Rouva Niskanen

Tällä viikolla on täällä etelärannikolla ollut pari kertaa maa valkoisena. Räntäsadettahan se, eikä se ole lopulta maahan jäänyt. Silti se valaisee mukavasti harmautta. Varsinkin T. on ollut innoissaan. Hän odottaa jo ulkoilua talvisessa säässä.  Töissä puurtaen on tämäkin viikko mennyt. Joulu vähän stressaa. Onhan se toki niin, että joulu tulee vähemmälläkin jne., mutta ei se kuitenkaan koskaan niin mene. Onneksi asioita voi tilata eikä tarvitse juoksennella kaupoissa. Itse kodin laittamisessa on vielä oikein paljon tekemistä. Rullaverhojen asentaja tulee kun tulee. Sen jälkeen on luultavasti vuorossa toisen kapean kirjahyllyn tilaus (ei aavistustakaan, minne laitetaan), keittiön sivupöytä ja - kaappi. Sen jälkeen T:n huone... Koska kaikkea mahdollista on niin paljon, pitää tehdä myös rentouttavia asioita. Olen menossa Kallion kirkon joulukonserttiin ensi viikolla. Olen ehkä ollut kerran sisällä Kallion kirkossa enkä juuri koskaan joulukonsertissa, joten olen tosi iloinen päästes...

 Olen ollut tänä viikonloppuna itsekseni. Muistelen, etten ole ollut edes yhtä yötä yksin kotona noin vuoteen. Kahden yön yksinoloa en edes muista. Olen oikein kuuntelemalla kuunnellut hiljaisuutta :D Se on ollut pääasiassa mukavaa. Yksi asia, joka varjostaa viikonlopusta nauttimista, on stressi. Töihinpaluu on ollut aika rankka ja vastuuni ovat jälleen lisääntyneet. Tämä laukaisee minulla stressin, joka johtaa väsymiseen ja pakkoajatteluun (yleensä ajatusten sisältö on, että kaikki tulee menemään pieleen).  Pystyn onneksi nykyään hieman työstämään asioista. Pystyn haastamaan ajatuksiani: entä jos jaksankin töissä ja kaikki menee ihan hyvin? Entä, jos seuraava viikko tuo mukanaan onnistumisia ja iloisia asioita? OCD:n kanssa ei kyllä koskaan tule tylsää! Eilen kävin puutarhapalstalla ajamassa nurmikon. Olisikohan se jo viimeinen kerta...palstalla totesin, että kesäkurpitsasatoni on todellakin kaksi kesäkurpitsaa. Se on ehkä huonoin sato ikinä. Olen kuullut, että muillakin on...

Taidan kärsiä siitä , kuten aika moni muukin. Minulla oireet ovat kausittaisia, mutta viimeisen puolen vuoden aikana oireita on ollut liikaa. Täytyy jo kiinnittää huomiota ruokavalioon. Siksipä meillä (ainakin minulla) on valittavana kahta ruokalajia, nakkikeittoa ja kasvissosekeittoa. Jos saisin vatsani viimein rauhoittumaan, olisin kyllä hyvin onnellinen. Nyt on taas pakko välttää ainakin sipulia ja palkokasveja. Jauheliha ei ole hyväksi myöskään. Tuoreet kasviksetkin ovat vähän huonoja. Tästä voinee päätellä, että ongelma ei ole seka- ja kasvisruokavalion välinen, siis omalla kohdallani. Hyvinä kausina ei tarvitse olla niin varovainen, onneksi. Pahin aiheuttaja on kuitenkin stressi. Olisi kyllä mielenkiintoista saada ihan konkreettisia neuvoja, joilla ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä,  sosiaalista tietotyötä tekevä ruuhkavuosiäiti onnistuisi elämään stressittömästi :D  Eipä sitä stressiä voi kokonaan välttää, mutta toki stressitekijöitä voi karsia pois. Joissakin kohtaa täy...

Itseäni on pohdituttanut viime päivinä kouluruokailu. Siitä osallinen ei ole vasta kuin tyttäreni (tosin Touhi taitaa syödä suureksi osaksi samaa päiväkodissa), jolle kouluruoka maistuu vaihtelevasti. Ei siksi, että purilaiset kiinnostaisivat vielä 7-vuotiasta kotiruokaa enemmän vaan siksi, että hän on edelleenkin nirso kaikelle uudelle.  Me emme siis ole noutoruokaviikoilla toisin kuin yläkoululaisten vanhemmat. Ruuan kunnioitus on asia, joka on iskostunut mieleeni lapsuudesta. Sinänsä lapsuudenkotini oli rento ruuan suhteen - meitä oli kaksi todella nirsoa sisarusta, eikä erikoisuuksia tästä syystä harrastettu. Ruokaa piti silti kunnioittaa. Kuitenkin, moni suomalainen vanhempi on ollut loukkaantunut lapsen saamasta noutoruuasta. On ollut liikaa eineksiä, ei tarpeeksi ruokaa kasvavalle lapselle, liian vähän kasviksia jne. Tätä kuunnellessani en voi kuin ihmetellä, mihin tietty käytännöllisyys on kadonnut. Jos jokin ruoka-annos ei oppilasta miellytä, sen voi rva:n käsityksen muka...

Viikkoon on taas mahtunut paljon. Olen ollut töissä työpaikalla, ja näillä näkymin olen siellä jatkossakin. Hieman on pää pyörällä muutoksista, ja on taas pitänyt totutella uudenlaiseen todellisuuteen. Touhin korva- ja nielurisa-asiaan tuli taas päivitystä. Emme sentään ole olleet kipeänä, ja eiväthän ne korvat vaivaa, jos ei tule flunssaa.  Joka tapauksessa, korvaklinikalta soitettiin. Sovimme, että asiakkuutta jatketaan vuoden loppuun asti, eli ei tarvitse edetä lähetteellä (mikä onkin kokemuksemme mukaan yli puolen vuoden keissi) vaan toimitaan heti, jos tarvitsee toimia. Nielurisa oli todettu suureksi, mutta toisaalta poika on saattanut kasvaa ja nielurisalla on enemmän tilaa. Touhi itse on ollut tänä keväänä todella terve poika - ei kyllä ihmekään, kun juuri missään ei sairasteta juuri mitään. Elämme tietyllä tavalla samassa tylsistymisen tilassa kuin aiemminkin. Päivät kyllä täyttyvät tekemisestä, mutta mieli ei enää jaksaisi elää koronaympäristöss...