Rouva Niskanen

 Kyllä tässä selvästi mennään kohti kesää. Lasten luokka oli tänäkin vuonna Nuuksiossa yötä. Touhi ei kyllä vielä päässyt yöpyjäksi, vaan hän tuli iltapäivällä kotiin. Naakka tuli seuraavana aamupäivänä suurin piirtein zombina - oli kuulemma valvottu neljään :D Kuten tavallista, en saanut kuulla oikein mitään yksityiskohdista. Lapset ovat jo senikäisiä, että heillä on asioita, joita minulle ei kerrota. Jos en aisti mitään huolestuttavaa, hyväksyn kohtalon ;) Ihanaa, että Naakalla on jo kahtena vuonna ollut mahdollisuus tähän! T. on "ohjelmanjärjestäjä" muuten vain. Hän oli eilen kaverin kanssa ulkona, ja mikäpä muu olisi ollut hauskempaa kuin hengailu rankkasateessa - oikein märät vaatteet! Komensin pojat järkkäämään itselleen varavaatetta T:n varastoista ja laitoin vaatteet kuivuriin. Kun kysyin, onkos pojilla jo nälkä...menivät jotenkin vaikeiksi. Hetken kiemurtelun jälkeen selittivät  käyneensä Kotipizzassa. T. oli kuulemma piffannut, että sillä tavalla.  Minä jouduin ...

Huh hellettä! Täytyy sanoa, että pakkaaminen kesämökkimatkaa 30 asteen sisälämpötilassa oli yhtä tuskaa. Tunnen todella sympatiaa heitä kohtaan, joiden mökkikin sijaitsee päivämatkan päässä. Meillä matkaa on noin tunti - tällä kertaa kaksi, koska piti hakea lapset mummolasta. Kuitenkin, mökille pääseminen oli sitten taas hienoa. Lapset pääsivät heti iltauinnille. Pidän tärkeänä, että he oppivat uimaan ja liikkumaan luonnonvesissä. Meillä ei ole mökkirannassa mutapohjaa, mutta kylläpä sieltä kaikkea irtonaista löytyy. Pieniä kiljahduksia se veteen siirtyminen aiheutti, mutta koska tilanne on helteen takia tavallaan samanlainen kuin olisi pakko kiivetä tikkaita alas palavasta talosta (helpotus odottaa), kummankaan kastautuminen ei ollut vaikeaa. Eilinen sujui kokonaan mökillä , mutta lounaalla käytiin toisaalla. Kävimme myös kastelemassa hautausmaan kukat. Jos omakin talviturkkini kastui vasta nyt, tapahtui se kastautuminen eilen yhteensä kuusi kertaa :D  Koska aina valitan helteestä...

Taas tuli takapakkia selän ja niskan kanssa...se oli kyllä odotettua, olenhan jo opiskellut tämän viikon. Viikkoon kuuluu kaksi luentoa (jälkimmäinen tänään) ja paljon lukemista. Olen tehnyt samat joogaliikkeet kuin aiemminkin sekä kävellyt paljon...ei auta. Kun kropan kanssa menee hyvin, unohdan yleensä ongelmat. Se, kun menee hyvin, on yleensä pisimmillään kolmen viikon jakso, kuten nyt oli. Kun paikallaan oloa, erityisesti istumista tulee enemmän, ongelmat alkavat taas. Tämä on henkisesti raskasta ja raivostuttavaa - minulla oli eilen illalla jopa huimausoireita, kun niska ja kaula pamahtivat lukkoon. Täytyy ponnistella, jotta pystyisin henkisesti keskittymään muihin asioihin kuin kipuun.  Opiskelu on ollut taas ihan mukavaa. Meneillään oleva kurssi on projektikurssi ja jälleen intensiivikurssi, mutta nyt kun en ole töissä, aikaa opiskelulle on enemmän. Aloin pohtia, onko vanhanaikaisia luentokursseja enää olemassakaan? Muistikuvani kertovat, että olin aiemmin opiskellessani va...

Eräs tämänpäiväinen työtehtäväni sai minut ajattelemaan ehdotonta...siis missä asioissa olen ehdoton ja teen niin aina, ja mitä asioita en tee koskaan. Loppujen lopuksi niitä asioita on hankala keksiä. Arjesta selviytymiseni nimittäin perustuu pitkälle luovimiseen ja soveltamiseen. Joitakin suhteellisen pysyviä tapoja minulla kuitenkin on. Ne liittyvät lähinnä perusasioihin, kuten nukkumiseen ja syömiseen. Oikeastaan koko elämästä selviytymiseni on soveltamista - tapahtumarikas elämänkulkuni on tuonut eteeni monenlaisia tilanteita, ja jotta en olisi vetänyt itseäni vessanpöntöstä alas, minun on ollut pakko unohtaa ehdottomuuteni. Onko sitten asioita, joissa olen ehdoton? Ehdoton on aika kova sana, enemmänkin voisin puhua elämänsuunnitelmasta, siis asioista, jotka haluan tehdä ja kokea. Muutaman sellaisen asian äärelle olen viime aikoina joutunut. On pitänyt pohtia, mihin panostan seuraavaksi, ja mikä jäisi harmittamaan, jos en sitä tekisi. Tuntuu, että ikä on tuonut lisää varmu...

Jos viikko sitten ei väsyttänyt , nyt väsyttää - tosin suhteellisen hyvällä tavalla edelleen. Olen nukkunut pari viimeistä yötä tosi huonosti. En ilmeisesti jostain syystä pääse kunnolla syvään uneen, ja heräilen pitkin yötä. Tähän asiaan täytyy kiinnittää jatkossa huomiota. Pohdin tänään, mitä voisin tehdä: - Voisin rajata ruutuajan minimiin ennen nukkumaanmenoa. - Jos minulla on huolenaiheita tai pohdittavaa, voisin kertoa asioista jollekulle hieman aiemmin kuin nykyisin teen. - Voisin antaa kropalleni ja mielelleni aikaa sopeutua muuttuneeseen elämänrytmiin kesän jälkeen. Nämä kuulostavat tähän listattuna suhteellisen simppeleiltä, mutta tiedän, että minulla on parantamisen varaa kaikissa kolmessa. Nukkumisesta on kuitenkin tullut minulle arvokas asia, joka täytyy turvata. Lapset eivät nykyisellään heräile juuri öisin, mutta ainakin Naakka tulee lähes joka yö jossain vaiheessa viereen nukkumaan. Hän on suoraan sanottuna parempi vaihtoehto kuin Touhi, joka tykkää pitää nuk...

Olen hyvin yllättynyt eräästä asiasta - jokapäiväisistä lihasvoimaharjoituksista. Olen nyt treenannut joka päivä melkein neljän viikon ajan. Täytyy sanoa, etten ole koskaan yltänyt vastaavaan. 20 minuuttia päivässä tekee viikossa harjoittelua jopa yli aikuisen liikuntasuositusten. Keskityn joka päivä eri kohtaan kehossani - selkään jopa kahtena päivänä (yläselkä toisena, alaselkä toisena päivänä). Youtube tarjoaa jumpat, 15-20 minuutin pätkiä löytyy oikein paljon.  Psykologia säännöllisen treenin takana? No, se taitaa olla tuo lyhyt aika :D Toivoin, että saisin voimaharjoittelusta päivittäistä. En keksinyt muuta tapaa kuin tehdä yksittäisistä harjoituskerroista tarpeeksi lyhyitä. Pääkoppani ohjaa minut jumppaamaan, kun tiedän ajan olevan lyhyt. Suuri motivaattori on parantunut olo. Täytän tänä vuonna 38. Ikääntyminen on kivaa - en ole ehkä ollut koskaan 15-25-vuotias henkisesti, joten en osaa kaivata noita nuoruuteni kultavuosia ;)  Kuitenkin, en halua ik...

Eilen illalla hieman venytellessä ja jumpatessa huomasin, miten paljon reissuelämä on yläselkääni rasittanut. Suoraan sanottuna pään kannattelu tuntui raskaalta. Vamma kulkee aina mukana, vaikka ei pitäisikään itsestään paljon ääntä. Aamulla niska on yleensä kivuton. Päivän aikana kivut kallonpohjassa ja olkapäissä yleensä lisääntyvät. Iltaa kohden alkaa vaihe, jossa pään kannattelu on raskasta. Olen vuosien mittaan tottunut handlaamaan asian ja tekemään muita juttuja tilanteesta huolimatta. Välillä se kuitenkin ketuttaa. Alarialigamenttivamma ei ole yleensä parannettavissa, joten tämä kaikki täytyy vain kestää muun ohella. Venyttelen jälleen säännöllisesti. Rangan liikuttelu auttaa onneksi jonkin verran. Hankalinta on, kun on kokopäivätyötä ja kokopäiväsählinkiä lasten kanssa. Blogit ja vlogit ovat täynnä juttuja siitä, kuinka mammat treenaavat täysillä pikkulasten ohella. No, en ole ihan onnistunut tässä. En vain osaa. Kun jumppaan, lapset käyttävät kehoani hyppyesteenä ja po...

Viikkoon on jälleen mahtunut kaikenlaista. On suoraan sanottua vaikea muistaa, mitä kaikkea olemme tehneet...tärkein muutos tällä viikolla, siis perheeni elämässä, on Touhin siirtyminen pinnasängystä kerrossänkyyn. Kokeilu alkoi spontaanisti sunnuntai-iltana, ja pitkän sähellyksen jälkeen lapset nukkuivat kuin nukkuivatkin kumpikin omissa sängyissään. Naakka, joka on tähän asti jännittänyt ylhäällä nukkumista, on ilmeisesti päässyt jännityksensä yli ja meni mielellään yläsänkyyn. Noin kolmen aikaan yöllä Touhi tuli pois ja halusi siirtyä pinnasänkyyn.... Seuraavina öinä Touhi nukkui kuitenkin koko yön hyvin kerrossängyssä. Iltasäätö on järkky , mutta niin se on ollut ennenkin. Totesin että paras strategia on edetä lapset sängyssä-vaiheeseen niin aikaisin, ettei ole itse hiilenä, kun lapset haluavat pois sängystä juomaan, pissalle ja ties minne. En ole ehkä vielä kunnolla tajunnut, että minulla on, wuhuu, pitkästä aikaa oma makkari! Samalla pohdin, että jokos se Touhin varhaisl...

Voi jessus, kun on ollut vetämätön olo ...rva:lla se johtuu aktiivisesta elämänvaiheesta, unenpuutteesta ja sen sellaisesta. Touhi-pieni alkoi taas niiskuttaa eilen, ja kunnon flunssa alkoi yöllä. Tänään poika on ollut varsin räkäinen, mutta onneksi kuumetta ei ole. Silti, on hetkiä, jotka haluaisin tallettaa pysyvästi muistiini: Viime yö oli Touhin heräilyn vuoksi aika pätkittäinen. Nousin laittamaan tuttia viitisen kertaa. Jossakin vaiheessa Naakka kömpi viereeni. Hän nukkui minuun nähden poikittain, päälaki kylkeäni vasten. Hän on vielä niin pieni. Vaikka oma uni jäi vähemmälle, en voinut olla hymyilemättä: toinen nukkuu kuin pieni sfinksi (kyllä, Naakalla on tällä hetkellä hieman sfinksimäinen hiusmalli sekä hymy nukkuessaan :D ) Toinen taas tarvitsee tulppaa rauhoittuakseen...voi että, kun tutti on hyvä keksintö! Koska rva ei ehkä jaksa tänään kirjoittaa yön lisäksi koko päivästä, lienee parasta siirtyä muihin aiheisiin. Rva tykkää vouhottaa milloin mistäkin, mutta pidempään...

Rva:n eräs keskeinen luonteenpiirre on voimakas innostus milloin mistäkin. Yleensä innostukset kestävät parista viikosta pariin kuukauteen, jonka jälkeen tilalle tulee jotakin uutta. Välillä sama asia palaa monta kertaa uudelleen. Vapaa-aika on vähissä, mutta rva löytää useimmiten tietyille asioille aikaa. Eräs maininnan arvoinen asia on Duolingo-kielenoppimispeli, josta olen kirjoittanut blogissa aiemminkin. Duolingoa pelaamalla voi kerrata vierasta kieltä, tai aloittaa kokonaan uuden kielen opiskelun. Itse aloitin kertaamalla Espanjaa. Se osuus on tosin vieläkin kesken, on ollut ainakin vuoden verran. Pari kuukautta sitten aloitin ruotsin kertauksen. Se on vielä aika alussa. Uusin "hullutus" on ranska, jota en ole koskaan ennen opiskellut. Sen aloitin viime viikonloppuna. Duolingoon käytän keskimäärin 15-20 minuuttia päivässä. Tuossa ajassa ehdin edetä yhden osion jokaisessa kielessä. En saavuta tällä vauhdilla (tai yksinomaan Duolingolla) huipputasoa opiskelemassani...

Rva huomasi hiljattain laiminlyöneensä selän liikkuvuutta parantavien liikkeiden tekemisen. Tämä on tyypillistä rva:ta - teen aina jaksoissa kaikenlaista jumppaliikkeistä meikkaukseen, ja sitten unohdan koko jutun kuukausiksi. Oli kyse jumppaliikkeistä tai vaikkapa lojumaan jätettyjen tavaroiden paikalleen viemisestä, rva:lla toimii hyvin laskeminen kymmeneen. Vien 10 tavaraa paikoilleen (Touhi tosin levittelee 20 tavaraa ympäri kämppää heti perään) tai teen rintarangan sivutaivutuksia kymmenen yhdelle, kymmenen toiselle puolelle. Tällä kertaa on kyllä jumissa myös alaselkä, keskiselästä puhumattakaan. Oikeastaan liikun kuin rautatanko. Tämä ei oikein osu yhteen liikkumisen kanssa sinänsä - olen koko ajan suhaamassa paikasta toiseen. Teen vain kaiken hyvin yksipuolisesti. Alaselkä on vähän hankala, kun toisaalta se kärsii yliliikkuvuudesta. Lantion pyörittely, kahdeksikkoa tai ympyrää, on tämänpäiväinen aseeni jumituksia vastaan. Täytyy muistaa syvät vatsalihakset, kun tanssaht...