6-vuotias rämäpää ja Legoland

Meillä ei ole ollut Touhin, 6v, kanssa oikein minkäänlaisia ongelmia tähän mennessä. Toki on ollut normaaleita kiukutteluita, mutta ei mitään kummallisempaa. Itse asiassa meillä ei ole varsinaisia ongelmia vieläkään - ilmeisesti vain uusi kehitysvaihe.

Tässä eräänä päivänä T. oli ajanut kaverinsa kanssa rallia uusilla nukenrattailla päiväkodissa. Ne olivat melkein menneet rikki (voin oikein helposto kuvitella, mitä 6-vuotiaat pojat tekevät nukenrattailla). Touhin kanssa käytiin asiaa läpi sekä päiväkodissa että kotona. 

Toisena päivänä hoitajat olivat joutuneet keskeyttämään sotaleikin, koska se karkasi täysin käsistä. Tämänkin voin kuvitella oikein hyvin :D Taas kävimme asiaa läpi - tässä kohtaa kävi kyllä ilmi, ettei Touhi ollut "päätekijänä" jutussa. Otan luonnollisesti siitä kunnian itselleni.

Sotajutut kiinnostavat Touhia tällä hetkellä. Ennen kuin alan maalata eskarilaisestani kuvan militaristina, yritän muistaa, että sekin on vaihe - taisteluleikkejä leikittiin varmasti jo kivikaudella. Me emme sinänsä ole sen kummallisempia kuin ihmiset tuhansia vuosia sitten.

Touhi on myös selvästi pohtinut realismin ja leikin eroa. Taannoin hän halusi kovasti sotilaaksi. Kun hän mietti asiaa vielä hetken, hän totesi, että sodassa voi oikeasti kuolla - hänpä ryhtyykin maanviljelijäksi ja alkaa kasvattaa kauraa.

Ehkäpä Touhi on ihan normaali kuusivuotias. Hän kokeilee ja erehtyy, ja päätyy lopulta sinne minne pitääkin. Hänellä on vähän riehumisvaihe päällä, se siitä.

Kesämatkakuvia riittää vielä...vierailimme Legolandissa. Me kaikki, mutta erityisesti Touhi, olisimme voineet viettää koko päivän pelkkää minimaata katsellen. Miniatyyrirakennuksia oli aivan valtavasti, ja moni laiva ja auto liikkui ihan oikeasti.

Loppuosa Legolandia oli enemmänkin tavallista huvipuistoa, toki legokuosilla varustettuna. Sekin mentiin toki läpi, ja mukavaa oli. Kaikki olivat hemmetin väsyneitä päivän jälkeen ;) 

Miniatyyrimaan lisäksi suosikkimme oli kuitenkin Billundin kaupungissa oleva Lego house, jossa sai itse rakentaa legoista todella paljon. Digiä oli siellä yhdistetty legoihin hyvällä maulla, ja olisimme viihtyneet siellä vieläkin pidempään. Legomuseo piti kiertää kiireellä, koska emme tajunneet, että paikka menee niin aikaisin kiinni.

Miinus Legoland-kokemuksessa oli oikeastaan, että myös huvipuisto meni klo 18 kiinni. Onko tuo sitten yleinen tapa Tanskassa, mutta varsinkin huvipuistopäivänä tuli hieman kiireen tuntu, kun alueella oli niin paljon nähtävää ja läpikäytävää.

PS. Touhi ei ilmeisesti ole sen enempää sotahullu kuin ylivilkaskaan - hän on vain ikäisensä poikalapsi. Toki joinakin hetkenä toivon paluuta aikaan, jolloin lasten kuului ehkä vähän näkyä mutta ei lainkaan kuulua ;) 

PPS. Luulen että sotaleikkivaihe menee ohi omalla painollaan. Ensi kesänä voimme vähän katsella ilmakivääriä mökillä ja ehkä ammuskella tölkkejä nurin.

PPPS. Tulee muuten paljon halvemmaksi lentää Billundiin kuin mennä maata pitkin. Tanskan isot sillat saarien välillä ovat tuhottoman kalliita - näköalat ovat tosin hienoja.

9-vuotiaan iltapäivät - miten se sitten menikään!

Kun olin 9-vuotias, olin mielestäni jo oikein vaivaton tapaus. Kävin koulua, tein läksyt ja leikin iltapäivät ja viikonloput ystävieni kanssa. Keksin tekemistä, vaikka olisin toki suonut vanhempieni vievän esimerkiksi uimahalliin tai muihin hauskoihin paikkoihin vähän useammin.

Nyt kun kotonani asuu jälleen 9-vuotias, näen asian hieman eri tavalla, ainakin välillä. Saan töihin usein ensimmäisen soiton jo alkuiltapäivästä, kun koulu loppuu: "Saako se ja se tulla meille..." Yleensä saa, kaverit ovat tärkeitä.

Kun itse raahaudun päiväkodin kautta kotiin ei aina niin pirteän eskarilaisen kanssa, kohtaan usein meteliä, juoksua ja pienoisen kaaoksen. Toki myös hetkeä aiemmin väsynyt kuusivuotiaani riemastuu isosiskon kavereista, ja liittyy samaan metelikuoroon.

Yritä siinä sitten muistella, mitä pitikään syödä, mielellään tunnin sisällä. Jälkikasvu on toki jo syönyt, kaikenlaisia 3/4 -syötyjä välipaloja on ympäri kämppää. 

Vastustan tietenkin yhä, mutta alan pienoisesti ymmärtää, minkä takia vanhempani olivat joskus työpäivän jälkeen hivenen kireitä, kun kansoitin kavereideni kanssa taloa arkisin enkä aina siivonnut jälkiäni. 

Idealistisissa mielikuvissani saavun raskaan työpäivän jälkeen hiljaiseen ja rauhoittavaan kotipesään - joo-o, ehkä joskus lähellä eläkevuosia. Nelikymppisen ruuhkavuosiäidin yleisin sijaintikin näyttää olevan kumarassa joko täyttämässä tai tyhjentämässä tiskikonetta (siis heti työpäivän jälkeen) - ei siis esimerkiksi makoilemassa divaanilla päivästä toipumassa...säästyvätpä rahat, kun ei tarvitse lähteä divaaniostoksille.

Miksi en sitten aseta tiukkoja sääntöjä kaveriasioissa tai opeta lapsiani tiukemmalla kädellä kodin siisteyden suhteen? Ehkäpä siksi, että haluankin kotimme olevan iltapäivisin eräänlainen "koululaisten valtakunta". Sitä se on kuitenkin kunnolla melko harvoin - yleensä on aina joku kotona naputtamassa, miten asiat pitää hoitaa.

Minulla on hyviä muistoja iltapäivistä kouluaikana. Oli mukavaa olla yksin kotona, tehdä läksyt, katsoa telkkaria ja tehdä milloin mitäkin. Koulun jälkeen oli aina nälkä, ja olisi ollut tylsää syödä välipalaa pöydän ääressä. 

Saatan muuttaa kantaani, kun Touhikin on koulussa - silloin meillä on arvatenkin lätkäjoukkueellinen kavereita himassa pyörimässä - no, ainakaan minun ei tarvitse tulla yksin tyhjään kotiin vielä pitkään aikaan.

Elämä on ihanaa <3 

Hajanaisia ajatuksia koulusta ja itsestä

Naakka oli tullut tyytyväisenä koulusta: Äiti, oon niin iloinen, mä sain läksyä matikasta! Läksyt oli tehty jo ennen kuin pääsin itse könyämään työpaikalta kotiin (piti pitää loppupäivä etää, sillä olin eilisiltana Pilates-kurssia maksaessani jättänyt maksukortin himaan ja syödähän pitää edes jotakuinkin säännöllisesti).

Luulen että Naakan matikka-into (matikka on ollut varsin työlästä hänelle, ei mikään suosikkiaine) laantuu ajan kanssa, mutta josko nyt taas tänä vuonna menisi vähän vähemmällä kiukkuamisella. Kolmosluokan kirjan saaminen vaikutti mieluisalta.

Muutenkin Naakan lukujärjestys näyttää siltä, että työmäärä lisääntyy. Hän oli kiukkuinen, kun sai yhdestä oppiaineesta kakkosluokan kirjan - oli vähän jäänyt kesken keväällä hienoisten motivaatio-ongelmien vuoksi. 

Olen ehkä hieman kauhuissani, kun 9-vuotiaani opiskelee nyt neljää vierasta kieltä. Koulun aikuisten mielestä Naakka on onnellinen, kun saa opiskella kieliä - olen päättänyt luottaa ammattilaisten sanaan.

Menen huomenna ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntaan, Vähän yllätyin omasta tunnereaktiostani pohtiessani tekemistä, joka on suunnattu ihan vain minulle. Ihan kuin pitäisi aina olla olemassa muita (lähinnä lapsia) varten.

Koska alan melkein kyynelehtiä ajatuksesta, että olen menossa ryhmäliikuntaan, on varmaankin jo korkea aika aloittaa :D 

Koska Suomi hikoilee helteissä (olen varmaan jo joskus maininnut, että varsinkin nukkuminen 30-asteisessa kämpässä on välillä varsin tuskaista. Minulla oli kerrankin mahdollisuus päiväuniin - nukuin 4 tuntia sohvalla.

Kävin puutarhapalstalla. Palstakesä alkaa olla lopuillaan ja tällä hetkellä kukkivat liljat ja kultapallot. Maksaruoho on vielä vuorossa. Sen jälkeen tuleekin sitten lumikello, mutta se on seuraavan kevään juttu. Kesäkurpitsoja onneksi saa vielä.

PS. Naakka ei muuten vaatinut tai pyytänyt minkäänlaisia uusia koulutarvikkeita. Kaikki vanha on vielä oikein hyvää, ja vanhoilla mennään kuulemma oikein hyvin.

PPS. Odotan Pilates-tuntia innolla. Luulen, että löydän lihaksia, joita en tiennyt olevan olemassakaan.

PPPS. Josko nyt vähän viilenisi - katson jo kaiholla hieman viileämmän sään vaatteita. Kuva on otettu Hagenbeckin eläintarhasta Hampurin lähistöltä. Pingviinit olivat Touhin lemppareita - niitä hän olisi halunnut katsoa vielä paljon enemmän.

Sukusynttärit ja "Rhine Falls"

Eilen saimme viettää lähisuvun kanssa Touhin 6-vuotissynttäreitä! Se on meille hyvin merkityksellistä, kun Touhi tosiaan sai lähisuvun paikalle viimeksi 1-vuotissynttäreillään. Onneksi terveyttä ja hieman väistynyttä korona-aikaa riitti nyt.

Paikalla oli osa isovanhemmista, isotäti, täti ja serkkupoika. Tarjosimme aikalailla puolivalmista ja vain uunilämmityksen vaativaa - ainakaan minulla ei riitä työviikon jälkeen rahkeet leipomiseen enkä sitä paitsi siitä niin kamalasti pidä. Meillä oli pöydässä satokauden marjoja - herukoita, mansikoita, kirsikoita ja lisäksi herneitä. 

T. suhtautui synttäreihinsä hyvällä mielellä - onnittelulaulua ei tosin saanut laulaa. T. saanee vielä kaverisynttärit vähän myöhemmin syksyllä - nyt moni kavereista on vielä kesälomareissuilla. Päiväkodissa Touhia juhlittiin perjantaina.

Synttäriviikon kunniaksi Touhi käväisi opettelemassa pyörällä ajon taidon. Käytännössä käväisi, sillä hänelle ei tarvinnut kuin näyttää, miten homma toimii. Meillä on kodin vieressä kiva aukio, jossa lapset pyöräilevät ja potkulautailevat. Se on hyvä paikka harjoitteluun.

Touhi on nyt todella innostunut pyöräilystä. Hän haluaa pyöräillä joka päivä, mikä onkin hyvä juttu. Naakan pyörä ei ole ihan kunnossa, siihen pitää vaihtaa uusi sisäkumi. Kun sekin on kunnossa, lapset pääsevät pyörällä ainakin puutarhapalstalle.

Lopuksi, matkallamme käväisimme päiväseltään Sveitsissä. Näimme alpit vilaukselta (hyvin kaukaa). Ex-tempore-pysähdyksen teimme Schaffhausenin kaupungin lähistöllä olevilla putouksilla. Rein on älyttömän kaunis joki, jonka vesi on ainakin Sveitsin puolella turkoosin väristä.  

Alueelle piti maksaa pääsylipun hinta, jolla pääsi katsomaan putouksia ja näköalahissillä takaisin ylös. Vettä roiskui hieman aika korkeallekin, mikä oli meistä vain hauskaa kuumana kesäpäivänä.  

Sveitsistä jäi tunne, että siellä olisi upeaa kierrellä pidempäänkin. Meidän matka olisi kuitenkin tullut liian pitkäksi, mikäli oltaisiin ajettu yhtään lähemmäs Alppeja. 

Miinuspuoli Sveitsissä on, että se on kallis maa. Esimerkiksi puhelimen ja netin käyttöä rajoitimme oleskelumme aikana, koska EU-alueen alennukset eivät meidän liittymissä päteneet Sveitsin puolella. Tankkaus suoritettiin myös muualla. 

PS. Meistä oli erityisen mukavaa saada "Juniori" -serkkupoika ensimmäistä kertaa meille kylään. Naakka ja Touhi tykkäsivät leikitttää häntä T:n lahjaleluilla (venyviä - ei onnistu enää, kun Juniori oppii kunnolla laittamaan ne suuhun)

PPS. Vähän harmittaa, kun kroppani ei oikein tykkää pyöräilystä. Toisaalta en myöskään fanita pyöräilyä Helsingissä (se autojen seassa meneminen on pelottavaa). 

PPPS. Oikeasti jäi tunne, että Alpit olisi mukavaa nähdä läheltä. Olen kyllä nähnyt ne yläpuolelta joskus vuonna 2009, kun kävimme Italiassa lentokoneella.

Ensimmäinen työviikko - tunnelmia

Rva aloitti maanantaina uudessa työpaikassa. Uusiin ihmisiin ja muuhun perehtyminen on tullut tutuksi viimeisen neljän vuoden aikana, joten osasin varautua...lähinnä siihen, että olen oikein väsynyt. Eilen illalla olikin jo todella vaikeaa saada edes pakollisia hommia tehtyä.

Tämä on myös siinä mielessä uudenlainen työtehtävä, että teen nyt ensimmäistä kertaa hommia täysin muodollisesti pätevänä ammattilaisena. Muuten en sitten olekaan ammattilainen :D Työtehtävä on sellainen, että täytyy opetella koko homma alusta alkaen.

Tekniikan ja asioiden toimivuuden suhteen on ollut eniten hikoilua. Työpuhelin löytyi täysin eri osoitteesta kuin työpaikka, ja vaati kaksi reissua saada lopulta oikea vekotin ja numero siihen. Työavaimet (osa niistä) löytyvät jo. Samoin pääsin tietokoneelle (lainakone) sisään.

Ihmiset - tähän asti kaikki on onneksi mennyt oikein hyvin :) 

Myös Touhi aloitti päiväkodin tällä viikolla - ja tuli täyttäneeksi kokonaiset kuusi vuotta! Päiväkoti meni jo heittämällä, se vaihtuu kyllä eskariksi, kun koulut alkavat, mutta siitä myöhemmin. Touhi oli onneksi kipeänä viime viikolla, niin ei tarvitse tällä viikolla olla.

Hieman koskettavaa, mutta Touhilla on 1-vuotispäivien jälkeen ensimmäiset omat sukulaissynttärit meillä kotona. Aiemmin on ollut joko koronavuosi tai Touhi on ollut itse kipeänä (voi kun tulehduskierrelapsena olo joskus helpottaisi).

Tänä viikonloppuna meille kuitenkin tulee lähisukua kylään. Se tuntuu todella mukavalta, ja Touhi jos kuka ansaitsee, että häntä juhlitaan. Naakan suhteen meillä on ollut parempi tuuri. Hän on syntynyt toukokuussa, jolloin melko harva on yleensä kipeänä. 

Kotona aika moni asia vaatisi vähän enemmän työpanosta - tosin moni askare menee harrastuksen piikkiin :D Tänään valmistelemme kotia vieraiden tuloa varten ja hyödymme toki itsekin, kun siivousta ei tarvitse tehdä esimerkiksi alkuviikosta.

Eilen kävin puutarhapalstalla vähän kitkemässä. Poimin myös erivärisiä viinimarjoja (joo, herukoita, mutta alkuperäisellä kotiseudulla on puhuttu aina viinimarjoista). Oikeasti vihreät, mustat ja valkoiset tuottavat vielä todella vähän, mutta nyt pääsee sentään maistamaan, kuinka erilaisilta ne maistuvat.

Huomenna (jos ei sada) on pakko mennä ajamaan taas nurmikko. Eipä tuo nyt niin kamalaa työtä ole, ja voin samalla tehdä iänikuiseksi muuttunutta risusavottaa. Sekin luultavasti kyllä helpottuu, kun saan taas työtä eteenpäin. Kotona taas on menossa lipstikan, rakuunan ja timjamin kuivaus.

PS. Ensi viikolla tulee työssä taas paljon uusia asioita sekä ihmisiä. On kuitenkin ihanaa, kun ei tarvitse tehdä viikonlopputyötä vaan voi oikeasti pitää taukoa. Opiskellessa taukoa ei ollut ollenkaan.

PPS. Touhi sai muuten perheeltä synttärilahjaksi kauko-ohjattavan Nikko-auton. Se kulkee oikein nopeasti. 

PPPS. Palstakesä on mennyt todella nopeasti. Olemme jo yllättäen vaiheessa, jossa hommaa pannaan hiljalleen pakettiin. Ensi kesälle on jo olemassa hieman uusia suunnitelmia.