Rouva Niskanen

Kun Naakka sai muutama vuosi sitten erityisen tuen päätöksen nepsypiirteiden aiheuttaman kuormituksen takia, hänen papereissaan luki: integroitu kokonaan yleisopetukseen. Olin siitä hivenen närkästynyt - luokkakaverit ovat yleisopetuksessa, mutta Naakka on, öö, integroitu sinne :D Selvisin tästä älyttömästä virkakielen kukkasesta samalla tavalla kuin Naakan syntymän jälkeisestä isyyden tunnustamisesta, jossa minun piti vakuuttaa Naakan isälle + miesoletetulle sosiaalityöntekijälle, etten ole harrastanut seksiä erään vuoden 2012 kuukauden aikana toisen miehen kanssa (naisista ei kysytty) - onneksi käytäntö muutettiin ennen kuin asia tuli ajankohtaiseksi Touhin aikana... No, integraatio yleisopetukseen on onnistunut varsin hyvin Naakan kohdalla, joten se siitä ;)  Keksin myöhemmin soveltaa integraatio-termiä itseeni . Minulla on pakko-oireinen häiriö, joka aiheuttaa minulle ajoittain varsin isoja ongelmia pakkoajatusten muodossa. Onnekseni (kai) minut on nyt kuitenkin integroitu koko...

Kuukausipalkka . Se on monelle aikuisille täysin normaali asia. Se ei ehkä herätä juurikaan pohdintaa tai jos herättää, se koetaan liian pieneksi. "Mitä kuuluu" - kysymykseen vastataan yleisimmin "Ei sen kummempaa, töitä".  Tästä on jopa vähän hankala kirjoittaa - kokeilen kuitenkin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puhjennut OCD häiritsi opintojani. Sanoisin, että taudin pahenemisvaiheet lisäsivät opintoihini 1,5 - 2 vuotta. Työnteko opintojen ohella oli liian raskasta, kesätöissä kyllä olin joka kesä. Blogiani pidempään lukeneet muistanevat niskan retkahdusvammani ja sen jälkitilan. Vamma tuli pyörtymisestä ja kaatumisesta, mutta huimausoire ei lähtenytkään parantumaan. Taas meni 1,5 vuotta. Sitä seurasivat työkokeilut, joista ensimmäiset jouduin lopettamaan lyhyeen, kun keho ei kestänyt. Kunto parani tosi hitaasti. Yleensä lasten hankkiminen/saaminen tekee katkon työuraan ja se on se "the katko", josta puhutaan. Minä olin siinä vaiheessa pätkät...

Olipas kertakaikkinen viikko - maanantaina selvisi, etten pystykään hakemaan haluamiini opintoihin tänä vuonna, koska minulta puuttuu tietty määrä (30 opintopistettä) tavoittelemaani opintokokonaisuuteen vaadittuja aikaisempia opintoja. Tämä tuntuu hullulta, kun minulla on jatko-opintoihin vaadittu maisteritutkinto kasassa ja teen jo töitä. Aivan niin hullulta asia ei kuulostaisi, jos pystyisin ensi vuonna koostamaan sekä tämän puuttuvan oppikokonaisuuden että suuren osan sitä seuraavaa. No, sekään ei onnistu, sillä se mihin olisin halunnut, starttaa vain syksyisin, eli homma siirtyy vuodella joka tapauksessa. Yritin myös , että olisin voinut lukea nämä puuttuvat kurssit avoimessa yliopistossa...no en voi, sillä niitä ei siellä tarjota. Eipä tietenkään. Nekin täytyy suorittaa syksystä lähtien. Kokonaisuus on aivan pakko saada valmiiksi ensi syksyn aikana, sillä ne on oltava suoritettuna jo hakiessa, ja haku on helmikuussa. Muuten olisin levittänyt kurssikokonaisuuden koko op...

Touhi touhela aloitti vuotensa rasituskokeella keskiviikkona. Tälle kolmevuotiaalle sekä allergiasairaala että uusi lastensairaala ovat hyvin tuttuja paikkoja. Itse en ollut allergiasairaalassa vähään aikaan käynyt...enkä sen puoleen uudessa lastensairaalassakaan. Homma alkoi vähän takkuisesti. Olin itse ensin aamupäivällä töissä kolme tuntia, ja lähdin sen jälkeen Touhin päiväkodille. Siellä sana ei ollut kulkenut, ja Touhi oli jo kerennyt nukahtaa. Sieltä T. lähti kyllä sopuisasti, kun kerroin, että päästään bussilla.  Itse koe meni sitten jotenkuten...oikeastaan hengitysmittaukset menivät varsin hyvin. Niitä oli kokeen alussa ja lopussa. Kun kone mittasi, Touhin piti pitää suuta "tötterössä", josta tuli ilmaa. Kone naksutti, johon T. ehdollistui kokeen aikana hyvin.  Ulkona suoritettava osuus meni hieman penkin alle. Touhia ei todellakaan huvittanut juosta, joten kiskoin häntä hölkäten käsipuolessa 6 minuuttia, jonka ajan hän huusi kuin syötävä. Onneksi saatiin ...

35-55-vuotiaat ovat kummallisen keskimääräistä sakkia, siis ajatuksiltaan. Kun ehkä joskus aiemmalla (tai sitä aiemmalla) vuosikymmenellä persoona oli oleellinen, nyt tuntuu, ettei sitä, saati sitten poikkeavia elämänkokemuksia kuuluisi olla. Mistä rva on päätynyt näin kärkevään ajatukseen? No, oman elämänkokemuksensa kautta tietenkin. Jotenkin tuntuu, että aina on vastassa jokin ryhmä, jonka keskimääräisyyteen rva ei sovi. Täysipäiväiseen työelämään (ja uudelle alalle) hyppääminen 36-vuotiaaana ei ollut helppoa. Edelleenkään syistä ei tiedä kuin muutama  työpaikan porukasta. Toinen tietäjä ymmärsi jutun heti, toinen selvästikään ei. Mikä aiheutti ymmärryksen toisessa, mutta ei toisessa henkilössä? No yksinkertaisesti, että tällä toisella henkilöllä on omakohtaista kokemusta siitä, kun kroppa prakaa nuorena. Se pitäisi kyllä lukea henkilön otsassa, niin olisi helpompi ruveta juttusille ;) Olen tullut siihen tulokseen, ettei ole oletettavaa, että alle 55-vuotiaalla olisi mer...

"Olet väärissä hommissa!" , lause jyskyttää päässäni vähän väliä. Se ei suinkaan johdu siitä, että en tykkäisi työstäni. Se johtuu ihan muista asioista. Täytän tänä vuonna 38. Minulla on 6- ja 3-vuotiaat lapset. Olen korkeakoulutettu. Oletuksellisesti minulla pitäisi olla ainakin 6-7 vuotta työelämää takana, ehkä jopa 10.  Vuosien kroonisen huimauksen, kipujen ja siinä sivussa kuuden vuoden äitiyden jälkeen menin vuosi sitten töihin. Työpaikka oli ensimmäinen täysipäiväinen duuni valmistumiseni jälkeen. Vuosi töissä sekä pienten lasten vanhempana opetti todella paljon.  Vasta lomalla , kun sain nukkua enemmän, tajusin kuinka väsynyt viime talvena ja keväänä olinkaan. Viime vuonna otti vähien unien lisäksi koville muun muassa Touhin jatkuva sairastelu sekä koko perheen yrjötautikierre. Ei niinkään vähäisimpänä väsymyksen aiheuttajana, oli rva:n siirtyminen kokopäivätyöhön. Henkistä väsymystä se ei kuitenkaan aiheuttanut. Tunsin itseni henkisesti virkeäksi, kun o...