Rouva Niskanen

Moni asia on tänä vuonna jäänyt - mukaan lukien makuuhuoneiden vaihto lasten kanssa päittäin. Asunnossamme on kaksi makuuhuonetta. Talo on valmistunut vuonna 1981, eli huonekoko on nykyasuntoihin verrattuna hulppea.  Kun muutimme, Naakka oli kuusi kuukautta vanha. Naakalle laitettiin huone pienempään makuuhuoneeseen. Kun Touhi syntyi, oli isommassa makkarissa hyvää tilaa vauvansängylle parisängyn lisäksi.  Pienempi makkari on tähän asti toiminut lastenhuoneena. Nyt lapset ovat kuitenkin kasvaneet sen verran, että on ajankohtaista antaa heille hieman enemmän tilaa - siis heille ja gerbiileille. Pienempäänkin makuuhuoneeseen mahtuu sängyn lisäksi paljon muutakin (ja sinne on todella tulossa sitä muuta :D ). Pelkkien sänkyjen siirtourakka on vienyt oikeastaan koko päivän. Kerrossängyn purkaminen ja siirto sekä parisängyn (lähinnä sen päädyn) purkaminen onkin aikamoinen urakka. On myös suoranainen ihme, kuinka paljon sängyn ja seinän väliin voi vuosien mittaan kertyä pölyä ja hiekkaa (yö

Meidän asuinalueellamme eletään parhaillaan lapsibuumia, ja sekä päiväkodit että koulut ovat käyneet liian ahtaiksi. Asuinalue sinänsä on vanha, sitä alettiin rakentaa 40 vuotta sitten. Noin 15 vuotta sitten alue alkoi kuitenkin hiljalleen laajentua. Viiden vuoden sisällä "naapuriin" on rakentumassa uusi asuinalue. Koulut ja päiväkodit eivät tietenkään ole laajentuneet tai lisääntyneet muutoksen tahdissa. Lisäksi pienten lasten kotihoitoa tukevia rakenteita on romutettu rakenne kerrallaan. Tämä tarkoittaa, että päiväkotiin tulee paljon ja yhä pienempiä lapsia. Pääosa Touhin päiväkodin lapsista alkaa olla 3-vuotiaita tai pienempiä. Päiväkotien tilanahtaus ei itse asiassa ole tämän kirjoituksen aihe. otsikko on raflaava - kumpaakohan rva kannattaa ;) Pidempään blogiani seuranneet ovat tietoisia, että Naakka meni päiväkotiin vuoden ja neljän kukauden, Touhi kahden vuoden ikäisenä.  En oikeastaan voi kirjoittaa tasapuolisesti molemmista vaihtoehdoista, koska olen kokenut kotiho

Joulupukki toi meille tänä jouluna Nintendo Switchin. Laite kerettiin viritellä eilen paikoilleen, ja lapset sekä myös rva saivat omat pelaajaprofiilit. Tästä innostuin pohtimaan omaa pelaajaprofiiliani hieman laajemmin. Meille, siis lapsuudenperheeseeni, tuli Commodore 64, kun olin kolmasluokkalainen. Muistan vielä useita pelejä sekä niiden äänimaailman. Peliä pelattiin muuten pitkään mustavalkoisella telkkarilla, joten oikeat värit selvisivät minulle vasta myöhemmin. Samana vuonna meille tuli Nintendo. Se oli alkuperäinen 8-bittinen Nes, jota pelattiin monta vuotta. Varsinkin alkuvaiheen pelit olivat sellaisia, ettei niitä voinut tallentaa. Näitä, kuten edellisen laitteenkaan pelejä, ei todellakaan jaksanut pelata tuntikausia. Ensimmäinen tietokone meille tuli muistaakseni, kun olin kasiluokkalainen. Ysiluokalla siihen hankittiin internet. Sillä koneella pelatuista peleistä parhaiten on jäänyt mieleeni Rayman. Meille tuli vielä Super Nintendo, kun olin lukiossa. Opiskeluvuosiksi pel

Sauvasirkkojen määrä uhkasi kuluvan syksyn aikana kutistua olemattomaksi. Marraskuussa kaksi munaa onneksi kuoriutui, ja meillä on nyt yhden ison sauvasirkan lisäksi kaksi pienempää, "Hauvasirkka" ja "Vauvasirkka".  Kuoriutuminen näyttää sauvasirkoilla kriittiseltä elämänvaiheelta - toisinaan löytyy kuolleita sirkkavauvoja, jotka ovat osittain juuttuneet munaansa kiinni. Muutenkin, pieni sirkka saattaa kuoriutua, mutta kuolla pian.  Nämä kaksi uutta sirkkaa ovat kuitenkin elinvoimaisia, ja luoneet nahkansa jo monta kertaa. Siksi luulen, että meillä tulee olemaan kolme sauvasirkkaa ainakin kevättalven ajan. Sirkat pitävät edelleen lempipuuhanaan puukeppien esittämistä, ja syövät näin talviaikaan palasen salaattia joka päivä. Sadetta imitoidaan sumutepullolla,  Pirun joulukuusi - katselen parhaillaan akvaarion ohella Joulukuusta, joka suvaitsi aatonaattona kaatua kahdesti. Se on lähtökohtaisesti oikein hieno, mutta tänä vuonna sitä on ollut erityisen vaikeaa kiinnit

Lastenvaatteet - millaisia haasteita meillä on tällä hetkellä? Jos nyt ei mennä ihan katastrofitilanteeseen (jouduin leikkaamaan viikko sitten Touhin talvihaalarin saksilla auki - joo, roskiin meni...., koska vetskari juuttui ja niin pahasti, ettei se johtunut välissä olevasta kankaastakaan), haasteita löytyy joka tapauksessa. Kyllä muuten ketutti haalarin kanssa, mutta hieman helpotti tieto, että puku ehti palvella molempia lapsia, ja oli jo Touhillekin aika nafti). Uusi puku on hankittu, ja Touhi saa sen käyttöönsä tällä viikolla. Usein Touhi perii Naakan vanhan, mutta "edellinen" on vielä käytössä.  Touhin pukua nyt ei enää kukaan peri, mutta toisaalta toppaus oli siinä alkanut litistyä, eli se ei ehkä olisi ollut kovin lämmin, varsinkin kun kuluva talvi vaikuttaa pakkastalvelta. Touhi on ollut nyt toppatakissa ja -housuissaan, mutta varavaatetta ei ole ollut. Haaste lastenvaatteissa ovat aikalailla housut...tarkemmin sanottuna niiden polvet. Molemmat jälkeläiset ovat mes

Luulisin, että on yhdellä kädellä laskettavissa ne viikot, jolloin olemme kaikki olleet terveinä samaan aikaan tänä syksynä. Naakalla alkoi tiistaina flunssa, ja minä sain sen kaksi päivää sitten. Touhi on onneksi vielä toistaiseksi terveenä. Jotenkin tuntuu, ettei meillä (mukaan lukien minä) ole ollut kovin paljon vastustuskykyä tänä syksynä. Tai sitten flunssat ovat olleet herkkiä tarttumaan ja sitkeitä, koska välttelimme niitä erilaisten koronantorjuntatoimien varjolla niin pitkään. Itseäni suoraan sanottuna ketuttaa olla koko ajan jossakin hengitystieinfektiossa. Tautihan ei ole vakava, mutta ärsyttävän rajoittava kumminkin. Minulla olisi nyt jaksamista ja intoa esimerkiksi lihaskuntoharjoitteluun ja lenkkeilyyn, mutta en nyt sitten kamalasti lenkkeile. Kävimme kuitenkin lasten kanssa eilen ulkosalla. Se tuntui mukavalta vaihtelulta, tänään ajattelin kyetä samaan, vaikka vain tunnin ajaksi. Olemme pysytelleet kaukana muista ihmisistä, ja ulkoilleet pikkulasten päiväuniaikaan, joll

Naakan kakkosluokan syksy alkaa olla paketissa. Se meni nopeasti, kuten syksyt usein menevät. Kouluun mentiin t-paitakelillä, sieltä kotiudutaan joululomalle toppahaalarissa. Sellainen on suomalainen syyslukukausi. Naakan koulua rytmitti muun muassa syysloma, ja flunssakaudesta huolimatta Naakka pääsi reissuun, eri kylpylähotelleihin Suomessa. Sen jälkeen jatkettiin taas koulunkäyntiä parisen kuukautta.  Kakkosluokkalaisena Naakka on opiskellut muun muassa suomea, ranskaa ja vierasta kieltä, jota hänen luokallaan opiskellaan. Naakka on opiskellut myös matematiikkaa, ympäristötietoa, uskontoa, kuvaamataitoa, käsityötä ja liikuntaa.  Kakkosluokkalainen tietää jo suurinpiirtein koulun käytännöt. Niiden noudattamista opetellaan vielä, mikä kuuluu ikään. Hän tietää välitunnit, ruokalakäytännöt, terveydenhoitajan, sisä- ja ulkoliikunnan, retket ja paljon muuta. Tänä syksynä Naakka on pääasiassa lähtenyt kouluun itsekseen. Koulumatka on noin sata metriä, joten hän käytännössä kipaisee kouluu

Aivan järkyn hektisen syksyn jälkeen voin täten ilmoittaa, että olemme aloittaneet laskeutumisemme kohti joulurauhaa. Sain harkkani tehtyä keskiviikkona, ja nyt on jäljellä enää harjoitteluraportti, jonka saan varmasti tehtyä alkuviikosta. Olin ensimmäisen vapaapäiväni aivan ylikierroksilla. Ajatukset olivat negatiivisia. Vasta tänään olen alkanut rentoutua ensimmäisten hyvien yöunien jälkeen. Alkaa tuntua siltä, että elämä voittaa.  Jouluvalmistelut on onneksi jo suurilta osin tehty. Meillä ei kyllä ole vielä ollenkaan joulukoristeita, mutta se on nopeasti hoidettu tässä joku päivä. Kuusen haemme ensi viikolla. Olen aina tykännyt oikeasta kuusesta, eikä meillä onneksi ole allergioita, jotka estäisivät sellaista hankkimasta. Naakka on ollut tällä viikolla kotona flunssassa, ja ihmeen kaupalla tauti ei ole tarttunut meihin muihin, ainakaan toistaiseksi. Jos tarttuu, emme oikeastaan voi sille mitään. Hän on nyt jo varsin ok, ja menee kouluun alkuviikoksi. Minä olen alkanut pikkuhiljaa

Onpa jännää muistella kevättä 2020 : silloin eristäydyttiin koteihin sen lisäksi, että oli eristettu muun muassa Uusimaa muusta Suomesta. Eipä silloin tullut ajatelleeksi, että tilanne olisi käynnissä vielä 2022-vuoden kynnyksellä.  Oli kaikenlaista vessapaperihamstrauksesta yskimisen miltei kriminalisointiin. Oli myös aika, kun lapset eivät saaneet leikkiä keskenään. Etätöihin opeteltiin kollektiivisesti. Tarkoitukseni ei ole nyt kirjoittaa korona-historiikkia. Olisin ehkä jäävikin, sillä korona ei ole sattunut edelleenkään tielleni. Katsotaan, kuinka kauan hyvää tuuria kestää.  Joka tapauksessa, nykytilanteen tunnemme kaikki: tuleeko lisää rajoituksia? Tuleeko kolmas piikki? Kovin moni ei enää puhu koronan rokottamista liiketoiminnan muodoista - pikkujouluttomuuteen jne. alkaa enemmistö tottua. Alkaa myös olla jo arkipäivää, ettei oikein mihinkään voi matkustaa - siis edes Tallinnan-laivalle. Tilannehan näytti hetken hyvältä - silloin pari kuukautta sitten. Olin jo itsekin pohtimass

Tauon jälkeen olen taas parina kuukautena laittanut postcrossing-kortteja menemään. Kun harrastaa pidempään, on hauskaa huomata tilastoista (verkkosivuilla), kuinka moneen maahan on kortteja lähettänyt tai mistä on kortteja saanut. Jos meidän yhteenlasketut saadut ja lähetetyt kortit otetaan huomioon, olemme olleet postikortti-yhteydessä 33 maahan. Yleisimmin kortteja tulee meille Saksasta, Usasta ja Venäjältä, harvinaisia ovat olleet esimerkiksi Ukraina ja Guadeloupe, jonka sijainnin Karibialla onnistuin kartan kanssa paikallistamaan. Koska olen profiilissani vihjannut, että meiltä löytyy Harry Potter -faneja, olemme saaneet aikamoisen kokoelman aiheeseen liittyviä kortteja. Viime viikolla tuli todella upea Hologrammikortti Australiasta, sitä on ihaillut moni meillä käynyt vieraskin. Nyt on vuorossa enimmäkseen joulukorttien kirjoitusta, mutta ehkäpä kerkeän lähettää ennen joulua myös muutaman Postcrossing-kortinkin. Minulla on viime aikoina ollut todella jumittunut rintaranka. Olen

Joulu on oikein monitahoinen juttu, vaikka tänäkin osa suunnittelusta on viety minulta pois - siis yhtäkuin vapautettu suunnittelusta! Olen joka vuosi miettinyt, miten yhden pirun päivän takia pitää tehdä niin paljon juttuja...ja sitten teen kuitenkin. En oikeastaan tee mitään yliampuvaa - lahjat ja joulukortit kuitenkin hommaan & lähetän. Tänä viikonloppuna on luvassa paketointia ja korttien kirjoittaminen...jälkimmäinen on ok, edellinen on ihan syvältä. Havahduin kuitenkin huomaamaan, että lapset tarvitsevat jonkinlaiset juhla-asut! Naakan asu oli äkkiä suunniteltu, mutta Touhilla ei käytännössä ole ollut pitkään aikaan mitään kovin juhlallista - koska päiväkodissa ei ole kuvattu lapsia since 2019... Nappasin tänään Prismasta mukaani kauluspaidan ja mustan liivin. Siihen se sitten jäin, kun Touhin housukokoa ei löytynyt yksistäkään siisteistä housuista. Kun saan joskus housut hankittua (toivottavasti ennen jouluaattoa), on kokonaan uusi keissi saada Touhi pukemaan asu päälleen.

Uhmasimme erään ystäväni kanssa viikonloppuna alkutalvea ja siirryimme perjantaina mökille. Alkumatkani sujui jouhevasti junassa - on se kumma, kun junamatkailukin on muuttunut jännäksi ja hohdokkaaksi. R-juna Riihimäen ja Tampereen suuntaan on minulle todella tuttu opiskeluvuosiltani. Kappas, kun taas istuin samaisessa junassa, sillä olen jälleen opiskelija - välissä on vain viitisentoista vuotta :D Helsinki-Pasila-Tikkurila-Kerava-Järvenpää-Jokela-Hyvinkää...osaan asemat edelleen ulkoa, paitsi että r-juna on muuttanut asemiaan, ja Ainola ja Saunakallio ovat nykyään myös mukana. Joka tapauksessa, junasta astuttuani tapasimme, kävimme kaupassa ja suuntasimme kohti mökkiä. Siellä oli sentään juuri ja juuri plus-asteita! Sähköllä ja puulla (ei samassa laitteessa ;) ) tupa lämpeni niin, että nukkuman kykeni menemään pitkähihaisella ihan hyvin (alussa oli toppatakki päällä). Seuraavana aamuna (siis keskipäivällä) suuntasimme 9 kilometrin lenkille. Tavallisesti "lenkkinä" on toi

Joulu on ollut meillä puheissa jo...hmm...lokakuusta asti. Oli vielä lokakuu, kun lasten joulukalenterit hankittiin :D Vastustan periaatteessa liian aikaista joulumaterialismia, mutta koska joulukalenterit näyttävät olevan meidän lasten must-juttu, toimin käytännössä toisin. Naakka tykkää kuunnella myös joululauluja, Touhi ei ehkä niin paljon. Molemmat taitavat hyvin pitkälti odottaa joululta Joulupukin tuloa, ja kyllä myös niitä yllätyksiä. Naakka on kiinnostunut joulusta myös Kristuksen syntymäjuhlana. Minä en ole ohjaillut lasten kiinnostusta suuntaan tai toiseen. Jos kristilliset jouluperinteet alkavat joskus kiinnostaa lapsia enemmän, niitä voidaan toteuttaa. Itselläni ei ole varsinaista vakaumusta, mutta kristilliset juhlapyhät kulttuurisena asiana ovat mielestäni  kiinnostavia ja ihan mukavia viettää.  Takaisin joulukalentereihin... Naakalla on Barbie-kalenteri ja Touhilla lego-kalenteri. Barbie-nukke tuli heti ensimmäisestä luukusta, seuraavista tulee vaatteita nukelle.  Touhi

Lapsillani on eri iltoina ollut vaikeuksia mennä nukkumaan. Toissailtana Touhi, 5v, ei meinannut millään mennä nukkumaan ja heräsi yöllä. Eilinen olikin sitten ollut väsynyt, joskin hyväntuulinen. Viime yönä Touhi meni oikein aikaisin nukkumaan. Naakka taas vetkutteli nukkumaanmenon kanssa eilen illalla. Hänellä oli viivyttelyynsä oikein konkreettinen syy: joulukalenterin ensimmäisen luukun avaaminen jännitti :) Se onkin hänelle suorastaan pyhä toimitus, joten suhtauduin neiti 8-vuotiaaseeni illalla niin ymmärtävästi kuin pystyin. Yleisesti ottaen minulla alkaa olla ymmärrys vähissä arki-iltaisin klo 20.00 jälkeen. Oma iltarauhoittumiseni vaatii aikaa, jota en nykyisessä perhetilanteessa oikein saa. Vaikeudet johtuvat siis yleensä minusta riippumattomista syistä kuten lapsistani. Yleisesti ottaen olen oppinut läksyni: en pelleile jaksamiseni kanssa, mikäli voin itse asioihin vaikuttaa. Minä tarvitsen kahdeksan tunnin yöunet, ja siihen on pyrittävä - valvominen kostautuu aina ennemmin

Viimeisen sairastamisputken jälkeen alamme pikkuhiljaa siirtyä normaaliin. Toki minun selkäni prakaa vielä, mutta onneksi vähemmän kuin aiemmin ja flunssanikin jatkuu, onneksi enää lievänä. Pääasia on, ettei koronaa ollut ja että lapset alkavat olla vaihteeksi kunnossa. Sunnuntai-iltana jatkoimme pitkään katkolla ollutta leikkipuistobongausta. Ajelimme Vennynpuistoon Kuninkaantammeen (Helsinki), ja näimme samalla tämän uudehkon asuinalueen ensimmäistä kertaa.  Vennynpuisto oli todella hieno - aivan erilaisella tavalla kiipeilyn varaan rakennettu kuin suurin osa Suomen leikkipuistoista (niissä on käytännössä useimmiten aivan samat liukumäet, kiipeilytelineet ja keinut).  Molemmat lapset ihastuivat Vennynpuistoon, ja nuorempi lähtikin kiukkukohtauksen vallassa pois. Se poislähtö olisi tosiaan voinut olla myöhäisempi, mutta osa seurueesta (mukaanlukien rva) ei ollut tajunnut laittaa tarpeeksi vaatetta päälle. Poislähtö lunastettiin lupauksella tulla jonakin lähi-iltana uudelleen. Huomas

Kun on kipeänä , on syytä levätä. Jonkin aikaa konsepti tuntuu mukavalta: voi jättäytyä pois arjen oravanpyörästä ja katsoa vaikkapa lempisarjoja tai lukea kirjoja ajan kanssa.  Omalla kohdallani alan kaivata toimintaa jo vuorokauden jälkeen. Olen kuitenkin tarpeeksi fiksu ymmärtääkseni, että liikkuminen provosoi astmaattista yskääni, ja se taas on seuralaisena kuukausia, mikäli äityy kovin pahaksi. Pahinta on kuitenkin, kun ei pääse poistumaan kotoa. Pääsin eilen pienelle kävelylle Naakan kanssa, mikä tuntui juhlalliselta. 8-vuotiaanikin totesi, että kun on koko viikon sisällä, alkaa ahdistaa. Hänkin oli iloinen päästessään kävelylle, vaikka meitä molempia yskittikin. Tämä "sessio" on nyt kestänyt pari viikkoa. Ensiksi sairastumisen aloitti Touhi, yskällä, nuhalla ja kuumeella. Sitten joukkoon liittyi Naakka ja viimeisimpänä rva. Touhin tauti uusi, ja hän sai molemminpuoleisen korvatulehduksen (viikolla 2 oli taas 39 astetta kuumetta). Teen yleensä viihdykkeekseni (no, täyty

Tällä viikolla olen ollut iloinen monesta asiasta. Kiitollinen, vaikka selkäramppi jatkuu ja oma flunssani on sitkeimmässä vaiheessa. Ihmettelijöille vielä huomioksi, että olen myös vetänyt pultit monesta asiasta. Olen ollut iloinen , että lapset ovat tehneet muutakin kuin tuijottaneet ruutua. Oli erityisen hauskaa, kun he innostuivat pitkästä aikaa pukeutumaan naamiaispukuihin. Menneinä vuosina meillä on pukeuduttu todella paljon, mutta ehkä viime aikoina vähän vähemmän. Olen ollut iloinen , että olen jaksanut tehdä useamman mukavan ruokalajin - tosin lapsille on pitänyt tehdä vähän yksinkertaisempi versio. Voisin sanoa broileriwokkia bravuurikseni - sen on opettanut minulle pitkiä aikoja kiinassa, tarkemmin Tiibetissä viettänyt ystäväni, joka on myös Naakan kummitäti. Siihen wokkiin ei edes tule kummoisempia aineksia - broileri vain kevyesti suolattuna, pakasteherneet, lehtikaali, sipuli ja porkkana. Mausteena käytetään lähinnä inkivääriä ja soijakastiketta. Wokkia syödään nuudeleide

Luen joskus erilaisia keskustelupalstoja (okei, huono harrastus). Hyvin yleinen keskustelukuvio on, kun joku tuore äiti avautuu olevansa todella väsynyt eikä ollenkaan niin iloinen vauvasta kuin pitäisi... Hän saa ehkä yhden positiivisen ja tsemppaavan kommentin - loput ovat vastaajien profiilikuvista päätellen 1950-luvulla syntyneitä naisia, jotka kertovat, kuinka upeasti he pärjäsivät puhumattakaan heidän vanhemmistaan, jotka kävivät lehmien lypsyn välillä synnyttämässä ja palasivat parin tunnin päästä takaisin navettaan...huh! Täytyy sanoa, että toivottavasti joku vaientaa minut, jos alan puhua nuorista naisista väheksyvästi, kun olen itse isoäiti-iässä. En itse asiassa ymmärrä, miten noin negatiivisten puheiden takana voi olla terve persoona. Itse asiassa, tuolla tavalla puhuvien elämässä on ollut pakko tapahtua jotakin traagista. Tie äidiksi oli kohdallani aikanaan seuraava: usea vuosi yritystä, kunnes lapsi saatiin alulle. Hyperemeesi - oksensin itsestäni 10 kiloa kummassakin ra

Tällä viikolla perheessämme on taas harmillisesti oltu vähän kipeinä. Touhi on ollut taas kurkunpään tulehduksessa. Se on ollut ikävän sitkeä, ja jälleen on käyty lastensairaalan päivystykset ja sen sellaiset läpi. Viimeksi eilen illalla menin lähes rilluttelemaan läheiseen ostoskeskukseen - eli menin oikein puoli yhdeksän  aikaan illalla apteekkiin :D Touhilta oli loppunut lääke (kahden kipulääkkeen yhdistelmä puree tulehdukseen parhaiten), ja sitä piti todellakin ottaa yötä vasten. Samalla reissulla sain hankituksi monta kertaa käytettävän kylmäpakkauksen. Oma selkäkramppini ei ole myöskään vielä hellittänyt, joten sekin on työn alla. Sen olen kuitenkin joutunut työntämään sivuun, sillä minun voinnilleni ei näemmä taaskaan ole aikaa. Eilen illalla Touhin yskä paheni hälyttävälle tasolle, mutta onneksi parvekkeella hengittely (kylmä auttaa), mehujäät ja lääke purivat sen verran, että hän nukkui useamman tunnin ennen aamuyön yskäkohtausta. Tänään emme arvatenkaan tee mitään kummallis

Meillä ei oikein tällä hetkellä kerkeä olla harrastuksia. Itse asiassa ihmettelen, miten jollakin kerkeää olla. Näkemystäni "sumentaa" varmaankin, että olen vanhempi 8-vuotiaalle, jonka koko vapaa-aika menee koulupäivistä toipumiseen. Tällä hetkellä, vastoin kuin koko syksynä, Naakalla on hyvä "flow" koulunkäyntiin. Silti hän ylikuormittuu, mikä täytyy kotona (ja koulussa) huomioida ihan kaikessa. Resepti on kaikkialla sama - ennakoiminen. Lisäksi, kun Naakka tulee koulusta, hänen täytyy "sulkeutua kuoreensa" noin tunniksi. Silloin aikuisen täytyy olla paikalla, mutta mielellään toisessa huoneessa. Relattuaan Naakka haluaa tavata jonkun kaverin tai sitten ei. Myös viikonloput otamme pääasiassa rauhallisesti.  Ennakointia voi tehdä suullisesti selittämällä asiat monta kertaa päivässä etukäteen ja antamalla pääasiassa vain yhden ohjeen kerrallaan. Naakalla on myös apuna eräänlainen kuvallinen "kalenteri", johon voi laittaa esimerkiksi yhden tärkeä

Olen katsonut olevani melko maltillinen kotini tavaramäärän suhteen. En harrasta shoppailua tai erityisemmin esimerkiksi sisustamista. Hankin yleensä uusia käyttöesineitä vasta, kun vanhat tulevat tiensä päähän. Kuitenkin, en voi sanoa, että meillä olisi kohtuullinen määrä tavaraa. Itse asiassa raivasin tänään kaikenlaista käyttökelvotonta sieltä täältä. Suuri osa oli rikkinäisiä leluja ja lastenkirjoja, jotka alkavat olla siinä kunnossa, ettei niitä kehtaa laittaa eteenpäin. On myös pakko myöntää, etten päässyt projektissani kuin alkuun. Suoraan sanottuna, meillä olisi vielä vaikka kuinka paljon raivattavaa. Ongelmallisia tavararyhmiä on vaikka kuinka. Ajattelin tässä kirjoituksessa "avata" kaksi tuoteryhmää: Legot. Molemmat lapseni ovat tykäneet legoista todella paljon. Joulupukki on tuonut lahjaksi legoja, ja joskus niitä on saatu myös synttärilahjaksi. Olen pitänyt legoja sekä kehittävinä että arvonsa säilyttävinä leluilla. Olin väärässä. Nykyään legot tehdään kerran koo

Olen huomannut , että aikatauluni kokopäiväisenä opiskelijana sekä kahden lapsen äitinä on melko tiukka. Tiukaksi sitä ei tee ainoastaan se, että kaikki on aikataulutettu vaan se, että myös samaan aikaan pitää tehdä monenlaisia eri asioita. Esimerkiksi tänään, eräs opiskelupalaveri ajoittui kello neljään. Se taas on aika, jolloin molemmat lapset ovat siirtymätilanteessa, eli koulusta ja päiväkodista kotiin. Onnistuin hölkkäämään Touhin kanssa kotiin oikeaan aikaan. Samaan aikaan Naakka oli onneksi sellaisella tuulella, että suostui jäämään yksin kotiin, kun hain Touhin. Koulu kuormittaa Naakkaa aika tavalla, ja olen huomannut, että hän tarvitsee läsnäoloa ja kuuntelua heti ip:stä palattuaan. No, tällä kertaa Naakka halusi kaverin kanssa ulos. Olihan se kiva palaveerata, kun selvitti Naakan uloslähtöä, mukaan otettavia tavaroita ja tapaamispaikkaa kaverin kanssa. Kun sain Naakan ovesta ulos, ovikello soi jälleen. Tällä kertaa siellä oli Touhin kaveri - ei kun anteeksipyyntö palaverin m

 Meillä ovat iltarutiinit vaihdelleet jonkin verran läpi vuosien, mutta "runko" on yleensä sama: 1. Iltapala 2. iltasatu 3. vessassa käynti, hampaiden pesu ja yöpuku päälle 4. nukkumaan. Käytännössä nyt 8- ja 5-vuotiaiden kanssa toiminnanohjaus tulee edelleen voimakkaasti aikuiselta. Meillä oli vähän aikaa käytössä lappu, jossa luki, mitä iltaisin tapahtuu sillä tuloksella, että 8-vuotias ärsyyntyi lapusta.  Joka tapauksessa, iltapala on ainakin arkisin klo 19.15. Molemmat lapset syövät yleensä silloin oikein hyvin. Tällä hetkellä suosikkeja ovat maksamakkaraleipä ja mehukeitto, välillä on porkkanaa, omenaa, raejuustoa, muroja ja niin edelleen. Toinen lapsista syö Pegorion-jauhetta vatsan toiminnan parantamiseksi. Se nautitaan tässä kohtaa mehun kanssa. Iltapalan jälkeen syödään xylitol- ja d-vitamiinipastillit.  Molemmille lapsille luetaan edelleen iltasatu, vaikka 8-vuotias lukee jo itsekseen oikein paljon. Isompi tykkää kuunnella "koululaiskirjoja", hänelle on

Nyt se tapahtui... alaselkäni kramppasi oikein kunnolla eilen. Se oli kyllä varoitellut pitkin viikkoa, mutta eilen illalla sitten kunnolla. Loppuilta sujuikin sitten olohuoneen lattialla maaten.  Jos jotakin positiivista, alaselkäni ei ole juuri temppuillut sen jälkeen, kun lopetin yliopistolla yli kymmenen vuotta sitten. Blogiani pidempään lukeneet tietävät niskastani ja yläselästäni, mutta alaselkä on todellakin antanut olla rauhassa. Juu-u, opiskelu ei sovi kropalleni, vaikka aivot siitä suorastaan tykkävät, ainakin välillä. Vuorokausi on kulunut tulehduskipulääkettä syöden - selkä ei tunnu edelleenkään siltä, että sitä voisi juurikaan liikutella, saati sitten jumpata...hierominenkin saa odottaa. Olen vuosien mittaan tottunut kehoni toimimattomuuteen. Nyt täytyy vain jaksaa odotella kärsivällisesti ja hoitaa hommat kuten pystyy.  Sain eilen pienimuotoisen raivarin - syynä ympäri kämppää tasaisesti lojuvat lasten tavarat. En voi kehua opettaneeni lapsiani laittamaan kaikki tavarat

Ajanviete perheen kanssa menee aika usein ainakin rva:n perheessä siihen, että vain hoidellaan pakolliset jutut (esim. kaikki ovat syöneet tarpeeksi ja kaikki on valmista seuraavaa arkipäivää varten). Nyt pimeällä ei tule niin paljon ulkoiltuakaan, koska ei ole lasten ollessa isompia enää ihan pakko. Noin viikko sitten päätin, että nyt täytyy alkaa olla sosiaalisempi myös arki-iltaisin. Täytyy sanoa, että pakotin yhden perheestä pelaamaan kanssani Menolippu-peliä. Se hankittiin viime joululomalla, koska peliä oli kehunut niin moni. Hän, joka joutui pelaamaan kanssani , vastusteli ensin ja sanoi, että menisi mielummin ottamaan torkut. No ei kun kahvinkeitin päälle (oikeasti ei siis ollut ilta, vaan iltapäivä - oli vain pimeää :D ) ja hieman kofeiinia kehiin. Minä voitin ensimmäisen erän, hän toisen. Seuraavalla pelikerralla, siis eilen, pelaajia olikin neljä - kaksi aikuista ja kaksi viisivuotiasta. Menolippu on oikeastaan suositeltu hieman vanhemmille, eivätkä pelaajat päässeet täysin

Ensimmäisen periodin opiskelut alkavat olla kasassa, ja rva:n niska on sitä mieltä, ettei enää lisää lukemista ja kirjoittamista...joka tapauksessa, tänään on vielä viimeisteltävä kaksi esseetä ja lähetettävä ne sekä pari muuta kirjallista työtä eteenpäin. Lapset palasivat eilen illalla syyslomamatkalta. Siihen oli sisältynyt useampi kylpylähotelli Tampereella, Vaasassa ja Porissa. Viiden päivän matkan puolivälistä eteenpäin tuli "äiti, on ikävä", puheluita, ja kyllä minullakin itse asiassa alkoi olla jo silloin ikävä, vaikka koko viisipäiväinen lapsibreikki menikin pelkästään opiskeluun. Sain sentään vähän siivottua kämppää - yhden pussillisen rikkinäisiä leluja lastenhuoneesta ja kaksi pussia "vaatejätettä" - jälkimmäinenkin meni valitettavasti roskikseen, koska vaatejätettä ei nyt oteta juuri missään vastaan.  Siitäpä pääsinkin korona-aiheeseen . Alkusyksystä, molemmat rokotukset matkassa, tuntui helpottavalta. Nyt täytyy sanoa, etteivät ajatukset ole aivan yhtä

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työskennellä loppuelämäni ajan - tai siis ainakin työiän. Olen koulutuksessani oikeastaan jo loppusuoralla - minun pitäisi kaiken järjen mukaan valmistua ensi keväänä.  Suurimmat haasteet koulutuksess ovat liittyneet ajankäyttöön ja toimeentuloon. Vaikka elinikäistä oppimista soitettaisiin joka tuutista, Suomen koulutusjärjestelmä rakentuu tasan tarkkaan sen varaan, että opiskelut hoidetaan nuorena ja ennen lasten hankintaa. Myöhemmin saa vähintäänkin sumplia, miten lapset hoituvat ja lisäksi, mistä hitsistä saa rahaa elämiseen. Mikäli puhutaan korkeakoulututkinnosta kuten rva:n kohdalla, etusijalle tukien saajina menevät käytännössä kaikki alemmat koulutusmuodot. En esimerkiksi tullut ajatelleeksikaan "nuorena", että opintotukikuukausia kannattaa säästää myöhemmäksi - niistä nimittäin riippuu, saako myöhemmin opintolainaa. On toki muitakin