Rouva Niskanen

Välipäivät koittivat - suuntaanko alennusmyynteihin? No en todellakaan, tavaraa on yllinkyllin - suorastaan enemmän kuin toivoa saattaa. Olen myös tietoinen, että on paljon ihmisiä, joilla on meitä vähemmän. Tosin on myös oikein paljon ihmisiä, joilla on enemmän kuin meillä. Sopiva tulotaso? Se on ehkäpä sellainen, ettei ihan koko ajan tarvitse miettiä, riittävätkö rahat. Tietty pohtiminen ja säästäväisyys kuuluu myös luonteeseeni - samoin kuin ekologisuuden pohtiminen. On mukavaa ajatella, ettei oma elämäntapa (kenties) tuhoa liiaksi maapalloa. Voiko pienistä tuloista säästää? Mielestäni voi. Minulla on kaksi tiliä. Toinen on ns. säästötili, jonne siirrän rahaa, mikäli sitä kuukauden lopussa jää yli, esim. 20 tai 50 euroa. Joskus olen joutunut myös ottamaan "säästötililtä" rahaa takaisin käyttötilille, jos on tullut isompia hankintoja. Siellä on rahaa, koska olen säästänyt. Tällä tavalla en varsinaisesti ehkä rikastu, mutta selviän, jos esim. joku isompi asia menee rikki ta

Toinen partamonneistamme on viime aikoina intoutunut yhdestä akvaarion kulmista. Siihen liittyy simpukankuori, jonne hän yrittää ahtautua sisään (onnistuu lähes puoliksi). Se ei riitä, vaan hän kaivaa yhä uudestaan syvän kuopan hiekkaan ja paukuttaa samalla simpukankuorta seinälasia vasten. Partamonni on reviiritietoinen kala. Se valitsee yleensä oman uppopuun. Mielestäni kaksi partamonnia on tarpeeksi meidän 240-litraisessa akvaariossamme - kummallekin riittää tilaa. Ne saattavat välillä piilotella päiväkausia, kunnes tulevat taaas esiin.  Partamonni on kova lisääntymään. Meillä tämä on vältetty hankkimalla kaksi naarasta. Edellinen "pariskunta" taan oli molemmat uroksia. Näin ollen jälkikasvua ei luonnollisista syistä tullut. Akvaarion kuulumisista Naakan kuulumisiin . Tämä koulusyksy on mennyt Naakalta paremmin kuin olisin voinut odottaa. Jos miettii kaikkia vaikeuksia, joita meillä on ollut, tuntuu välillä, että kyse olisi eri tytöstä. Todistus oli erinomainen. Näki, ett

Nyt alkaisi olla joulujuhlakausi lopuillaan, kun Naakankin juhlat on juhlittu. Aloitimme viime viikolla Touhin eskarin joulujuhlissa. Niistä kerroinkin jo aiemmin - hyvin meni! Touhin toinen esiintyminen koitti päiväkodin kieliryhmän juhlissa. Tuona päivänä T. nousi ihan väärällä jalalla sängystä ylös, ja matkamme päiväkotiin oli sellainen, jota ei voi kuvata minkäänlaisessa kasvatusoppaassa. Päiväkodin pitkämielisen henkilökunnan avulla meidän eskaripoika saatiin houkuteltua sisään. Juhlissa katsottiin animaatio, jossa T. oli ollut aktiivisena puuhamiehenä. Se näytti todella hienolta, ja oli varmasti ollut mieluinen operaatio. Lauluesitykseen (ehkä enemmän 1-3-vuotiaiden juttu) ei kumpikaan paikalla ollut eskaripoika lähtenyt - no, se ei onneksi ollut pakollista. Tässäkin juhlassa saimme glögiä ja pipareita :)  Tänä aamuna oli vielä Naakan koulun joulujuhla. Minulle oli tarjolla seisomapaikka, tosin nekin olivat jo loppumassa. Olen edelleen oikein huono seisomaan pitkiä aikoja. Nyt

  Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan leikkimielinen 50 luetun kirjan tavoite vuotta kohti. Viime vuonna en päässyt ihan tavoitteeseeni - suuri syy oli kokopäiväisissä opinnoissa. Opiskeluissa sai lukea niin paljon, ettei fiktioharrastukselle riittänyt puhtia. Nyt tilanne on ollut hieman erilainen. Luettuja kirjoja on tällä hetkellä 49, ja näyttää vahvasti siltä, että pääsen tavoitteeseeni. Olen fiktion suhteen melko kaikkiruokainen. Dekkarit ovat ehkä nostaneet päätään viime vuosina.  Luen pääasiassa sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Useina päivinä otan kirjan käteen muulloinkin. Pyrin lukemaan aloittamani kirjat loppuun - välillä tulee selkeitä huteja. Ajoittain häiritsee, kun kirjoja mainostetaan "ennenkuulumattomina, tajunnanräjäyttävinä lukukokemuksina".  Huomaan usein, että no joo, luin jo ysärillä vastaavanlaista kielenkäyttöä tai juoniratkaisuja. Vähän aikaa sitten luinkin jonkin kolumnin, jossa kritisoitiin, että osalla nykykirjailijoista on heikko lukeneisuus, mi

Koska olen joutunut (saanut) keskittymään hyvinvointiini viime aikoina, on tullut aika pohtia, mistä minä pidän. Se onkin yllättävän vaikea tehtävä vuosikymmenen ruuhkavuosien jälkeen. Ne eivät ole mitenkään päättymässä. Olen kenties aina ollut kiinnostunut ajattelemaan asioita omaa elinympäristöäni pidemmälle. Se osa maailmasta, jossa asiat eivät ole niin hyvin kuin meillä, on kiehtonut. En ole asiantuntija, mutta minusta on mukavaa ajatella, kuinka esimerkiksi mahdollisuus juomaveteen, terveydenhuoltoon ja koulutukseen parantaa ihmisten elämää. Uskon myös elämän helpottumisen rauhoittavan ja ehkäisevän konflikteja. Nyt meillä on Burundissa kummipoika D. Hänen yhteisönsä elämää tuemme toivon mukaan vielä vuosia. Olemme saaneet kummipoika D:ltä ensimmäisen kirjeen, jossa on hänen piirretty kädenjälkensä. Kirjoitamme pian hänelle seuraavan kirjeen. Kotimaassakin riittää huolenaiheita . Eniten olen tänä vuonna miettinyt jengiytymistä. Nuori voi toki joutua "huonoille teille",

Myös joulukuu alkaa olla puolessavälissä. Pilates jäi joulutauolle. Itse jäin myös nyt joululomalle. Toivottavasti edes osa lomaa olisi hidas ja rauhallinen. Toki toimintaakin saa hieman olla. On kivaa, kun saa nukkua vähän pidempään. Pari päivää sitten juhlistimme Touhin eskarisyksyn päättymistä. Eskareilla oli joulujuhla, johon vanhemmatkin oli kutsuttu. Tämä ei ole viime vuosina ollut ihan itsestäänselvyys - itse asiassa edellinen joulujuhla, jossa olen ollut mukana, oli Naakan eskarin joulujuhla. Touhi tarpoi juhlaan tonttulakki kädessään puolimetrisen hangen läpi (valitsin itse jalkakäytävän). Itse juhlaesitykset, laulut, Touhi otti oikein rauhallisesti. Meinasi vähän tulla itselle kyynel silmään, kun lapset tekivät satuhieronnan vanhemmilleen.  Olen viime aikoina joutunut toden teolla uudistamaan Touhin vaatekaappia. Vaatekoko alkaa olla 128, kun puoli vuotta sitten mahtuivat vielä jotkut 116-senttiset vaatteetkin. Hän todellakin kasvaa aivan eri tahtiin kuin Naakka, joka käytt

  Olen viime aikoina joutunut pohtimaan paljon omaa jaksamistani. Se on yllättävän hankala ja monitahoinen kysymys. On hankalaa saada kiinni, miten sitä jaksamista oikein pitäisi pohtia...ja mitä konkreettista pitäisi oikeasti tehdä. On selvää, että itseltään ei pidä vaatia mahdottomia. Tunnistan itsestäni ajatusmallin, jonka mukaan minun täytyy suoriutua kaikesta hyvin. Ei kuitenkaan ole realistista, että kaikki menisi just nappiin, vaan täytyisi hyväksyä, että kaikesta ei voi suoriutua täydellisesti. Ainakaan ei pitäisi miettiä, että oma ihmisarvo on kiinni siitä, että pyrkii täydellisiin suorituksiin eikä sitten yllättäen aina onnistu. Arvatkaa vain, pesiikö tämäkin ajatusmalli minussa. Toivottavasti nyt edes joissain muissakin ;)  Joka tapauksessa , kun yleensä pohdin tässä vaiheessa, mitä kaikkea seuraavana vuonna saisin aikaiseksi, jätänkin tänä vuonna tämän listan tekemättä. Se ei tunnu kovin merkittävältä juuri nyt. Vuosi voi olla ihana muutenkin. Olen kivasti saanut viikkoihin

Päätin oikein repäistä ja varasin itselleni ja lapsille leffaliput. Kaiken suoratoiston aikana leffassa käynti ei ehkä ole enää se ykkönen. Kuitenkin, elokuvateatterissa on oma tunnelmansa, ja haluan lapsille kokemuksia siitäkin. Meillä on pari lahjalippua, joten kustannukset eivät pääse nousemaan liian korkeiksi. Saamme jopa popcornit - kiitoksia vain lahjoittajalle :) Minun täytyy vähän tarkkailla budjettia, tänä syksynä on kulutettu vähän enemmän kuin tienattu, ja haluan saada talouden takaisin tasapainoon. Koska Lasse-Maijan etsivätoimisto on tullut ensi-iltaan, minun ei tarvitse edes mennä katsomaan animaatiota ;) Ei vaan, nekin ovat ihan kivoja kai. Tämä kyseinen leffa kiinnostaa kuitenkin myös itseäni enemmän. Naakka on käynyt elokuvissa useamman kerran, mutta Touhi aiemmin ainoastaan kerran. Itse en ole ollut mukana viime aikoina, eli odotettavissa on mukavaa vaihtelua minullekin. Siirtymäkään ei ole hankala - meidän kaupunginosassamme on nykyään leffateatteri. Olen myös havai

Naakka on kiitollinen , ettei tarvitse enää mennä koulun jälkeen ip:hen. Ymmärrän tämän hyvin, sillä Naakalle meluisa ip oli usein kuormittava koulupäivän jälkeen. Välillä siellä oli kuitenkin todella mukavat leikit ja tekemiset. Minähän en tarkkaan tiedä, mitä kolmosluokkalaiseni milloinkin kotona tekee. Pisimmillään hän on nelisen tuntia itsekseen (joskus kaverin kanssa), lyhimmillään noin tunnin. Tietääkseni hänen olemisensa on Sims- Youtube- ja kirjanlukupainotteista. Välillä johonkin nurkkaan on tehty barbileikit. Miten homma sitten sujuu, kun kaikki ei mene niin putkeen? Maanantaina sain töihin usean soiton. Ensin pelotti, sitten ei tiennyt, voiko ottaa välipalaa (on voinut aina ottaa itselleen välipalaa). Kolmanteen soittoon en enää vastannut, kun olin kokouksessa. Äksidentti ei onneksi ollut suuri: hammas oli irronnut, siis irtoamassa oleva maitohammas ;)  Luulin että kotona olisi ollut vastassa hellyydenkipeä lapsi, jonka kanssa viettäisin illan läheisissä merkeissä. No ei, hä