Rouva Niskanen

Olen ajoittain ihmetellyt "kyllä vanhempi lapsensa tuntee" - lausetta. Onhan se tosiaan niinkin, kun lapsen kanssa on hengaillut tiiviisti tämän syntymästä saakka, niin kyllähän lapsi on enemmän tuttu kuin tuntematon - siihen saakka, kun tulee jotakin, mille ei keksi syytä. Isommalla lapsistani on ajoittain ongelmakäytöstä, ja olen vasta hiljalleen oppimassa, mitkä asiat sitä provosoivat. Silti en ole ihan varma, mistä se johtuu. Stressi ja kuormittuminen hyökkäävät päälle asioista, joita ei olisi edes tullut ajatelleeksi stressaavina. Pienempi lapseni on yleensä joko todella hyvällä tai sitten todella huonolla tuulella..ja pitkään. Hän on esikoisen tavoin sanallisesti lahjakas, ja kertoo kyllä, jos ei tykkää :D Kummallekin on hankala "myydä" ajatuksia, jotka eivät ole mieleen. Isoin oppi minulle on ollut , että lapset tarvitsevat myös nollaamista ja lepoa pienestä saakka. Päivät ovat aika raskaita, eikä iltapäivällä jaksa olla heti aktiivinen. En minäkään suoraan

Opiskeluni alkoivat tällä viikolla kurssin ennakkotehtävien merkeissä. Olen tehnyt niitä vaihtelevalla, mutta pääosin hyvällä motivaatiolla. Ensi viikolla alkavat "oikeat" luennot, tosin etänä. Katsotaan, tuleeko lähiopetusta ollenkaan. Täytyy sanoa, että integroiduin heti opiskeluvuoteeni paremmin, kun sain kuulla, että te-toimisto suostui puoltamaan opintojani. Olin itse asiassa täysin varautunut maksamaan tämän vuoden täysin omasta pussistani. Nyt jatkan niukkaa, mutta turvattua elämää kevääseen saakka. Olen helpottunut. Kuitenkin, sekin tuntuu helpottavalta, ettei tämän vuoden jälkeen tarvitse todennäköisesti vähään aikaan opiskella muuten kuin ehkä ammattiini liittyvissä koulutuksissa.  Puutarhapalsta on varmaankin tuottanut viimeiset kesäkurpitsat, ja yhdestä tein tällä viikolla kesäkurpitsakeiton. Se ei tietenkään kelvannut jälkikasvulle, mutta ainakin yhdelle henkilölle minun lisäkseni se onneksi kelpasi. Muutenkaan siellä palstalla ei ole ollut kovin hauskaa käydä v

Olen oikeastaan varsin huono lähtemään itsekseni mihinkään. Tykkään tutustua uusiin paikkoihin ja esimerkiksi erilaiset näyttelyt ovat yleensä aina mieluisia. Kuitenkin, huomaan voivani paremmin, jos hieman haastan itseäni välillä. Minulle avautui perjantaina mahdollisuus mennä Kotkaan. Aivan niin, aamupäivävisiitille. Kävimme noin vuosi sitten lasten kanssa Merikeskus Vellamossa. Museokokonaisuus oli niin vaikuttava, että pohdin jo tuolloin, että se olisi mukava käydä katsomassa rauhassa...siis ilman lapsia. Museo sisältää oikeastaan monta museota. Vaihtuva näyttely oli nyt Ruotsinsalmen uponneisiin hylkyihin perustuva. Taustamusiikki oli jopa niin dramaattinen, etten välillä meinannut kyetä keskittyä tavaroiden ja tekstien tarkasteluun :D  Pääsin käymään myös Jäänmurtaja Tarmon sisällä. Se oli hauska visiitti - olin nimittäin päivän ensimmäinen kävijä, eli tutustuin alukseen aikalailla yksin. Jäänmurtajassa oli monta mieleenpainuvaa kohtaa - pala suomalaista erityistä kulttuuria, jo

Niin meillä mentiin taas kouluun ja päiväkotiin - lapset sairastivat hieman limittäin, joten onneksi minä jumitin kotosalla ainoastaan viikon verran. Naakkakin pääsi viimein aloittamaan koulun - hän ei kerennyt käymään sitä kuin kolme päivää ennen kipeäksi tuloa. Naakka on sittenkin taas kallistunut partion puolelle, eli haluaa kuitenkin kokeilla vielä toisen vuoden. Meidän lähelle perustetaan nyt ryhmä, jossa on enemmistö tyttöjä - aiemmin tyttöjä oli kaksi ja poikia 15. Naakalle olisi tärkeää, jos olisi vähän rauhallisempaa...ehkä nyt on. Pojat eivät toki aina ole ne menevimmät, mutta tässä tapauksessa ovat. Touhinkin kanssa lähdetään kokeilemaan jalkapalloa. Katsotaan, miten homma toimii. Itse en ymmärrä (siitäkään) joukkuepelistä mitään, mutta ehkä tämä olisi hyvä tapa oppia hieman.  Minulla on nykyään ihan asiantuntijan tekemä jumppaohjelma! Siinä on kolmen viikon syklit, ja suoritin jo vatsa- ja selkälihasviikon sekä jalkaviikon. Nyt taitaa olla vuorossa koordinaatiota ja sen se

Meillä alkaa kotosalla nyt sairauspäivä 5 . Touhi on yskäinen ja Naakka tukkoinen. Olin jo vähällä laittaa Touhin päiväkotiin, ellei hän olisi alkanut yöllä yskiä. Itse olen säästynyt vielä flunssalta - toivottavasti se ei tartu. Touhi kärrättiin koronatestiin perjantaina. Olisin halunnut jo torstai-illaksi ajan, mutta niitä ei ollut missään tarjolla. Samoin testituloksen saaminen kesti aika kauan, ilmeisesti nyt on ruuhkaa. Luultavasti koulujen alku lisää vielä ruuhkaa entisestään. Jos vähäisiksi jääneitä yöunia ei oteta lukuun, kotona olo alkaa tässä vaiheessa vähintäänkin tökkiä. Täytyy alkaa miettiä, mistä repäisen tällekin päivälle ohjelmaa. Nyt kun arvon sisarukset ovat molemmat kotona, on todennäköistä, että alkavat jossakin vaiheessa vähintäänkin riidellä. Itseäni tökkii pidemmän päälle lasten sairastupapäivissä ulkoilun puute. Olin viimeksi kunnollisella lenkillä torstaina. Lähikaupassa voi hilppaista nopeasti, kun 8-vuotias katsoo 5-vuotiaan perään, mutta se on niin lyhyt ke

Tuntuu, että olisin valvonut koko yön. Touhi alkoi ensin yskiä, sitten alkoi tulla räkää puolenyön jälkeen. Kahden aikaan oli lähes koko perhe valveilla. Lääkkeestä Touhi rauhoittui ja nukahti, mutta sängyssä piehtaroiminen ei loppunut. Rva on hivenen väsynyt. Eipä tässä muuta kuin että Touhi on kotona ja Rva viihdyttää häntä koko päivän. Olisin suonut meille hieman pidemmän ajan "vapaata" ennen flunssakauden päättymistä. Nyt täytyy kai selvittää koronatestauspolitiikka - eipä tekisi mieli myöskään viedä enää lasta tikulle. Tämä oli toki odotettavissa. Touhin ominaisuus saada flunssa, jos on pienikin mahdollisuus, on edelleen voimissaan. Nyt olemme taas "syystilanteessa". Täytyy toivoa, ettei useampi perheenjäsen sairastuisi vielä tällä kertaa. Naakka aloitti tokaluokan eilen. Hänelle tulikin kerralla muutoksia - luokan oppilasmäärä tuplaantui ! Ilokseni Naakka tuli ihan tyytyväisenä koulusta kotiin. Tarkennus: hän on "kieliluokalla", jossa opiskellaan v

Asiat ovat menneet oikeastaan mukavasti - näin totean, koska lainakoira Utu on viettänyt meillä taas pari päivää. Naakalla on kasvava koirakuume, ja minäkin olen alustavasti alkanut kaavailla asiaa. Kuitenkin, koiran hankinta ei todennäköisesti ole edessä vielä pariin vuoteen. Utu on vanha labbis, olen tuntenut hänet pennusta asti. Hän on rauhallinen ja hellyttävä. Nyt löytyy jo iän mukanaan tuomia sairauksia, joita täytyy lääkitä päivittäin. Yleisesti ottaen Utun kunto on ikäisekseen ihan hyvä. Naakka on osoittanut lisääntyvää reipastumista Utun hoidossa. Hän pitää lenkillä kiinni Utun hihnasta oikein pätevästi ja ruokkii koiran ohjeiden mukaan. Illan pidemmälle lenkille hän on vähän laiska lähtemään, mutta esimerkiksi aamulenkille hän on lähtenyt oikein hyvin. Utu viettää seurassamme vielä kolmannenkin päivän ja palaa sitten omistajansa luo. Sitten asiasta kolmanteen - meillä on alettu kiinnittää ihan erityistä huomiota Youtubeen - siis sen liikakäyttöön. Olen huomannut, etteivät l

Käydessäni tänä aamuna puutarhapalstalla huomasin, että ilmassa on jo hieman alkusyksyn kosteutta. En oikeastaan osaa selittää, miltä elokuu tuntuu, mutta olen aistinut sen erilaisena kuin heinäkuun. Luulen, että upeasti kasvanut kesäkurpitsa ei enää jaksa tehdä uusia kurpitsoita.  Touhin saattelin tänä aamuna viskarina päiväkotiin. Hän itse oli hyväntuulinen, varsinkin kun sai uuden repun (vanha olikin auttamatta liian pieni - ison pojan kamppeetkin ovat isoja). Pikachu-reppu on mieleinen, Touhi sai valita sen itse. Kesälomamme alkaa olla tältä kesältä ohitse. Naakka on vielä mummolassa yövisiitillä (oikeastaan useamman yön), ja palautuu sieltä kotosalle joko huomenna tai ylihuomenna. Olen iloinen, että mummola on taas "auki". Meni liian kauan aikaa, kun vierailut puolin ja toisin eivät olleet mahdollisia. Tästä aasinsiltama - sain toisen koronarokotuksen viikko sitten. Vaikka tilanne ympärillä onkin kurjistunut, tunnen olevani astetta enemmän turvassa kuin aiemmin. Minull