Rouva Niskanen

Meillä ei ole ollut Touhin, 6v, kanssa oikein minkäänlaisia ongelmia tähän mennessä. Toki on ollut normaaleita kiukutteluita, mutta ei mitään kummallisempaa. Itse asiassa meillä ei ole varsinaisia ongelmia vieläkään - ilmeisesti vain uusi kehitysvaihe. Tässä eräänä päivänä T. oli ajanut kaverinsa kanssa rallia uusilla nukenrattailla päiväkodissa. Ne olivat melkein menneet rikki (voin oikein helposto kuvitella, mitä 6-vuotiaat pojat tekevät nukenrattailla). Touhin kanssa käytiin asiaa läpi sekä päiväkodissa että kotona.  Toisena päivänä hoitajat olivat joutuneet keskeyttämään sotaleikin, koska se karkasi täysin käsistä. Tämänkin voin kuvitella oikein hyvin :D Taas kävimme asiaa läpi - tässä kohtaa kävi kyllä ilmi, ettei Touhi ollut "päätekijänä" jutussa. Otan luonnollisesti siitä kunnian itselleni. Sotajutut kiinnostavat Touhia tällä hetkellä. Ennen kuin alan maalata eskarilaisestani kuvan militaristina, yritän muistaa, että sekin on vaihe - taisteluleikkejä leikittiin varma

Kun olin 9-vuotias , olin mielestäni jo oikein vaivaton tapaus. Kävin koulua, tein läksyt ja leikin iltapäivät ja viikonloput ystävieni kanssa. Keksin tekemistä, vaikka olisin toki suonut vanhempieni vievän esimerkiksi uimahalliin tai muihin hauskoihin paikkoihin vähän useammin. Nyt kun kotonani asuu jälleen 9-vuotias, näen asian hieman eri tavalla, ainakin välillä. Saan töihin usein ensimmäisen soiton jo alkuiltapäivästä, kun koulu loppuu: "Saako se ja se tulla meille..." Yleensä saa, kaverit ovat tärkeitä. Kun itse raahaudun päiväkodin kautta kotiin ei aina niin pirteän eskarilaisen kanssa, kohtaan usein meteliä, juoksua ja pienoisen kaaoksen. Toki myös hetkeä aiemmin väsynyt kuusivuotiaani riemastuu isosiskon kavereista, ja liittyy samaan metelikuoroon. Yritä siinä sitten muistella, mitä pitikään syödä, mielellään tunnin sisällä. Jälkikasvu on toki jo syönyt, kaikenlaisia 3/4 -syötyjä välipaloja on ympäri kämppää.  Vastustan tietenkin yhä , mutta alan pienoisesti ymmärtää,

Naakka oli tullut tyytyväisenä koulusta: Äiti, oon niin iloinen, mä sain läksyä matikasta! Läksyt oli tehty jo ennen kuin pääsin itse könyämään työpaikalta kotiin (piti pitää loppupäivä etää, sillä olin eilisiltana Pilates-kurssia maksaessani jättänyt maksukortin himaan ja syödähän pitää edes jotakuinkin säännöllisesti). Luulen että Naakan matikka-into (matikka on ollut varsin työlästä hänelle, ei mikään suosikkiaine) laantuu ajan kanssa, mutta josko nyt taas tänä vuonna menisi vähän vähemmällä kiukkuamisella. Kolmosluokan kirjan saaminen vaikutti mieluisalta. Muutenkin Naakan lukujärjestys näyttää siltä, että työmäärä lisääntyy. Hän oli kiukkuinen, kun sai yhdestä oppiaineesta kakkosluokan kirjan - oli vähän jäänyt kesken keväällä hienoisten motivaatio-ongelmien vuoksi.  Olen ehkä hieman kauhuissani, kun 9-vuotiaani opiskelee nyt neljää vierasta kieltä. Koulun aikuisten mielestä Naakka on onnellinen, kun saa opiskella kieliä - olen päättänyt luottaa ammattilaisten sanaan. Menen huome

Eilen saimme viettää lähisuvun kanssa Touhin 6-vuotissynttäreitä! Se on meille hyvin merkityksellistä, kun Touhi tosiaan sai lähisuvun paikalle viimeksi 1-vuotissynttäreillään. Onneksi terveyttä ja hieman väistynyttä korona-aikaa riitti nyt. Paikalla oli osa isovanhemmista, isotäti, täti ja serkkupoika. Tarjosimme aikalailla puolivalmista ja vain uunilämmityksen vaativaa - ainakaan minulla ei riitä työviikon jälkeen rahkeet leipomiseen enkä sitä paitsi siitä niin kamalasti pidä. Meillä oli pöydässä satokauden marjoja - herukoita, mansikoita, kirsikoita ja lisäksi herneitä.  T. suhtautui synttäreihinsä hyvällä mielellä - onnittelulaulua ei tosin saanut laulaa. T. saanee vielä kaverisynttärit vähän myöhemmin syksyllä - nyt moni kavereista on vielä kesälomareissuilla. Päiväkodissa Touhia juhlittiin perjantaina. Synttäriviikon kunniaksi Touhi käväisi opettelemassa pyörällä ajon taidon. Käytännössä käväisi, sillä hänelle ei tarvinnut kuin näyttää, miten homma toimii. Meillä on kodin vieres

Rva aloitti maanantaina uudessa työpaikassa. Uusiin ihmisiin ja muuhun perehtyminen on tullut tutuksi viimeisen neljän vuoden aikana, joten osasin varautua...lähinnä siihen, että olen oikein väsynyt. Eilen illalla olikin jo todella vaikeaa saada edes pakollisia hommia tehtyä. Tämä on myös siinä mielessä uudenlainen työtehtävä, että teen nyt ensimmäistä kertaa hommia täysin muodollisesti pätevänä ammattilaisena. Muuten en sitten olekaan ammattilainen :D Työtehtävä on sellainen, että täytyy opetella koko homma alusta alkaen. Tekniikan ja asioiden toimivuuden suhteen on ollut eniten hikoilua. Työpuhelin löytyi täysin eri osoitteesta kuin työpaikka, ja vaati kaksi reissua saada lopulta oikea vekotin ja numero siihen. Työavaimet (osa niistä) löytyvät jo. Samoin pääsin tietokoneelle (lainakone) sisään. Ihmiset - tähän asti kaikki on onneksi mennyt oikein hyvin :)  Myös Touhi aloitti päiväkodin tällä viikolla - ja tuli täyttäneeksi kokonaiset kuusi vuotta! Päiväkoti meni jo heittämällä, se