Rouva Niskanen

  Meillä oli viime viikonloppuna hulinaa. Lähdimme teatteriin kolmisin "lähisuvun" naisten kesken. Kotiin jäi serkuksia ja aikuisia. Kyse oli Stella Polariksen "Pritgertön" - improsta. En ole kyseistä taiteenlajia juurikaan harrastanut. Näytös oli hyvä! Selvästi siinä oli tietty pohjarunko, mutta osa tarinaa tuli yleisöltä kysytyistä kysymyksistä. Seurasin innolla koko esityksen, ja aion katsoa tämän tyylisuunnan näytöksiä jatkossakin.  Väliajallakin oli jännittävää. Huomasimme paikan päällä, että kyseessä oli näytös, jossa katsojatkin saivat halutessaan pukeutua ajan tunnelmaan. Pukeutuneita oli todella kiva tarkkailla. Samoin tanssiopetusta oli tarjolla.  Kotosallakin oli viihdytty. Itse olin viihtynyt näemmä niin hyvin, että olin unohtanut avaimen kotiin :D Ei siinä mitään, ovi saatiin onneksi auki. Tilasimme intialaista hyvästä lähipaikasta, ja uunissa paistui lisäksi ranskalaisia ja nugetteja halukkaille. Sukulaispoitsu 4-vee näytti viihtyvän hyvin. Tekemistä...

 Palasimme juuri neljän päivän reissulta Savosta. Olimme siellä pääasiassa tapaamassa sukulaisia. Yövyimme kolme yötä kylpylähotellissa, joten kerkesimme ainakin pulikoida sukuloimisen lisäksi. Nyt kelpaa "olla ja hengailla" taas tovin. Reissun tarkoitus olikin sukulointi, erityisesti se, että lapset näkisivät Savon-sukuaan. Se onnistui oikein hyvin - olimme kummassakin kyläpaikassa (kahtena eri päivänä) oikein kunnolla. Kotimatkalla piipahdimme melkein ex-tempore vielä yhteen paikkaan, T:n kummitädin mökille. Matkalla tuli tehtyä monenlaisia asioita. Pääsimme moottoriveneen kyytiin, tutustuimme metsästysaseisiin ja kuulimme metsästyksestä, kauko-ohjattaviin lennokkeihin, kalastushommiin...lapsille ja aikuisille tuli oikein paljon virikettä. Pullakahvit...no niitä tuli kyllä nautittua. Toisaalta, kerran-pari vuodessa on oikein hyvä kiitää kahvipöydästä toiseen :D Viimeiset kahvit ja makkaranpaistot tapahtuivat mökin pihalla olevassa kodassa, minkä koin itse hyvin tunnelmallis...

 Tällä viikolla olen työmatkoilla kävellessä huomannut, että ilmassa on aivan pieni hitunen kevättä. Ei se lämmössä näy, mutta ehkä valo alkaa hiljaa lisääntyä. Muutenhan talvisää on suorastaan klassinen!  Huomasin eräänä päivänä, että talvinilkkureideni pohja on aivan hapertunut. Koska kengät eivät sisältäkään ole enää kovin pehmoiset, lienee aika hankkia uudet. Koska minulla on vielä lisäksi talvisaappaat (okei, niiden lisäksi nastakengät liukkaita säitä varten :D ), jään odottelemaan alennusmyyntejä. Palelen edelleen meillä kotona. Laminaatit eivät ole kovin lämpimät. Pidän kotosalla villasukkia oikeastaan koko ajan. Jos saunomme, varpaat eivät palele. Jos emme, täytyy lämmittää vehnätyyny. Tuntuu palelevaiselta vanhalta naiselta ;)  Lapset ovat päässeet nauttimaan (tai välillä "nauttimaan" ) koulun ulkoliikunnasta. Naakalla oli tällä viikolla luistelua. Omat sanansa antoivat ymmärtää, että hän sieti sen hyvin. Touhilla taasen oli hiihtoa. Kaksi tuntia hiihtoa (koulu...

Meillä oli hauskaa , kun pääsimme kyläpaikkaan. Siellä oli useampi sukulainen, Naakka ja Touhi olivat ainoat lapset. Paikalla oli myös Utu-koira, kohta 12-vuotias. Blogiani lukeneet tietävät Utun vierailleen myös meillä useasti.  Kyselimme, onko Utu jo liian vanha vierailemaan ja saimme vastauksen, että Utu pääsee meille mielellään joksikin viikonlopuksi :) Luulen, että se tekee meille kaikille hyvää. Kun on koirahaave, lainakoira on mukava juttu. Utu kuulemma lepää nykyään paljon, mutta jaksoi kyllä touhottaa, kun oli tuli vieraita. Utu on muistikuvieni mukaan aina tykännyt leluista. Hänellä on pehmoleluja (varsin tapettuja ;)) ja pari piippaavaa/röhkivää lelua. Utun tapaamisen lisäksi oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, ihan vain olla seurassa. Tänään olisi kaikenlaista puuhaa . Vähän jokainen nurkka ja kaappi meillä on päässyt ryöpsähtämään täyteen kaikenlaista. Inventaario ei ehkä ole täysin lempipuuhaani, mutta jostakin täytyisi varmaankin aloittaa. Yleensä olen tosin tyytyväinen,...

Meillä oli viime viikonloppuna kulturellia. Kävimme katsomassa Tatu ja Patu -näytelmän. Se oli vain 45-minuuttinen. Meidän piti mennä jo syyskuussa, mutta tuolloin esitys peruttiin näyttelijän sairastumisen vuoksi. Lippurahat olisimme saaneet takaisin, mutta koska teatterielämämme on ollut varsin laimeaa koronavuosien takia, päätimme siirtää liput seuraavan mahdolliseen näytökseen parin kuukauden päähän. Koska aika juoksee (ja täytyy itse juosta perässä), tuli viimein esityksen aika. Huomasin, että varsinkin Naakkaa naurattivat vitsit - sekä Naakka että Touhi sanoivat kuitenkin näytöksen jälkeen, että ehkäpä tuo oli vähän pienemmille...no, minuun ne jutut tehosivat täysillä :D Kumpikin tykkää vielä Tatu ja Patu -kirjoista, joita meille on kertynyt kunnioitettava määrä. Näytöksen jälkeen oli odotettavissa. ..mikäpä muu kuin sukupäivällinen. Muuten oli hauskaa ja ruoka oli hyvää, mutta tarjoilu oli harvinaisen hidasta. Se olisi aiheuttanut suuria ongelmia lapsiseurueessa, mutta vieressä...

Meidän viikonloppuohjelmaan kuuluivat hautajaiset. Kyse on lähes 100-vuotiaasta sukulaisesta, joten oli odotettavissa, että loppu on lähellä.. Silti tilaisuus pysäytti ajattelemaan, että kaikella on alkunsa ja loppunsa.  Näissä hautajaisissa oli paljon lapsia paikalla. Naakalle ja Touhille tilaisuus oli varmasti myös mukava, sillä en usko heidän tiedostaneen, millainen määrä pikkuserkkuja heillä on. Tuttavuutta päästiin tekemään muistotilaisuudessa.  Kotiinpaluun jälkeen olemme vain ottaneet rennosti. Lauantai-iltojen ohjelmaan syksyisin kuuluu edelleen Masked Singer, tosin en itse jaksa seurata sitä niin kiinteästi. Naakka ja Touhi kyllä kertovat, kuka joutuu poistamaan maskin missäkin vaiheessa. Gerbiilit pääsivät eilen pitkästä aikaa juoksentelemaan lattialle. Juoksuttamista saisi tapahtua vähän useammin, mutta hyvä että saamme aikaiseksi edes joskus. Aikamoista vauhtia menivät kaikki kolme blondia. Olemme sittemmin ymmärtäneet, että kaksi aukkoa, joista pääsee menemään s...

Blogin alkuaikoina (blogimaailma oli silloin kasvussa) hankin järjestelmäkameran ja opettelin kuvaamaan sillä. Tuolloin puhelinten kamerat olivat vasta kehitysvaiheessa, joten digitaalinen järjestelmäkamera oli oikein hyvä kuvausväline. Opettelin silloin hieman valokuvausta ja kehityinkin siinä. Julkaisin blogissani paljon kuvia, usein luonnosta. Silloin myös kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle oli oma ohjelmanumeronsa. Nyt kuvat ovat pilvipalvelussa, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Sittemmin järkkärikamera on jäänyt hyllylle. Tykkään edelleen kuvata, mutta kuvaushommat tulee hoidettua puhelimella. Innostun välillä kuitenkin, jos esimerkiksi ulkoilman valossa on jotakin erityistä.  Vierailin viime viikonloppuna kotipaikkakunnallani. Siellä on enimmäkseen peltomaisemaa. En ole vuosiin kunnolla lenkkeillyt siellä, koska lastenhoito on ollut prioriteetti. Nyt jälkeläiset pärjäävät jo isovanhempien kanssa (tai toisinpäin), joten pääsin lenkille. Peltomaisema tuntui pitkään ...

Kuka odottaakaan "kaunokirjoitusta" isovanhempien merkityksestä elämässäni, ei välttämättä sitä tästä kirjoituksesta saa. Tämä varoitus siis heti alkuun, sillä lähisuvun kanssa eläminen on vaiheittain sekä rakasta että todella raskasta. Ensin kuitenkin varhaislapsuuteen: syntyessäni minulla oli neljä isovanhempaa. Syntymäni oli varmasti hieno juttu kaikille, mutta käytännössä kukaan heistä ei missään vaiheessa ollut osa arkeani. Ehkäpä niin ei ollut 1980- 1990- luvuilla tapana. Missä me sitten tapasimme? No, heillä kyläiltiin. He harvemmin kyläilivät meillä. Toisten kanssa oltiin kesämökillä enemmän yhdessä, toisten kanssa lomilla. Mitä isovanhempani tekivät lapsuudessani? Jos en muista väärin, toinen pariskunta oli eläkkeellä, kun olin pieni, toiselta puolelta toinen oli töissä, toinen luultavasti ei. Eläkeikä ei ollut tuolloin vielä kovin korkea.  Mitenkäs oli leikkimisen laita? No, omien muistikuvieni mukaan isovanhemmistani tasan yksi leikki kanssani...muiden kanssa pelat...

Pohtiessamme hiihtolomaa etukäteen emme keksineet oikein mitään. Normaalisti olisimme ehkä käyneet kylpylässä, museossa tai parissa ja ulkoilmassa, mutta ihmisten parissa. Nyt nämä kaikki aktiviteetit ovat ei-listallamme vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Tiesin jo aiemmin, etteivät 7- ja 4-vuotiaat vaadi kovin suuria. Heille taisi olla mukavaa, kun valvottiin vähän myöhempään, ei herätty liian aikaisin ja oli kivaa tekemistä. Varsinkin Touhi leikki naapurin lasten kanssa todella paljon. Naakka vietti aikaa kahden kaverin kanssa. Maanantaina me haimme itsellemme lainakoiran sukulaiselta. Koira on nimeltään Utu, ja hän on kahdeksanvuotias labradorinnoutaja. Utu on vieraillut blogissa ennenkin, mutta siitä on jo aikaa. Utu oli aluksi ihmeissään, mutta sopeutui meluisaan porukkaamme hyvin pariksi päiväksi. Lapsille hetki elämää koiraperheenä oli hieno elämys, ja kyllä siinä itsekin rupesi taas pohdituttamaan, josko meille voisi tulla joskus oma koira. Siirrän kuitenkin ratkaisua edellee...

Lomalla on ollut toisaalta työntäyteistä (riekkuvat lapset), toisaalta tosi leppoisaa. Tuntuu, kuin olisin ollut lomalla jo paljon pidempään kuin viikon. Nukkumaanmenoaikani on lipsunut normaalista noin tunnin eteenpäin. Tämä ei muuten onnistuisi, mutta lasten alun kuudelta kiekumisen jälkeen molemmat ovat alkaneet nukkua noin seitsemään. Siten minullakaan ei ole niin kiire illalla nukahtaa. Nyt loppuviikosta meillä ei ole ollut paljon varsinaista ohjelmaa. Maanantaina ostettu tulostin saatiin jopa eilen asennettua, nyt olen miettimässä rotjakkeelle paikkaa (ei ole kovin esteettinen olkkarin senkin päällä). Kaupasta löydettiin Torstaina lapsille puuttuvia vaatekappaleita, lähinnä alusvaatteita. Minä löysin uudet lenkkarit, kun vanhat menivät rikki. En oikein viitsi lähteä Pohjoisen-reissullemme ilman kunnon kenkiä. Perjantaina teimme kokopäiväretken mummini luokse. Hän on jo iäkäs (kuinkas muuten, jo rva lähentelee neljääkymppiä). Kävimme ennen vierailua paikkakunnan kesätori...

Vaikka kykenenkin vuosien takaiseen tilanteeseen verrattuna jo vaikka mihin, kulkee niskaongelma arjessa mukana sekä kiputiloina että levontarpeena. Jos niskaa ei lepuuta, se jäykistyy nopeammin kuin olisi tarpeen, ja ongelmat lisääntyvät. Töissä on mennyt ihan hyvin - kriittisiä paikkoja ovat esimerkiksi erilaiset päivä- ja puolipäiväreissut, kuten kyläreissut, ostoksilla käynti ja retkeily...valitettavasti nuo kaikki ovat muuten niin mukavia, ettei voi jättää aina tekemättäkään. Torstaina lähdimme Naakan kanssa retkelle isomummilaan lähikaupunkiin. Olin nähnyt isoäitiäni viimeksi kesällä, joten nyt oli korkea aika vierailla. Lähdimme Naakan kanssa liikkeelle noin yhdeksältä aamulla. Ensiksi kuljimme ratikalla bussiterminaaliin, josta matkustimme vähän yli tunnin verran pitkän liikenteen bussilla, pikavuorolla. Naakan, 5, kanssa bussimatkailu onnistuu jo mainiosti - oikeasti, missään ei ollut mitään ongelmaa. Perillä isomummin luona söimme, piirsimme ja juttelimme. Isomummi ka...