torstai 30. marraskuuta 2017

Kotoilua viime päivinä

Niskaset alkavat päästä pahimmasta tautivaiheesta ohi. Tällä hetkellä Naakka on jo päiväkodissa, Touhi on kotosalla, missä hän olisi muutenkin. Touhilla on nyt näppylöitä siellä täällä, mutta ne eivät tunnu kutisevan, tai ainakaan hän ei raavi.

Kahden lapsen taudit olivat tässä tapauksessa erilaisia, Touhi sai enterorokosta paljon lievemmän version. Kotipäivät sairaiden lasten kanssa olivat intressantteja: piti yrittää keksiä tekemistä tekemisen perään.

Naakka katseli ohjelmia, väritti värityskirjaa, leikki paljon legoilla (pikkulegot ovat portin takana olohuoneessa) jne. Touhi touhotti sitä kaikkea tavallista, mitä 1-vuotias yleensäkin touhottaa. Usein homma toimi neljän seinän sisällä oikein hyvin.

Sitten oli niitä toisenlaisia hetkiä...katselimme ikkunasta ulos, yritin keksiä, miten kustakin yksittäisestä kitinästä päästään ja minulla oli rehellisesti sanottuna kuolettavan tylsää! Ulospääsy on arvokas asia, kun ulos ei voi mennä.

Naakan ja Touhin tautien välissä oli yksi päivä, jolloin esikoinen oli tarpeeksi terve eikä kuopus ollut vielä kipeä. Silloin suuntasimme ulkoilemaan! Lähipuistot tuntuivat yhtäkkiä äärettömän mielenkiintoisilta!

Minulla on nykyään onni asua talossa, jossa on kaksi muuta perhettä, joilla on lähes samanikäiset lapset kuin meillä. Kaikki muut lapset tästä porukasta ovat muuten Naakkaa lukuun ottamatta poikia. Heidät kohtasin ulkoilupäivänä, tuntui valtavan virkistävältä nähdä muita ihmisiä, varsinkin aikuisia =)

Viime päivinä, kun taudit ovat lieventyneet, on rva ollut väsynyt. Väsymys tulee yleensä itselle vähän jälkijunassa, ja pari viime päivää ovat olleet rva:n osalta sellaisia, jolloin harva askare on edennyt, saati sitten tullut valmiiksi.

Toissailtana rva pääsi kirjastoon. Voi, mikä rauha ja itsekseen olemisen ilo! Rva:lla on vino pino kirjoja kotona, itselle lainasin vain tietokirjan, jossa kerrottiin kotiapulaisista Suomessa viime vuosisadalla. Itse asiassa syvennyin kirjaan jo kirjastossa, kun kerrankin ei ollut lapsia mukana.

Naakallekin toin toki kirjoja. Häneen iskevät tällä hetkellä klassikkosadut, joten lainasin Beskovin Täti vihreä, Täti ruskea ja Täti sinipunaisen, Peppi Pitkätossun sekä paksun Uppo Nalle -kirjan, jossa on monta tarinaa.

Touhillekin olisi ollut paksukantisia ensikirjoja, mutta nyt ei vielä lainattu mitään. Touhi käsittelee kirjoja niin voimallisesti, ettei lainakirjoja voi vielä oikein lainata. Kotona Touhille luetaan varmaan 10 kirjaa päivässä (osa on samoja toki) - hän näyttää tulleen lukuinnostuksessa siskoonsa.

PS: Sain juuri luettua Miika Nousiaisen Juurihoidon - suosittelen!

PPS: Touhi-pieni katselemassa Pikku Kakkosta portin takaa - olkkarissa on liikaa K3-materiaalia...



sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Enterorokko

Rva:n kotona on perjantaista saakka "lehmitty". Termi tulee isoäitini äidiltä, joka kuulemma aina sanoi näin, kun lapset kotona leikkivät tuoleissa ja ympäriinsä, käsittääkseni tähän kuuluu myös ajoittainen loikoilu.

Myöskään rva ei ole muuta voinut, sillä Naakka, joka sai torstaina vesirokkorokotteen, sai huonoksi onneksi vielä enterorokon rokotusoireiden päälle. Ensin tuli kuume, sitten oksennus (sänkyyn tietty). Noin vuorokauden päästä alkoi nousta pirkuleen kutisevia näppyjä käsiin, naamaan, suuhun ja jalkapohjiin.

Rva ei eilen oireiden koventuessa tajunnut, että kyse on toisesta rokosta, ei vesirokkorokotteen oireista, jotka suurelta osalta sopivat myös kuvioon. Kun kutina paheni ja rakkulat nousivat myös suuhun, lähti hra heittämään Naakan kanssa lastenklinikan-keikan puolen yön aikaan eilen.

Kotipäiviä tulee varmasti koko alkuviikko. Tämä tarkoittaa, että myöskään rva ei juuri poistu kotosalta. Luulen, että Touhi on seuraavana "tulilinjalla". Toivottavasti hän saa taudista vähän lievemmän version...

Perjantaina (silloin en tajunnut, että meillä on mahdollisesti tarttuva rokko) lähdin kuin lähdinkin kotoa lehmimästä. Päädyin viettämään iltaa vanhojen ystävien (siis me ei olla vanhoja, vaan ystävyys ;) kanssa.

Siinä touhussa tuli suuria(kin) kuulumisia vaihdettua, ja ihan ehdottomasti tapaaminen tuli kuin tilauksesta! Kun on kotona lasten kanssa, niin silloin on todella pääasiassa kotona lasten kanssa. Oikein mukavaa, hmm, mutta vaihteluakin tarvitaan.

Rva:n kuntoutus on taas ollut sivuosassa. Tai niin, kyllähän se oikean käden ahkerampi käyttö on todellakin ollut ohjelmassa. Helppoa se ei ole edelleenkään, mutta rva on, ehkä olosuhteiden pakosta, löytänyt positiivisen puolen tästä pienestäkin vaihtelusta.

Eilen rva tempaisi ja kävi ostamassa itselleen uimapuvun. Se tuli todella tarpeeseen, entinen ei suorasanaisesti ilmaistuna peitä enää edes kriittisiä kohtia. Ihan haluamaansa rva ei saanut, haussa olisi ollut vähän koristeellisempi.

Ne nätimmät eivät kuitenkaan istuneet hyvin yläosasta, ja on se valittu kappalekin ihan kiva. Pääasia on, että nyt pääsen uimaan! Ensin menen ihan omassa seurassani, myöhemmin ajattelin viedä Naakan uimaan pitkästä aikaa. Touhi ja uimahalli - no way!

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Huonomman käden aktiivipäivä

Uusien taitojen opettelu on hankalaa. Koska toiminta ohjautuu juurikin totuttujen mallien mukaisesti, on aikuisen, kuten rva:n, oltava erityisen sinnikäs, mikäli halajaa muutoksia.

Sain hierojalla (jälleen kerran) moitteita olkapäideni asennosta. Yläselän tilanne on Touhin ansiosta päässyt repsahtamaan siten, että käytän lähinnä vasenta kättäni, jonka puoleinen hartia on sitten huomattavasti ylempänä kuin toinen. Tämä kiristää lihaksia molemmilla puolilla yläselkää.

Ohjeistus on yksinkertaisesti käyttää oikeaa kättä enemmän kuin vasenta. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Oikea käteni on reippaasti heikompi kuin vasen, olen vieläpä vasenkätinen, mikä kärjistää tilannetta.

Tässä kirjoituksessa kuvaan päivääni, ja sitä, miten oikea käsi paremmin huomioidaan...

klo 9.00: menen nostamaan Touhin ylös sängystä. Pirkule sentään, se piti tehdä oikealla kädellä. Kädenvaihto, ja nostosta tulee oikein rivakka ja laskusta nopea, kun voimaa ei ole. Touhi saa kävellä itse makkarista keittiöön. Syöttötuolin kohtalla sama...ja puuronlaiton...ja kahvin kaatamisen.

klo 10.30. Olemme Touhin kanssa muskarissa. Istun lattialla Touhi sylissäni. Korjaan asentoa, se vasen hartia yrittää sitkeästi pompata ylös. Laululeikeissä käytän oikeaa kättä tavallista aktiivisemmin. Kumarrun ottamaan lelun lattialta oikealla kädellä - selässä tuntuu ihan hyvältä.

klo 11.30: Olemme Touhin kanssa syömässä. Toistan itselleni koko ajan, että tee asiat oikealla kädellä. Välillä en kuitenkaan muista. Joskus sattuu niin hyvin, että asiat sujuvat.Niska on kyllä yhtä jumissa kuin ennenkin.

klo 15.30: Pyyhällän kaupungilla Touhi rattaissa, ja työnnän...myös oikealla kädelläni. Se sujuu yllättävän hyvin.

klo 17.30: Avustan Touhin päivällistä (hän keksi itse syömisen, ja toimii nyt melkein itsenäisesti - 3 päivää lusikoituaan itse), ja unohdan koko ajan, mitä tuli tehdä - vasen hartia tuntuu pomppaavan itsestään ylös.

klo 19.30: Vaihdan Touhille vaippaa...pyllyn pesu ei kyllä onnistu toisin päin, en jaksa kannatella 13-kiloista poikaa huonommalla kädelläni. Loput pukemishommat yritän hoitaa päinvastoin kuin tavallisesti.

klo 20.30. Luen Naakalle iltasatua, hän istuu sylissäni. Tarkkailen asentoani, luulen että hartiat ovat nyt molemmat samalla korkeudella. Olen suoriutunut melkein kaikista päivän toimista "toiskätisesti".

Monessa kohdassa oli todella hankalaa muistaa, miten homma edes hoidettiin, kun käsien tehtävät vaihtoivat paikkaa. Minulla meinasi mennä koko tilanne solmuun tavallisen vaipanvaihdon yhteydessä.

Huomenna kaikki toistuu luultavasti, ja unohdan samalla tavalla, miten toimia. Aikuisen on hyvin vaikea muuttaa totuttuja toimintatapoja, vaikka esimerkiksi minun tapauksessani oikean käden vahvistamisen hyöty on kiistaton.

Huomenna pääsemme koko perhe nauttimaan influenssarokotuksista! Lisäksi Naakka saa vesirokkorokotuksen, Touhi saa omansa 1,5-vuotisneuvolassa.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lavan kohoamisen estoa ja joulukorttifarssi

Olen viime päivinä (ja viikkoina) harrastanut lavankohottajalihaksen venyttelyä. Se taitaa nimittäin olla se pirulainen, joka yläkroppaani tällä hetkellä häiritsee. Suurempi jumi on oikealla puolella, pienempi vasemmalla.

Olen jo vuosia sitten todennut, ettei hartioiden ja niskan tavanomaisilla venytyksillä ole mitään vaikutusta yläkropan jumeihin. Silti saan ohjeistuksia, joihin niitä sisältyy. Aivan viime aikoina, tänä vuonna, olen saanut ohjeistuksia suunnata huomio lavan toimintaan.

Tuo kyseinen lavankohottajalihas nostaa sananmukaisesti lavan ylös jumittuessaan, mikä taas ylläpitää yläselän ja niskan jumeja. Venyttely...no, se sattuu. Onneksi minulle on neuvottu muutama tehokas venytys.

Eilinen projektini oli joulukorttien tilaus. Olen päättänyt tilata joulukortit Ifolorilta (vaihdan kohta firmaa). No, lauantaikiireiden keskellä käytin tunnin kortteja äheltäessä, tulos: se joulukorttikuvaksi tarkoitettu kuva jättiläiskokoisena läppärimme näytön taustakuvana..älkää kysykö, miksi.

Ongelmani oli, ettei kortinteko-ohjelma antanut asetella kuvaa sopivaksi korttiin. Se on mielestäni aika iso puute, kun se kuva ei sopinut oikein mihinkään kuvataustaan sellaisenaan. Pieleen meni, pakko jatkaa tänään.

Miksi edes lähetän joulukortteja? No, se on yksi harvoista jouluvalmisteluista, joista tavallaan pidän. tykkään käydä osoitekirjaa läpi, ja kirjoittaa kortteja. Joulun alla niitä on myös mukavaa saada. Joiltakin, joille lähetän kortin, ei koskaan tule korttia. Se ei minua ole koskaan haitannut.

Eilen kävimme Naakan kanssa kaverisynttäreillä Hoplopissa. Jutun avainsana oli sisareni, Naakan täti, joka liittyi myös seuraamme. Se olikin hyvä juttu, huhkimme yhdessä tuntikausia Naakan perässä joka paikassa.

Kyseinen sisäleikkipuisto oli niin iso, että 4,5-vuotiasta ei voinut missään nimessä päästää yksin kiipeilemään. Sinänsä suosisin vielä niitä puistoja, jotka ovat kohtuullisen kokoisia. Sellaisia, joissa lapseen pystyy pitämään näköyhteyden suurimman osan aikaa.

Synttärit...täytyy sanoa, että aivan ihanat! Ne pidettiin "prinsessahuoneessa", joka oli koristeltu juhlaa varten. Tarjotut herkut olivat lapsille sopivia, ja lähemmin katsottuna (ja maisteltuna) ihan laadukasta tavaraa. Ehkäpä joskus pidän Naakallekin Hoplop-synttärit...tai Touhille ;)

Jatkan tänään tuon pirullisen joulukorttiprojektin parissa. Valivalivali...ja ei kun työn touhuun!

PS: Tällaisia mausteita laitan katkarapukeittoon, joka toivon mukaan valmistuu kohta..hieno höyry keittiössä, näkyy kuvastakin :D




torstai 16. marraskuuta 2017

Yksin lasten kanssa

Rva on viettänyt kuluneen viikon pääasiassa itsekseen lasten kanssa puolison tehdessä ylitöitä ja työmatkoja. Tämä on rva:lle osittain uutta, siis säännöllinen "ilta- ja yövuorossa" oleminen. Meillä on sujunut pääsääntöisesti ihan hyvin.

...paitsi, että hengähdystaukoja ei juuri ole. Onneksi kaikki ovat kuitenkin olleet terveinä. Tänään ja eilen on Touhikin noussut aikaisin (hän on normaalisti aika myöhäinen herääjä aamuisin). Eilen tungin hänet mukaan päiväkotikuvaukseen (nuori herra oli kauhuissaan, ehkä muutama melkein hymykuva saatiin silti).

Tänä aamuna kävelimme Naakan ja Touhin kanssa päiväkodille, ja Naakka jäi sinne ihan tyytyväisenä. Huomenna puoliso vie Naakan, eli saamme Touhin kanssa vähän rauhallisemman aamun.

Touhi menee nykyisin nukkumaan noin 20.15 ilman ongelmia. Minä istun lattialla pimeässä huoneessa ja juotan Touhille maidon, sen jälkeen Touhi nukahtaa useimmiten heti.

Koska Naakka ei halua olla itsekseen Touhin nukuttamisen aikana, hän istuu hiirenhiljaa vieressäni, kun Touhi juo maitopullollisensa. Sen jälkeen suuntaamme Naakan iltatoimiin.

Ne ovatkin paljon pikkuveljen iltajuttuja mutkikkaammat. Naakalla on iho-ongelmien hoitoa, yksi lääke, hampaiden pesu, pyjamaan pukeutuminen, iltasadut, iltalaulu sekä vieressä olo, kunnes hän nukahtaa.

Periaatteessa nämä hoituvat rutiinilla, mutta nukahtaminen ei. Se kestää aina vähintään puoli tuntia, joskus tunnin. Eilen "luovutin" puoli kymmeneltä, ja hän sanoi, että äidin pitää tulla myöhemmin takaisin. Luojan kiitos, hän nukahti ennen paluutani.

Naakan pitkät iltarutiinit tarkoittavat rva:n iltarutiinien minimoimista. Koska myös rva:n on hyvä olla sängyssä ajoissa, jää omaan iltapalaan jne. noin 45 minuuttia. Tässä vaiheessa olisi kiva katsoa kristallipallosta, kuinka monta vuotta lasten nukuttamiset ovat näin pitkällisiä...

Tästäpä pääsemme blogini ytimeen, eli kuntoutukseen...no, eihän tässä juurikaan ehdi. Onneksi suhaan kärryjen ja yhden - kahden lapsen kanssa päivittäin varsin kiitettäviä matkoja. Onneksi nostelen Touhia lukemattomia kertoja päivässä.

Seuraava, mitä teen, on hierojan varaaminen. Edellisestä kerrasta on jo vähän liian pitkä aika.

Päivän opetus: älä sairasta mitään, mitä pitäisi kuntouttaa, jos sinulla on pieniä lapsia ;)

maanantai 13. marraskuuta 2017

Marraskuun mökkeilyä

Tavallisuudesta poikkeavaa - no se on kyllä mökkivuorokausi marraskuussa. Rva on kokenut mökkeilijä. Vanhemmillani on ollut mökki koko elämäni ajan. Siellä on vietetty monina vuosina paljonkin aikaa.

Tuo aika on kuitenkin pääasiassa sijoittunut kesäkuukausiin. Hyvin harvoin mökillä on vietetty aikaa touko-, kesä-, ja elokuun ulkopuolella. No, kerran olimme mökillä hiihtolomaviikon - olin silloin ala-asteella.

Vasta aikuisiällä olen mökkeillyt enemmän muulloinkin, käytännössä tämä on tarkoittanut syksyä. Lokakuussa olin erään ystäväni kanssa meidän mökillä, nyt vierailin ystävän mökillä.

Luonnossa on loka- ja marraskuussa jotakin aivan erityistä. Nehän ovat ne "vihatuimmat" kuukaudet, eli pimeyttä, kuraa ja loskaakin (jälkimmäistä ei nyt näkynyt). Tosiasiassa rva lukeutuu niihin, jotka näkevät pimeydessä oman hohtonsa.

Ystäväni vei minut pienelle "sienestysretkelle" metsään. Tosiasiassa se oli sienten bongailua. Sienestys ei ole minulle tuttua alaa oikein millään tavalla. Olen poiminut ainoastaan kantarelleja, ja pidän sieniä oikein hyvänä ruokana.

Metsäily tuntui mukavalta, tulimme pois, kun alkoi olla oikeasti hämärää. Mökkeilyyn kuului tietenkin myös saunominen. Rva:lla ei ole kotisaunaa, eli täytyypä sanoa, että tuli tarpeeseen sekin.

On sekin jännittävää, että saa nukkua koko yön putkeen. Vaikka heräilin, se johtui itsestäni, ei kahdesta tuhisijasta, jotka meillä säännöllisesti aktivoituvat yöaikaan.

Nyt ollaan jo maanantaissa, ja rva polkaisee viikkoa käyntiin. Naakkasella on torstaina valokuvaus, ja olemme "tunkeneet" Touhinkin kuvattavien listalle, vaikka hän ei päiväkotilainen vielä olekaan. Rva:lle se tietää työteliästä päivää, kun molemmat täytyy sinne pk:hon (tai väistötiloihin) kyyditä.

Tänään on vuorossa Naakan baletti. Jos rva intoilee pimeistä illoista ja hämärästä vähintäänkin, on Naakan askelten kulku balettiin hidastunut, mitä pidemmälle syksyyn mennään. Vinkuna alkaa jo päiväkodista haettaessa ("en jaksa kävellä...") Sitten se jatkuu balettiin mentäessä.

Voisi luulla, että Naakka vihaa balettituntejaan. Eikä mitä...baletti menee aina hienosti, ja takaisin tullessa ollaan käänteisellä linjalla ("en pue, varsinkaan ulkovaatteita, enkä ainakaan kävele kotiin"). Näin ne rattoisat maanantait meillä kuluvat.




torstai 2. marraskuuta 2017

Tulevaisuus

Tulevaisuus...mikä jännä aihe! Sen, mistä emme tiedä, voi ottaa niin monella tavalla. Rva on huomannut, ettei ole kovin hyvä miettimään tulevaisuutta. Sitä täytyy oikein pureskella, jotta jonkinlainen visio näkyy.

Huomaan olevani putkessa, jossa pikkulapsiarkea on jäljellä vielä monen monta vuotta. Silti ne kasvavat, ja joka vuosi (ja jopa kuukausi) tilanne muuttuu jonkin verran.

Välillä se muutos on hätkähdyttävää: Naakka on syönyt tuttia yöllä aina näihin päiviin asti. Hän on kuitenkin jutellut tutin syömisen lopettamisesta jo pitkän aikaa. Viikko sitten se päätös tehtiin. Eka yö itkettiin sydäntäsärkevästi.

Toisena yönä itkettiin vähemmän. Nyt tilanne on jo kutistunut siihen, että Naakka on levoton iltaisin, eikä haluaisi mennä nukkumaan. Hän ei halua aikuista nukuttamaan, mutta kuitenkin tarvitsee sen.

Touhi, luojan kiitos, sammuu maitopullollisella ja pimeällä makuuhuoneella!

Kun Naakka pääsi tutista, hän haki vanhan aapisen kirjahyllystä ja halusi opetella lukemaan. Mikäs siinä, rva:ta ei neuvottu ennen koulua lukemisessa, vaikka lukuhaluja oli - silloin uskottiin, että lapsella pitää ekalla luokalla olla jotakin tekemistä.

On paljon asioita, jotka häämöttävät rva:n edessä...yksi niistä on työelämä. Myös Touhi siirtyy ennen pitkää päivähoitoon, jolloin rva:lle jää enemmän mahdollisuuksia ajankäyttönsä suhteen.

Hahmottuva visioni on tällä hetkellä, että haen oman alani töitä (toimistossa istumista), ja jos se ei selän/niskan takia luonnistu, pyrin hankkiutumaan freelancer-työntekijäksi, jolloin saan vähän vapaammin säädellä työntekoani, lähinnä asentoja.

Niska on tälläkin hetkellä jumissa, mutta olen tarvinnut hierontoja aiempaa vähemmän. En ole viime aikoina kamalasti jumpannut kävelyä (sitä saattaa tulla päivän aikana 7 kilometriä) lukuun ottamatta. Tuntuu, että kroppani on jollakin kummallisella tavalla tykännyt.

Luulen kuitenkin, ettei tällainen ole koko kehon kannalta pitkän päälle hyvä. On siis löydettävä jokin liikuntamuoto, joka sopisi kokonaiskuvioon. Olisiko se sitten uinti, jooga vai mikä, sen näyttää tulevaisuus.

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...