Rouva Niskanen

Niinä vuosina, kun totuttelin niskavammaan (totuttelen kai vieläkin), jouduin totuttelemaan paljon hitaampaan ja paikallaan pysyvämpään elämänrytmiin kuin mihin olin tottunut. Kulkeminen väheni ja loppui oikeastaan alkuun melkein kokonaan, työnhaut yms. loppuivat ja kodista tuli paikka, jossa vietin eniten aikaa. kotonakin elin pitkät ajat lähinnä vuoteessa ja kuljin seinistä kiinni pidellen. Tätä on outoa kirjoittaa nyt, kun olo on kumminkin vuosien aikana helpottanut sen verran, ettei tuollaisia päiviä tule kovin usein. Huonoja päiviä tulee, mutta ei onneksi noin huonoja. Miten asiat ovat muuttuneet? No, vietän edelleen eniten aikaa kotona ja tässä kilometrin säteellä kotoa. Tosin, pienen vauvan kanssa taitaisin tehdä niin muutenkin. Suureksi osaksi viihdyn täällä ihan hyvin. Tosin eilinen sadepäivä, jolloin ei päässyt oikein mihinkään (siis vauvan kanssa), raastoi jo hermoja. Omaksuin noin neljässä vuodessa varsin verkkaisen rytmin...kunnes meidän vauva päätti ponkaista itsens...

Viikonloppu kului levätessä ja myös tavaroiden järjestelyn merkeissä. On oikeastaan hyvä, että Niskaset asuvat pienessä asunnossa, sillä kun tavaraa (näitä vauvantarvikkeita) tulee lisää, on jotakin aina pakko heittää pois. Äitiyspakkaukselle saimme raivattua hyllytilaa vaatehuoneesta, ja siellä on nyt mm. sellaisia vauvanvaatteita, jotka ovat näin alkuun liian isoja. Äitiyspakkaus on hyvin perinteinen juttu, meille on kulkeutunut muutamia tavaroita myös omista pakkauksistamme. Vasemmanpuoleinen kylpylämpömittari on vauvan pakkauksesta, oikeanpuoleinen isän pakkauksesta vuodelta 1980. Alakuvan vasemmanpuoleinen kirja on äidin pakkauksesta vuodelta 1981, oikeanpuoleinen taas vauvan pakkauksesta. Minua on viime päivinä vaivannut migreenityyppinen kipu niskassa ja takaraivolla. Eilen olo alkoi helpottaa, ja tänään niska ei ainakaan toistaiseksi ole kipuillut. Nämä ongelmat saattavat osaksi johtua siitäkin, kun niska- ja selkätreeni eivät enää ison mahan takia onnistu. Treeni k...

Lauantaina minulle iski pitkästä aikaa migreeni tai oikeammin ehkä migreenityyppinen päänsärky. Se kesti n. 7 tuntia ja vei kyllä puhdin pois. Tapani mukaan yritin tietysti ensimmäiset tunnit elää normaalisti ja reippailla kotitöiden kanssa. Sitten oli pakko antaa periksi. Loppujen lopuksi makasin pimeässä makuuhuoneessa ja yritin kestää. Kaikki syöty ruoka tuli ylös. Saunakin jäi väliin. Luojan kiitos, kohtaus ei uusinut sunnuntaina. Minulla on kokemusta näistä pitkistä kipuvaiheista (pahimmillaan toista kuukautta) - viimeksi vastaavaa tapahtui edellisen työkokeiluni aikana vuodenvaihteessa 2011 - 2012. Eilen lähdimme puolison kanssa Prismaan ostoksille. Oli oikein kivaa, paitsi se kaupan ylikirkas valaistus vaaleita seiniä ja kattoa vasten. Yritin olla katsomatta ylöspäin. Sininen huumevalo naistenvessassa oli oikein "kiva" kontrasti sille valkoisuudelle. Sen jälkeen sai oikeasti ottaa hetken lukua, ennen kuin aistikeskus jollakin tavalla toipui. Ai mitäkö hommasimm...

Niskaselle ei kuulu mitään kovin erikoista. Tuleva kuntoutusjakso pyörii tietysti mielessä - koskakohan lähettävät Ortonista tarkempaa tietoa kuntoutuksesta? Sinänsä en tarvitse kuin jonkinmoisen päiväohjelman, jonne voin sitten suunnata jollakin julkisella kulkuneuvolla. Kelan kuntoutusosasto näyttää kokemukseni pohjalta osastoista anteliaimmalta. Silti Kelan logiikka jaksaa   kerrasta toiseen ihmetyttää. Heidän perusteluissaan oli nimittäin mm. kohta, jossa he myöntävät kuntoutuksen, koska niskan retkahdusvamman jälkitilani aiheuttaa minulle merkittävää haittaa työelämässä ja muutenkin. Toisen Kelan osaston mukaan minulla ei kumminkaan ole ks. ongelmia, joten sairauspäivärahoja tms. ei ole tähän päivään asti myönnetty. Ihmetyttää, ei voi muuta sanoa. Kuntoutus siis myönnetään, mutta minkäänlaista toimeentuloa ei. On tietysti oikein hyvä, että sain kuntoutuksen, mutta jotenkin tuntuisi, että minun tulisi saada puuttuvat sairauspäivärahatkin, kun sairauteni kerran jossakin Ke...

Tavallistakin voimakkaamman kipu- ja huimausviikon lomassa oli suorastaan irvokasta saada Kelalta kirje, jossa kerrotaan, että sairauspäivärahoja ei edelleenkään makseta, koska ongelmani on kuulemma niska- ja hartiaseudun kiputila eikä mitään muuta. Päätös menee nyt sosiaaliturvan muutoslautakunnalle, jossa päätetään, onko asia näin vai ei. Sinnekin pyydetään minun vastinettani. Täytyy alkaa miettiä, mitä siihen kirjoittaisin, vaikka tuntuu, että olen selvällä suomen kielellä selvittänyt jo kaiken mahdollisen. Soitin myös kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmään, jossa asiaa ihmeteltiin ja josta neuvottiin ottamaan jälleen yhteys työkkäriin, josko nyt jo lähettäisivät minut työkykyarvioon. Työkkärissä en saanut kuntoutusneuvojaani kiinni, joten yritän heti maanantaina uudestaan. Olen taas pari päivää pohtinut, suuri voi olla potilaan vastuu, jos vamma on sentyyppinen, ettei sitä voi muutoin kuin oireiden perusteella todentaa. Ongelmanihan on yksinkertaistettuna, etteivät kuvantam...

Lauantai-iltana se alkoi, migreenimäinen päänsärky yläniskassa ja takaraivolla. Se alkoi, kun olin tekemässä pientä kävelylenkkiä lähikortteleiden ympäri. Innostuin kävellessäni katselemaan vasemmalle, kun yhden kadun vasemmalla puolella oli niin monta uutta kahvilaa ja ravintolaa. Ohitin ruokapaikat ja käänsin pään takaisin menosuuntaan. Sitten pamahti ensin puristava ja sen jälkeen vihlova kipu niskan oikean puolen kautta päälaelle, otsaan ja oikean silmän ympärille. Heikotti ja oksetti. Olin alle kilometrin päässä kotoa, mutta oli todella vaikeaa toikkaroida kotiin. Kotona menin sänkyyn makaamaan ja suljin silmät. Minä/sänky tuntui syöksyvän vuorotellen alas- ja eteenpäin ja keinuvan samalla. Ei tullut oksennus, mutta kun yritin kävellä keittiöön hakemaan välipalaa (suljen aina pois matalan verensokerin mahdollisuuden), en päässytkään kuin eteiseen. Huimasi niin, että oli pakko palata sänkyyn. Puoliso toi välipalan ja minä podin sängyssä noin tunnin. Sen jälkeen tasapaino alko...

Joku voi ihmetellä, miten minä saan päiväni kulumaan, kun en voi opiskella tai käydä töissä. Hmm...oikein hyvin! Kun elää symbioosissa mr. Niskavamman kanssa, menevät päivät usein turhankin nopeasti. Hyvä esimerkki ovat viime viikon toimeni. Kävin Kelassa hoitamassa yhden asian. Menin sinne ensimmäisen kerran tiistaina. Silloin siellä oli pitkä jono ja minulla oli niska jumissa ja huimasi. En kyennyt jonottamaan, vaikka sain istua penkillä. Annoin vuoronumeron eräälle rouvalle ja poistuin. Parin päivän päästä menin kokeilemaan uudelleen. Silloin sain asiani hoidettua, mutta vielä oli yksi paperi toimittamatta. Sen vein perille perjantai-aamuna, jolloin minulla oli taas vaikeuksia edellisiltana puhjenneen migreenin takia. Onneksi homma hoitui infotiskillä. Torstaina käväisin vaatekaupassa, samoin lauantaina. Sunnuntaina hyvää oloa riitti ihan ostosten tekemiseen saakka. Välillä tuntuu, kuin eläisin keskellä tasohyppelypeliä. Yritän olla putoamatta kuoppiin, mutta kuolen aina sam...

Tänään oli oikein mukavaa huomata, että parin päivän migreenini on laantunut. Ehdin jo pelätä samanlaista viiden viikon migreeniä, kuin minulla oli loka - marraskuussa. Aamupäivällä sain tehtyä kauppareissun tuttuun lähikauppaan oikein hyvin. Päivän seuraavalla kävelyreissulla tuli jo taas vähän ongelmia, ja varsinainen vaatteiden osto saa jäädä toiselle päivälle. Kävin jo parissa kaupassa nopeasti katselemassa. Tarkoituksena olisi löytää kiva paita ja vähän alusvaatteita. Kotona päivä on sujunut verkkaisesti. Telkkaria katsoessa jomotuksen oikean silmän päällä ja päälaella vielä huomaa, mutta niska on jäykkyydestään huolimatta nyt ihan siedettävä. Migreenin jälkeisistä tunnelmista on muuten paljon hauskempaa kirjoittaa kuin siitä varsinaisesta migreenistä. Tämänkin paripäiväisen takia jäi eräs tärkeä meno suorittamatta, ja päivistä tuli aika vaisuja. Ehkä huomenna pääsee jo vähän reippaammin liikkeelle. Reippaasti, mutta varoen.