Rouva Niskanen

 Pääsimme kuin pääsimmekin Sisumetsän seikkailupuistoon. Siitä on puhuttu jo kuukausia, ja koska se sijaitseee mökin hoodeilla, se kannattaa yhdistää mökkireissuun. Lähellä mikä lähellä, ajoimme harhaan sekä meno- että tulomatkalla :D Pidän Sisumetsästä. Teemana siellä on metsä ja taruolennot. Nyt löytyi jo poroaitaus, missä sai harjoittaa kullanhuuhdontaa ja käydä lahjatavarakaupassa. No, ehkä se oli hivenen kornia mutta ei liian, koska pääsimme näkemään poroja :)  Paikkaa ja tutkittavia juttuja laajennetaan koko ajan. Nyt löytyi meille uusi Hiidenpolku, joka oli jopa vähän jännittävä seikkailu polulla metsikössä. Porojakaan ei ollut edellisenä kesänä. Päädyimme kiipeilyradalle kuten tavallista. Minä & Touhi menimme radat 1-3, muu seurue eteni vaikeammille radoille. Tosin radat 1-3 suoritimme kolmeen kertaan. Se on kyllä oikein hyvää liikuntaa. Sovimme, että etenemme yhdessä seuraavana vuonna radalle 4. Pidän kiipeilystä - se kehittää tasapuolisesti kehon eri osia ja kun joutuu o

 Mökkifiilikseen pääseminen - se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Talvella on oikeastaan helpompi saavuttaa se fiilis ihan vain unelmoimalla siitä. Oikealle mökille asettuminen ja tunnelmaan laskeutuminen voi olla hyvinkin hidas prosessi. Omalla kohdallani paahdan ensimmäisen päivän ylienergisenä - olen päättänyt sitkeästi pitää saman suoritustason (ja vedenjuonnit, jumpat jne.) kuin arjessakin. Koska mökille asettautuminen on fyysinen toimenpide: vedenkanto, sähköt päälle, nurmikonleikkuu, uimalelujen vajasta hakeminen jne., olen yleensä vuodokauden jälkeen täysin naatti ja valmis lähtemään takaisin kaupunkiin.  Olen myös kiukkuinen, oikea kauhu kanssamökkeilijöille. Tähän voi vaikuttaa sekin, että menkat ovat taas tulossa. Voisivat mielestäni alkaa oireilla myöhemminkin kuin yli viikkoa ennen h-hetkeä.  Kuitenkin , huomaan että uimavesi on ihanan lämmintä, tosin kyllä raikasta, ei ole helle. Huomaan, että uintini on vuoden uimahallikäyntien jäljiltä kehittynyt varmaksi. En siltikää

Yksi asia, josta olen ollut erityisen iloinen , on että Touhi on oppinut ärrän! Hän tietää, miten se tuotetaan ja osaa sijoittaa sen sanoihin. Jotkut sanankohdat ovat vaikeampia kuin toiset, esimerkiksi jos "r" on lauseen alussa tai niitä on sanassa kaksi. Keskellä sujuu varsin hyvin. Touhi joutuu miettimään, miten "r" tuotetaan, eli harjoittelemista on vielä. Toivotaan, että saadaan äänne spontaaniin puheeseen vielä tämän kesän aikana. Touhi ei siedä, jos painostetaan. Täytyy olla kärsivällinen. Luulen, että tärkeää lapselle uusia taitoja opeteltaessa on onnistumisen kokemus. Uusi taito tuntuu vaikealta ja jopa mahdottomalta aluksi, mutta oppiminen on palkitsevaa. Nyt Touhi osaa kaikki suomen kielen äänteet. Itse olen ollut varsin väsynyt edellisen reissun jälkeen, en oikeasti tehnyt eilen paljoakaan. Tänään olen innoissani, kun pääsen pitkästä aikaa puutarhapalstalle. Kesällä kerkeää kuudessa päivässä tapahtumaan paljon. Toivoisin ainakin, että maissit, auringonk

Lähdimme sunnuntaiaamuna neljän päivän mökkilomalle Savonlinnan seudulle. Matka oli Naakalle ja Touhille ainutlaatuinen - mökkeilemässä oli yhteensä kahdeksan lasta. Se tarkoitti muun muassa monen päivän yhteisleikkiä ja siskonpetiä mökin parvella. Kaikki meni ihan uskomattoman hyvin. Omat lapseni ovat jo sen verran isoja, ettei itse tarvitse olla koko ajan kolmen metrin säteellä heistä. Toki erityisesti uimassa käydessä olin kuitenkin. Onneksi Naakka ja Touhi ovat molemmat aika varovaisia vedessä. Touhille varmasti uutta oli, että samanikäisten, keskenään leikkivien lasten joukossa Touhi oli ainoa poika. Yleensä hän on pysytellyt varsin kaukana tytöistä, mutta tällä reissulla hän rohkaistui olemaan yksi porukasta :)  Naakka taas on välillä kotioloissa aikamoinen vetäytyjä, menee kirjan kanssa johonkin nurkkaan oven taakse ellei nyt ihan kahden parhaan ystävänsä seurassa vietä aikaa. Iso porukka "riehutti" häntä sopivasti, ja kai niitä rauhallisiakin hetkiä tuli. Entäs minä?

 Pari viimeistä päivää ovat olleet ihanan rauhallisia - alan tottua lomaan. Meillä on lähileikkipuistossa uima-allas, jossa varsinkin Touhi viihtyi toissapäivänä kahteen otteeseen. Puisto tarjosi myös ruuan lapsille, joten siellä viihdyttiin. Eilen ei kuitenkaan jaksettu mennä. Lasten kesken meinasi tulla riitaa siitä, mitä tehdään. Kummallekaan ei kelvannut toisen ehdotus. Sanoin, että teidän pitä oppia pikkuhiljaa tekemään kompromisseja. Tarkennus: olin kieltänyt ruudun tuijottamisen. Lopulta lapset siirtyivät oikein nätisti hamahelmien pariin. Sitten älysin, että lähileffateatterissa menee vielä Super Mario -elokuva, ja se alkaa alle puolen tunnin päästä. Ei kun vipinää kinttuihin, ja pääsimme näkemään leffan. Se muuten oli hyvä! Toki mielipiteeseeni vaikutti, että olen mariofani. Kävimme vielä kirjastossa hakemassa yhden varauksen. Touhi tarttui siellä välittömästi Tatu ja Patu -kirjaan, Naakka valitsi yllätyksekseni Mangaa. Mikäs siinä, uusi aluevaltaus. Minä en lainannut mitään,

Siirryin kesälomalle oikein kiireisen loppukevään jälkeen. Ajanjaksolle tyypillisesti olen lykännyt erinäisiä hankintoja siihen, että minulla on tarpeeksi aikaa hoitaa asiat. Tulos: vaikutan aivan kertakaikkiselta himoshoppailijalta :D  Ostokseni ovat varsin vaihtelevia. Nyt on mennyt rahaa kosmetiikkaan tai kaikkeen sen kaltaiseen. Kuorintavoide on ollut loppu. Koska olen pitänyt kiinni rytmistä kuoria kasvoni kerran viikossa, kävin ostamassa kuorintavoiteen. Samalla reissulla hankin sheivausteriä ja hoitoainetta. Jälkimmäisen näistä jaan tyttäreni kanssa, onneksi en ainakaan vielä tätä edellistä. Kampaajareissuani pohdin (kävin tasoittamassa hiukset, noin 5 cm lähti. Hankin sieltä kosteuttavaa shampoota (en varmastikaan jää käyttäjäksi, mutta jos tämä tehoaisi kuivan päänahan ongelmaan). Lisäksi hankin tyvikohotusainetta, joka kyllä saattaa jäädä vakituiseen käyttöön. Taidan kyllä hankkia seuraavaksi jonkin halpismerkin ;)  Apteekista on tarttunut mukaan , no ei aivan tarttunut - re

Minulla oli vähän toisenlainen viikonloppu , kun ystäväni oli pitkästä aikaa kyläilemässä pääkaupunkiseudulla. Lauantai ja sunnuntai muodostuivat oikein aktiivisiksi, mutta lepoakin onneksi saatiin.  Oli hauskaa kierrellä Itä-Pasilassa katsomassa katutaideteoksia. Alueella on oikein paljon betoniseinää, joten se on mahtava paikka katutaiteelle. Katutaide on myös kaikkien saavutettavissa (no, parissa kohtaa olivat tietyöt käynnissä, hieman esteitä). Näimme kuitenkin oikein paljon katutaidetta, ja hyvin erilaisia kuvia. Myös kolmiulotteisuutta oli havaittavissa, mikä näytti hienolta oikeasta kulmasta katsottuna. Alue on myös sen verran pieni, että se oli kierrelty melko nopeasti. Tosin emme katsoneet ihan kaikkea, vaan etenimme rennosti. Kävimme syömässä itämaista ruokaa Grazy Bing -ravintolassa. Ruoka tilattiin tilausautomaatista (no, olisi sen saanut tilata kassaltakin). ja otin rohkeasti tofun ja nuudelien kanssa guavamehua, joka oli hyvää ja mukavan mietoa. Ruoka oli kyllä kiitettäv

Vaikka viikon piti (perinteisesti ajateltuna) olla rauhallinen laskeutuminen lomaan, siitä muodostuikin varsin aktiivinen. Alkuviikkoon liittyi yksi puhelu töistä, joka ei ollut suoranaisesti kiva, kerron siitä myöhemmin.  Naakka lähti innokkaana puistoruokailuun heti maanantaina. Hän on nyt itse keksinyt, kuinka hienoa on käydä maksuttomalla lounaalla ja kuinka hyvältä se maistuu ulkoilmassa. No, eka keittolounas sai tuulentuiverruksen takia lehtikuusenneulasia mausteeksi niin paljon, että Naakka sai uuden keiton. Touhi on ollut vielä tämän viikon päiväkodissa. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lasten kesälomaviihdyttäminen käy kyllä työstä. Sitäpaitsi, Touhi sai vielä viikon leikkiä vähän kauempana asuvan päiväkotikaverinsa kanssa. Pojat menevät kyllä kouluun yhdessä, ei siis jäähyväisiä. Touhi on pitkin kevättä ikävöinyt kauas muuttanutta ystäväänsä. Alkuviikosta kohtasi onnenpotku, kun tämä ystävä on ollut vierailemassa kaupungissa . Touhi on saanut tavata ystävää kaksi kertaa tutu

Gerbiilit ovat koko talvise n välirikkonsa ajan asuneet jaetussa terraariossa. Välissä on ollut "aita", kehykset puuta, muuten reikäpeltiä. Puolukka, joka on tullut toimeen kummankin kanssa, on parin päivän välein vaihtanut puolta, jotta kaikilla olisi laumafiilis suurimman osan aikaa. Noin kuukausi sitten aloin hiljalleen sopeuttaa kolmikkoa takaisin yhteen. En ollut kovin toiveikas, sillä usein gerbiilit riitautuvat lopullisesti. Aloin kuitenkin pitää Sahpania ja Albia yhdessä kokeeksi ihan pieniä hetkiä kerrallaan. Välillä laitoin kaikki kolme samalle puolelle. Viime viikolla juoksutin kaikkia kolmea yhdessä vapaana keittiön lattialla ja annoin heidän olla samassa tilassa muutaman tunnin kerrallaan. Kaikki sujui hyvin. Kokeilin lopulta yötä yhdessä - kaikki hyvin edelleen :)  Väliaita otettiin pois eilen illalla . Se aiheutti vipinää kaikissa kolmessa. Ovathan tytöt yleensäkin aktiivisia, mutta nyt säntäiltiin todella huimaa vauhtia eestaas ja kaivettiin vauhdilla tunnelei

Jouduttuani puolittaiseen pakkolepoon olen huomannut oikeastikin olleeni todella väsynyt. Parin päivän päästä viikko kortisonikuuria on takana, ja uskallan ehkä alkuviikosta käydä vähän salilla. Puutarhapalstalle matkaan huomenna illalla, mikäli lapset & sää sallivat. Siellä kasvu jatkuu, mutta eilen oli niin kylmää että jäädytin itseni. Sain sentään putsattua penkkejä ja istutettua vielä vähän lisää siemeniä, lähinnä tilliä ja auringonkukansiemeniä. Mikään kasvi ei ollut kuollut, mutta minusta tuntuu, että joku/jokin on käynyt katkomassa oksia mustaviinimarjapensaasta. Harmillista, mutta ei sinne voi riistakameraakaan asentaa. Olen rehellisesti sanottuna ollut viimeisten työviikkojen loppupuristuksessa varsin tehoton hoitamaan kotia. Nyt siivoilen hiljalleen ja pesen pyykkikoneellisen päivässä. Nyt kylpyhuone, akvaario ja sauvasirkkojen asumus ovat kunnossa, huomenna etenen toivottavasti taas vähän. Kävimme Touhin kanssa pari päivää sitten lääkärireissulla. Touhi jäi neuvolan seu

Olen varmasti "lukemattomia" kertoja paasannut lukemisen puolesta...Luin juuri artikkelin, jossa Turun yliopiston opettajat ovat erikoisessa tilanteessa, kun opiskelijat kokevat tenttikirjojen lukemisen liian vaikeana - siis suomeksi. Artikkelissa myös muisteltiin, kuinka opiskelijat edellisinä vuosikymmeninä valittivat, kuinka hankalaa on lukea esimerkiksi tanskankielistä tenttikirjaa. Sen jälkeen ongelmia tuotti ruotsi, sen jälkeen englanti (taisin osua ruotsin ja englannin rajamaastoon) ja nyt lopuksi suomi.  Syytä lukemisen onnistumattomuuteen kaiveltiin nykylukiosta, jossa luetaan liian vähän. Mielestäni se on vähän kurjaa, kun ongelmavyyhti on nähdäkseni paljon laajempi ja liittyy hyvin pitkälle älylaitteiden liialliseen käyttöön vapaa-ajalla, opetuksessa ja kaikkialla.  Palatkaamme hetkeksi rva:n nuoruuteen yliopistolla (miten romanttista). Kyllä siellä lukea piti...ja raapustaa esseitä. Kirjoittaa sai jo koneella, mutta verkko ei 2000-luvun taitteessa tullut kysymyk