Rouva Niskanen

Ruoka. En ole ihan varma , näkyykö ruuan kallistuminen (tulevaisuudessa pitäisi kallistua vielä enemmän) vielä perheeni taloudessa. Suoraan sanottuna, olemme menneet hyvin yksinkertaisella linjalla viime aikoina kiireen takia, onneksi lapset eivät vaadi kummoisia. Meillä on piakkoin puutarhapalstalla kevätkylvöjen aika. Tulee väkisinkin mieleen, että ehkä kannattaa kylvää tänä vuonna sellaista, mikä oikeasti kasvaa ja tulee ruokapöytään. Ehkä tilanne ei ole ihan niin vakava, mutta puutarhapalstaan liittyvät ajatukseni ovat hieman erilaisia kuin aiemmin. Tavallaan, tällainenhan olisi tietynlainen paluu juurille. Puutarhapalstat ja muut kaupunkipuutarhat ovat historiallisesti tarjonneet kaupunkilaisille mahdollisuuden viljellä ruokakasveja: perunoita, kaalia, juureksia... Vaikka moni meihin vaikuttava asia maailmalla on hivenen solmussa, hyvääkin tapahtuu. Naakan koululla oli tilaisuus, jossa koko koulu oli salissa samaan aikaan seuraamassa yhteistä ohjelmaa :) Tämä ei olisi normaalina ...

Viimeiset kaksi viikkoa vietimme lähinnä potemalla lasten flunssia. Touhi sairasti edellisen, Naakka tämän viikon. Nyt Touhi on onneksi jo kunnossa ja Naakka pääsee vähintäänkin ulos kaverin kanssa. Lasten isä sai flunssan, toivottavasti rva jää pois laskuista! Flunssasta jumppa-asiaan. Olin aika kauhistunut, kun tein pitkästä aikaa pakaralihasliikkeitä. Lihaskunto sillä alueella on huonompi kuin koskaan ennen. Nyt teen tehostetusti kyseisen alueen jumppaa joka päivä, ehkäpä silläkin on vaikutusta muihin jumituksiin (tai sitten jumitan pakarani ennätysjumiin) Sää on ollut niin kylmä ja tuulinen, että erityistä intoa lenkkeilyyn ei kuluneella viikolla ollut. Astmaoireeni tunkivat ulkoilun aikana läpi lääkityksenkin takaa, joten katsoin parhaaksi ottaa iisisti. Astmani takia toivon lämpimämpiä säitä, vaikka muuten pärjäänkin. Viime viikonloppuna sain itse ja apuvoimin 500 litraa multaa palstalle. Kovin ohuelta sekin määrä näytti maahan levitettynä, mutta pari kuoppaa sain onneksi peite...

Tällä viikolla on viimein tuntunut siltä, että talven selkä on alkanut taittua. Olen blogissani monta kertaa maininnut, etten elä odottaakseni kesää. Kesä ei ole minulle se juttu. Pidän kaikista vuodenajoista, ja tällä hetkellä odotankin kevättä. Kevään tulon aistii muuten voimakkaimmin kuran määrän lisääntymisestä kotona. Meillä ei täällä kerrostalossa ole ns. kuraeteistä, joten on pakko siivota enemmän. Vaatteita meillä taitaa onneksi olla tarpeeksi nyt, kun Touhillekin tuli uudet välikausihousut. Mitään kummoisempia "kevätsuunnitelmia" meillä ei huhtikuulle ole. No, toki on toive hyvistä ulkoilusäistä, ja niiden projektien jatkaminen, joita meillä on käynnissä.  Olen huomannut , että moni asia myös tökkii: Naakan partio jatkuu etäpartiona, ja Meet-tapaamisia on nyt joka toinen viikko. Siinä välillä on tehtäviä, joita pitäisi kai alkaa tehdä. Voi, kun lasten harrastustoiminta saataisiin vielä tänä keväänä käyntiin niin, että edes ulkotapaamiset olisivat mahdollisia. Sitten...

Tällä viikolla meillä on ollut edelleen koronatilanne hyvin lähellä. Touhin päiväkodin naapuriryhmässä on useita tartuntoja, myös lapsilla. Brittimuunnoksen myötä näyttää kumoutuneen tuo, ettei korona iske helposti lapsiin. Minulla on ollut nyt vähän vähemmän töitä, mikä tuntuu itse asiassa juuri tällä viikolla ihan hyvältä jutulta - saanpahan taas keploteltua monta päivää vähän enemmän eristyksissä. Kotona kaikki tuntuu rullaavan suhteellisen hyvin. Eilen selvisi kymppiuutisista, että  HUSin alueella vain alle puolet terveydenhuollon henkilökunnasta on rokotettu. Tämä oli ainakin itselleni shokeeraava yllätys - luulin, että henkilökunta on jo rokotettu ja nyt rokotetaan ikäihmisiä. Säät ovat toden totta vaihdelleet. Toissapäivänä meille satoi äkkiseltään useampi kymmenen senttiä lunta. Eilen lämpötila laski pariinkymmeneen pakkasasteeseen. Nyt meillä on tästä kaikesta puolet, eli toisin sanoen pakkasta on kymmenisen astetta ja lunta sataa, mutta ei kovaa. Olen taas innostunut jum...

Olen huomannut , että koronatilanne on viime aikoina ahdistanut minua enemmän kuin aiemmin. Teen keikkatyötä ja voin olla viikon jokaisena päivänä tekemisissä eri ihmisten kanssa. Osaan työpaikoista kuljen joukkoliikennevälineillä. Meilläpäin koronaluvut ovat korkeat ja vielä kasvamaan päin. Vaikka olen pääasiassa tyytyväinen Suomen koronastrategiaan, kuulun samalla "avainryhmään" eli teen työtä ihmisten parissa, turvavälejä ei pysty noudattamaan, suurin osa kanssaihmisistä on ilman maskia ja työpaikkakin vaihtuu koko ajan.  Astmaoireeni eivät ole juuri helpottaneet, mutta pysyvät jotenkuten kurissa lääkityksellä. Maski haittaa hengittämistä, mutta en uskaltaisi olla ilman. En kuitenkaan kuulu ensimmäiseen riskiryhmään, vaan siihen toiseen. Luultavasti rokotusvuoroni on joskus kesällä. Ei pitäisi miettiä, mutta tulee kuitenkin joskus mieleen, että minua pari vuosi kymmentä vanhemmat henkilöt, jotka tekevät etätöitä/ovat eläkkeellä, tulevat ikänsä puolesta minua ennen. Ylipäät...

Niinhän siinä kävi , että rva pidätteli kyynelten virtaa, kun olimme koko perhe saattamassa Naakkaa kouluun. Naakka itse oli kesän jännityksen jälkeen varsin cool, ja katosi koulun pihalla kavereidensa luokse.  Naakka aloittaa kielivalintansa takia ihan pienellä luokalla, mutta on tietyissä oppiaineissa yhdessä ison luokan kanssa. Tätä kaikkea kuitenkin vielä tunnustellaan, noin viikon päästä alkaa varsinainen koulunkäynti.  Naakka siirtyy koulutuntien jälkeen iltapäiväkerhoon, josta haen hänet iltapäivällä. Nyt menin molempina päivinä hakemaan kolmelta, mutta ensi viikolla hän tulee jo olemaan iltapäiväkerhossa pidempään. Itsekseen Naakka ei vielä toistaiseksi kulje mihinkään. Jos vahvuuteni äitinä ei ollutkaan esimerkiksi vauva-ajan varhaisissa kuukausissa, tuntuu, että tykkään kovasti olla koululaisen äiti. Ehkä se johtuu siitäkin, että pienenä koululaisena tykkäsin itse todella paljon käydä koulua...tai sitten jostakin muusta. Nyt huomaan, että Naakka on todella valmis al...

Olen havainnut , että blogini lukijamäärät ovat kuluneen vuoden sisällä kasvaneet. Olen iloinen, että kotikutoinen blogini kiinnostaa, ketä mistäkin syystä. Blogin kirjoittaminen on yhä hauskaa, ja siihen löytyy yhä aikaa vähintäänkin viikoittain. Olen joskus pohtinut, pitäisikö blogini ilme muuttaa jotenkin ammattimaisemmaksi, mutta blogissani tekstin sisältö taitaa kuitenkin olla keskiössä kuvia ja muuta ulkoasua enemmän. Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin jakaa kuvia tämän viikon varrelta, sillä kuvapostauksia minulla on blogissani ollut viime aikoina todella vähän. Näemmä en sitten osaa vielä suurentaa kuvia tällä uudella bloggerilla, joten tulevat sitten pieninä. Kuva1 : Naakka ja Touhi hoitamassa sauvasirkkoja. Toinen teki "sateen" sumutepullolla, toinen asetteli salaatinlehdet paikoilleen. Naakka, 7v, kykenisi hoitamaan sauvasirkat jo ihan itsekin, sen verran yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä "keppimme" vaativat.  Kuva 2:  Touhi onnesta soikeana mummolass...

Viikkoon on taas mahtunut paljon. Olen ollut töissä työpaikalla, ja näillä näkymin olen siellä jatkossakin. Hieman on pää pyörällä muutoksista, ja on taas pitänyt totutella uudenlaiseen todellisuuteen. Touhin korva- ja nielurisa-asiaan tuli taas päivitystä. Emme sentään ole olleet kipeänä, ja eiväthän ne korvat vaivaa, jos ei tule flunssaa.  Joka tapauksessa, korvaklinikalta soitettiin. Sovimme, että asiakkuutta jatketaan vuoden loppuun asti, eli ei tarvitse edetä lähetteellä (mikä onkin kokemuksemme mukaan yli puolen vuoden keissi) vaan toimitaan heti, jos tarvitsee toimia. Nielurisa oli todettu suureksi, mutta toisaalta poika on saattanut kasvaa ja nielurisalla on enemmän tilaa. Touhi itse on ollut tänä keväänä todella terve poika - ei kyllä ihmekään, kun juuri missään ei sairasteta juuri mitään. Elämme tietyllä tavalla samassa tylsistymisen tilassa kuin aiemminkin. Päivät kyllä täyttyvät tekemisestä, mutta mieli ei enää jaksaisi elää koronaympäristöss...