Rouva Niskanen

 Muutaman viikon takaisen vaa`alla käynnin perusteella olen nyt 12 kiloa kevyempi kuin viime elokuussa. Se on eri näkövinkkeleistä katsottuna aika paljon! Itse en ehkä oikein hahmota asiaa - sen näkee helpoiten siitä, että vaatekoko on pienentynyt. Yläkropan kohdalla voi puhua vaatteesta riippuen kahdesta vaatekoosta, alakropan kohdalla yhdestä. Kovin suurta tavoitetta minulla ei enää ole painon pudottamiseen. Ehkä muutama kilo, jos onnistuu. Sitten olisin painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Toki sekään ei kerro läheskään kaikkea.  Olen toteuttanut painonpudotuksen (tai oikeastaan elämäntapamuutosta) noudattamalla erästä vähähiilihydraattista ruokavaliota noin 80-prosenttisesti. Tämä siksi, ettei luonteeni taivu pilkuntarkkaan noudattamiseen. Ehkä vain kuvittelen , mutta vuosia astman hoito on ollut todella hankalaa. Kerran, kun pyysin apua astman pahenemisvaiheeseen, minulla sanottiin, että ehkä minulla on vain huono kunto. Toisen kerran ei tehty mitään, koska on hyvä "o...

Minulla on painonpudotuksessa selkeä tasannevaihe. Olen (ihmetyksekseni) pudottanut alkusyksystä lähtien kymmenisen kiloa. Olen edennyt tasaisesti ja rauhallisesti maltillisella vhh-ruokavaliolla. Maltillisella muun muassa siksi, että näytän tarvitsevan tummaa leipää tms. vähän enemmän, jotta vatsa jotakuinkin toimii. Nyt paino on huidellut jotakuinkin samoissa lukemissa vähän yli kuukauden. Täytyy muistuttaa itseään, että keho ei ole kone, ja asiat tapahtuvat välillä hitaasti. Sekin on jo merkittävä voitto, ettei paino ole lähtenyt nousemaan uudestaan. Millaista on ollut? No, kyllä tämä on vaatinut minulta tiettyjä asioita. Joudun laittamaan ruokaa paljon enemmän. Perhe ei syö useimpia ruokia, joten usein valmistuu kaksi ruokalajia yhden sijaan. Välillä homma sujuu lisäkkeen vaihdolla, mutta siinäkin on työtä. Olen päättänyt edetä rauhallisesti. Vaikka koko painonpudotus tyssäisi tähän, on tulos jo nyt oikein hyvä. Rauhallisuutta vaaditaan toisessakin asiassa...olen hierojan kanssa ...

Niskasten elämä on taas kulkenut eteenpäin, alkuviikosta loppuviikkoon. Tulos: Touhi on vähän yskinyt, mutta ollut päiväkodissa onnistuneesti koko viikon. Naakka on sitä vastoin ollut flunssassa (nyt parempi) ja pois koulusta koko viikon. En voi olla miettimättä, miten flunssat ja niiden aiheuttamat viikon poissaolot vaikuttavat tyttäreni ekaluokkaan. Tuleeko oppimiskokemuksesta aukoton ja koulupäivärutiinista totuttu? Ehkä näistä tehdään tutkimuksia sitten myöhemmin. Toisaalta, Naakan luokan opettajakin on ollut poissa, eivätkä sijaiset osaa Naakan uutta kieltä, joten ainakaan sen suhteen ei pitäisi olla suurta ongelmaa. Itse Naakka on julmetun tylsistynyt - ja meillä vanhemmilla eivät päivän työtavoitteet ihan täyty. Osallistumme kuitenkin koronan vastaiseen taisteluun pitkin hampain.  Rva:n painonhallinta on sujunut verkkaisesti: pyrin syömään tietyn kalorimäärän päivässä ja punnitsen itseni aamuisin - melkoista sahausta painon kanssa, mutta suunta on lievästi alaspäin.  ...

Olin normaalipainoinen ensimmäiseen raskauteeni saakka. En lihonut raskauden aikana, koska minulla oli hyperemeesi eli oksensin läpi raskauden enkä pystynyt syömään lähellekään tarpeeksi. Laihduin raskauden aikana kymmenisen kiloa. Raskauksien jälkeen olen sitten lihonnut n. 20 kiloa molemmilla kerroilla, eli ylipainoa kertyi molemmista "keikoista" yhteensä n. 20 kiloa, ehkä vähän alle.  En oikeastaan edes pääse ajattelemalla siihen olotilaan, joka minulla oli, kun lapset olivat syntyneet. Minulla oli koko ajan järkyttävä nälkä, jota rintamaidon eritys ei ainakaan helpottanut. Koska olin aiemmin pysynyt normaalipainoisena ilman suurempaa panostusta, en älynnyt panostaa ollenkaan. En ollut aiemmin makeiden herkkujen ystävä, nyt kahmin kaksin käsin kaikenlaista. Kun elää 9 kuukautta parilla suolakeksillä ja banaanilla päivässä oksennuksen maku suussa tauotta, niin kyllähän se ruoka maistui. Lisäksi minulla oli luultavasti kaikkien mahdollisten ravintoaineiden puutostila, ja ke...

Aikaa on vietetty lähinnä flunssasta toipuessa, aika pitkä on ollut tämä kahden viikon putki. Viikonloppuna aloin yskiä toden teolla, ja lauantaina iski julmettu korva- ja päänsärky, kun korvat menivät lukkoon. Tulin nyt vapaaillalleni, kun totesin, että minun kannattaa käyttää iltavapaani...hmm...hiljaa olemiseen. Paikallaan oleminen on se toinen ykkösjuttu. Yskäni tuppaavat kasvaa isoihin sfääreihin, mikäli hiljaa- ja paikallaan oloa ei tapahdu. Poikkeuksellisen pitkän taudin yksi aiheuttaja on varmaankin ollut huono vastustuskyky, joka taas johtunee siitä, että alkuvuosi on ollut erityisen rankka. En ole tätä ennen juurikaan sairastellut, joten nyt sitten kerralla kunnolla. Sairastelun ja toipumisen ohella olen iloinen kertoessani, että kuukausien haun jälkeen taidan olla vihdoinkin löytänyt itselleni sopivat ruokamäärät ja -laadut. Painoni on nyt pudonnut kolmisen kiloa alkupainosta (76,7 --> 73,7). Olen vieläkin pullukka, mutta noin puolessa vuodessa olen kyennyt stoppa...