä ja puulla (ei samassa laitteessa ;) ) tupa lämpeni niin, että nukkuman kykeni menemään pitkähihaisella ihan hyvin (alussa oli toppatakki päällä). Seuraavana aamuna (siis keskipäivällä) suuntasimme 9 kilometrin lenkille. Tavallisesti "lenkkinä" on toi...

Olen selvinnyt joogahaasteestani tähän saakka melko hyvin. Nyt on kuitenkin jäänyt kaksi päivää väliin, jatkan luultavasti tänään. Minun on pitänyt tarttua erääseen perheeni hyvinvointiin liittyvään asiaan, ja ajatukset ovat kohdistuneet siihen.  Luulen kuitenkin, että aloitan tänään uudelleen - tai siis jatkan siitä, mihin pääsin. Tämä päivä on varmaankin 23/30. Jooga on ihan mukavaa ja raskastakin, itse asiassa nuo tekemäni harjoitukset ovat olleet todella nopeatempoisia, siis minulle. Jatkankohan joogaa haasteiden jälkeen? Olisi mukavaa, jos saisin pienen joogahetken joka päivälle ja kenties kehityttyä muutamassa tasapainoa sekä voimaa tarvitsevassa liikkeessä. Katsotaan, mihin rahkeeni tänä kesänä riittävät. Naakka meni juuri ovesta ulos. Hänellä on nyt menossa viimeinen koulupäivä - siis tänä vuonna. Paljon hyvää ja paljon myös haasteita on mahtunut hänen ensimmäiseen kouluvuoteensa. Sanoin hänelle lähtiessä, että tervetuloa viettämään kesälomaa - ihan kohta. Olisin halunnut...

Vietin viikonloppuseurani kanssa viikonlopun Lopella tässä taannoin. Matkan tarkoituksena oli jälleen (blogiani aiemmin lukeneet muistanevat) kiertää Poronpolku, eli noin 21 kilometriä metsäpolkuja vaihtelevassa maastossa. Reitin puolivälissä on taukopaikka, tarkemmin sanottuna paikka on nimeltään Luutasuo. Ankkuripaikkana oli tälläkin kertaa mökki reitin varrella. Siirryin sinne perjantai-iltana ja palauduin takaisin sunnuntaina. Perjantai-illan ohjelmaan kuului lähinnä ostosten tekeminen, syöminen ja asettuminen mökille. Lauantaiaamuna maahan oli satanut lumipeite! Tämä ei ollut ihan tilauksessa, mutta ihmeekseni vaatetusta oli tullut pakattua mukaan ihan sopivasti. Lähdimme matkaan kymmenen ja yhdentoista välillä, ensihavainnot koskivat lunta, valoisuutta ja keväistä linnunlaulua. Syksyisestä retkestämme poiketen reitti oli nyt tuttu, joten tiesimme suurinpiirtein, mitä odottaa. Poronpolun pitkä reitti ei ole maastoltaan helpoimmasta päästä, korkeimmilta paikoilta näköala (mikäli ...

En ole oikein shoppailija - en oikeastaan vastusta moista, vaan olen ollut aina huono hengailemaan kaupoissa erityisesti ruuhka-aikaan. Yllättäen myös minun vaatekaappini tarvitsee kuitenkin täydennystä silloin tällöin. En ole vuosikausiin ostanut uutta välikausitakkia. Taisin hankkia edellisen kun Naakka oli vauva, eli lähemmäs kuusi vuotta sitten. Se takki on edelleen käytössä, mutta ymmärrän itsekin, että se sopii nykyään ennemminkin pihalle ja leikkikentälle. Tänään lähdin kuitenkin kevättakkiostoksille. Ajelin ratikalla kaupoille - kaupassa sisällä huomasin peiliin vilkaistuani että olisin voinut vähintäänkin pestä tukkani - kuka sitä nyt muistaa, kun on viimeiset kuukaudet kulkenut pipo päässä :D Ensimmäinen kauppa ...toinen kauppa...ei juurikaan kevättakkeja. Ainoa visioni oli, etten hanki ainakaan sellaista toppatakin näköistä välikausitakkia. Toinen ajatus oli, ettei ainakaan sinistä - viimeiset kolme hankkimaani takkia ovat sinisiä. Espritiltä tarttui mukaan kaksi t-...

Onpahan ainakin tullut lunta - mikä on tietenkin varsin luonnollista tammi-helmikuun vaihteessa! Olen pannut merkille, että lumeen ja sen sellaiseen suhtaudutaan mielestäni nykyään paljon dramaattisemmin kuin aiemmin. On yllättävää huomata, miten helposti juttuun menee itse mukaan. Olen tällä hetkellä pienellä reissulla yökylässä - aion palata muutaman tunnin kuluttua kotiin. Lumimyräkästä on puhuttu lehtiotsikoissa ja varoiteltu vaikka miten. Dramatiikkaa kuulee myös ihmisten äänensävyissä: "pitää varmaan pysyä kotona ja suunnitella se ja se asia sillä ja sillä tavalla..." Jos asiaa tarkastelee yhtään syvällisemmin voi (tai ainakin rva voi) todeta, että so what - asumme Suomessa, meillä on lumikelejä, räntää, kovaa pakkasta jne. jonkin verran ja hieman vaihtelevasti joka ikisenä talvena. Nyt meillä on ollut vähän enemmän lunta täällä Etelä-Suomessa kuin muutamana viime vuonna. On aurausta, lumisadetta jne, mutta ei nyt sentään mitään parin kuukauden tauotonta lumim...

Tänään heräsin yhdeltätoista, takana 11 tunnin yöunet - taisi olla hieman univelkaa. Olen ajan kanssa tottunut heräämään aamuisin kuudelta, mutta silti väsymys näköjään kerääntyy. Se on varmaankin sitä paljon puhuttua ruuhkavuosiväsymystä. Suuntasin toiselle puolelle kaupunkia kauppakeskukseen. En ole himoshoppailija, mutta kun pääsen vauhtiin, mukaan tarttuu kaikenlaista. Yleensä en kuitenkaan osta mitään ihan älytöntä. Hemtexin näyteikkuna kuitenkin veti puoleensa, ja mukaan tarttui kaksi tyynynpäällistä sohvatyynyihin. Olen pikkuhiljaa löytänyt itseäni miellyttävän olohuoneen värimaailman - muutin tähän asuntoon vuonna 2013... Kookengästä löysin tummansiniset maiharit lähestyvään vuodenaikaan. Joudun paljon kävelevänä ihmisenä uusimaan kenkiäni melko tiheään tahtiin, mutta välikausikenkiä en ole ostanut moneen vuoteen.  Kuva ei oikein tee kengille oikeutta - väri on paljon kauniimpi, Malli ei ole äärinaisellinen, kroppani on vaatii ensinnäkin tukevat kengät, joill...

Olen kuluneen viikon aikana innostunut kävelystä! Tuo oli oikeastaan valhe, sillä olen tykännyt lajista aina. On monia, jotka eivät tykkää kävellä, mutta itselleni kävely on ollut luontevaa ja hauskaa. ...kunnes niska pamahti. Nyt en ehkä voi enää sanoa kärsiväni niskan retkahdusvammasta, mutta sen monista jälkivaikutuksista kyllä. Edelleen,  jos kävelen enemmän, niska ottaa osumaa. Sen jälkeen on tiedossa kipupäiviä ja lenkkeilykieltoja eri pituisiksi ajoiksi. Olen blogissanikin vuosien varrella hehkuttanut toistuvasti, milloin kävely onnistuu erityisen hyvin - usein joudun kuitenkin pettymään, kun niska ja yläkroppa ovat kamalassa kunnossa seuraavana päivänä. En silti koskaan luovu toivosta. Noin viikko sitten googletin kävelyaiheisia tekstejä. Suurin osa niistä on tyyliä "kävely on ylipainoiselle erinomainen liikuntamuoto" tai "laihdu kävelemällä". Ihan tuota genreä en hae - en ole niin ylipainoinen (toki vähän), ettei mikään muu onnistuisi. Silmiini s...

Nopea päivitys tältä päivältä : olen virallisesti aloittanut ikkunoiden pesun. Useimmiten pesut on tässä huushollissa suoritettu ulkopuolisten toimesta, mutta nyt on asialla rva. Kun ikkunoiden pesu tuli puheeksi pari viikkoa sitten, isäni toi minulle vähällä käytöllä olleen ikkunanpesimen kokeiluun, ja sanoi muuten, ettei ota sitä enää takaisin. Hahaa, laite on aika hauska. Itse pesu tapahtuu rätin ja ikkunanpesusuihkeen kanssa, mutta kuivaus tuolla laitteella, joka kuulostaa aivan rikkaimurilta. Peseminen ainakin alkoi hauskasti. En olisi rva, mikäli en paloittelisi projektia oikein pieniin osasiin. Tämän päivän tavoite oli koneeseen tutustuminen ja tuntuman ottaminen. Asuntoni on täynnä eri kokoisia ikkunoita - isot aukeavat normaalisti, pienet ylhäältä alas. Pesin siis kokeeksi muutaman ikkunan keittiöstä - hyvin meni! olen kuitenkin päättänyt, että meidän asuinkorkeudellamme en aio suorittaa korkeiden ikkunoiden pesua yksin. Eihän ihminen niin helposti horjahda, mutta kun va...