tiistai 27. joulukuuta 2022

Säästäväisyyttä ja lumipäiviä

Välipäivät koittivat - suuntaanko alennusmyynteihin? No en todellakaan, tavaraa on yllinkyllin - suorastaan enemmän kuin toivoa saattaa. Olen myös tietoinen, että on paljon ihmisiä, joilla on meitä vähemmän. Tosin on myös oikein paljon ihmisiä, joilla on enemmän kuin meillä.

Sopiva tulotaso? Se on ehkäpä sellainen, ettei ihan koko ajan tarvitse miettiä, riittävätkö rahat. Tietty pohtiminen ja säästäväisyys kuuluu myös luonteeseeni - samoin kuin ekologisuuden pohtiminen. On mukavaa ajatella, ettei oma elämäntapa (kenties) tuhoa liiaksi maapalloa.

Voiko pienistä tuloista säästää? Mielestäni voi. Minulla on kaksi tiliä. Toinen on ns. säästötili, jonne siirrän rahaa, mikäli sitä kuukauden lopussa jää yli, esim. 20 tai 50 euroa. Joskus olen joutunut myös ottamaan "säästötililtä" rahaa takaisin käyttötilille, jos on tullut isompia hankintoja. Siellä on rahaa, koska olen säästänyt.

Tällä tavalla en varsinaisesti ehkä rikastu, mutta selviän, jos esim. joku isompi asia menee rikki tai täytyy hankkia vaikkapa uudet silmälasit.

Jatkuvana haasteena on hankkia lastenvaatteita, jotka kestävät kahdella lapsella. Olen kierrättänyt onnistuneesti esimerkiksi talvivaatteita ja -kenkiä. Myös paidat kiertävät suhteellisen onnistuneesti - tosin kaikki Naakan vaatteet eivät ole unisex-vaatteita, onneksi edes osa.

Epäonnistuminen on kohdannut talvihanskojen kanssa. Ne kestävät merkistä huolimatta hädintuskin yhden kauden. Ainoastaan alle 3-vuotiaana, jolloin käyttö oli maltillisempaa, talvihanskat säilyivät. Nyt ei ole toivoakaan. Ostin juuri Touhille uudet (ja ylikalliit) Reimatecit, katsotaan meneekö lopputalvi niillä.

Kun tähän lisää vielä tavoitteeni hankkia Suomessa tehtyjä vaatteita, myös itselle, voin sanoa, että en ole päässyt tavoitteeseen. Tosin pieneksi osaksi - sekä lasten että itseni kohdalla. Olisi myös mukavaa jos kaukoidässä tehdyt vaatteet olisi löydetty edes kirppikseltä...

Olemme viime viikkoina päässeet kiipeilemään upeisiin lumikasoihin ja laskemaan hienoista mäistä! Vaikka iltapaleluni talttui viimein hieman pyjaman hankkimisen jälkeen, toivon lapsille lumisäitä vielä kuukaudeksi, pariksi.

Olen nyt joulun aikana liikkunut itse melko vähän, mutta toivottavasti pääsen lähipäivinä ainakin uimahalliin. Kuntosaliharjoittelukin on pitkästä aikaa alkanut kuulostaa kivalta ajatukselta, mutta se ei taida toistaiseksi mahtua aikatauluuni.

Lumikerros on plussakelien ansiosta alentunut viime aikoina täällä etelässä oikein paljon, mutta juuri nyt pyryttää taas lunta. Tykkään lumesta, kuten siitäkin, kun kevät alkaa sitten jossakin vaiheissa viimein tulla. 

PS. Meille on välipäiviksi luvassa ainakin yksi sukulaisvierailu. Yksi ystäväperhe on myös tulossa meille kylään.

PPS. Minulla alkaa työt taas ensi viikon alusta, mutta lapset lomailevat vielä loppiaisen yli.

PPPS. En ole nyt ihan keksinyt, mitä hauskaa voisin itse tehdä lumessa, mutta ehkä keksin sen ennen pitkää.



perjantai 23. joulukuuta 2022

Partamonnin puuhia ja muuta joulun alla

Toinen partamonneistamme on viime aikoina intoutunut yhdestä akvaarion kulmista. Siihen liittyy simpukankuori, jonne hän yrittää ahtautua sisään (onnistuu lähes puoliksi). Se ei riitä, vaan hän kaivaa yhä uudestaan syvän kuopan hiekkaan ja paukuttaa samalla simpukankuorta seinälasia vasten.

Partamonni on reviiritietoinen kala. Se valitsee yleensä oman uppopuun. Mielestäni kaksi partamonnia on tarpeeksi meidän 240-litraisessa akvaariossamme - kummallekin riittää tilaa. Ne saattavat välillä piilotella päiväkausia, kunnes tulevat taaas esiin. 

Partamonni on kova lisääntymään. Meillä tämä on vältetty hankkimalla kaksi naarasta. Edellinen "pariskunta" taan oli molemmat uroksia. Näin ollen jälkikasvua ei luonnollisista syistä tullut.

Akvaarion kuulumisista Naakan kuulumisiin. Tämä koulusyksy on mennyt Naakalta paremmin kuin olisin voinut odottaa. Jos miettii kaikkia vaikeuksia, joita meillä on ollut, tuntuu välillä, että kyse olisi eri tytöstä.

Todistus oli erinomainen. Näki, että Naakka on tehnyt paljon työtä. Ei kuitenkaan liikaa, koska kotiin asti on tullut läksyjä lähinnä ranskasta ja englannista. Näistä edellinen ei tällä hetkellä ole lemppari, mutta sujuu.

Mitä kotona on voitu tehdä, on Naakan välillä omalaatuisten mielenkiinnonkohteiden tukeminen sekä lepohetkien mahdollistaminen. Naakka tarvitsee edelleen säännöllisesti hiljaisuutta ja taukoja, mikä tekee kyllä hyvää kenelle tahansa. 

Itse sain juuri paketoitua joululahjat ja käytyä viimeisen kerran (siis ennen joulua) Prismassa. En voi sanoa pitäväni kovin paljon kummastakaan aktiviteetista, mutta nyt molemmat hommat on tehty. 

Itse joulunaika vietetään sukujouluna, odotan sitä ilolla, mutta tiedän myös, että seuraavissa päivissä on oma hulinansa...kuten on myös siinä, että lapset ovat lomalla. Toisaalta on ihanaa, kun saa nukkua pitkään ja näkee lapsia myös päiväsaikaan :)

Naakka ja Touhi suorastaan kihisevät, kun miettivät aattoiltaa :D Molemmilla on ollut lahjatoiveita, mutta oikeasti he muistuttavat kumpikin yhdestä tai kahdesta lahjasta, jotka olivat lahjatoivelistalla. Minun iloni taas koostuu siitä, kun lapsilla on mukavaa jouluna...tai on minulla toki vähän itsellänikin mukavaa :) 

PS. Naakka tietää jo joulupukista, mutta Touhi uskoo, ja Naakka puolestaan on hienosti ollut kertomatta asian laitaa Touhille.

PPS. Meille tulee joulupukki, luultavasti vielä vuosia, koska Naakan ja Touhin vauvaserkku vihkiytyy asiaan vasta myöhemmin.

PPPS. 



 

torstai 22. joulukuuta 2022

Kolmet joulujuhlat

Nyt alkaisi olla joulujuhlakausi lopuillaan, kun Naakankin juhlat on juhlittu. Aloitimme viime viikolla Touhin eskarin joulujuhlissa. Niistä kerroinkin jo aiemmin - hyvin meni!

Touhin toinen esiintyminen koitti päiväkodin kieliryhmän juhlissa. Tuona päivänä T. nousi ihan väärällä jalalla sängystä ylös, ja matkamme päiväkotiin oli sellainen, jota ei voi kuvata minkäänlaisessa kasvatusoppaassa.

Päiväkodin pitkämielisen henkilökunnan avulla meidän eskaripoika saatiin houkuteltua sisään. Juhlissa katsottiin animaatio, jossa T. oli ollut aktiivisena puuhamiehenä. Se näytti todella hienolta, ja oli varmasti ollut mieluinen operaatio. Lauluesitykseen (ehkä enemmän 1-3-vuotiaiden juttu) ei kumpikaan paikalla ollut eskaripoika lähtenyt - no, se ei onneksi ollut pakollista.

Tässäkin juhlassa saimme glögiä ja pipareita :) 

Tänä aamuna oli vielä Naakan koulun joulujuhla. Minulle oli tarjolla seisomapaikka, tosin nekin olivat jo loppumassa. Olen edelleen oikein huono seisomaan pitkiä aikoja. Nyt oli sitten ihan pakko - pokka ei riitä nostamaan jotakin toista paikaltaan ;) 

Naakka oli aivan täpinöissään jo eilen. Hän lähti 20 minuuttia tavallista aiemmin koulun pihalle odottamaan. Touhikin halusi tulla katsomaan juhlaa. Naakka esiintyi sekä kieli- että ison luokan esityksissä. 

Täytyy sanoa, että varsinaisia talentteja ovat! Tällaisia täytyy olla myös opettajien ja ohjaajien, sillä esityksissä on valtava organisoiminen. Esityksen jälkeen Naakka jäi jatkamaan koulupäiväänsä. Hän palautuu kotiin tunnin sisällä.

Nyt jäämme odottelemaan joulua. Ei voi edes parhaalla tahdolla sanoa, että "hiljennymme" :D Oikeasti jouluviikko on nyt kuten yleensä, hermoja raastava monella tapaa. Sain sentään raivattua tilaa paketoinnille, joka on edennyt jo lähes puoleenväliin.

Kyllä tämä tästä, tapaan toistella itselleni. Hyvään fiilikseen voi päästä monen mutkan kautta. Jos ei pääse, niin ehkä kukaan ei huomaa. Kuusenkin saimme jo hankittua ja koristeltua, ja etenen kohti joulusiivousta hitaasti mutta varmasti, huh!

PS. Vaikka olen kokenut pienoista joulujuhlaruuhkaa, olen iloinen, että kokoontuminen juhlimaan on taas mahdollista :)

PPS. On mukavaa seurata lapsen jännitystä ja iloa, kun esiinnytään koululle ja huoltajille.

PPPS. Nämä olivat ensimmäiset koulun juhlat, joihin Naakka lähti innolla - nepsy-Naakka alkaa olla tottunut konseptiin :)

maanantai 19. joulukuuta 2022

Lukemista ja kauneimmat joululaulut

 Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan leikkimielinen 50 luetun kirjan tavoite vuotta kohti. Viime vuonna en päässyt ihan tavoitteeseeni - suuri syy oli kokopäiväisissä opinnoissa. Opiskeluissa sai lukea niin paljon, ettei fiktioharrastukselle riittänyt puhtia.

Nyt tilanne on ollut hieman erilainen. Luettuja kirjoja on tällä hetkellä 49, ja näyttää vahvasti siltä, että pääsen tavoitteeseeni. Olen fiktion suhteen melko kaikkiruokainen. Dekkarit ovat ehkä nostaneet päätään viime vuosina. 

Luen pääasiassa sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Useina päivinä otan kirjan käteen muulloinkin. Pyrin lukemaan aloittamani kirjat loppuun - välillä tulee selkeitä huteja. Ajoittain häiritsee, kun kirjoja mainostetaan "ennenkuulumattomina, tajunnanräjäyttävinä lukukokemuksina". 

Huomaan usein, että no joo, luin jo ysärillä vastaavanlaista kielenkäyttöä tai juoniratkaisuja. Vähän aikaa sitten luinkin jonkin kolumnin, jossa kritisoitiin, että osalla nykykirjailijoista on heikko lukeneisuus, mikä näkyy teksteistä. Tai ehkä olen jo liian vanha lukija ;) 

Naakka on nyt loppuvuodesta ahkeroinut Harry Pottereita. Feeniksin kilta (1050-sivuinen) on jo melkein lopussa. Minulla ei arvatenkaan ole huolta oman lapseni lukuharrastuksesta - en vielä 9-vuotiaana lukenut noin pitkiä kirjoja. 

Touhilla ei ole vielä lukutaitoa, mutta hänelle on alettu lukea ensimmäistä Harry Potteria ääneen. Touhi on tästä oikein ylpeä - hän mainitsee joka päivä, mille sivulle päästiin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa on luettu 100-sivua ja siirtyminen Tylypahkan junaan on kohta edessä.

Olen itse haikeana huomatessani, että satukirjojen lukeminen alkaa meidän perheen osalta olla suureksi osaksi ohi. Tatut ja Patut sekä Mauri Kunnakset menevät tosin vielä. Osa kirjoista saa pikkuhiljaa lähteä lasten vauvaserkulle. 

Lopuksi asiasta kolmanteen: kävimme Naakan kanssa eilen lasten kauneimmissa joululauluissa. Naakan kanssa uudet tilanteet ovat omanlaisiaan. Naakka oli suurimman osan tilaisuudesta todella jännittynyt.

Nepsypiirteet näkyvät nykyään Naakassa lievemmin, mutta uusi konsepti, kuten tämä tilaisuus jossa kävimme, ei ole Naakalle helppo. Selvisimme kuitenkin tilaisuuden loppuun, ja Naakka tokaisi, että voidaan mennä seuraavanakin vuonna.

Itse selvisin lähes viimeiseen lauluun, jonka jälkeen iski kamala yskäkohtaus. Siirryin nopsaan vessaan yskimään - todella ärsyttävää :D Pakkasjakso on ollut mukava, mutta se on nostanut astmaoireeni esiin. Ihan kivaa jos on vähän aikaa lämpimämpää.

PS. Minulla on vielä pari kirjaa varastossa - sen jälkeen pitää lähteä kirjastoon.

PPS. Katsotaan, jaksaako Naakka siirtyä Puoliveriseen Prinssiin vai kiehtooko Ankkalinna taas hetken enemmän :) 

PPS. Minähän olen yhteislaulutilaisuuksien fani - yhdessä on hauskaa laulaa, varsinkin kun saa istua eikä tarvitse esiintyä.

lauantai 17. joulukuuta 2022

Mistä pidän - maailmanparannus (toivottavasti edes hieman käytännössä)

Koska olen joutunut (saanut) keskittymään hyvinvointiini viime aikoina, on tullut aika pohtia, mistä minä pidän. Se onkin yllättävän vaikea tehtävä vuosikymmenen ruuhkavuosien jälkeen. Ne eivät ole mitenkään päättymässä.

Olen kenties aina ollut kiinnostunut ajattelemaan asioita omaa elinympäristöäni pidemmälle. Se osa maailmasta, jossa asiat eivät ole niin hyvin kuin meillä, on kiehtonut. En ole asiantuntija, mutta minusta on mukavaa ajatella, kuinka esimerkiksi mahdollisuus juomaveteen, terveydenhuoltoon ja koulutukseen parantaa ihmisten elämää.

Uskon myös elämän helpottumisen rauhoittavan ja ehkäisevän konflikteja. Nyt meillä on Burundissa kummipoika D. Hänen yhteisönsä elämää tuemme toivon mukaan vielä vuosia. Olemme saaneet kummipoika D:ltä ensimmäisen kirjeen, jossa on hänen piirretty kädenjälkensä. Kirjoitamme pian hänelle seuraavan kirjeen.

Kotimaassakin riittää huolenaiheita. Eniten olen tänä vuonna miettinyt jengiytymistä. Nuori voi toki joutua "huonoille teille", mutta jotenkin tuntuu, että taustalla on asioita, jotka eivät ole hyvin. Kärjistäen ajattelen, että jos nuorilla miehillä missä tahansa päin maailmaa on näköalattomuutta ja vähän mahdollisuuksia, siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Miten tähän voisi vaikuttaa, onkin hankalampi kysymys. Ehkäpä tarvitsisimme lisää positiivisia roolimalleja. Tämän esimerkiksi minä keski-ikäisenä valkoihoisena naisena ( :D ) en sopisi, roolimallin pitää olla lähempänä nuoren omaa viiteryhmää.

Murrosikä ja sen jälkeiset vuodet ovat suurta muutoksen aikaa jokaiselle. Vaikka asiat menisivät solmuun tässä vaiheessa, ne saattavat myös selvitä ajan kanssa. On myös hyvä muistaa, että asioilla on tapana järjestyä.

Monen mielestä tällaiset pohdinnat ovat varmasti ahdistavia ja ikäviä. Itselleni taas on tuottanut myönteisiä tunteita pohtia, millä tavalla hankalia asioita voisi ratkaista. En ole vaikuttavassa asemassa, mutta pystyn omassa työssäni tekemään tiettyjä asioita joiden toivon auttavan edes vähän.

Luonteeseeni taitaa kuulua ratkaisukeskeisyys, tosin oman pääni ongelmiin asti se ei aina yletä ;) 

Omaa kouluaikaa ei voi kyllä sanoa pohjustukseksi kiinnostuksenkohteilleni - esimerkiksi kehitysmaa- ja alkuperäiskansaosiot jätettiin aina käsittelemättä, koska niihin ei riittänyt aikaa :D Suunta tuntuu nykyään olevan aika lähelle sama, eikä opetussuunnitelma taida edelleenkään taata paljoakaan opetusta tämänkaltaisissa asioissa.





perjantai 16. joulukuuta 2022

Eskarin joulujuhla ja vaatepohdintoja

Myös joulukuu alkaa olla puolessavälissä. Pilates jäi joulutauolle. Itse jäin myös nyt joululomalle. Toivottavasti edes osa lomaa olisi hidas ja rauhallinen. Toki toimintaakin saa hieman olla. On kivaa, kun saa nukkua vähän pidempään.

Pari päivää sitten juhlistimme Touhin eskarisyksyn päättymistä. Eskareilla oli joulujuhla, johon vanhemmatkin oli kutsuttu. Tämä ei ole viime vuosina ollut ihan itsestäänselvyys - itse asiassa edellinen joulujuhla, jossa olen ollut mukana, oli Naakan eskarin joulujuhla.

Touhi tarpoi juhlaan tonttulakki kädessään puolimetrisen hangen läpi (valitsin itse jalkakäytävän). Itse juhlaesitykset, laulut, Touhi otti oikein rauhallisesti. Meinasi vähän tulla itselle kyynel silmään, kun lapset tekivät satuhieronnan vanhemmilleen. 

Olen viime aikoina joutunut toden teolla uudistamaan Touhin vaatekaappia. Vaatekoko alkaa olla 128, kun puoli vuotta sitten mahtuivat vielä jotkut 116-senttiset vaatteetkin. Hän todellakin kasvaa aivan eri tahtiin kuin Naakka, joka käytti 128-senttisiä vaatteita kakkosluokalla.

Hivenen pirullista on sekin, että suuri osa Naakan vaatteista ei "periydy" pikkuveljelle, koska sukupuoli on eri. Toki olen taktisesti pyrkinyt hankkimaan Naakalle esim. talvivaatteet varsin neutraaleissa väreissä, ja ne ovat menneet hyvin eteenpäin.

Lisäksi hankin välillä samanlaiset paidat, esim. raitapaidat molemmille. Tällöin Touhi hyötyy molemmista paidoista. Naakalle käy edelleen mikä vaan, kunhan vaate on mukava päällä. Tosin viime päivinä hän on "mekkoillut" ja etsinyt tyyliään ;) 

Omakin vaatekaappini on kaivannut järjestelyä ja hieman uusimista. Tykkään kulkea trikoopaidoissa, töihin laitan päälle neuletakin (ai että miten kiehtova tyyli :D ) , niin näytän professionaalimmalta, ehkä.

Käytän samoja vaatteita mielellään vuosia. Joskus ne vain alkavat kulahtaa. Löysin vähän aikaa sitten kivan uuden paidan, Finlaysonin lettikuvioisen paidan. Ikävä kyllä, siitä lähti värit ensimmäisessä pesussa.

Olisin voinut yrittää uudelleen, mutta sopivaa kokoa ei löytynyt. Sain siis rahani takaisin. Jotenkin kyllä harmitti - onkohan muille käynyt samaisen vaatteen kanssa noin vai vain minulle? Tuli mieleen, että yritetäänköhän vaatteista nykyään millään tavalla kestäviä. Jotenkin toivoisin, että hiljalleen taas mentäisiin siihen suuntaan.

PS. On kyllä mahtavaa juhlia livenä. Touhi viihtyy eskarissa valtavan hyvin. Onneksi sitä on vielä puolet jäljellä.

PPS. Ilahduin, kun huomasin että Polarn o Pyretin kautta voi myös myydä pieneksi jääneitä vaatteita. Tämä on askel eettisempään suuntaan.

PPPS. Minun lasteni vaatekokoja on kyllä hankala enää löytää esimerkiksi kirppiksiltä. Kierrätyskeskuksesta löydän silloin tällöin jotakin pientä.



perjantai 9. joulukuuta 2022

Keskity hyvinvointiisi - ai miten?

 Olen viime aikoina joutunut pohtimaan paljon omaa jaksamistani. Se on yllättävän hankala ja monitahoinen kysymys. On hankalaa saada kiinni, miten sitä jaksamista oikein pitäisi pohtia...ja mitä konkreettista pitäisi oikeasti tehdä.

On selvää, että itseltään ei pidä vaatia mahdottomia. Tunnistan itsestäni ajatusmallin, jonka mukaan minun täytyy suoriutua kaikesta hyvin. Ei kuitenkaan ole realistista, että kaikki menisi just nappiin, vaan täytyisi hyväksyä, että kaikesta ei voi suoriutua täydellisesti.

Ainakaan ei pitäisi miettiä, että oma ihmisarvo on kiinni siitä, että pyrkii täydellisiin suorituksiin eikä sitten yllättäen aina onnistu. Arvatkaa vain, pesiikö tämäkin ajatusmalli minussa. Toivottavasti nyt edes joissain muissakin ;) 

Joka tapauksessa, kun yleensä pohdin tässä vaiheessa, mitä kaikkea seuraavana vuonna saisin aikaiseksi, jätänkin tänä vuonna tämän listan tekemättä. Se ei tunnu kovin merkittävältä juuri nyt. Vuosi voi olla ihana muutenkin.

Olen kivasti saanut viikkoihini liikuntaa, josta tykkään. Käyn Pilateksessa, välillä uimassa ja kävelen paljon päivittäin. Tämä on merkittävä muutos aiempiin vuosiin. Jos en nyt ihan huippukunnossa ole, niin ainakin iloinen silloin kun liikun.

Arkipäivinä on usein kiireistä. Olen kuitenkin ihan tarkoituksella opetellut asenteen, että teen kun kerkeän (toki tätä ei nyt ihan työelämässä voi aina noudattaa, mutta muuten). 

Mitään yleispätevää vastausta jaksamiseen ei tässä(kään) syntynyt. Luulen kuitenkin, että juuri minun olisi hyvä sisäistää, että on ok, että rentoudun. En "pinnaa" mistään, jos keskityn välillä omaankin hyvinvointiini.

Miten tämä kaikki onnistuu ruuhkavuosiäidiltä? No en suoraan sanottuna tiedä. Voin vain mennä asiaa kohti vähitellen. On sanottava etten ole huolehtinut omasta jaksamisestani, öö, pitkään aikaan. Meillä tapahtui viime vuonna paljon, en olisi edes pystynyt.

Nyt voisin taas pystyä. Katsotaan, mihin käytännössä päädyn :) 





lauantai 3. joulukuuta 2022

Elokuviin

Päätin oikein repäistä ja varasin itselleni ja lapsille leffaliput. Kaiken suoratoiston aikana leffassa käynti ei ehkä ole enää se ykkönen. Kuitenkin, elokuvateatterissa on oma tunnelmansa, ja haluan lapsille kokemuksia siitäkin.

Meillä on pari lahjalippua, joten kustannukset eivät pääse nousemaan liian korkeiksi. Saamme jopa popcornit - kiitoksia vain lahjoittajalle :) Minun täytyy vähän tarkkailla budjettia, tänä syksynä on kulutettu vähän enemmän kuin tienattu, ja haluan saada talouden takaisin tasapainoon.

Koska Lasse-Maijan etsivätoimisto on tullut ensi-iltaan, minun ei tarvitse edes mennä katsomaan animaatiota ;) Ei vaan, nekin ovat ihan kivoja kai. Tämä kyseinen leffa kiinnostaa kuitenkin myös itseäni enemmän.

Naakka on käynyt elokuvissa useamman kerran, mutta Touhi aiemmin ainoastaan kerran. Itse en ole ollut mukana viime aikoina, eli odotettavissa on mukavaa vaihtelua minullekin. Siirtymäkään ei ole hankala - meidän kaupunginosassamme on nykyään leffateatteri.

Olen myös havainnut, etteivät ainakaan minun lapseni enää nykyään katso kovin paljon elokuvia. Youtuben lyhyet videot vetävät puoleensa enemmän. Itse asiassa nyt olen useimmiten kieltänyt sen ja vaatinut että katsotaan "oikeita" lastenohjelmia - siinä on hankaluuksia erityisesti Touhilla.

Tässä on eroa omaan lapsuuteeni - lastenelokuvan katsominen (siis itselle uuden) oli harvinaista herkkua. Kun uusi vhs-video hankittiin, se oli juhlapäivä. Kun pohdin näitä, tunnen itseni välillä todella vanhaksi.

Omalla elokuvatuntemuksellani en voi kehua. Olen toki nähnyt elokuvia, mutta mikään varsinainen harrastaja en ole. Jos katson jotakin, tykkään useimmiten katsoa sarjoja - on mukavaa seurata samojen henkilöiden draamaa pidempään.

Kohta olen kuitenkin nähnyt yhden leffan enemmän!

Naakka on ollut tällä viikolla flunssassa, mutta on nyt toipunut. Naakalla on sama ominaisuus kuin minulla - flunssassa ollaan todella tukossa. Nyt Naakka on viimein suostunut ottamaan nenäsuihkeen, mikä on helpottanut varsinkin nukkumista. 

Ihmeen kaupalla flunssa ei tarttunut meihin muihin. Yleensä Naakka ja Touhi sairastavat miltei samat taudit läpi. toivottavasti seuraavat viikot menevät hyvin ja mielellään joulunkin yli. 

PS. Sain eilen olkapäähäni kortisonipiikin, ei siis uintia tänä viikonloppuna.

PPS. Nukuin ensimmäisen yön hyvin, siis ilman keskeytyksiä, pitkään aikaan - koskahan kipeät ja painajaisia näkevät lapset osaavat hoidella itse itsensä aamuyöstä.

PPPS. Olen pohtinut konkreettisia tekoja sähkön ja ruokakulujen säästämiseksi. Kirjoitan varmasti niistä lähiaikoina.




torstai 1. joulukuuta 2022

Tunteet laidasta laitaan, itsenäinen kotielämä ja sen menetys

Naakka on kiitollinen, ettei tarvitse enää mennä koulun jälkeen ip:hen. Ymmärrän tämän hyvin, sillä Naakalle meluisa ip oli usein kuormittava koulupäivän jälkeen. Välillä siellä oli kuitenkin todella mukavat leikit ja tekemiset.

Minähän en tarkkaan tiedä, mitä kolmosluokkalaiseni milloinkin kotona tekee. Pisimmillään hän on nelisen tuntia itsekseen (joskus kaverin kanssa), lyhimmillään noin tunnin. Tietääkseni hänen olemisensa on Sims- Youtube- ja kirjanlukupainotteista. Välillä johonkin nurkkaan on tehty barbileikit.

Miten homma sitten sujuu, kun kaikki ei mene niin putkeen? Maanantaina sain töihin usean soiton. Ensin pelotti, sitten ei tiennyt, voiko ottaa välipalaa (on voinut aina ottaa itselleen välipalaa). Kolmanteen soittoon en enää vastannut, kun olin kokouksessa. Äksidentti ei onneksi ollut suuri: hammas oli irronnut, siis irtoamassa oleva maitohammas ;) 

Luulin että kotona olisi ollut vastassa hellyydenkipeä lapsi, jonka kanssa viettäisin illan läheisissä merkeissä. No ei, hän "tsekkasi" läsnäoloni ja lähti kaverin kanssa pulkkamäkeen :D 

Elämä kulkee väistämättä eteenpäin. Tällä viikolla minun sukuni vanhimmalle (96-vuotias) tuli aika siirtyä hoivakotiin. Kotihoito ei enää riittänyt ja onnettomuusriski vaikean liikkumisen takia alkoi olla liian suuri. Muistin kanssa alkoi olla merkittäviä ongelmia.

Siirtymä ei ollut mieluinen suvun vanhimmalle. Toivottavasti balanssi löytyy ennen pitkää. Luulin, että olisin itse lähinnä helpottunut, kun suvun vanhin on nyt valvonnan alla. Minulle ei tullut kuitenkaan pelkkää helpotusta.

Tuli myös surullinen olo. Suvun vanhin joutui jättämään puolivuosisataisen kotinsa. Tämä koti oli minulle lapsuuden mummola. Viimeinen jäljellä oleva. Minulle tuli ja tulee yhä paljon muistoja mieleen. Olen surullinen, kun suvun vanhin on surullinen. Olen helpottunut, kun häntä hoitaneiden lähisukulaisten taakka viimein kevenee. Luulen, että kaikki alkaa lopulta sujua paremmin.

Iloa koettiin tänään joulukalentereiden merkeissä. Niitä tuli tällekin vuodelle liikaa. Arkipäivästä huolimatta lapset olivat ylhäällä oikein aikaisin. Tästä se lähtölaskenta jouluun alkaa. Minä olen tänään kotona, ja ohjelmassa on "joulupukkijuttuja".

En voi väittää, että tykkäisin kirjoittaa osoitteita joulukortteihin. Olen kuitenkin tyytyväinen, kun saan sen tehtyä. Tilasin vaihteeksi kuvakortit, vaikka kuva ei kyllä nyt ole kovin jouluinen. Onpahan päivitetty kuva Naakasta ja Touhista. Lahjojen paketoiminen ei myöskään ole varsinainen intohimo, mutta sujuu, jos on esimerkiksi äänikirja kuunneltavana taustalla. 

Tänään pitää myös tehdä eräs virallinen paperi. Kukaan ei varmastikaan tykkää täyttää virallisia papereita, mutta usein ne menevät nopeammin kuin on arvellut, tai ainakin joskus.



Monia etuja, kun osaa vain hakea

Moni asia menee huonompaan suuntaan ...ei onneksi kaikki mahdollinen. Aloitan piakkoin terapiassa käymisen. Vanha tuttuni ahdistuneisuushäir...