Rouva Niskanen

Tällä viikolla temppuilu sekä astman että niskan kanssa on jatkunut. Olen sinänsä ollut työkunnossa, mutta hieman hankalaa on ollut. Töissä on kiirettä vähän kaiken kanssa. Lähden seitsemältä kotoa, ja olen neljän tai viiden aikaan kotona. Kun pääsen kotiin, olen kertakaikkisen väsynyt. Maanantaina tein vikan täipesun Naakan tukkaan - luulen että ongelma on nyt voitettu. Ensi maanantaina yritämme kampaajalla käyntiä uudestaan. Viikkoa on helpottanut, että Naakka ja Touhi ovat olleet naapurin poikien kanssa leikkimässä ja päinvastoin. Tämä tarkoittaa, ettei lapsille tarvitse järkätä mitään erityistä ohjelmaa, vaan saavat rehata keskenään. Eilen, kun lapset olivat vastavierailulla naapurissa, huomasin, miten helppoa on järkkäillä koti, kirjoittaa kauppalista ja pakata reput & suunnitella vaatteet seuraavalle päivälle, kun lapset ovat arki-iltana vähän aikaa muualla. Tänään aion yrittää puutarhapalstalle menoa, jos nyt osuisi edes lyhyt sateeton väli. Ei siellä enää ole kitk...

Jopas se onkin kiirettä pitänyt , ettei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittaa. Eräs syy kirjoittamattomuuteen on ollut Ifolor-kirja lasten vuodesta 2018. Työtunteja kului loka- ja marraskuun aikana lukemattomia, mutta eilen sain viimein painettua lähetysnappia - siitä tuli hieno. Minähän olen aiemmin ollut innokas valokuvien kanssa - meillä on paperikuvat kansioissa ties kuinka monelta vuodelta - olen tallentanut kuvia lukioajastani saakka. Siihenhän se sitten loppui, vuoteen 2012, kuin seinään. Naakka syntyi sitten keväällä 2013 :D Siihen loppuivat myös mm. koru- ja korttiaskarteluni. Toisin sanoen, luovuuteni kukka kuihtui ajanpuutteeseen. Töissä tästä olikin lounaspöydässä keskustelua. Aika monella kuva-asiat ovat stopanneet juurikin lasten syntymään. Esikoisesta teetetään vielä helposti taulu seinälle sekä kuvakollaaseja, kuopuksesta ei sitten enää. Luotan kuitenkin, että lapseni ymmärtävät. Ehkäpä tämä häiritsee tällä hetkellä eniten minua itseäni. Viime sunnuntaina kävin j...

Rva meni tänään lautalla Suomenlinnaan. Kyseessä oli "työreissu", eli en ollut huvimatkalla - toki pääsin huvittelemaan siinä sivussa. Kun odottelimme lauttaa, tajusin, etten ole ennen ollut Suokissa syksyllä. Olen jo varmaan aiemmin maininnut, että syksy on lempivuodenaikani. Pidän siitä, kun kesä antaa hiljalleen periksi ja talven odotus alkaa. Pidän hämärtyvistä illasta, ruskasta ja sateestakin. Pidän puolukoiden poimimisesta, mutta sienestykseen tarvitsisin kokeneen kaverin ;) Kohteena paikan päällä olivat sotamuseo ja sukellusvene Vesikko. Sotamuseossa en ollut käynyt aiemmin, mutta Vesikko oli tuttu jo entuudestaan. Sotamuseo oli hyvä kokemus. Siellä esiteltiin kattavasti (ainakin maallikon näkökulmasta) sotakalustoa, varusteita ja Suomen sotahistoriaa. Vaikka en voinut kohdistaa täyttä huomiotani museoiden antiin, nautin ja opin varmaankin myös hieman uutta. Suomenlinnassa oli nättiä ja aika vähän turisteja. Olisi kiva mennä vielä tänä syksynä uudestaan, ehkäpä ...