tiistai 31. elokuuta 2021

Stressinhallintaa ja oppia rentoutumisesta

Olen ajoittain ihmetellyt "kyllä vanhempi lapsensa tuntee" - lausetta. Onhan se tosiaan niinkin, kun lapsen kanssa on hengaillut tiiviisti tämän syntymästä saakka, niin kyllähän lapsi on enemmän tuttu kuin tuntematon - siihen saakka, kun tulee jotakin, mille ei keksi syytä.

Isommalla lapsistani on ajoittain ongelmakäytöstä, ja olen vasta hiljalleen oppimassa, mitkä asiat sitä provosoivat. Silti en ole ihan varma, mistä se johtuu. Stressi ja kuormittuminen hyökkäävät päälle asioista, joita ei olisi edes tullut ajatelleeksi stressaavina.

Pienempi lapseni on yleensä joko todella hyvällä tai sitten todella huonolla tuulella..ja pitkään. Hän on esikoisen tavoin sanallisesti lahjakas, ja kertoo kyllä, jos ei tykkää :D Kummallekin on hankala "myydä" ajatuksia, jotka eivät ole mieleen.

Isoin oppi minulle on ollut, että lapset tarvitsevat myös nollaamista ja lepoa pienestä saakka. Päivät ovat aika raskaita, eikä iltapäivällä jaksa olla heti aktiivinen. En minäkään suoraan sanottuna jaksa. Antaisin leikille enemmän aikaa, mutta ne kasvavat, ja niiden täytyy osallistua ikänsä puolesta kaikenlaiseen muuhunkin...

Harrastuksista voimme vielä tinkiä. Jos partio ja futistreenit eivät ota onnistuakseen, niistä voidaan ihan hyvin luopua. Pääasia on, että molemmat kokeilevat erilaisia juttuja. Muutoin heillä on oikein paljon aktiviteettia pihalla ja kotosalla.

Itsellenikin stressi tuo kaikenlaista...esimerkiksi toimimattoman vatsan ja hereilläolon hetkiä aamuyöllä. Suhtaudun tällaiseen vakavasti, koska jos minä en toimi, aika moni muukin asia lakkaa toimimasta. 

Isompi lapseni rentoutuu kavereiden seurassa, lukien ja Youtubea katsellen. Pienemmällä on muuten sama, mutta lukemisen tilalla on leikki - tosin iltasatu on bueno. Isompi tykkää jutella kanssani milloin mistäkin. Haluan säilyttää nämä juttuhetket välillämme.

On tärkeää muistaa myös itsensä: minä rentoudun esimerkiksi ystävien seurassa, hyvää sarjaa katsellen, lukien ja liikkuen. Puutarhapalstalla olo reutouttaa, samoin moni muu asia. Voi, kun oppisi priorisoimaan päivittäin myös itsensä, edes hetken ajaksi :) 



PS. Kyllä minäkin huomaan usein tuntevani lapseni - siis osun oikeaan siinä, mistä kiikastaa ja mikä auttaa ;) 

PPS. On ihan kummallista, että on ollut näin hyvä ilma! Joku matalapaine sieltä on kai loppuviikolla tulossa, mutta nyt on oikein hyvä näin.

PPPS. Puutarhan lisäksi pitäisi kohta siivota parveke syyskuntoon. Näin se vuosi etenee!

lauantai 28. elokuuta 2021

Opiskeluja ja piste, jossa asun ja elän nyt :)

Opiskeluni alkoivat tällä viikolla kurssin ennakkotehtävien merkeissä. Olen tehnyt niitä vaihtelevalla, mutta pääosin hyvällä motivaatiolla. Ensi viikolla alkavat "oikeat" luennot, tosin etänä. Katsotaan, tuleeko lähiopetusta ollenkaan.

Täytyy sanoa, että integroiduin heti opiskeluvuoteeni paremmin, kun sain kuulla, että te-toimisto suostui puoltamaan opintojani. Olin itse asiassa täysin varautunut maksamaan tämän vuoden täysin omasta pussistani. Nyt jatkan niukkaa, mutta turvattua elämää kevääseen saakka. Olen helpottunut.

Kuitenkin, sekin tuntuu helpottavalta, ettei tämän vuoden jälkeen tarvitse todennäköisesti vähään aikaan opiskella muuten kuin ehkä ammattiini liittyvissä koulutuksissa. 

Puutarhapalsta on varmaankin tuottanut viimeiset kesäkurpitsat, ja yhdestä tein tällä viikolla kesäkurpitsakeiton. Se ei tietenkään kelvannut jälkikasvulle, mutta ainakin yhdelle henkilölle minun lisäkseni se onneksi kelpasi.

Muutenkaan siellä palstalla ei ole ollut kovin hauskaa käydä viime aikoina, kun on koko ajan satanut. Niin, kerkeäähän sen toisaalta laittaa talvikuntoon hiljakseen, kun tulisi vähän parempia säitä. On ollut oikeastaan ihan hyvä puutarhakesä.

Menen tänä viikonloppuna käymään seudulla, josta olen kotoisin. Nykyisellään tykkään käydä siellä ja esimerkiksi lenkkeillä maaseudun maisemissa. Katselen aina kulkiessani omakotitaloja ja niiden pihoja. Puutarhaihmisenä sellainen sopisi minulle itse asiassa todella hyvin.

Vaan kun...se oleminen ei aikanaan ollut siellä pelkästään hauskaa. Se koulukiusaaminen...moni sen ajan ikätoverini asuu vielä paikkakunnalla, ja on minulla niillä seuduilla pari ystävääkin. Eipä sinne kuitenkaan ole paluuta.

Minua harmittaa välillä, kun jotkut (yleensä pikkupaikkakuntalaiset) ymmätävät paikkakuntavalintani jonkinlaiseksi "hienosteluksi". Olen hylännyt entisen ja muuttunut "helsinkiläiseksi", mikä on siis huono asia. Muistetaan aina mainita, etteivät he ainakaan kestäisi stadissa viikkoakaan.

Kyse on kuitenkin siitä, että olen sosiaalinen ihminen ja minulla on oikeus asua paikassa, jossa kukaan ei pääse määrittelemään minua sen mukaan, miten suosittu olin "piireissä" 11-vuotiaana. Ehkei sellaista oikeasti kävisi, mutta en halua ottaa minkäänlaista riskiä.

Toki viihdyn Helsingissä muutenkin, jo 20 vuotta täällä asuneena. Kyllä paikkakunnasta, jossa on asunut puolet elämästään, saa tykätä :) 

PS. Lapseni muistavat sitten muistuttaa, että meidän pitäisi asua maalla, omakotitalossa. Ehkäpä vierailen sitten maaseudulla yhä, kun he aikuistuvat :D 

PPS. Tässä mittakaavassa olen iloinen viikonlopuista maaseudulla. Ne ovat olleet vähän aikaa pois kuvioista koronan takia. Nyt kaikki asianosaiset on onneksi rokotettu kaksi kertaa.

PPPS. Kyllä siltä palstalta vielä jotakin tulee...maissit taisivat kuitenkin tänä vuonna säikähtää runsaista sateista. Ensi vuonna sitten uudestaan.





lauantai 21. elokuuta 2021

Omatoiminen museokierros ja uusi tuttavuus, Tarmo! (jäänmurtaja)

Olen oikeastaan varsin huono lähtemään itsekseni mihinkään. Tykkään tutustua uusiin paikkoihin ja esimerkiksi erilaiset näyttelyt ovat yleensä aina mieluisia. Kuitenkin, huomaan voivani paremmin, jos hieman haastan itseäni välillä.

Minulle avautui perjantaina mahdollisuus mennä Kotkaan. Aivan niin, aamupäivävisiitille. Kävimme noin vuosi sitten lasten kanssa Merikeskus Vellamossa. Museokokonaisuus oli niin vaikuttava, että pohdin jo tuolloin, että se olisi mukava käydä katsomassa rauhassa...siis ilman lapsia.

Museo sisältää oikeastaan monta museota. Vaihtuva näyttely oli nyt Ruotsinsalmen uponneisiin hylkyihin perustuva. Taustamusiikki oli jopa niin dramaattinen, etten välillä meinannut kyetä keskittyä tavaroiden ja tekstien tarkasteluun :D 

Pääsin käymään myös Jäänmurtaja Tarmon sisällä. Se oli hauska visiitti - olin nimittäin päivän ensimmäinen kävijä, eli tutustuin alukseen aikalailla yksin. Jäänmurtajassa oli monta mieleenpainuvaa kohtaa - pala suomalaista erityistä kulttuuria, joka ei ole historiaa vielä nykyäänkään. 

Visiitistä rohkaistuin suunnittelemaan itselleni myös tulevia menemisiä. En ole vielä päättänyt, missä käyn seuraavaksi. Joka tapauksessa, olen huomannut, että minulle tekee valtavan hyvää olla kohdakkain uusien, mielenkiintoisten asioiden kanssa säännöllisesti.

Toinen (täysin ääripään) juttu on uuden pussilakanasetin hankinta :D Olen todella huono tekemään hankintoja kotiin. Harkitsen todella pitkään (pussilakanajuttua pari vuotta), vaikka tarve olisi ihan todellinen. Kyllä ne lakanatkin kuluvat, ja kotonani on tällainen tilanne - lisääkin olisi ehkä tarve hankkia. Aloitetaan nyt kuitenkin tästä.

Toisaalta, harkitsevuuteni on varmasti ollut "osasyyllinen" siihen, etten ole koskaan joutunut rahat täysin loppu - tilanteeseen. Olen aina osannut säässtää - pieniäkin summia - tilanteisiin, joissa niitä todella tarvitsen.

Minulla on kyllä listalla asioita, joita on syytä ennen pitkää hankkia. En kuitenkaan kiirehdi niiden kanssa. Meillä on kuitenkin niin paljon kaikenlaista, ja tulemme toimeen, vaikka kaikki ei olisi ihan priimaa.

PS. Jotenkin aina murehdin, kun kesä loppuu - ei tule liikuttua enää pidemmälle, ja monta kiinnostavaa museota tms. jää auttamattomasti liian kauas. Onneksi tänä kesänä tuli reissattua ja käytyä ennestään tuntemattomissa paikoissa oikein paljon. 

PPS. Aion jatkossakin kehittää itsestäni omatoimisempaa...öö...päiväretkeilijää :D 

PPPS. Käytin todellakin kolmisen tuntia museon kiertämiseen. Lasten kanssa homma on yleensä lasten reaktioiden seurailua (meillä molemmat tykkäävät museoista) ja heidän kaitsemistaan. Itse yritän aina siinä sivussa lueskella ja katsella. 



Harrastuksia ja akvaarion lamppumysteeri

Niin meillä mentiin taas kouluun ja päiväkotiin - lapset sairastivat hieman limittäin, joten onneksi minä jumitin kotosalla ainoastaan viikon verran. Naakkakin pääsi viimein aloittamaan koulun - hän ei kerennyt käymään sitä kuin kolme päivää ennen kipeäksi tuloa.

Naakka on sittenkin taas kallistunut partion puolelle, eli haluaa kuitenkin kokeilla vielä toisen vuoden. Meidän lähelle perustetaan nyt ryhmä, jossa on enemmistö tyttöjä - aiemmin tyttöjä oli kaksi ja poikia 15. Naakalle olisi tärkeää, jos olisi vähän rauhallisempaa...ehkä nyt on. Pojat eivät toki aina ole ne menevimmät, mutta tässä tapauksessa ovat.

Touhinkin kanssa lähdetään kokeilemaan jalkapalloa. Katsotaan, miten homma toimii. Itse en ymmärrä (siitäkään) joukkuepelistä mitään, mutta ehkä tämä olisi hyvä tapa oppia hieman. 

Minulla on nykyään ihan asiantuntijan tekemä jumppaohjelma! Siinä on kolmen viikon syklit, ja suoritin jo vatsa- ja selkälihasviikon sekä jalkaviikon. Nyt taitaa olla vuorossa koordinaatiota ja sen sellaista. Ohjelma on ollut mielenkiintoinen, eikä yksittäisten liikkeiden tekeminen vie minulta juurikaan aikaa päivässä.

Nyt kun olen palannut hieman enemmän staattisiin asentoihin (koneen ääreen), yläselkä tietenkin kenkkuilee jo. Kiitän jo mielessäni nykyistä/tulevaa ammattiani siitä, ettei koneen ääressä työskentelyä ole kovin paljon.

Tarkennuksena: teen nyt 2-3 lihaskuntoharjoitusta päivässä, ja harjoituksia on neljälle päivälle viikossa. Lisäksi pyrin kävelemään 9000 askelta päivässä. Tykkäisin lisäksi esimerkiksi uinnista, mutta koronatilanne ei meidän alueellamme taida sitä vielä sallia.

Akvaarion lampun putket vaihdettiin nyt, mutta mysteeri jatkuu osittain. Tällä kertaa ajastin ei napsauta valoja päälle, vaan homma pitää hoitaa manuaalisesti. Näin sentään kalani parin viikon tauon jälkeen. Näyttivät olevan hengissä. 

Sauvasirkkoja minulla on tällä hetkellä kaksi kappaletta. Ainakin yksi mahtuisi vielä lisää. No, niitä tulee harvakseltaan uusia. Sauvasirkkojen ongelma näyttää olevan, että ne jäävät kuoriutuessaan osittain kiinni munaan ja menehtyvät siihen. Meillä löytyy näitä aina välillä.

Täällä jyrisee tällä hetkellä ukkonen. Se tarkoittaa sitä, etten näemmä tänäänkään mene leikkaamaan puutarhapalstan nurmikkoa. Kohta se pitäisi kyllä tehdä, muuten voidaan puhua jo heinikosta, mikä ei ole enää yhdistyksen sääntöjen mukaista. Toivottavasti tulee vielä vähän kuivempaa...

PS. Harrastuksia meillä tulee siis olemaan keskiviikko- ja torstai-iltoina. En vieläkään ymmärrä vanhempia, jotka jaksavat tätäkin enemmän :D 

PPS. Säännöllinen lihaskuntoharjoittelu ja erityisesti jatkuvuus ovat minulle edelleenkin ongelma. Toivottavasti tarpeeksi vähäinen mutta säännölinen harjoittelu nyt toimisi. Ymmärrän asian tärkeyden, mutta elämäntapojen muuttaminen näyttää olevan oikein haasteellista.

PPPS. Sauvasirkat ovat edelleen todellisia piiloutujia, kuten kuva näyttää. Ne todellakin menisivät "pesuveden mukana", ellen pysyisi tarkkana.




maanantai 16. elokuuta 2021

Sairastuvassa, päivä 5 ja edes vähän kotijumppaa

Meillä alkaa kotosalla nyt sairauspäivä 5. Touhi on yskäinen ja Naakka tukkoinen. Olin jo vähällä laittaa Touhin päiväkotiin, ellei hän olisi alkanut yöllä yskiä. Itse olen säästynyt vielä flunssalta - toivottavasti se ei tartu.

Touhi kärrättiin koronatestiin perjantaina. Olisin halunnut jo torstai-illaksi ajan, mutta niitä ei ollut missään tarjolla. Samoin testituloksen saaminen kesti aika kauan, ilmeisesti nyt on ruuhkaa. Luultavasti koulujen alku lisää vielä ruuhkaa entisestään.

Jos vähäisiksi jääneitä yöunia ei oteta lukuun, kotona olo alkaa tässä vaiheessa vähintäänkin tökkiä. Täytyy alkaa miettiä, mistä repäisen tällekin päivälle ohjelmaa. Nyt kun arvon sisarukset ovat molemmat kotona, on todennäköistä, että alkavat jossakin vaiheessa vähintäänkin riidellä.

Itseäni tökkii pidemmän päälle lasten sairastupapäivissä ulkoilun puute. Olin viimeksi kunnollisella lenkillä torstaina. Lähikaupassa voi hilppaista nopeasti, kun 8-vuotias katsoo 5-vuotiaan perään, mutta se on niin lyhyt keikka, ettei sitä lasketa.

Kotijumpat voi onneksi toimittaa - tosin karjaisten välillä jälkikasvulle, ettei tartte tulla painimaan rva:n lähistölle, kun pirullinen jumppaliike on kesken. 

Eilen oltiin kuitenkin vähän ulkona. Olipa jo syksyinen sää! Toivottavasti nyt vielä kuitenkin tulee vähän kesäisempää. Puutarhapalsta on saanut sattuneesta syystä olla itsekseen, mutta illalla aion kuitenkin mennä vähän kuokkimaan.

Tällä viikolla minulla olisi hoidettavana hivelevän hauskaa byrokratiaa sekä te-toimiston että yliopiston kanssa. Aion tänään koettaa onneani, josko pystyisin tekemään pari lomaketta lasten kera. Kun 9 vuotta sitten tekaisin Naakan alulle, en tietenkään voi olettaa, että edelleenkään onnistuisi ;) 

Myös akvaarion lamppu on päättänyt simahtaa. Vielä ei ole selvillä, onko syy valaisinputkissa vai itse valaisimessa. Asia ei ole onneksi kiireellinen kalojen kannalta, mutta kasvit eivät pidemmällä aikavälillä tykkää.

Ei minusta kyllä kotiäidiksi olisi - ajatus on pyörinyt päässä viime päivinä :D Selviydyn, mutta onneksi minulla on ollut viime vuosina työtä ja opiskelua. Arjen pyöritys kotosalla on toki välttämätöntä, kun tilanne on tällainen.

PS. Vuoden saldo on tähän mennessä 30 luettua kirjaa. Minulla on hyvät mahdollisuudet päästä lukuun 50 :) 

PPS. Puutarhapalstalla alkaa laskeutuminen syys- ja talviaikaa kohden. Se tarkoittaa siistimishommia.

PPPS. Touhille on suunnitteilla hieman jalkapalloa tälle syksylle - katsotaan, pääsemmekö vielä tällä viikolla pelaamaan.



torstai 12. elokuuta 2021

Koulu alkoi ja ensimmäinen flunssa

Tuntuu, että olisin valvonut koko yön. Touhi alkoi ensin yskiä, sitten alkoi tulla räkää puolenyön jälkeen. Kahden aikaan oli lähes koko perhe valveilla. Lääkkeestä Touhi rauhoittui ja nukahti, mutta sängyssä piehtaroiminen ei loppunut. Rva on hivenen väsynyt.

Eipä tässä muuta kuin että Touhi on kotona ja Rva viihdyttää häntä koko päivän. Olisin suonut meille hieman pidemmän ajan "vapaata" ennen flunssakauden päättymistä. Nyt täytyy kai selvittää koronatestauspolitiikka - eipä tekisi mieli myöskään viedä enää lasta tikulle.

Tämä oli toki odotettavissa. Touhin ominaisuus saada flunssa, jos on pienikin mahdollisuus, on edelleen voimissaan. Nyt olemme taas "syystilanteessa". Täytyy toivoa, ettei useampi perheenjäsen sairastuisi vielä tällä kertaa.

Naakka aloitti tokaluokan eilen. Hänelle tulikin kerralla muutoksia - luokan oppilasmäärä tuplaantui ! Ilokseni Naakka tuli ihan tyytyväisenä koulusta kotiin. Tarkennus: hän on "kieliluokalla", jossa opiskellaan vähän harvinaisempaa kieltä ja oppilaita on ekaluokkalaisista neljäsluokalaisiin. Osan tunneista Naakka viettää isossa, suomenkielisessä luokassa.

Naakka vaihtoi myös iltapäiväkerhoa, ja ainakin ensimmäinen päivä uudessa kerhossa sujui ihan hyvin. Edellisessä paikassa tyytymättömyydenaiheita oli paljon, ja toivottavasti tämä vuosi menisi paremmin "uudella maaperällä".

Harrastuksia ei Naakalle tälle syksylle tule. Hän tykkää lähinnä hengailla kavereiden kanssa sekä lukea että pelata. Naakka kuormittuu aika helposti, ja tilaa leikille ja vapaalle olemiselle täytyy nyt antaa. Jos Naakka ehdottaa myöhemmin jotakin, sitä voidaan harkita.

Minä olen saanut viimeinkin yliopiston kurssi-ilmoittautumiset tehtyä. Järjestelmä oli muuttunut sitten loppuvuoden 2020, eikä alku ollut ollenkaan helppo. Itse asiassa minulla kului järjestelmään tutustumiseen ja itse ilmoittautumiseen koko päivä :D 

Itse opinnot alkavat ennen pitkää. En oikein tiedä, miten suhtautua asiaan. Olen jotenkin vieläkin väsynyt kaikista viime vuoden tapahtumista (sekä myös kesälomasta lasten kanssa), etten tunne oloani edelleenkään kovin voimalliseksi. Ehkä tämä tästä.

Viime viikkoina olen siivonnut kotia - siis laatikoita ja muutakin. Eilen pesin kaikenlaisia roiskeita keittiön seinistä ja ovesta. Näyttää muuten heti raikkaammalta! Juuri tuollaisia siivouksia teen näemmä vähän liian harvoin.

Elikkä...tämään vietän päivän Touhin kanssa oikein lyhyiden yöunien jälkeen. Päätä särkee, mutta eipä tässä muutakaan voi kuin aloittaa jostakin :) 

PS. Kesälomalla oli kyllä mukavaa, kun lapset eivät pariin kuukauteen sairastelleet.

PPS. Koulu on mukava, kun se tarjoaa esimerkiksi ruuan ja tekemistä lapselle päivän ajaksi :D 

PPPS. Opinnot ovat varmaan myös mukavia, kun pääsen niihin käsiksi. Ehkäpä en sitten ole enää niin väsynyt.



lauantai 7. elokuuta 2021

Lainakoira Utu ja muutama uusi linjanveto ruutuaikaan

Asiat ovat menneet oikeastaan mukavasti - näin totean, koska lainakoira Utu on viettänyt meillä taas pari päivää. Naakalla on kasvava koirakuume, ja minäkin olen alustavasti alkanut kaavailla asiaa. Kuitenkin, koiran hankinta ei todennäköisesti ole edessä vielä pariin vuoteen.

Utu on vanha labbis, olen tuntenut hänet pennusta asti. Hän on rauhallinen ja hellyttävä. Nyt löytyy jo iän mukanaan tuomia sairauksia, joita täytyy lääkitä päivittäin. Yleisesti ottaen Utun kunto on ikäisekseen ihan hyvä.

Naakka on osoittanut lisääntyvää reipastumista Utun hoidossa. Hän pitää lenkillä kiinni Utun hihnasta oikein pätevästi ja ruokkii koiran ohjeiden mukaan. Illan pidemmälle lenkille hän on vähän laiska lähtemään, mutta esimerkiksi aamulenkille hän on lähtenyt oikein hyvin. Utu viettää seurassamme vielä kolmannenkin päivän ja palaa sitten omistajansa luo.

Sitten asiasta kolmanteen - meillä on alettu kiinnittää ihan erityistä huomiota Youtubeen - siis sen liikakäyttöön. Olen huomannut, etteivät lapset enää katso oikeita toimitettuja ohjelmia, kun Youtube on pullollaan kaikkea lyhyttä (ja usein tyhmentävää). 

Olen myös vähän huolissani kaikista hulluista haasteista, joita esimerkiksi Youtubessa esitetään. Minusta 5- ja 8-vuotiaan aivot eivät vielä osaa käsitellä asioita siten, että he pystyisivät erottelemaan, mikä on tosielämässä ok ja mikä ei.

Miksi sitten niitä "oikeita" lastenohjelmia? Niitä voi päätökseni mukaan katsoa sopivissa rajoissa. Ne on valmiiksi esim. ikärajoitettu, mikä on mielestäni turvallisempaa. En myöskään halua totaalikieltoa ruudulle, sillä en usko täyskiellon kasvattavuuteen tällaisessa asiassa.

Entäs sitten pelaaminen? Touhin lempipelejä ovat Minecraft ja Mariokart. Edelleen...rajoitetusti on ok. Hänen kohdallaan pelaamisen lopettaminen aiheuttaa kyllä kiukustumisen. Naakan kohdalla taas Minecraft ja Sims - hän lopettaa pelaamisen vähän iisimmin. Prosessoin pelipolitiikkaani edelleen.

Naakka oli vähän että häh, kun patistin hänet äsken kaverin kanssa ulos :D Totesin, että myös ulkoilua tulee liian vähän, mikäli en koko ajan valvo tilannetta. Nyt koiran kanssa tilanne on kyllä aika hyvä. 

Tottakai itsenikin tulisi valvoa omaa ruutuaikaani entistä tarkemmin. Kesken olevat kirjat eivät oikein edisty, jos vietän liikaa aikaa ruudun äärellä. Kun opiskelu alkaa, se vie luultavasti leijonanosan käytettävissä olevasta ajastani.

Koirasta - olen vielä skeptinen omastakin jaksamisestani. En tiedä, jaksaisinko aamupissatukset aikaisin aamulla. Toisaalta, omassa koirassa olisi luultavasti enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Jatkamme asian kartoittamista ja tiedonhankintaa.

PS. Utu on jaksanut hienosti lapsiani, ja olen pyrkinyt siihen, että tietyt ajat (säännöllisesti) ovat koiran omaa lepoaikaa. Painotan joka ikinen kerta, että kun koira aterioi, sitä ei saa häiritä millään tavoin.

PPS. Youtubesta luopuminen (melkein kokonaan) on tähän asti sujunut melko kivuttomasti. Katsotaan, miten jatkon kanssa menee ja jaksanko itse valvoa tilannetta johdonmukaisesti.

PPPS. Vaikka ulkoilu varhain aamulla on vähän raskasta, on hauskaa olla näkemässä aamu muualtakin kuin ikkunasta.




maanantai 2. elokuuta 2021

Puutarhapalsta, toinen rokotus ja liian monta hoidettavaa asiaa

Käydessäni tänä aamuna puutarhapalstalla huomasin, että ilmassa on jo hieman alkusyksyn kosteutta. En oikeastaan osaa selittää, miltä elokuu tuntuu, mutta olen aistinut sen erilaisena kuin heinäkuun. Luulen, että upeasti kasvanut kesäkurpitsa ei enää jaksa tehdä uusia kurpitsoita. 

Touhin saattelin tänä aamuna viskarina päiväkotiin. Hän itse oli hyväntuulinen, varsinkin kun sai uuden repun (vanha olikin auttamatta liian pieni - ison pojan kamppeetkin ovat isoja). Pikachu-reppu on mieleinen, Touhi sai valita sen itse.

Kesälomamme alkaa olla tältä kesältä ohitse. Naakka on vielä mummolassa yövisiitillä (oikeastaan useamman yön), ja palautuu sieltä kotosalle joko huomenna tai ylihuomenna. Olen iloinen, että mummola on taas "auki". Meni liian kauan aikaa, kun vierailut puolin ja toisin eivät olleet mahdollisia.

Tästä aasinsiltama - sain toisen koronarokotuksen viikko sitten. Vaikka tilanne ympärillä onkin kurjistunut, tunnen olevani astetta enemmän turvassa kuin aiemmin. Minulle aluksi varattu aika ei matkan takia sopinut, ja tuurilla sain tämän ajan samalle päivälle kuin lähdimme mökille.

Tuntuu myös, että yksi episodi omalla korona-ajallani on päättynyt. En ole onneksi saanut koronaa. En ole kulkenut ilman maskia julkisissa tiloissa (tai edes vanhempieni luona kuin vasta nyt). Tapasin isoäitini ensimmäistä kertaa yli vuoteen.

Päästin Naakan pari päivää sitten Hoplopiin, minkä koin hieman riskaabelina. Kuulin, ettei esimerkiksi käsidesiä ollut kyseisessä paikassa kovin helposti saatavana. Onneksi mitään ei ole ilmennyt. Kävi jo liian vaikeaksi perustella Naakalle, miksi ei vieläkään.

Pitkä poissaolo kotoa vaikuttaa vieläkin. Olen saanut imuroitua suuren osan kämppää. Matkamuistoja sekä muita tavaroita on vielä ympäriinsä. Tänän sain ainakin joitakin "virallisia" asioita hoidettua. En kyllä älynnyt, miten ilmoittaudun yliopiston kursseille. Onneksi aikaa on vielä melkein pari viikkoa.

Huomenna jatkan asioiden hoitamista ja käyn sopivassa välissä ajamassa nurmikon palstalta. Johonkin väliin pitäisi mahduttaa myös esimerkiksi ruuanlaitto :D Onneksi minulla on nyt ainekset valmiina pariinkin ruokalajiin.

Olen iloinen, että minulla on nyt ennen opiskelujen alkua hieman aikaa ja "tilaa" asioiden järjestelylle ja asettumiselle. Toivon, ettei ainakaan lasten flunssakausi alkaisi vielä ainakaan pariin viikkoon. Toki toivon, että saisin itsekin olla terveenä.

PS. Puutarhapalstalla olisi vielä erinäisiä askareita ennen syksyä. Myös rikkaruohot kasvavat vielä pitkään.

PPS. Toivon, etteivät koronarajoitukset ihan vallan muuttaisi elämää etäilyksi syksyllä, vaikka opiskelu pääasiassa etänä tapahtuukin.

PPPS. Täällä kotona hoidettavia asioita kannattaa näemmä hoitaa asia kerrallaan - tapanani on nimittäin aloittaa viitisen asiaa, joista kolme jää roikkumaan ;) Edistän taas huomenna jotakin, etten vallan jäisi tehtävävuoren sisälle.



Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...