Hiidenpolulla - mökkeily jatkuu

 Pääsimme kuin pääsimmekin Sisumetsän seikkailupuistoon. Siitä on puhuttu jo kuukausia, ja koska se sijaitseee mökin hoodeilla, se kannattaa yhdistää mökkireissuun. Lähellä mikä lähellä, ajoimme harhaan sekä meno- että tulomatkalla :D

Pidän Sisumetsästä. Teemana siellä on metsä ja taruolennot. Nyt löytyi jo poroaitaus, missä sai harjoittaa kullanhuuhdontaa ja käydä lahjatavarakaupassa. No, ehkä se oli hivenen kornia mutta ei liian, koska pääsimme näkemään poroja :) 

Paikkaa ja tutkittavia juttuja laajennetaan koko ajan. Nyt löytyi meille uusi Hiidenpolku, joka oli jopa vähän jännittävä seikkailu polulla metsikössä. Porojakaan ei ollut edellisenä kesänä.

Päädyimme kiipeilyradalle kuten tavallista. Minä & Touhi menimme radat 1-3, muu seurue eteni vaikeammille radoille. Tosin radat 1-3 suoritimme kolmeen kertaan. Se on kyllä oikein hyvää liikuntaa. Sovimme, että etenemme yhdessä seuraavana vuonna radalle 4.

Pidän kiipeilystä - se kehittää tasapuolisesti kehon eri osia ja kun joutuu olemaan tarkka, ei mieti ainakaan mitään perushuolia. Touhi oli myös mukava kiipeilykumppani, kohta 7-vuotiaani osaa olla valtavan kannustava, vaikka en suostunutkaan kisailemaan hänen kanssaan nopeudesta.

Seikkailemassa vierähti kokonainen päivä, ja koska illalla ei ukkostanut, pääsimme vielä iltauinnille. Minun jaksamiseni loppui juuri ennen krokettipeliä, joten luin sen aikaa kirjaa ja jopa join yhden Selztserin ;) 

Selkä alkaa temppuilla. Tarvitsisin jo hieronnan. Jonakin päivänä lähdemme muutaman päivän huoltoreissulle kotiin, huollettava on puutarhapalsta ja eläimet (heillä on siis lomahoitaja). Vähän pitää myös huokaista - kun lapsilla on kaverit, heidän viihdyttämisensä ei ole ihan niin kiinteää.

Toisaalta on mukavaa mökkeillä, kun tälle kesälle ei ole luvassa pitkää ulkomaanreissua kuten aiempina kesinä. Mökkeily on todella ok lämpimällä säällä, kun järveen pääsee vilvoittelemaan. Sitten kun on mökkeillyt paljon, on taas mukavaa palata kotiin.

Naakka ja Touhi eivät osoita kyllästymisen merkkejä, siis mökkeilyyn. Muuten varsinkin Touhi kyllästyy jos ei ole koko ajan jotakin ohjelmaa. Nyt hän on kyllä alkanut jopa keksiä itse tekemistä, kuten pallottelua. 

Tänään saamme mökille odotettuja vieraita ...

PS. Nyt ei ehkä tule vähään aikaan kuvia, koska en saa jostakin syystä ladattua niitä koneelle.

PPS. Touhi teki kiipeilyratojen suhteen ennätyksen, hän kulki viime vuonna vain radat 1-2. Naakka oli tänä vuonna miltei täysin omatoiminen, ja kaikki sujui hienosti.

PPPS. Onneksi minulla on täällä piikkimatto - ilman sitä ei selän kanssa sujuisi.

Mökkifiilis - ei niin helppoa kuin luulisi

 Mökkifiilikseen pääseminen - se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Talvella on oikeastaan helpompi saavuttaa se fiilis ihan vain unelmoimalla siitä. Oikealle mökille asettuminen ja tunnelmaan laskeutuminen voi olla hyvinkin hidas prosessi.

Omalla kohdallani paahdan ensimmäisen päivän ylienergisenä - olen päättänyt sitkeästi pitää saman suoritustason (ja vedenjuonnit, jumpat jne.) kuin arjessakin. Koska mökille asettautuminen on fyysinen toimenpide: vedenkanto, sähköt päälle, nurmikonleikkuu, uimalelujen vajasta hakeminen jne., olen yleensä vuodokauden jälkeen täysin naatti ja valmis lähtemään takaisin kaupunkiin. 

Olen myös kiukkuinen, oikea kauhu kanssamökkeilijöille. Tähän voi vaikuttaa sekin, että menkat ovat taas tulossa. Voisivat mielestäni alkaa oireilla myöhemminkin kuin yli viikkoa ennen h-hetkeä. 

Kuitenkin, huomaan että uimavesi on ihanan lämmintä, tosin kyllä raikasta, ei ole helle. Huomaan, että uintini on vuoden uimahallikäyntien jäljiltä kehittynyt varmaksi. En siltikään hoppuile, koska luonnon ääniä pitää kuunnella. 

Istun lapsen kanssa mökin portailla juttelemassa. Toinen lapsikin saapuu paikalle. Koska ilmassa on sadetta, vedämme päällemme viltin. On myös alkanut tuulla. 

Seuraamme saapuu "Sorsis", naarassorsa, jonka olemme saaneet vakivieraaksemme, koska sorruimme ruokkimaan sitä leivällä. Tällä kertaa Sorsis ei saa mitään, vaan poistuu puolen tunnin yrittämisen jälkeen järvelle.

Pyöröhirsiseinää vasten nukkuminen on mukavaa. Olen tykännyt siitä lapsesta asti. Uneni on useimmiten mökillä todella hyvää. Koska ei ole hellettä, emme ole juurikaan tarvinneet ilmalämpöpumppua.

Olen lukenut kirjoja, vaikka nuorimmaiseni tuntuu jatkuvasti olevan viihdyttämistä vailla. Pääasiassa hän tarvitsee uimavahdin, kohta 7-vuotiaani ei osaa vielä uida, ehkä ensi kesänä sitten. Onneksi tykkään yhä aikuisena kahlailla matalikossa.

Mitä sitten jos välillä on huono fiilis? Eihän kaiken tarvitse lomallakaan tuntua koko ajan hienolta. Eihän arkenakaan ole koko ajan kurjaa ;) 

Nyt on kolmas kokonainen mökkeilypäivä. Voin nyt sanoa alkaneeni päästä aikalailla mökkifiilikseen. Minua ei kiinnosta kovin paljon, paljonko kello on. Sama kesämekko on päälläni kolmatta päivää ja suuri suunnitelma illalle on sauna. 

PS. Mökillä menkat on sinänsä nuoruuden epävarmuuden jälkeen ok - ketään ei kiinnosta, vaikka menenkin uimaan niiden aikana.

PPS. Olen myös tähän aikaan kuusta ylitunteellinen - jätin nurmikkoa leikatessa puna-apilat kasvamaan.

PPPS. Kuopukseni paras uimakaveri on muuten uimapatja. Hän pitää myös pelastusliivejä, meillä on liukasta kallionreunaa vaikka muille jakaa. 

Ärrä opittu, uintisuunnitelma ja lukeminen

Yksi asia, josta olen ollut erityisen iloinen, on että Touhi on oppinut ärrän! Hän tietää, miten se tuotetaan ja osaa sijoittaa sen sanoihin. Jotkut sanankohdat ovat vaikeampia kuin toiset, esimerkiksi jos "r" on lauseen alussa tai niitä on sanassa kaksi. Keskellä sujuu varsin hyvin.

Touhi joutuu miettimään, miten "r" tuotetaan, eli harjoittelemista on vielä. Toivotaan, että saadaan äänne spontaaniin puheeseen vielä tämän kesän aikana. Touhi ei siedä, jos painostetaan. Täytyy olla kärsivällinen.

Luulen, että tärkeää lapselle uusia taitoja opeteltaessa on onnistumisen kokemus. Uusi taito tuntuu vaikealta ja jopa mahdottomalta aluksi, mutta oppiminen on palkitsevaa. Nyt Touhi osaa kaikki suomen kielen äänteet.

Itse olen ollut varsin väsynyt edellisen reissun jälkeen, en oikeasti tehnyt eilen paljoakaan. Tänään olen innoissani, kun pääsen pitkästä aikaa puutarhapalstalle. Kesällä kerkeää kuudessa päivässä tapahtumaan paljon.

Toivoisin ainakin, että maissit, auringonkukat ja mansikantaimet olisivat hyvässä kunnossa. Olisi myös hauskaa, jos joku kukka kukkisi. En uskalla toivoa, että useampi kukkisi samaan aikaan :D 

Asia, jonka haluaisin tehdä, on käydä stadikalla uimassa. Olen käynyt siellä todella vähän, vain kaksi kertaa elämäni aikana. Nyt olisin menossa yksin ja ajattelin, jos voisin uida "kilometrini" siellä. Ehkäpä juhannuspäivän aamuna paikalla ei ole ruuhkaa.

Tämän vuoden lukutavoitteeni menee suhteellisen hyvin. Olen nyt lukenut 20 kirjaa tammikuun alusta alkaen. Tahdissa pitää kuitenkin pysyä, jotta pääsen tavoitteeseeni. 

Tarkennus: olen suhteellisen kova lukija ja minulla on ollut aina joku kirja kesken, siis 7-vuotiaasta lähtien. Tavoitteeni on 50 kirjaa vuodessa. Tavoitteen asetin joitakin vuosia sitten, kun huomasin älylaitteiden käytön heikentäneen keskittymistäni. Lukuharrastus on auttanut minua paljon.

Naakka aloitti näemmä juuri Salainen puutarha -kirjan. Katsotaan, innostuuko hän siitä. Se on yksi lempitarinoistani, ja muuten portti kartanoromaaneihin :D Tosin Naakka ei tarvitse porttia, koska hän on katsonut Hovimäki-sarjan läpi ja tykkää myös lukea tarinaa kirjaversiona.

Omista lukemisistani maininnan arvoinen on Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut (Balli Kaur Jaswall). Kirja on mukavaa luettavaa. Siinä "englantilaistuneet" sisarukset lähtevät matkalle Intiaan sukunsa alkulähteille.

Touhin suosikki on edelleen Tatu ja Patu. Touhin lukutaito ei vielä ihan riitä kirjojen lukemiseen, hän tarvitsee lukijan. Sekään ei ole meillä ongelma.

PS. Lasten uusien taitojen opettelemiset ovat oikeasti aika rasittavia aikuisille - ainakin minulle.

PPS. Avainsana palstaretkelle taitaa olla kastelu ja kitkeminen. Koitan ahkeroida trimmaamisen nyt viikonlopun aikana.

PPPS. Olen muuten tehokas kirjaston käyttäjä - kun nyt vain kerkeäisin lukea kaiken lainaamani :D 

 

"Frendiloma" Savonlinnan seudulla

Lähdimme sunnuntaiaamuna neljän päivän mökkilomalle Savonlinnan seudulle. Matka oli Naakalle ja Touhille ainutlaatuinen - mökkeilemässä oli yhteensä kahdeksan lasta. Se tarkoitti muun muassa monen päivän yhteisleikkiä ja siskonpetiä mökin parvella.

Kaikki meni ihan uskomattoman hyvin. Omat lapseni ovat jo sen verran isoja, ettei itse tarvitse olla koko ajan kolmen metrin säteellä heistä. Toki erityisesti uimassa käydessä olin kuitenkin. Onneksi Naakka ja Touhi ovat molemmat aika varovaisia vedessä.

Touhille varmasti uutta oli, että samanikäisten, keskenään leikkivien lasten joukossa Touhi oli ainoa poika. Yleensä hän on pysytellyt varsin kaukana tytöistä, mutta tällä reissulla hän rohkaistui olemaan yksi porukasta :) 

Naakka taas on välillä kotioloissa aikamoinen vetäytyjä, menee kirjan kanssa johonkin nurkkaan oven taakse ellei nyt ihan kahden parhaan ystävänsä seurassa vietä aikaa. Iso porukka "riehutti" häntä sopivasti, ja kai niitä rauhallisiakin hetkiä tuli.

Entäs minä? Olen vähän huono lähtemään erilaisiin oloihin lasten kanssa tai edes itse. Siksi ahdistuin matkasta etukäteen, vaikka matkaseura oli kaksi parasta lapsuudenystävääni lapsineen. 

Täytyy kuitenkin todeta, että myös minulla meni oikein hyvin. Pääsin kastamaan talviturkkini, vesi oli +23 eli raikasta, muta ei liian kylmää. Pääsin viettämään aikaa lapsuudenystävieni kera oikein ajan kanssa. Pääsin kierokselle Olavinlinnan, reidet menivät hivenen maitohapoille rappusissa ;) 

Minulta värjättiin hiukset! Toinen ystävistäni on siinä erittäin taitava. Pakko sanoa, että myös 10-vuotiaani lähti mökiltä muuttuneen tukan kanssa. Ai että mökiltä? Miten homma luonnistui siellä?

No, siihen tarvittiin pari ämpärillistä vettä ja minut kekkaloimaan bikineissä hassussa asennossa pihalla oikein pitkän aikaa. Lopputulos on hieno, ja kyllä minunkin on värjättävä tukkani kerran kahdeksassa vuodessa.

Meillä oli vähän suunnitelmissa lähteä juhannukseksi mökille, mutta nyt taitaa olla niin, ettei rva jaksa ihan heti pakata uudelleen kimpsuja ja kampsuja. Mökille lähtö saa siis odottaa vähän. Täytyy myös katsoa, millainen säätila on odotettavissa.

Tänään tulee kuulemma vihdoinkin sadetta. Sehän kuulostaisi pitkästä aikaa ihan mahtavalta. Luulen että en vielä tänään mene käymään puutarhapalstalla, mutta huomenna kyllä. Olen jo malttamaton näkemään, mikä siellä nyt kukkii (vai kukkiiko mikään).

Muuten en ole kaavaillut tälle päivälle muuta kuin pyykinpesua. Otetaan vai lasten kanssa ihan rauhassa eikä mietitä paljon muuta. Ehkä kirjan lukeminen olisi tänään kivointa.

 

Marioleffa, ajatuksia treenistä ja matkasuunnitelmia

 Pari viimeistä päivää ovat olleet ihanan rauhallisia - alan tottua lomaan. Meillä on lähileikkipuistossa uima-allas, jossa varsinkin Touhi viihtyi toissapäivänä kahteen otteeseen. Puisto tarjosi myös ruuan lapsille, joten siellä viihdyttiin.

Eilen ei kuitenkaan jaksettu mennä. Lasten kesken meinasi tulla riitaa siitä, mitä tehdään. Kummallekaan ei kelvannut toisen ehdotus. Sanoin, että teidän pitä oppia pikkuhiljaa tekemään kompromisseja. Tarkennus: olin kieltänyt ruudun tuijottamisen.

Lopulta lapset siirtyivät oikein nätisti hamahelmien pariin. Sitten älysin, että lähileffateatterissa menee vielä Super Mario -elokuva, ja se alkaa alle puolen tunnin päästä. Ei kun vipinää kinttuihin, ja pääsimme näkemään leffan. Se muuten oli hyvä! Toki mielipiteeseeni vaikutti, että olen mariofani.

Kävimme vielä kirjastossa hakemassa yhden varauksen. Touhi tarttui siellä välittömästi Tatu ja Patu -kirjaan, Naakka valitsi yllätyksekseni Mangaa. Mikäs siinä, uusi aluevaltaus. Minä en lainannut mitään, koska kirjoja on nyt niin paljon kesken.

Kävin tiistaina salilla. Olen ottanut homman aika rennosti, vastusta ei ole pakko lisätä koko ajan, ehkä joidenkin harjoitteiden kohdalla en lisää koskaan. Käyn kuitenkin vain kerran viikossa enkä toistaiseksi kamalasti voimaile kotosalla, joten homma ei ole esim. lihasten kasvattamisen kannalta kovin tavoitteellista.

Tavoitteeni onkin, että kehon kivut vähenevät ja minulla on hauskaa. Painotan kumpaakin asiaa yhtä paljon, ja toistaiseksi se on toiminut. Tällä viikolla minulla on kuitenkin ollut tavallista isompia haasteita kipujen kanssa, joten kävin myös hieronnassa. Se toivottavasti auttaa.

Kun pilates on kesätauolla, kehoni kertoo, että minun pitäisi selvästi tehdä hieman enemmän. En ole vielä ihan päättänyt, mitä. Puutarhanhoito vie myös aika paljon aikaani, mikä on haaste. Toivottavasti keksin jotakin.

Vaikka eilinen aamu oli hivenen riitainen, päädyin lasten kanssa keskusteluun miesten ja naisten kunnioittamisesta. Sanoin että siskon ja veljen on tärkeä kunnioittaa toisiaan. Naakka sanoi että tottakai pikkuveli on hänelle rakkain. Touhi taas sanoi että isosisko on tosi hyvä silittämään selkää <3 

Asiasta kolmanteen. Olen ollut tyytyväinen kampaajalta ostamaani tyvikohotussuihkeeseen. Minulla on melko paksu tukka, mutta se on myös raskas ja menee aivan päätä myöten. Vaikka olen elämäni aikana käyttänyt tosi vähän muotoilevia tuotteita, tämä on kyllä kiva. Tukka ei näytä rasvaiselta vaikka olisikin pessyt viimeksi toissapäivänä.

Meillä tai ainakin osalla meistä on luvassa pian pieni matka. Ihan kotimaassa matkustetaan, mutta luultavasti varsin mukavaan paikkaan. Minua jännittää vähän, kuten yleensä aina ennen lähtöjä. Luulen kuitenkin, että tilanteesta tulee rento.

PS. Tuntuu jopa, että haluaisin nähdä marioleffan uudestaan. Olen muuten pitkästä aikaa tahkonnut Super Mario Odysseyta eteenpäin. Hieno peli edelleen, olen todella surkea loppuvastustajussa.

PPS. Jooga olisi loogisin liikuntavaihtoehto - se sekä venyttäisi että vahvistaisi. Jotenkin se ei ihan täysillä nyt nappaa.

PPPS. Kohta on pakko lähteä ajamaan puutarhapalstan nurmikkoa. Ei ihan lempihommaa helteellä.

Sheiverin teriä ja kanankakkaa - kesäkuun hankintoja

Siirryin kesälomalle oikein kiireisen loppukevään jälkeen. Ajanjaksolle tyypillisesti olen lykännyt erinäisiä hankintoja siihen, että minulla on tarpeeksi aikaa hoitaa asiat. Tulos: vaikutan aivan kertakaikkiselta himoshoppailijalta :D 

Ostokseni ovat varsin vaihtelevia. Nyt on mennyt rahaa kosmetiikkaan tai kaikkeen sen kaltaiseen. Kuorintavoide on ollut loppu. Koska olen pitänyt kiinni rytmistä kuoria kasvoni kerran viikossa, kävin ostamassa kuorintavoiteen. Samalla reissulla hankin sheivausteriä ja hoitoainetta. Jälkimmäisen näistä jaan tyttäreni kanssa, onneksi en ainakaan vielä tätä edellistä.

Kampaajareissuani pohdin (kävin tasoittamassa hiukset, noin 5 cm lähti. Hankin sieltä kosteuttavaa shampoota (en varmastikaan jää käyttäjäksi, mutta jos tämä tehoaisi kuivan päänahan ongelmaan). Lisäksi hankin tyvikohotusainetta, joka kyllä saattaa jäädä vakituiseen käyttöön. Taidan kyllä hankkia seuraavaksi jonkin halpismerkin ;) 

Apteekista on tarttunut mukaan, no ei aivan tarttunut - reseptilääkkeitä. Minulla on jo astmani ja mielialajuttujen takia monta säännöllistä lääkettä. Edellisen reissun jälkeen taitaa olla niin, ettei mitään tarvitse hankkia vähään aikaan lisää, hyvä. Nämä ovat suhteellisen merkittävä menoerä.

Puutarhapalstalle olisin käynyt ostamassa kesäkurpitsan taimia, mutta ne nyt sitten ovat loppu joka paikasta. Tänä vuonna kesäkurpitsoja hankitaan arvatenkin Prismasta. Eilen hankin kuitenkin multaa, mansikantaimia ja pienen pussin ( :D ) kanankakkaa.

Mansikkapenkki on jo muutaman vuoden ajan tuottanut huonosti mansikoita. Se on myös pitänyt laittaa kuntoon. Penkin kunnostus olisi tämän päivän agenda. Ei kyllä ole suurempaa hajua siitä, miten se pitäisi tehdä - seuraan siis vaistoani.

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli pohtia, minkälaisiin hankintoihin juuri minulla menee rahaa. Näemmä suurimmat menoerät ovat tällä kertaa kosmetiikka, apteekki ja puutarhapalsta. Minulle näistä mikään ei ole sinänsä turha. Toki monia asioita ilmankin voisi olla.

Nyt luulisin, että tämäntyyppiset hankinnat riittävät taas vähän aikaa. Puutarhapalstalle ei käytännössä tarvita mitään tänä kesänä, ellei nyt jokin kastelukannun tapainen asia hajoa. Sen sijaan sieltä alkaa saada asioita - tänään voisin kerätä lipstikkaa ja minttua ja kuivata lehtiä. 

Mikähän siinä on, että kirjoittamistani varjostaa koko ajan tietynlainen häpeä - kaikenlaista minä kanssa olen hankkinut! No, sheivaajan teriä hankin viimeksi yli viisi vuotta sitten. Nyt ne vain ovat kertakaikkisesti loppu. Aika moni ostos on ihan käyttötavaraa.

Olisi suorastaan helpompi kirjoittaa, miten edullisilla ruuilla säästän tai millaisia täysin ilmaisia harrastuksia minulla on. Kuitenkin koen, että välillä on hyvä listata asioita, joita on hankkinut. Nämä kesäkuun alun hankinnat olen kuitenkin päättänyt oikeuttaa itselleni, vaikka niihin menikin rahaa.

Rahanmeno kyllä kirpaisee. Mielellään eläisin tietenkin kokonaan ilman kulutusta :D  Eläminen kuitenkin maksaa, ja sen kanssa pitää tulla toimeen.

PS. Kuorintavoiteessa on kuorivina ainesosina pähkinän palasia. Ei siis mikromuovia. Tästä olen pitänyt kiinni.

PPS. Olen iloinen, että kanankakkaa löytyi pienessä pussissa - en nyt tarvitsekaan sitä kuin yhteen penkkiin.

PPPS. Minulla on kyllä rahaa ostaa ruokaa tässä kuussa, ainakin luulisin ;) 

Turistina lähihoodeilla ja uusia kokemuksia

Minulla oli vähän toisenlainen viikonloppu, kun ystäväni oli pitkästä aikaa kyläilemässä pääkaupunkiseudulla. Lauantai ja sunnuntai muodostuivat oikein aktiivisiksi, mutta lepoakin onneksi saatiin. 

Oli hauskaa kierrellä Itä-Pasilassa katsomassa katutaideteoksia. Alueella on oikein paljon betoniseinää, joten se on mahtava paikka katutaiteelle. Katutaide on myös kaikkien saavutettavissa (no, parissa kohtaa olivat tietyöt käynnissä, hieman esteitä).

Näimme kuitenkin oikein paljon katutaidetta, ja hyvin erilaisia kuvia. Myös kolmiulotteisuutta oli havaittavissa, mikä näytti hienolta oikeasta kulmasta katsottuna. Alue on myös sen verran pieni, että se oli kierrelty melko nopeasti. Tosin emme katsoneet ihan kaikkea, vaan etenimme rennosti.

Kävimme syömässä itämaista ruokaa Grazy Bing -ravintolassa. Ruoka tilattiin tilausautomaatista (no, olisi sen saanut tilata kassaltakin). ja otin rohkeasti tofun ja nuudelien kanssa guavamehua, joka oli hyvää ja mukavan mietoa. Ruoka oli kyllä kiitettävää, ja paikka oli itsellenikin uusi. Siellä täytyy käydä uudestaankin. 

Kävimme myös Surf Housessa Triplan alakerrassa. Olen käynyt katsomassa paikkaa, mutta en ole koskaan istunut siellä. Oli hauska seurata, kun paikassa oli seurue surffaamassa. Pohdin kovasti, uskaltaisinko itse kokeilla...kyseinen seurue ei myöskään ollut selvästi alan harrastajia. Hienosti he kehittyivät tasapainossa, upeita suorituksia!

Oli hauskaa vierailla "kesähelteessä" ja kurkata rantalentisalueelle. Olin tästä paikasta hyvin ihmeissäni, kun Tripla aloitti toimintansa. Tarkemmin ajateltuna paikka on varsin kiva.

Loppuvierailu suuntasi Helsingin keskuspuistoon. Siitä olenkin kirjoittanut paljon, joten ei tässä siitä enempää. Opin tästä viikonlopusta jälleen kerran, että välillä on hyvä tehdä asioita, joita ei yleensä tee. Siitä tulee onnistumisen kokemus.

On myös mukavaa tehdä asioita yhdessä. Välillä on kivaa olla itsekseenkin, mutta yhdessä ja aikuisseurassa oleminen on omassa elämässäni todella mukavaa vaihtelua. Toivottavasti pääsen joku kerta vastavierailulle :)

PS. Taidetta jäi jopa katsomatta. Lisäksi olen käsittänyt, että sitä valmistuu lisää joka vuosi.

PPS. Surf House saattaisi olla kiva keskellä talvea. Silloin pitäisi kyllä ottaa vaihtovaatteet mukaan.

PPPS. Nyt on Ateneum ja katutaide nähty. Haluaisin kesäkuuhun vielä yhden taidekohteen. Sanottakoon, ettei koko alkuvuosi sisältänyt yhtään taidetta ;)

Puistoruokailu, ystävä ja kummilapsia

Vaikka viikon piti (perinteisesti ajateltuna) olla rauhallinen laskeutuminen lomaan, siitä muodostuikin varsin aktiivinen. Alkuviikkoon liittyi yksi puhelu töistä, joka ei ollut suoranaisesti kiva, kerron siitä myöhemmin. 

Naakka lähti innokkaana puistoruokailuun heti maanantaina. Hän on nyt itse keksinyt, kuinka hienoa on käydä maksuttomalla lounaalla ja kuinka hyvältä se maistuu ulkoilmassa. No, eka keittolounas sai tuulentuiverruksen takia lehtikuusenneulasia mausteeksi niin paljon, että Naakka sai uuden keiton.

Touhi on ollut vielä tämän viikon päiväkodissa. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lasten kesälomaviihdyttäminen käy kyllä työstä. Sitäpaitsi, Touhi sai vielä viikon leikkiä vähän kauempana asuvan päiväkotikaverinsa kanssa. Pojat menevät kyllä kouluun yhdessä, ei siis jäähyväisiä.

Touhi on pitkin kevättä ikävöinyt kauas muuttanutta ystäväänsä. Alkuviikosta kohtasi onnenpotku, kun tämä ystävä on ollut vierailemassa kaupungissa . Touhi on saanut tavata ystävää kaksi kertaa tutussa lähileikkipuistossa, ja mukaan on mahtunut toinenkin vanha ystävä (samaa porukkaa päiväkoti- ja eskariryhmästä).

Koska pojat tarvitsevat vielä vanhemmat mukaan, pääsin myös vaihtamaan kuulumisia heidän kanssaan. Samanikäisten lasten vanhemmuus on mukava välillä jakaa ja huomata, miten samankaltaisissa tilanteissa myös toisissa perheissä painitaan.

Torstaina oli taas mukavaa. Pääsimme kyläilemään kummityttöni luona, agendana oli 3-vuotissynttärit. Olimme kuitenkin ainoat vieraat, joten pääsimme kunnolla leikkimään tyttösen kanssa. Siinäpä hieno kolmevuotias :) 

Touhi taisi vähän jännittää "tyttöseuraa". Naakka taas ei jännitä :D , joten leikkiseuraa riitti. Oli myös mukavaa tavata lapsen äiti, joka on pikkuserkkuni. Minä olen "pikkuserkkuparven" toiseksi vanhin, nyt taitaa olla niin, että lähes kaikilla on lapsia. 

Minulla on yhteensä 4 kummilasta. Vanhin on jo 18-vuotias (huhhuh). Hän on upea nuori mies, lukiolainen. Tyttöystäväkin löytyy <3 Kolme nuorinta kummilasta, suloisia kaikki, ovatkin 3-, 2-, ja 1-vuotiaita. Tätä pian 2-vuoriasta näen harvimmin, hän asuu Australiassa. Viimeksi jouluna ja nyt kesällä kyllä taas.

PS. Puiston varsinaiset aktiviteetit eivät ole ainakaan vielä kiinnostaneet Naakkaa, vaan hän on käynyt puistossa vain syömässä.

PPS. Koska puistossa on ainakin vielä myös uima-allas, pojat keksivät, et kahlataan vähän. No, housunlahkeet olivat sitten kokonaan märät. Paljon syvemmälle altaassa ei pääsekään.

PPPS. Olen kiitollinen, kun minut on kutsuttu kummiksi ja sitä kautta osaksi niin monen elämää <3 

Gerbiilit - takaisin yhdessä

Gerbiilit ovat koko talvisen välirikkonsa ajan asuneet jaetussa terraariossa. Välissä on ollut "aita", kehykset puuta, muuten reikäpeltiä. Puolukka, joka on tullut toimeen kummankin kanssa, on parin päivän välein vaihtanut puolta, jotta kaikilla olisi laumafiilis suurimman osan aikaa.

Noin kuukausi sitten aloin hiljalleen sopeuttaa kolmikkoa takaisin yhteen. En ollut kovin toiveikas, sillä usein gerbiilit riitautuvat lopullisesti. Aloin kuitenkin pitää Sahpania ja Albia yhdessä kokeeksi ihan pieniä hetkiä kerrallaan. Välillä laitoin kaikki kolme samalle puolelle.

Viime viikolla juoksutin kaikkia kolmea yhdessä vapaana keittiön lattialla ja annoin heidän olla samassa tilassa muutaman tunnin kerrallaan. Kaikki sujui hyvin. Kokeilin lopulta yötä yhdessä - kaikki hyvin edelleen :) 

Väliaita otettiin pois eilen illalla. Se aiheutti vipinää kaikissa kolmessa. Ovathan tytöt yleensäkin aktiivisia, mutta nyt säntäiltiin todella huimaa vauhtia eestaas ja kaivettiin vauhdilla tunneleita. Ei kuitenkaan tappelua, hyvä.

Toivottavasti ratkaisusta tulee enemmän tai vähemmän pysyvä, sillä kaikilla kolmella olisi silloin kunnolla tilaa terraariossa. Tänään jo nukutaankin yhdessä, joten olen toiveikkaampi kuin pitkään aikaan. Sahpan on ilmeisesti unohtanut ettei tule toimeen Albin kanssa.

Ajattelinkin, että gerbiilit ansaitsisivat ainakin yhden uuden pesäkopin ja pajusillan, edelliset alkavat olla varsin järsityssä kunnossa. Myös pohjapehkut vaihdettiin osaksi muutama päivä sitten - nyt on vähän aikaa siistiä.

Jotenkin tuntuu, että lemmikkien hoito mahtuu talvisin hyvin elämään. Kun kesäisin on puutarhapalsta ja parvekekukat, kaiken hoitamisen kanssa pitää kiirettä. Enemmän homma tuntuisi toki kiireeltä, mikäli se ei olisi mieluista.

Kesän hyviä puolia on, että eläimille voi hakea ulkoa ruokaa. Esimerkiksi voikukanlehdet ovat ok sekä sauvasirkoille että gerbiileille. Akvaariokalat saattaisivat tosin nyrpistellä moisille, joten ehkä ei heille kuitenkaan. 

Nyt meillä ei ole myöskään lemmikkejä, joita voisi esim. viedä kesänurmelle. Marsut vietiin säännöllisesti kesäisin, ja apila oli suurta herkkua. Joskus vielä haikailen marsujenkin perään... <3

PS. Kuva kolmikosta totutusvaiheessa, väliseinä vielä paikoillaan. Pirun vaikeita nuo ovat edelleen kuvata, liike on niin kokoaikaista.

PPS. Täytynee lähipäivinä hakea heille jotakin herkkua eläinkaupasta, jos siis ovat viimein kiltisti.

PPPS. On kyllä jonkin verran voittajafiilis tästä tilanteesta, jee!

Lepoa ja lääkärireissu

Jouduttuani puolittaiseen pakkolepoon olen huomannut oikeastikin olleeni todella väsynyt. Parin päivän päästä viikko kortisonikuuria on takana, ja uskallan ehkä alkuviikosta käydä vähän salilla. Puutarhapalstalle matkaan huomenna illalla, mikäli lapset & sää sallivat.

Siellä kasvu jatkuu, mutta eilen oli niin kylmää että jäädytin itseni. Sain sentään putsattua penkkejä ja istutettua vielä vähän lisää siemeniä, lähinnä tilliä ja auringonkukansiemeniä. Mikään kasvi ei ollut kuollut, mutta minusta tuntuu, että joku/jokin on käynyt katkomassa oksia mustaviinimarjapensaasta. Harmillista, mutta ei sinne voi riistakameraakaan asentaa.

Olen rehellisesti sanottuna ollut viimeisten työviikkojen loppupuristuksessa varsin tehoton hoitamaan kotia. Nyt siivoilen hiljalleen ja pesen pyykkikoneellisen päivässä. Nyt kylpyhuone, akvaario ja sauvasirkkojen asumus ovat kunnossa, huomenna etenen toivottavasti taas vähän.

Kävimme Touhin kanssa pari päivää sitten lääkärireissulla. Touhi jäi neuvolan seulassa kiinni suurehkon päänympäryksensä takia. Kun kävelimme vastaanottohuoneeseen sisään, lääkäri sanoi heti kättelyssä, että terve poika, hankkikaa isompi lakki. 

Tehtiin Touhille neurologiset perustestit ja tutkittiin muutenkin läpikotaisin - ei vikaa missään. Lääkäri oli kuulemma Touhin mielestä maailman paras <3 Koska olin luvannut viedä Touhin mäkkäriin, toimimme juuri niin.

Kotimatkalla poikkesimme sitten hattuostoksilla. Menimme miesten osastolle. Touhi sovitteli lippiksiä ja kävi aina katsomassa peilistä. Lopulta löytyi hänen mielestään mukavin. Läheltä kassaa löytyi vielä pieni laukku, jonka hankin hänelle puhelimen ja avaimen kantamista varten, kun hän alkaa liikkua enemmän itsekseen ulkona.

Oli oikeastaan hyvä tiedostaa väsymys - keuhko-ongelmat ovat syvältä, mutta älysinpähän levätä. Lepääminen kannattaa aina. Sekin oli lopulta hyvä (kun selvisin pelosta, mikä on vialla), että Touhi pääsi lääkärille - koululääkärit loistavat poissaolollaan, hyvä että lapsi tutkittiin kunnolla <3

Moni asia, joka on pelottava ja ikävä, voi siis kääntyä hyväksikin. Asian hyvät puolet näkee tosin usein vasta jälkeenpäin. 

Kortisonikuuri kestää vielä muutaman päivän. Sen aikaa otan rauhallisesti. Riittävän rauhallisesti pitää ottaa jatkossakin toki. Olen huomannut elämäni varrella, että tehokkuus ei piile jatkuvassa tekemisessä, vaan lepoa pitää olla riittävästi, ei pelkästään nukkumista vaan muutenkin.

PS. Gerbiilien asumus vaatii puhdistusta myös - osa alusmateriaaleista pitää vaihtaa, ehkä jo tänään :) 

PPS. Olen itse onneksi "suorittanut" kevään aikana optikon ja gynegologin, itse asiassa kampaaja olisi seuraava :D 

PPPS. Olen varsin pian täysin lomalla, jee!!

Pohdintaa lukemisesta - pitäisikö yliopiston tenttikirjat poistaa?

Olen varmasti "lukemattomia" kertoja paasannut lukemisen puolesta...Luin juuri artikkelin, jossa Turun yliopiston opettajat ovat erikoisessa tilanteessa, kun opiskelijat kokevat tenttikirjojen lukemisen liian vaikeana - siis suomeksi.

Artikkelissa myös muisteltiin, kuinka opiskelijat edellisinä vuosikymmeninä valittivat, kuinka hankalaa on lukea esimerkiksi tanskankielistä tenttikirjaa. Sen jälkeen ongelmia tuotti ruotsi, sen jälkeen englanti (taisin osua ruotsin ja englannin rajamaastoon) ja nyt lopuksi suomi. 

Syytä lukemisen onnistumattomuuteen kaiveltiin nykylukiosta, jossa luetaan liian vähän. Mielestäni se on vähän kurjaa, kun ongelmavyyhti on nähdäkseni paljon laajempi ja liittyy hyvin pitkälle älylaitteiden liialliseen käyttöön vapaa-ajalla, opetuksessa ja kaikkialla. 

Palatkaamme hetkeksi rva:n nuoruuteen yliopistolla (miten romanttista). Kyllä siellä lukea piti...ja raapustaa esseitä. Kirjoittaa sai jo koneella, mutta verkko ei 2000-luvun taitteessa tullut kysymykseenkään relevanttina tiedonhakupaikkana.

Oli se työlästä...ja ruotsin- ja englanninkieliset artikkelit myös (en ollut kielinero). Vielä ongelmallisempaa olisi kuitenkin ollut, mikäli tottumusta lukemiseen ei olisi ollut. 

Tarvitseeko kaikkien sitten harjaantua lukemaan? No ei ehkä välttämättä samoissa määrin. Sen verran kuitenkin, että olisi mahdollista saada tietoa, mikä riittää täysipainoisena yhteiskunnan jäsenenä olemiseen - ja lähdekritiikkitaidot on hyvä olla. 

Minun ei ole toistaiseksi tarvinnut omassa kodissani juurikaan patistaa lukemaan - kaikki lukevat. Toki ne älylaitteetkin piippaavat...Touhi saa kuitenkin iltasatunsa, kun osaa lukea vasta yksittäisiä sanoja. Naakka luki Harry Potterit (lukuun ottamatta viimeistä 80 sivua vikasta kirjasta, koska Harryn leijuminen elämän ja kuoleman rajamailla meni ilmeisesti vähän yli). Viime aikoina Naakka on kahlannut läpi Viisikoita.

Naakka saa selvää esimerkiksi Hesarin artikkeleista, kun innostuu lukemaan. Häntä ei siihen pakoteta eikä itse asiassa edes kehoiteta. Hänellä on onneksi ollut koulussa ihan perinteiset oppikirjat - toivottavasti tuleekin olemaan.

Jos viime vuosikymmenet ovat olleet digitalisaation rynnistämistä kaikille yhteiskunnan aloille, voitaisiin nyt ehkä ottaa sen verran takapakkia, että yrittäisimme palauttaa surkastumassa olevan lukutaitomme. Väestön tasavertaisesta oikeudesta koulutukseen taisteltiin pitkään - sitä ei kannattaisi nyt heittää hukkaan.