Rouva Niskanen

Niskaset alkavat päästä pahimmasta tautivaiheesta ohi. Tällä hetkellä Naakka on jo päiväkodissa, Touhi on kotosalla, missä hän olisi muutenkin. Touhilla on nyt näppylöitä siellä täällä, mutta ne eivät tunnu kutisevan, tai ainakaan hän ei raavi. Kahden lapsen taudit olivat tässä tapauksessa erilaisia, Touhi sai enterorokosta paljon lievemmän version. Kotipäivät sairaiden lasten kanssa olivat intressantteja: piti yrittää keksiä tekemistä tekemisen perään. Naakka katseli ohjelmia, väritti värityskirjaa, leikki paljon legoilla (pikkulegot ovat portin takana olohuoneessa) jne. Touhi touhotti sitä kaikkea tavallista, mitä 1-vuotias yleensäkin touhottaa. Usein homma toimi neljän seinän sisällä oikein hyvin. Sitten oli niitä toisenlaisia hetkiä ...katselimme ikkunasta ulos, yritin keksiä, miten kustakin yksittäisestä kitinästä päästään ja minulla oli rehellisesti sanottuna kuolettavan tylsää! Ulospääsy on arvokas asia, kun ulos ei voi mennä. Naakan ja Touhin tautien välissä oli yksi p...

Rva:n kotona on perjantaista saakka "lehmitty". Termi tulee isoäitini äidiltä, joka kuulemma aina sanoi näin, kun lapset kotona leikkivät tuoleissa ja ympäriinsä, käsittääkseni tähän kuuluu myös ajoittainen loikoilu. Myöskään rva ei ole muuta voinut, sillä Naakka, joka sai torstaina vesirokkorokotteen, sai huonoksi onneksi vielä enterorokon rokotusoireiden päälle. Ensin tuli kuume, sitten oksennus (sänkyyn tietty). Noin vuorokauden päästä alkoi nousta pirkuleen kutisevia näppyjä käsiin, naamaan, suuhun ja jalkapohjiin. Rva ei eilen oireiden koventuessa tajunnut, että kyse on toisesta rokosta, ei vesirokkorokotteen oireista, jotka suurelta osalta sopivat myös kuvioon. Kun kutina paheni ja rakkulat nousivat myös suuhun, lähti hra heittämään Naakan kanssa lastenklinikan-keikan puolen yön aikaan eilen. Kotipäiviä tulee varmasti koko alkuviikko. Tämä tarkoittaa, että myöskään rva ei juuri poistu kotosalta. Luulen, että Touhi on seuraavana "tulilinjalla". Toivottav...

Uusien taitojen opettelu on hankalaa. Koska toiminta ohjautuu juurikin totuttujen mallien mukaisesti, on aikuisen, kuten rva:n, oltava erityisen sinnikäs, mikäli halajaa muutoksia. Sain hierojalla (jälleen kerran) moitteita olkapäideni asennosta. Yläselän tilanne on Touhin ansiosta päässyt repsahtamaan siten, että käytän lähinnä vasenta kättäni, jonka puoleinen hartia on sitten huomattavasti ylempänä kuin toinen. Tämä kiristää lihaksia molemmilla puolilla yläselkää. Ohjeistus on yksinkertaisesti käyttää oikeaa kättä enemmän kuin vasenta. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Oikea käteni on reippaasti heikompi kuin vasen, olen vieläpä vasenkätinen, mikä kärjistää tilannetta. Tässä kirjoituksessa kuvaan päivääni, ja sitä, miten oikea käsi paremmin huomioidaan... klo 9.00: menen nostamaan Touhin ylös sängystä. Pirkule sentään, se piti tehdä oikealla kädellä. Kädenvaihto, ja nostosta tulee oikein rivakka ja laskusta nopea, kun voimaa ei ole. Touhi saa kävellä itse makkarista keittiö...

Olen viime päivinä (ja viikkoina) harrastanut lavankohottajalihaksen venyttelyä. Se taitaa nimittäin olla se pirulainen, joka yläkroppaani tällä hetkellä häiritsee. Suurempi jumi on oikealla puolella, pienempi vasemmalla. Olen jo vuosia sitten todennut, ettei hartioiden ja niskan tavanomaisilla venytyksillä ole mitään vaikutusta yläkropan jumeihin. Silti saan ohjeistuksia, joihin niitä sisältyy. Aivan viime aikoina, tänä vuonna, olen saanut ohjeistuksia suunnata huomio lavan toimintaan. Tuo kyseinen lavankohottajalihas nostaa sananmukaisesti lavan ylös jumittuessaan, mikä taas ylläpitää yläselän ja niskan jumeja. Venyttely...no, se sattuu. Onneksi minulle on neuvottu muutama tehokas venytys. Eilinen projektini oli joulukorttien tilaus. Olen päättänyt tilata joulukortit Ifolorilta (vaihdan kohta firmaa). No, lauantaikiireiden keskellä käytin tunnin kortteja äheltäessä, tulos: se joulukorttikuvaksi tarkoitettu kuva jättiläiskokoisena läppärimme näytön taustakuvana..älkää kysykö, ...

Rva on viettänyt kuluneen viikon pääasiassa itsekseen lasten kanssa puolison tehdessä ylitöitä ja työmatkoja. Tämä on rva:lle osittain uutta, siis säännöllinen "ilta- ja yövuorossa" oleminen. Meillä on sujunut pääsääntöisesti ihan hyvin. ...paitsi, että hengähdystaukoja ei juuri ole. Onneksi kaikki ovat kuitenkin olleet terveinä. Tänään ja eilen on Touhikin noussut aikaisin (hän on normaalisti aika myöhäinen herääjä aamuisin). Eilen tungin hänet mukaan päiväkotikuvaukseen (nuori herra oli kauhuissaan, ehkä muutama melkein hymykuva saatiin silti). Tänä aamuna kävelimme Naakan ja Touhin kanssa päiväkodille, ja Naakka jäi sinne ihan tyytyväisenä. Huomenna puoliso vie Naakan, eli saamme Touhin kanssa vähän rauhallisemman aamun. Touhi menee nykyisin nukkumaan noin 20.15 ilman ongelmia. Minä istun lattialla pimeässä huoneessa ja juotan Touhille maidon, sen jälkeen Touhi nukahtaa useimmiten heti. Koska Naakka ei halua olla itsekseen Touhin nukuttamisen aikana, hän istuu hi...

Tavallisuudesta poikkeavaa - no se on kyllä mökkivuorokausi marraskuussa. Rva on kokenut mökkeilijä. Vanhemmillani on ollut mökki koko elämäni ajan. Siellä on vietetty monina vuosina paljonkin aikaa. Tuo aika on kuitenkin pääasiassa sijoittunut kesäkuukausiin. Hyvin harvoin mökillä on vietetty aikaa touko-, kesä-, ja elokuun ulkopuolella. No, kerran olimme mökillä hiihtolomaviikon - olin silloin ala-asteella. Vasta aikuisiällä olen mökkeillyt enemmän muulloinkin, käytännössä tämä on tarkoittanut syksyä. Lokakuussa olin erään ystäväni kanssa meidän mökillä, nyt vierailin ystävän mökillä. Luonnossa on loka- ja marraskuussa jotakin aivan erityistä. Nehän ovat ne "vihatuimmat" kuukaudet, eli pimeyttä, kuraa ja loskaakin (jälkimmäistä ei nyt näkynyt). Tosiasiassa rva lukeutuu niihin, jotka näkevät pimeydessä oman hohtonsa. Ystäväni vei minut pienelle "sienestysretkelle" metsään. Tosiasiassa se oli sienten bongailua. Sienestys ei ole minulle tuttua alaa oikein mil...

Tulevaisuus ...mikä jännä aihe! Sen, mistä emme tiedä, voi ottaa niin monella tavalla. Rva on huomannut, ettei ole kovin hyvä miettimään tulevaisuutta. Sitä täytyy oikein pureskella, jotta jonkinlainen visio näkyy. Huomaan olevani putkessa, jossa pikkulapsiarkea on jäljellä vielä monen monta vuotta. Silti ne kasvavat, ja joka vuosi (ja jopa kuukausi) tilanne muuttuu jonkin verran. Välillä se muutos on hätkähdyttävää: Naakka on syönyt tuttia yöllä aina näihin päiviin asti. Hän on kuitenkin jutellut tutin syömisen lopettamisesta jo pitkän aikaa. Viikko sitten se päätös tehtiin. Eka yö itkettiin sydäntäsärkevästi. Toisena yönä itkettiin vähemmän. Nyt tilanne on jo kutistunut siihen, että Naakka on levoton iltaisin, eikä haluaisi mennä nukkumaan. Hän ei halua aikuista nukuttamaan, mutta kuitenkin tarvitsee sen. Touhi, luojan kiitos, sammuu maitopullollisella ja pimeällä makuuhuoneella! Kun Naakka pääsi tutista, hän haki vanhan aapisen kirjahyllystä ja halusi opetella lukemaan. Mi...