Lapset ovat vain hetken pieniä...
"Lapset ovat vain hetken pieniä" , on lause, joka aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Ehkä siksi, kun se lausutaan usein sellaisissa kohdisssa, joissa vanhemman täytyy venyä johonkin, vaikka väsyttää jo valmiiksi. Tuoko lausahdus siis mieleen mitään positiivista? Kyllä, sitäkin. Pienten lasten kanssa olen kokenut valtavasti upeita ja varmasti ainutkertaisia hetkiä, joita voin muistella myöhemmin. Koti on täynnä elämää, joka tapahtuu tässä hetkessä, joten tuntee itsekin elävänsä hyvinkin voimakkaasti. Kuitenkin, tuohon lausahdukseen liittyy enemmän vaatimuksia kuin mitään kovin mukavaa. Yleensä käsketään nauttimaan jostakin, joka ei ole nautinnollista. Olen taaperoideni kanssa istunut kerran jos toisenkin aamukahdeksalta tyhjässä leikkipuistossa lapioimassa hiekkaa, kun lapsi on herännyt klo 4.45 ja kodin seinät ovat kaatuneet päälle puoli kahdeksaan mennessä. Yö on ollut katkonainen ja aivot takkuavat pahasti. Kalauttaisin varmaankin hiekkalapiolla sitä, joka käs...