Tapaturman jälkeen niskaa pitäisi nopeasti (hmm...ensimmäiseen kahteen vuoteen en edes tiennyt sairastavani whiplashia) siedättää "normaaliin elämään". Vältellä ei saisi.
Välttely on lääkärikunnan (ja sosiaali-ihmisten) keskuudessa kirosana. Jos välttää hankalia tilanteita, on luuseri. Silloin on melkeinpä itse aiheuttanut oman tilanteensa. Niinpä, tulisivat itse katsomaan näitä normipäivien haasteita.
Olen toki siedättänyt ja aiemmin yritin esimerkiksi istua väkisin. Sitten huone pyöri, minä makasin lattialla tai oksensin. Pahimmillaan haittavaikutukset syntyivät muutamassa minuutissa ja kestivät lopun päivää.
Olen toki siedättänyt ja aiemmin yritin esimerkiksi istua väkisin. Sitten huone pyöri, minä makasin lattialla tai oksensin. Pahimmillaan haittavaikutukset syntyivät muutamassa minuutissa ja kestivät lopun päivää.
Nykyinen fysioterapeuttini onneksi ymmärtää, kuinka hellävaroen minun on niskaani kuntoutettava. Olen siitä kiitollinen. Oloni on ollut jossain määrin parempi.
Sitten se välttely...hakkasin vuosia päätäni seinään, kunnes totesin, että minähän välttelen, jos se auttaa minua selviämään. Jätän nyt suosiolla väliin pitkät ravintolaillat, massatapahtumat ja kokopäivätyön. Siten selviydyn.
Se kuntoutus...kyllä minä kuntoutan. En siksi, että sopisin tähän yhteiskuntaan. Kuntoutan omilla ehdoillani, koska haluan voida hyvin.