Rouva Niskanen

 Olen sijoittanut pidempään (pieniä summia) säännöllisesti rahastoihin. Niitä on ollut kaksi, joista toinen on indeksirahasto. Nyt totesin, että voisin hajauttaa lisää ja panostaa hivenen enemmän. Aloin siis säästää kolmanteenkin rahastoon.  Rahastosijoittamisessa tärkeintä on yleensä hokata, että kyse on pitkäjänteisestä säästämisestä. Itselläni se on juuri sitä, mutta poikkeuksena ovat tilanteet, joissa rahanmeno on suurta. Minulla tällainen tilanne tuli vastaan kesällä. Uudessa asunnossa on ollut rahareikiä, vaikka olemme priorisoineet asioita. Joka tapauksessa, jatkan säästämistä. Asunnon suhteen on helpottavaa, että isompia rahanmenoja on (toivottavasti) luvassa enää yksi eli kiinteä kaapisto keittiöön. Sen jälkeen menot tulevat olemaan pienenmpiä.  Jos jossakin on nuukailun suhteen ollut meillä prepattavaa, se on ruokahävikki. Olen pyrkinyt kiinnittämään asiaan enemmän huomiota nyt kesän aikana. Olen mielestäni pystynyt edistämään asiaa ainakin jonkin verran. Tässä...

 Jokohan nyt alkaisi rauhoittua... siitä olen iloinen, että saan ensi viikon työskennellä ylhäisessä yksinäisyydessäni - siis osan viikkoa. Kuormitun työssä ihmisten kohtaamisesta, vaikka pidän siitä. Sen vuoksi on ihanaa, kun tulee vähän väljempää.  Tällä viikolla kävin yhtenä päivänä töiden jälkeen tekemässä käsi- ja selkäliikkeitä työpaikan kuntosalilla. Olin niin väsynyt, että meinasin skipata. On kuitenkin hyvä, että päätin mennä. Heti tuli parempi olo kroppaan. Torstaina tein verkko-pilateksen. Sekin oli hyvä päätös. Kun sunnuntaina vielä suuntaan lähi-pilatekseen, olen oikein tyytyväinen tähän viikkoon. En ehkä treenaa niin paljon kuin silloin kun kävin säännöllisesti salilla. Toisaalta olen saanut vaihtelua. Eilen kävimme hakemassa kauppakeskuksesta pari joululahjaa, ruokaa (tänään tulee kahvitteluvieraita) sekä uuden kasvivalon (edellinen teleskooppivarsi vääntyi ja lopulta melkein katkesi). Pelargoniani (ja siinä sivussa muutama muukin) saa siis valoa. Kävimme myös ...

Tällä viikolla on täällä etelärannikolla ollut pari kertaa maa valkoisena. Räntäsadettahan se, eikä se ole lopulta maahan jäänyt. Silti se valaisee mukavasti harmautta. Varsinkin T. on ollut innoissaan. Hän odottaa jo ulkoilua talvisessa säässä.  Töissä puurtaen on tämäkin viikko mennyt. Joulu vähän stressaa. Onhan se toki niin, että joulu tulee vähemmälläkin jne., mutta ei se kuitenkaan koskaan niin mene. Onneksi asioita voi tilata eikä tarvitse juoksennella kaupoissa. Itse kodin laittamisessa on vielä oikein paljon tekemistä. Rullaverhojen asentaja tulee kun tulee. Sen jälkeen on luultavasti vuorossa toisen kapean kirjahyllyn tilaus (ei aavistustakaan, minne laitetaan), keittiön sivupöytä ja - kaappi. Sen jälkeen T:n huone... Koska kaikkea mahdollista on niin paljon, pitää tehdä myös rentouttavia asioita. Olen menossa Kallion kirkon joulukonserttiin ensi viikolla. Olen ehkä ollut kerran sisällä Kallion kirkossa enkä juuri koskaan joulukonsertissa, joten olen tosi iloinen päästes...

 Olen ollut tänä viikonloppuna itsekseni. Muistelen, etten ole ollut edes yhtä yötä yksin kotona noin vuoteen. Kahden yön yksinoloa en edes muista. Olen oikein kuuntelemalla kuunnellut hiljaisuutta :D Se on ollut pääasiassa mukavaa. Yksi asia, joka varjostaa viikonlopusta nauttimista, on stressi. Töihinpaluu on ollut aika rankka ja vastuuni ovat jälleen lisääntyneet. Tämä laukaisee minulla stressin, joka johtaa väsymiseen ja pakkoajatteluun (yleensä ajatusten sisältö on, että kaikki tulee menemään pieleen).  Pystyn onneksi nykyään hieman työstämään asioista. Pystyn haastamaan ajatuksiani: entä jos jaksankin töissä ja kaikki menee ihan hyvin? Entä, jos seuraava viikko tuo mukanaan onnistumisia ja iloisia asioita? OCD:n kanssa ei kyllä koskaan tule tylsää! Eilen kävin puutarhapalstalla ajamassa nurmikon. Olisikohan se jo viimeinen kerta...palstalla totesin, että kesäkurpitsasatoni on todellakin kaksi kesäkurpitsaa. Se on ehkä huonoin sato ikinä. Olen kuullut, että muillakin on...

 Meillä päätettiin vähentää ruutuaikaa ajastamalla kodin netti niin, että se aukeaa arkisin seitsemältä ja viikonloppuisin yhdeksältä. Lasten laitteet poistuvat käytöstä iltaisin klo 19. Ainakaan vielä ei kriisiä ole syttynyt. Varsinkin Touhilla on taipumus herätä viikonloppuisin kello kuudelta - ja suoraan pelaamaan. Herääminen ja  äänet häiritsevät muita perheenjäseniä, erityisesti aikuisia. Minä olen aamulla herkkäuninen, ja kun T. häiritsee jo yöunia :D siirtymällä viereen nukkumaan aamuyöstä, yritämme parantaa tilannetta siinä missä voimme. Tämä voi kuulostaa erikoiselta omakotiasujista, mutta meidän asuinneliöissä ei oikein pääse ääniä karkuun. Olemme varsin lähekkäin niin hyvässä kuin pahassakin.  Samalla päätimme lisätä perheen yhteistä aikaa. Nyt lautapelit on otettu uudelleen käyttöön. Luulen, että koska emme ole vähään aikaan niitä juuri harrastaneet, täytyy itsekin vähän tsempata. Tein T:n kanssa tänään palapelin ja pelasin erän Master Mind -tyyppistä peliä. ...

Koska tykkään nykyään kaikenlaisista puutarha-asioista, on loppukesä monin tavoin mukavaa aikaa. Tämän kirjoituksen kuva on jo useamman viikon takaa, kun huomasin, että talveksi täytyy hankkia mustikoita. Poimimaan ei päässyt, niin meni ostohommiksi. Perunat ovat olleet tänä kesänä puutarhapalstan positiivinen yllätys. siemenperuna lähti hitaasti kasvamaan, mutta on nyt tuottanut viljelylaatikossa todella hyvän ja ison sadon. Taisin jo hakea ainekset seitsemänteen kattilalliseen. Kyllä sieltä yhden varmasti vielä saa. Myös kesäkurpitsa on menestynyt alun vaikeuksista lukuun ottamatta. Vasta hiljattain hokasin, että yksi kesäkurpitsantaimi tuottaakin keltaisia kurpitsoita.  Nyt voisi odottaa upeita kokkauskuvia ...ei. Meillä on aika mutkaton tapa syödä paljon tuoreena, ja uudet perunat kermaviilikastikkeella. Kesäkurpitsoista olen tehnyt kivaa keittoa ja kun palsternakka kypsyy, tehdään toisenlaista sosekeittoa.  Mustikoita ja pensasmustikoita on syöty tuoreeltaan, mutta nauti...

Syötkö lounaan? Minä syön . Olen oikeastaan ollut lapsesta saakka tarkka ruokarytmini kanssa. Jotta päivä sujuisi hyvin, minulla täytyy olla kaksi lämmintä ateriaa joka päivä. Toki joskus voi tulla poikkeus.  Minulla sellainen poikkeus on keskiviikko. Lähden keskiviikkoisin psykoterapiaan sen verran aikaisin töiden jälkeen, että syön esimerkiksi pussipuuron. Terapian jälkeen taas en yleensä jaksa syödä lämmintä ruokaa ennen iltapalaa.  Muutoin syön töissä lämpimän lounaan (olisi edullisempaa tuoda omat eväät, mutta koska huolehdin talouteni ruuansaannista, minusta on ihanaa astua "valmiiseen pöytään".) Kotona on vuorossa päivällinen noin klo 17. Se onkin sitten minun osaltani oikein kaukana valmiista pöydästä. Lapsilla on aina klo 17 mennessä kamala nälkä. Meillä on aika usein keittoa (jauheliha-, nakki,- tai kalakeittoa). Teen ison kattilallisen ja siitä saa 2 - 3 päivällistä. Keitot maistuvat yleensä kaikille. Naakka ei kyllä ihan kamalasti tykkää jauhelihasta. Kun ns. its...

Kun Naakka syntyi , puhuttiin paljon perheen yhteisten ruokahetkien tärkeydestä. Siitä, kuinka tärkeää olisi, että perheet kokoontuisivat kerran päivässä yhteisen pöydän ääreen ja keskutelisivat ilman kiirettä. Oletin, että joo, takaan tämän kasvavalle perheelleni. Toistaiseksi homma on ollut vähän vaiheessa. Nyt istumme varsin usein samassa päivällispöydässä...mutta se keskustelu. Naakalla on käytännössä aina kirja mukana ruokapöydässä. Hän on niin uppoutunut, ettei kuule eikä näe mitään ympärillään. Touhi on usein hiljaa - koska hän tulee yleensä suoraan kaverilta, hän näyttää pitävän hiljaista ruokailua latauskeinona. Myös päivä eskarissa on ollut usein meluinen, Hän tarvitsee hiljaisuutta silloin kun on hiljaa. Yritä siinä sitten pitää yllä keskustelua, jossa kaikki kertovat päivästään ja toiset kommentoivat. Varsinkin, kun kumpikaan lapsistani ei ole oikein koskaan tykännyt kysymyksestä "Miten päivä meni?" Pitävät kysyjää vähän pöllönä... Osasyy yritykseeni yhteisestä ko...

Naakan kummitäti ja minun hyvä ystäväni oli meillä  kylässä. Emme olleet nähneet toisiamme kuukausiin. Näkemiset ovat aina koko perheelle mukavia, varsinkin Naakka odottaa näkevänsä kummitätinsä. Kummitäti on työnsä puolesta matkustellut paljon kaukoidässä, viime aikoina erityisen paljon Thaimaassa. Minä taas en ole käynyt siellä koskaan. Kun kyseessä eivät ole rantalomamatkat, matkakertomukset ovat erityisen mielenkiintoisia. Me saamme myös ajoittain matkoilta maistettavaksi kaikenlaista mielenkiintoista. Tällä kertaa vuorossa oli Durian-hedelmästä tehdyt karkit. Kummitätikään ei tiennyt, miltä juuri tämä karkki maistuu. Sehän ei maistunut ensin miltään, mutta lopuksi erikoiselle...tai varsin kauhealle :D Durian ja siitä tehdyt valmisteet ovat suosittuja Thaimaassa. Hieman ylikypsä durian haisee kuitenkin todella pahalta, eli hedelmää tulisi syödä heti tuoreeltaan. Joissakin paikoissa durianin tuominen esimerkiksi julkiseen kulkuvälineeseen on hajun takia kielletty. Viikon tapaht...

 Touhin lempiasia on tällä hetkellä Titanic . En oikein tiedä, mistä hän on kiinnostuksenkohteensa saanut. No, edelliset kiinnostuksenkohteet olivat 1. ja 2. maailmansota, joten historiateema jatkuu. Muuten ihan hyvä, mutta kyseessä on 6-vuotias lapsi. Olen joka tapauksessa päättänyt, että hyvä. Aiheissa on vakava ja surullinen puoli, jonka Touhi osittain ymmärtää. Titanicin hän osaa piirtää vaikka silmät kiinni. Miniluentoja aiheesta saamme kuulla päivittäin.  Olen pohtinut muita lapsia, jotka saattavat pelästyä Touhin mielenkiinnonkohteista. Touhi ei kuitenkaan puhu pelottavia juttuja vaan enemmänkin "historiaa", tekniikkaa ja sen sellaista. Muita lapsiakin olen pohtinut vähemmän, kun kuulin että Touhin päiväkodin henkilökunta on etsinyt Touhille lisätietoa kaikista kolmesta aiheesta ;)  Touhi saa joululahjaksi Titanic-palapelin. Uskon, että hän ilahtuu. Korvakorukeskustelu jatkuu , siis Naakan kanssa. Luulen, että hän haluaa korut mutta prosessoi aihetta, koska korvako...

Minä tein eilen kattilallisen nakkikeittoa . Yhdessä Naakan kanssa teimme vielä piirakan punaviinimarjoista. Nyt voi jopa sanoa, että oman sadon marjoja - kaikki pakastimessa olevat marjat alkavat olla poimittu puutarhapalstalta. Onhan se mukava tunne, kun ruoka, edes pieni osa ravintoa, tulee omalta (no, vuokratulta) maalta. Marjat ovat täällä pohjoisessa uskomattoman hieno asia. Niitä kasvaa metsissä ja ne ovat usein esimerkiksi ulkomaalaisille ihmeellinen asia. Meillä oli kerran saksalaisia ystäviämme mökillä alkusyksystä. Silloin oli puolukka-aika. Huomasin, että vieraillemme oli elämys poimia puolukoita suoraan mökin pihasta. Meille se on normaalia ja monista myös ihan tyhmää ajanvietettä, itse olen aina kuulunut niihin, jotka siitä pitävät.Vieraillemme tuotti ongelmaa epävarmuus - mitä jos tulee poimittua jotakin myrkyllistä. Tätä en itse ole tullut edes ajatelleeksi, mutta voin kuvitella, että tällaisiakin ajatuksia tulee. Australiassa asuva ystäväni kaipaa suomalaisia marjoja,...

Kävelen näköjään noin 30 km viikossa. Se ei oikeastaan ole ihan huonosti. En tietäisi tätä, ellen olisi sattumalta katsonut askelmittarisovellukseni tilastoja. Pohdin, että voisin vähän seurata kävelyäni ja katsoa, saisinko nostettua hieman kilometrejä. Käveleminen on aina ollut minulle helppoa. Se on mukava tapa liikkua paikasta toiseen. Niskani ei edelleenkään tykkää esimerkiksi pyöräilystä, mutta kävely sujuu ihan hyvin. Lisäkilometrit eivät tunnu raskaalta ajatukselta. Vähän yli 20 kilometriä taitaa olla päiväennätykseni. Se on lenkki Poronpolulla Pilpalassa. Olen kävellyt sen hyvässä seurassa jo kaksi kertaa. Loppusyksystä on suunnitteilla kolmas kerta. Menisin aiemminkin, jos se olisi ollut tänä syksynä mahdollista. Touhi vaihtaa ensi viikon alusta päiväkotiryhmää. Olemme hakeneet kolmatta vuotta Touhia kielipainotteiseen ryhmään (kieli, jota Naakkakin nyt opiskelee). Paikka irtosi tänä syksynä. Touhi kävi kokeilemassa ja tykkäsi, vaikka ajattelin, ettei T. suostu enää vaihtama...

Itseäni on pohdituttanut viime päivinä kouluruokailu. Siitä osallinen ei ole vasta kuin tyttäreni (tosin Touhi taitaa syödä suureksi osaksi samaa päiväkodissa), jolle kouluruoka maistuu vaihtelevasti. Ei siksi, että purilaiset kiinnostaisivat vielä 7-vuotiasta kotiruokaa enemmän vaan siksi, että hän on edelleenkin nirso kaikelle uudelle.  Me emme siis ole noutoruokaviikoilla toisin kuin yläkoululaisten vanhemmat. Ruuan kunnioitus on asia, joka on iskostunut mieleeni lapsuudesta. Sinänsä lapsuudenkotini oli rento ruuan suhteen - meitä oli kaksi todella nirsoa sisarusta, eikä erikoisuuksia tästä syystä harrastettu. Ruokaa piti silti kunnioittaa. Kuitenkin, moni suomalainen vanhempi on ollut loukkaantunut lapsen saamasta noutoruuasta. On ollut liikaa eineksiä, ei tarpeeksi ruokaa kasvavalle lapselle, liian vähän kasviksia jne. Tätä kuunnellessani en voi kuin ihmetellä, mihin tietty käytännöllisyys on kadonnut. Jos jokin ruoka-annos ei oppilasta miellytä, sen voi rva:n käsityksen muka...

Jo koettua - sarjan kirjoituksia on varsin hauska kirjoittaa :) Huomaan, että monista asioista on Naakan ja Touhin kanssa on jo menty eteenpäin. Pikkulapsihulinassa olo tuntui ainakin minusta varsin pitkälliseltä tarpomiselta, nyt tuntuu monella tapaa sujuvammalta. Taisin ennen lapsen syntymää lukea innoissani kirjan "Kuinka kasvattaa Bebe", jonka pohjalta päätin, että lapseni ovat kaikkiruokaisia suurin piirtein synnytysosastolta saakka. Itse kirjaa en moiti - olen lukenut sen sittemmin myös uudestaan. Päätöksessäni en ole sen sijaan pysynyt ;)  Kaksivuotias Naakka lopetti syömisen lähes kokonaan lukuun ottamatta kaupan pinaattilettuja ja banaaneja. Kaikki muu aiheutti joko raivarin, ruokalautasen kaatamisen tai muuta älytöntä. Suhtauduin lopulta ruokahetkiimme väsymyksellä ja inholla, jotka toki yritin peittää. Kokeilin pieniä paloja, rupattelua, pakottamista ja ei-pakottamista. Ruokaohjelmissa neuvottiin, että pitää olla yhteinen, harmoninen ruokahetki - se vain villitsi ...

Kun ryhdyin oikein ajattelemaan , niin tälläkin viikolla on tapahtunut monenlaisia asioita. Maanantaina paistoin silakoita. Viime vuosina on ollut lievästi sanottuna vaikeaa keksiä ruokalajeja, joita molemmat tai edes toinen lapsi hyvällä ruokahalulla syövät. En ollut paistanut silakoita pitkiin aikoihin. Yleensä ruuat, jotka täytyy ottaa sulamaan, ovat hieman hankalia arkiruokia. Tällä kerralla vain tiedostin, että syömme tuntia myöhemmin kuin tavallisesti. Kierittelin silakkafileet ruisjauhoissa, mutta oikaisin paistamisessa - voin sijaan paistoin silakat rypsiöljyssä. Molemmat lapset söivät isot annokset ja ilmoittivat, että silakoita täytyy paistaa pian uudestaan. Tällaista ei usein meillä tapahdu. Katselimme Naakan kanssa vähän aikaa sitten ohjelman, jossa puhuttiin Itämeren ravinteiden vähentämisestä. Yhtenä asiana, minkä mekin voimme tehdä, on lisätä silakoiden ja muun muassa särkikalojen määrää ruokavaliossamme. Tämä ekoteko onnistuu näemmä meiltä oikein hyvin. Lu...

Lapset ovat kasvaneet , ja yhtäkkiä ruuankulutus Niskasten perheessä on enemmän kuin tuplaantunut. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraavaksi ostoslistalla on 7 litran kattila (en halua hypätä heti kymppiin). Olen varsin harjaantunut tekemään ruokia, joita voidaan syödä monta päivää. Sen sijaan suurin kattila on 5-litrainen, ja se tuntuu olevan liian pieni - se määrä keittoa menee alle 2 vuorokaudessa, vaikka olisi arkipäivä, ja kaikki söisivät myös työpaikalla, eskarissa ja päiväkodissa. Meillä pyörii jatkuvasti lasten kavereita. Toistaiseksi en ole kutsunut heitä ruokapöytään. Olen kyllä tarjonnut mehua ja keksejä ja sen sellaista. Syy on ihan yksinkertaisesti budjetti - minun palkkani ei siihen pidemmän päälle riitä. Meillä syödään arkena noin klo 17 tai vähän yli. Jos ei tykkää ruuasta, ei ole pakko syödä - sitten seuraava ruokailu on iltapala. Lapset syövät iltapalaa noin 19.30. Koska käyn kokopäivätöissä ja vastaan ruokataloudesta 95-prosenttisesti, joudumme hyväks...

Edelliseen kirjoitukseeni viitaten , olen oikein iloinen, kun ollaan vähän aikaa paikallaan. Tililläni ovat nimittäin tänä kesänä käyneet rahat vain kääntymässä :D , niin paljon olemme kulkeneet ja tehneet. Toisaalta, pistin talven aikana pikkurahoja säästöön ja niistä kertyi lopulta ihan hyvin, joten eiköhän tästä selvitä. Olen saanut aina rahat jollakin tavalla riittämään. Olen luonteeltani säästäväinen, ja arjessa suhteellisen vähään tyytyväinen. Kun sitten on tullut jotakin ostettavaa, minulla on riittänyt rahaa. Silmääni pistää välillä, kun joku sanoo, että ruuasta meillä ei tingitä. Annetaan ymmärtää, että ruokamenot saavat olla pohjaton kaivo, koska pitää syödä hyvin. Kuitenkaan ei avata sitä, mitä se hyvin syöminen on. Minusta hyvin syöminen vastaa aika pitkälle perinteistä lautasmallia....että lautaselta laajennettuna päivässä syödään tarpeeksi ja hyvässä suhteessa eri ruoka-aineryhmistä, siis pääasiallisesti. Esimerkiksi lomilla tähän ei tarvitse joka päivä päästä. ...

Olen viime viikkoina päässyt töissä perehtymään itselleni uuteen asiaan, nimittäin 3D-tulostamiseen. En ole todellakaan mikään it-alan ihminen, mutta 3D-tulostus on niin mielenkiintoinen aihe, että olen ottanut opit innolla vastaan. On oikeastaan aika hassu kiertokulku, että pitkään kaikki on mennyt digiksi ja verkkoon - nyt  tapahtuu jälleen toisin päin - on coolia, että tietokoneohjelmalla voi suunnitella kolmiuloitteisen esineen, jonka kone valmistaa muovinarusta melkein parinsadan asteen lämpötilassa. Minulla on ollut pari 3D-tulostetta hallussani - tosin voin kuvata vain yhden, sillä yksi on avaimenperä, jossa on nimeni ja toinen nimilaatta kahvimukiin. Kolmannen olen tehnyt itse - annoin nimikoidun avaimenperän pois, se oli ystävänpäivälahja. Kuvassa oleva esine on ns. testipalikka, jolla testataan ja myös opetellaan 3D-tulostusta. Se on sen verran anonyymi, että voin julkaista siitä kuvan :D Mutta, kiehtovasta lajista on kysymys - tähän voisi helposti jäädä koukkuun. ...

Olen pidempään suunnitellut kirjoittavani meidän perheen ruokailuista...sitten menin töihin. Nyt tuntuu, että ruuanlaitto pitää nipistää milloin illasta, milloin taas hetkestä, jolloin pamahdamme kotiin kuin pyörremyrsky ja kaikilla on nälkä. Jääkaappi...joo-o, siellä on pilaantunutta ruokaa - yritän tehdä tsekkauksia ja hoitaa asian paremmin. Se ei aina onnistu. Eivät ne suuhun mene, mutta uhkaavat jäädä jääkaappiin pitkään, pitkään säilytykseen. Kaupassa käynti tapahtuu myös yleensä kahden väsyneen lapsen kanssa - onneksi nuoremman saa vielä köytettyä rattaisiin kiinni. Ja siis - oli siinä kotona olossakin haasteita, silloin piti tehdä ruokaa paljon useammalle aterialle. Omat lounaani eivät olleet lainkaan hyvän tavan mukaisia - tai olivathan ne ehkä joskus. Noin... pääsin logistisista ongelmista. Minä huomasin viime viikolla vaa`alla, että olen kuin huomaamatta lipsunut takaisin muutamaan vanhaan tapaani, ja kerännyt sen ansiosta pari kiloa painoa lisää. Se on näkynyt mm. ...

Aikaa on vietetty lähinnä flunssasta toipuessa, aika pitkä on ollut tämä kahden viikon putki. Viikonloppuna aloin yskiä toden teolla, ja lauantaina iski julmettu korva- ja päänsärky, kun korvat menivät lukkoon. Tulin nyt vapaaillalleni, kun totesin, että minun kannattaa käyttää iltavapaani...hmm...hiljaa olemiseen. Paikallaan oleminen on se toinen ykkösjuttu. Yskäni tuppaavat kasvaa isoihin sfääreihin, mikäli hiljaa- ja paikallaan oloa ei tapahdu. Poikkeuksellisen pitkän taudin yksi aiheuttaja on varmaankin ollut huono vastustuskyky, joka taas johtunee siitä, että alkuvuosi on ollut erityisen rankka. En ole tätä ennen juurikaan sairastellut, joten nyt sitten kerralla kunnolla. Sairastelun ja toipumisen ohella olen iloinen kertoessani, että kuukausien haun jälkeen taidan olla vihdoinkin löytänyt itselleni sopivat ruokamäärät ja -laadut. Painoni on nyt pudonnut kolmisen kiloa alkupainosta (76,7 --> 73,7). Olen vieläkin pullukka, mutta noin puolessa vuodessa olen kyennyt stoppa...