Rouva Niskanen

 Kesälomaa on vielä vähän jäljellä, mutta syksy siintää jo hieman mielessä. Ei onneksi liikaa, mutta jonkin verran kuitenkin. On hyvä ainakin lyhyesti pohtia, etten ala ainakaan stressata turhasta. Ehkä eilinen viileä päivä laittoi ajatukset liikkeelle. Suurin muutoksista syksylle on varmaankin Naakan yläkoulu. Sinne mennään uuden repun kanssa. Reppuun pitää mahtua läppäri, sillä sellainen tulee osaksi varustusta. Kohtaaminen on kuulemma (luultavasti) koulun pihalla, eikä sinne tarvita vanhempia. Tarkemmin selviää myöhemmin, miten koulua käydään. On "kotiryhmä", joka tapaa aina välillä. Muuten kaikki oppiaineet käydään sekaryhmissä. En ole ihan varma, mikä siinä on ideana, mutta käyhän se kai noinkin. Varmasti saamme mieltä askarruttaviin kysymyksiin vastauksia, kun syksy etenee. Oma- ja koulun muutto uuteen rakennukseen oli sellainen rysäys, etten odota nyt mitään kovin järisyttävää. Touhi jatkaa alakoulua neljännellä luokalla . Hänelle ei tule koulun suhteen erityisiä muut...

Muistelen , että varsinkin ala-asteella odotin aina kesäloman lopulla, että koulu alkaa. Se merkitsi ennen kaikkea sitä, että näkisi taas kavereita paremmin. Oli itse koulunkäyntikin ihan odottamisen arvoista, vaikka ei nyt ihan kaikki, mitä koulussa tehtiin. Jännittämisen aiheitakin oli: lama-ajan lapsena oli ihan aiheellistakin hermoilla, olisiko pulpetti huonokuntoinen, eli käytännössä liian sotkettu ja kaiverrettu. Samalla tapaa moneen kertaan kierrätetyt kirjat saattoivat olla kamalassa kunnossa. Olen kerran pyydettäessä saanut uuden kirjan ja pulpetinkin :D Koulussa tuoksui myös kesäloman jälkeen tietynlaiselta. En oikein tiedä, mistä se tulee. Ehkä uusista kirjoista, kynistä ja kumeista.  Hauskinta oli, kun pääsi Tiimariin hankkimaan uusia koulutarvikkeita. Siitäpä päästään tähän päivään . Kävimme lasten kanssa bussilla hankkimassa koulutarvikkeita. Asia olisi hoitunut lähempääkin, mutta matkaan liittyi myös käynti eläinkaupassa. Eläinkauppoja taas ei ole lähempänä, joten ei...

Sadetta ja paistetta... eilen kun matkasin töistä psykoterapiaan (kävely - ratikka - kävely), onnistuin sateenvarjon kanssa välttämään kastumisen aika tehokkaasti matkan ensimmäisessä vaiheessa. Ratikkakin oli toki kuiva, mutta kun hyppäsin sieltä aloittaakseni toista kävelytaivalta, piruvie, vesi meni kengistä läpi sukkiin. Onneksi ei ollut kylmä! Ei kun terapiaistunto paljain varpain (hah, olin edellisenä päivänä lakannut kynnet) ja sitten pientä kestämistä kotimatkalla märissä tamineissa. Tänään näyttääkin ihan toiselta, hyvä!  Yleisesti ottaen olen aika huono varaamaan sadetakkia saati saappaita mukaani. Kärsin siis seuraukset itse. Sateenvarjo mukana on jo itsekehun paikka ;) Ehkäpä pääsemme jo pian hieman viileämmille säille, niin alkavat reilut takkikelit - huppari on jotenkin...hmm! Tein sunnuntaina reissun Itäkeskukseen , siis ihan yksin. Saan usein ideoita, mutta olen aika huono ottamaan aikaa vain itselleni. Nyt köröttelin kuitenkin Itikseen ja siellä eläinkauppaan. Yrit...

Jopas on ollut sadetta . Maanantaina kastuin totaalisesti kotimatkalla, kuten varmasti moni muukin. Yritin taktikoida, mutta totesin sen mahdottomaksi - hetkessä kengät ja housut olivat täysin märät. Takki suojasi edes vähän. Vaikka sade on tietyllä tavalla tunnelmallista, minun makuuni ilmankosteutta on nyt hivenen liikaa. Minulla on jatkuvasti kuuma, paitsi iltaisin. Eilen oli kerrankin sateeton ilta - tottakai sinne lenkille oli pakko hyökätä. Lenkillä totesin, että kaikki auringonkukkani ovat katkenneet - ilmeisesti maanantain myrskyssä. Tämähän sopii hyvin kuvioon - siis siihen, miten asiat palstalla ovat tänä kesänä sujuneet :D Maksaruoho sentään odottaa vielä kukkimistaan. Meillä on ollut tämän viikon aikana  lasten vanhempainillat. Minulla on mennyt aikaa sisäistää, että toinenkin lapseni on nykyään koulussa. Se tarkoittaa useampaa vanhempainiltaa, koska lapset ovat "spesiaaliluokalla" mutta lisäksi normiluokissa. Yhteisluokan vanhempainillan lisäksi ohjelmassa oli si...

Nyt alkusyksystä lenkkeillessäni olen jotenkin pannut aikaisempia vuosia enemmän merkille kukkaistutukset. Johtuuko iästä vai mistä, että huomaan,  mielestäni kaupunki on istuttanut kaikenlaista valtavan hienoa juurikin syksyksi.  Sekin on mukavaa, kun vielä ei ole klo 16 alkaen pilkkopimeää. Minua ei sinänsä pimeys kiusaa - se on ihan rauhoittavaa. On kuitenkin mukavaa tankata vielä valoa, joka vääjäämättä muuttuu vähäisemmäksi hyvinkin pian. Myös Naakka ja Touhi pääsivät tällä viikolla syysretkelle (sekä eskarit että koululaiset). Se meni kuulemma hyvin, jopa Naakalla, jonka viime syksyn vaikeudet (nepsyasiat) alkoivat vastaavasta syysretkestä. Se, että Naakka pärjäsi hyvin retkellä, on pienoinen riemuvoitto meille. Tuntuu, että monessa mielessä meillä on vasta nyt päällä se positiivinen tunne uuden edessä, joka monella on ensimmäisen luokan syksyllä. Ehdin jo luulla, ettei koulu tuo juuri mitään hyvää elämäämme. Jos jostakin , meillä on kuluneen viikon aikana puhuttu kunin...

Sellainenkin ihme tapahtui, että onnistuin saamaan työpaikan. Koko ammatinvaihtoprosessiin nähden tämä osuus oli helppo - en varsinaisesti hakenut työtä, satuin vain opiskellessa törmäämään oikeisiin ihmisiin.  Työpaikka on määräaikainen, mutta samassa organisaatiossa on hyvinkin mahdollista saada työlle jatkoa. Työpaikka sijaitsee helpon matkan päässä kotoa ja tutustumiskäynti työpaikalla meni hyvin. Kerkeän lomaillakin ennen töihin menoa. Tämän elämänalueen suhteen olo on kuin olisi kerrankin saanut jotakin valmiiksi. Niskavamma haittasi aikanaan valmistumistani ja torppasi ensimmäisen ammattisuuntautumiseni. Se otti koville. Sitten tulivat lapset ja lopullinen päätös siirtyä toisenlaisiin tehtäviin. Tätä seurasi pari työvuotta toisenlaisia tehtäviä ja hakeutuminen koulutukseen, jossa vierähti taas pari vuotta. Todella monta epävarmaa vuotta, pysyvä hermovaurio niskassa ja muitakin terveyshuolia....en peittele, että mielenterveyskin on ollut kovilla, kun keho ei toimi. Nyt näyt...

Juttelin eilen puutarhapalstalla naapuripalstan rouvan kanssa. Yhdessä totesimme, että tämän kesän aikainen hellejakso ja rankkasateet ovat olleet hyvin haastavia viljelylle. Perunat ovat pienikokoisia ja myöhässä, mansikoita tulee vähän...itse asiassa melkein kaikkea tulee vähän. Omalla palstallani menestyjiä ovat olleet sitruunamelissa ja tammenlehtisalaatti - ne ovat voineet oikein hyvin. Keskinkertaisesti on tulossa satoa ainakin punaisesta viinimarjasta, lehtikaalikin kuuluu tähän kastiin. Kukat, hmm...Olen oikeastaan vasta tänä kesänä alkanut miettiä kukkaistutuksia. Toinen viime kesän kahdesta pionista selvisi hengissä, ja hankin vierelle toisen samanlaisen. Kumpikaan ei kukkinut. Ehkäpä sitten ensi kesänä. Kolme maissintainta näyttävät oikein pirteiltä - saa nähdä, tuleeko satoa. Kaivoin alkukesästä kivireunusteisen kukkapenkin esiin ruohikon alta - sen on joku aikaisempi palstalainen joskus tehnyt. Nurmikon muuttaminen kukkapenkiksi on ollut varsin haastava tehtävä, ...

Eilen lähdin rankkasateessa töihin sateenvarjolla varustettuna. Sade olikin niin kova, että kastelin takinhihat ja kenkäni. Jälkimmäiset eivät olleet kiva juttu - minulla ei nimittäin ollut sisäkenkiä mukana. Iltapäivällä otin kokemuksesta vaarin, ja pukeuduin sadetakkiin ja saappaisiin. Onneksi lapsilla oli sellaiset hoitopaikoissaan. Eskarissa oltiin sisätiloissa (heillä ei edes ole pihaa), mutta Touhi touheloi sateessa tyytyväisenä varusteineen. Sade oli aika kova, kun astelimme kotiinpäin. Oli mukava tulla sisään ja kuivatella. Minulla oli eilen lasten kanssa elokuvailta. Se on aika spesiaalia - puitteet järjestämiselle ovat olleet niin hankalat. Nyt kesän jälkeen, Touhin täytettyä 3 vuotta, asiat ovat helpottuneet. Aiemmin näin yleensä lastenelokuvista vain alut - sitten piti mennä vahtimaan Touhia toisaalle. Nyt hän voi itse mennä toisaalle (minä pomppaan välillä katsomaan, mitä hän puuhaa). Otin alkavan syksyn kunniaksi Netflixin takaisin - tosin se ei näyttänyt radika...