keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Loppukesä puutarhapalstalla

Kesä puutarhapalstalla on ollut ihan mahtava! Nyt heinäkuussa olen saanut kasteluapua, kun olen ollut poissa. Muuten palsta on pysynyt kuosissa (enemmän tai vähemmän) omin voimin.

Satoa:

Mansikoita kypsyy enää pari silloin tällöin - kaikkiaan kausi taitaa venyä noin kuukauden mittaiseksi. Kasvilaatikon pienuuteen nähden mansikoita tuli yllättävän paljon, ja ne maistuivat hyviltä. En pakastanut yhtään mansikkaa puutarhapalstalta - kaikki on syöty tuoreena.

Punaherukat olen poiminut melkein kokonaan - pensaassa on jäljellä enää muutama oksa. Suunnitelmissa on käyttää marjat syksyn/talven aikana vispipuuroon, smoothieen ja piirakoihin.

Perunoita tulee vielä reilu satsi yhteen tai kahteen kattilalliseen. Perunan viljely oli yllättävän helppoa, ja niitä oli hauska kaivella viljelylaatikosta. Kaupasta en ostanut uusia perunoita tänä vuonna kertaakaan.

Kesäkurpitsoita on kypsynyt tähän mennessä kaksi - numerot 3 ja 4 ovat kasvamassa. Luulen, että kulta-aika alkaa olla käsillä. Kukintoja on myös paljon. En ole tehntyt satoa saadakseni muuta kuin tökännyt taimet maahan ja kastellut.



Porkkanat: muutamia naposteluporkkanoita olen jo penkistä nyhtänyt, mutta pääasiassa juurekset saavat tarpeeksi kokoa muutaman viikon sisällä. Minulla on muutama rivi porkkanoita yhdessä viljelylaatikossa.


Punajuuri vasta kasvaa ja kehittyy. Taimet ovat nyt 15 cm:n korkuisia. Aika näyttää, olisiko taimet pitänyt esikasvattaa.



Avomaakurkku: Tästä olin hyvin epävarma, mutta iloksi ja ihmetykseksi Havaitsin tänään parin sentin kokoisia pieniä kurkkuja muutamassa kasvissa. Ehkäpä satoa saadaan vielä.



Ei niin kuin Strömsössä!

 Pinaatti: Pinaatti lähti hyvin kasvamaan, kunnes alkoi voida huonosti. Lehtiä maistellessani totesin, että paikalla on ilmeisesti kasvanut minttua, joka puskee pinaattiviljelmien läpi. Minttu voitti, sitten vesiheinä...nyt puskassa kasvaa vieläpä muutama kehäkukka, huh!

Särkynyt sydän: Tämä yritykseni tuoda paikalle perenna, meni penkin alle. Varsi nimittäin katkesi jo kuljetuksessa, ja se loppu, joka jäi jäljelle, hautautui nurmikkomaisen rikkaruohovyyhden alle. Katsotaan, jos juuret selviävät talven yli...

Pioni: Hankin kaksi. Toinen näyttää suhteellisen hyvältä, toinen alkoi heti kellastua ja voida huonosti. Toisen varsi pysyy pystyssä, toisen ei. Yritykseni tukea kasvi tyssäsi johonkin samperin kiveen kukkapenkkini alla. Kumpikaan pioni ei kukkinut.

Persilja: Haavekuvieni persiljapasta ei päässyt tulille, kun koko lajike jäi kitukasvuiseksi...en todellakaan tiedä, mistä syystä.

Loppukesästä täytyy ottaa selvää:

- Haluaisin tulppaaneja kasvamaan keväällä - ne pitää arvatenkin istuttaa jo syksyllä.
- Mitä muuta voisi istuttaa syksyllä?
- Mitkä kasvini tarvitsevat jonkinlaisen suojan talvella?


maanantai 29. heinäkuuta 2019

Syrjäytymisen jälkeen, osa 4 - urakehitys

"Olet väärissä hommissa!", lause jyskyttää päässäni vähän väliä. Se ei suinkaan johdu siitä, että en tykkäisi työstäni. Se johtuu ihan muista asioista.

Täytän tänä vuonna 38. Minulla on 6- ja 3-vuotiaat lapset. Olen korkeakoulutettu. Oletuksellisesti minulla pitäisi olla ainakin 6-7 vuotta työelämää takana, ehkä jopa 10. 

Vuosien kroonisen huimauksen, kipujen ja siinä sivussa kuuden vuoden äitiyden jälkeen menin vuosi sitten töihin. Työpaikka oli ensimmäinen täysipäiväinen duuni valmistumiseni jälkeen. Vuosi töissä sekä pienten lasten vanhempana opetti todella paljon. 

Vasta lomalla, kun sain nukkua enemmän, tajusin kuinka väsynyt viime talvena ja keväänä olinkaan. Viime vuonna otti vähien unien lisäksi koville muun muassa Touhin jatkuva sairastelu sekä koko perheen yrjötautikierre.

Ei niinkään vähäisimpänä väsymyksen aiheuttajana, oli rva:n siirtyminen kokopäivätyöhön. Henkistä väsymystä se ei kuitenkaan aiheuttanut. Tunsin itseni henkisesti virkeäksi, kun opin uuteen työhön. Tehtäviin, jotka olivat minulle täysin uusia.

Olen siinä mielessä kunnianhimoinen, että haluan perehtyä työtehtäviini huolella. Luin myös aiheesta ja opin sitäkin kautta paljon uutta. 

Jos työssä jokin aiheutti henkistä väsymystä, se oli uusien kollegoiden keskellä oleminen. Rva oli kuitenkin tottunut jo vuosien ajan eristäytymään, kun ei ensin sairautensa ja sitten lastensa takia, ja työelämän uutuudet kollegoiden muodossa väsyttivät monesti, vaikka ei niinkään huonolla tavalla. Siinäkin kehityin vuoden mittaan.

Miksi sitten olen väärissä hommissa? No, nykyinen työni ei vastaa koulutustani. Minun pitäisi opiskella ja suuntautua enemmän alaani vastaaviin tehtäviin. 

Tänä vuonna en sitä kuitenkaan tee. Jatkan samassa työssä kuin viime vuonna. En ole koskaan ollut kahta vuotta peräkkäin samassa työpaikassa. Haluan kokea sen. Kuulostaa varmaankin hassulta, mutta haluan ensin edes ehtiä hieman kyllästyä, kunnes lähden suuntaamaan muualle.

Toisaalta, kun asiaa ajattelee tarkemmin, mitä hassua siinä on? Olen elänyt vuosikausia eräänlaisissa extreme-tilanteissa. Tavallinen arki on minulle luksusta. Sen merkityksen ymmärtää, kun sitä ei ole. 

Jatkan siis töitä kesäloman jälkeen samassa työpaikassa kuin ennenkin ja täytän sen 38 vuotta olemassa olevalla elämänkokemuksella. Luulen, että vuodesta tulee hyvä.


Lomat on vietetty

Lähdin juuri päiväkodilta. Matkani kulki vielä kotiinpäin, torstaina starttaa rva:n työvuosi. Minulla on onneksi muutama päivä pehmeätä laskua arkeen lomien jälkeen. Ehdin järjestää kotona asioita, hoitaa kasvimaata ja hieman rentoutua ennen töideni alkua.

Eilen menin laiturilta uimaan 27-asteiseen veteen ja kastelin nurmikkoa (ehkä enemmän lapsia) puutarhaletkulla. Tänään saattelin lapset reput selässä päiväkotiin. En muista, koska olisimme viimeksi siirtyneet näin kaukaa ääripäästä toiseen.

Eskarityttö jäi tyytyväisenä (ja uudesta asemastaan tietoisena) järjestäytymään ruokajonoon. Virallisesti eskari alkaa vasta ensi viikolla koulujen tapaan, mutta päiväkodilla oli jo Naakan iloksi eskariope vastassa.

Ensi viikolla eskari siirtyy pois päiväkodilta läheisen koulun tiloihin. Se tulee olemaan jännittävää sekä Naakalle että meille vanhemmille. Kuitenkaan uusi ei ahdista - pikemminkin kiinnostaa. Uskon, että Naakka tulee nauttimaan eskarivuodesta.

Touhi taas - matkalla päiväkotiin melkein 3-vuotiaani kulki vielä itsevarmana. Perille päästyä alkoi jännittää. Oman hoitajan tapaaminen oli jo pieni katastrofi ;) ja sekä Touhi että paras leikkikaveri hyppäsivät äitiensä selän taakse toisensa nähtyään.

Luulen että Touhi rentoutuu päivän aikana, kun tutut kuviot muistuvat taas mieleen. Jätin Touhin hoitajan syliin itkemään, hetki ei ollut mukava minullekaan.

Tämän vuoden aloitamme ilman erityisiä harrastuksia. Naakalle on tulossa ehkä jotakin ohjelmaa keskiviikkoisin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Vietimme viimeisen kesälomaviikkomme kesämökillä. Säät suosivat ja koko ruljanssi meni yllättävän helposti. Lapset tykkäsivät mökillä olosta todella paljon. Vedessä oleminen oli tietenkin viikon hitti.

Mökillä olemista auttoi paljon, että Touhikin on nyt viimein opettelemassa kuivaksi. Hän kävi nurmipissalla (ja järvipissalla) ja käytti pikkareita suurimman osan aikaa. Vain yöksi ja retkille laitoimme vaipan.

Muuten meni hyvin, mutta heti ensimmäisenä iltana Naakka löi otsansa parvisängyn laitaan ja häntä piti lähteä käyttämään päivystyksessä 50 kilometrin päässä Viimeisenä iltana Touhi putosi laiturilta (tosin vain 25-senttiseen veteen ja pyllylleen).

Toisaalta koin haikeutta mökiltä lähtiessä, koska palaan sinne todennäköisesti vasta ensi kesänä. Toisaalta, oli kiva jo tulla kaupunkiin. Olen ollut 5-viikkoisesta lomastani kotona ehkä 1,5 viikkoa, joten nyt on jo hyväkin viettää aikaa kotona.

Tässä on muutama mökkikuva:

PS. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat perinnetilalta, jossa eräänä päivänä vierailimme:











maanantai 22. heinäkuuta 2019

Liikkeelle!

Olen muuten jumpannut viime päivinä - tai siis nyt kuutena päivänä yhteensä. Mökkireissulla aloitin, ja sen jälkeen olen tehnyt 15 minuutin jumppia youtubesta...toimii tällä hetkellä!

Tänään ohjelmassa olisi joku raskaampi 15-minuuttinen, jossa väsyy, hengästyy ja lihaksissa tuntuu. Muutamana edellisenä päivänä olen keskittynyt yksittäisiin kohtiin kuten selkään tai pakaroihin.

Kun teen näitä 15-minuuttisia joka päivä, tulokseksi tulee melkein se 2 tuntia viikossa lihashuoltoa, joka aikuisten liikuntasuosituksista löytyy. Tämä on huipputulos verrattuna siihen, mitä olen tehnyt viimeisen vuoden aikana.

Nähtävästi kehonhuollon ilon voi löytää yhden mökkireissun aikana. Päivittäisen 15-minuuttisen luulen voivani löytää aikataulustani, vaikka olisi työpäivä, tosin sen näkee sitten. Jo puoli tuntia voisi olla ongelma paitsi silloin, kun lapset ovat isällään.

Vaikka näkyviä tuloksia ei todellakaan ole, tunnen olevani kuuden jumppapäivän jälkeen vetreämpi ja kivuttomampi kuin aiemmin. Olin vielä viikko sitten suorastaan puutuneen huonokuntoinen. Toivon kovasti, että saisin uuden rytmini toimimaan.

Itseni tuntien tämä innostus voi loppua noin kuukauden jälkeen. Toisaalta, juuri sellaisia juttuja olen saanut toimimaan, jotka eivät ole kovin pitkäkestoisia, siis kertasuoritukselta.

Näiden lisäksi jatkan kävelyä, tavoite on 9000 askelta päivässä. Tämä on täyttynyt suurimpana osana päivistä - välillä ylitän tavoitteeni tuhansilla askelilla.

Onko ollut haasteita? Kun aloitin, haastavinta oli henkisesti huomata, kuinka rapakunnossa olen. Kun tähän lisätään vielä ylipaino (sitä on 15 kiloa), kaikki oli alkanut tuntua suorastaan luvattoman raskaalta.

Yksi liike, joka ei niskani kanssa toimi, on nyrkkeily - siis sitä imitoivat liikkeet. Niistä tulee kipua, huimausta ja huonoa oloa. Pyrin myös välttämään niskan kannattelua huonoissa asennoissa...tai oikeastaan, en tee niskalle nyt mitää. (paitsi jumppaan olkapäitäni).

Siirrymme lähipäivinä kesämökille. Luulen että saan 15-minuuttiseni tehtyä myös siellä - puhelimen ruudusta pystyy tekemään jumpan ihan hyvin. Muuta liikuntaa ei varmaankaan tule kovin paljoa - mökkipäivät kulunevat rannassa lapsia vahtiessa.

PS. Tämän hetken fiilis on iloinen - koska keksin, että voin tehdä 15-minuuttisia jumppia.

PPS. Olen myös iloinen, koska niska suurinpiirtein kestää

PPS. Tämän päivän suunnitelma: Pakkaan mökkireissua varten, vien lapset uimaan ja käyn hoitamassa puutarhapalstaa.


perjantai 19. heinäkuuta 2019

Rikas, rakas, köyhä... ;)

Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, olen oikein iloinen, kun ollaan vähän aikaa paikallaan. Tililläni ovat nimittäin tänä kesänä käyneet rahat vain kääntymässä :D , niin paljon olemme kulkeneet ja tehneet.

Toisaalta, pistin talven aikana pikkurahoja säästöön ja niistä kertyi lopulta ihan hyvin, joten eiköhän tästä selvitä.

Olen saanut aina rahat jollakin tavalla riittämään. Olen luonteeltani säästäväinen, ja arjessa suhteellisen vähään tyytyväinen. Kun sitten on tullut jotakin ostettavaa, minulla on riittänyt rahaa.

Silmääni pistää välillä, kun joku sanoo, että ruuasta meillä ei tingitä. Annetaan ymmärtää, että ruokamenot saavat olla pohjaton kaivo, koska pitää syödä hyvin. Kuitenkaan ei avata sitä, mitä se hyvin syöminen on.

Minusta hyvin syöminen vastaa aika pitkälle perinteistä lautasmallia....että lautaselta laajennettuna päivässä syödään tarpeeksi ja hyvässä suhteessa eri ruoka-aineryhmistä, siis pääasiallisesti. Esimerkiksi lomilla tähän ei tarvitse joka päivä päästä.

Edelleen, minusta hyvin syöminen ei vaadi niin kamalasti rahaa. Meillä ainakin kelpaavat ihan hyvin edulliset ruoka-aineet kuten peruna (uusia pottuja tulee nyt omasta maasta, jee), porkkana, omena jne.

Lihajalosteista/tuotteista esimerkiksi broilerin jauheliha on suhteellisen edullista, samoin nakit ja vaikkapa metvursti. Kala on harmittavan hintavaa, mutta uunisei on mennyt meillä ihan hyvin.

Leipiä en koe kovin kalliina, mutta mielestäni suomalainen tumma ja vaalea leipä ovat oikein laadukkaita (vrt. monien maiden "pullaleipä", joka on ainoa saatavilla oleva leipä)

Edellä kuvatuista ruoka-aineistahan saa keittämällä, paistamalla ja maustamalla vaikka mitä mukavaa. Kun arkiruoka ei ole niin kamalan kallista, on varaa halutessa ostaa ne muutamat avokadot, lohet, halloumit jne.

Luomuakin meillä on pöydässä säännöllisesti, vaikka ei ehkä joka päivä. Esimerkiksi kaurahiutaleita, rusinoita jne. ostan pääsääntöisesti luomuna.

Herkkuja, kuten karkkia meillä ostetaan vähän - itselleni ostin karkkia laivalta. Oli se ihan hyvää, mutta nyt ei taas tarvitse lisää, kenties kuukausiin. Limsoja ja sipsejä meillä ostettiin viimeksi maaliskuussa vatsataudin aikana, että sillä tavalla :D

Lasten kohdalla herkkuja ei ole vielä tarvinnut säännöstellä. Rusinat ja viinirypäleet menevät karkista, jäätelöistä jää usein puolet syömättä. Tämä tulee todennäköisesti iän myötä muuttumaan, mutta nautitaan nyt hetki.

Ehkäpä kiinnostus säästämiseen ja rahankäyttöön on auttanut siinä, että saan kuukausittaisen summan riittämään. Tosin, kun olen hoitanut lapsia kotihoidontuella, on ollut rahojen kanssa stressaavinta.

Tiedostan varsin hyvin realiteetit - minulla ei ole mahdollisuuksia omaan autoon, asunnon ostoon tai muihin isoihin hankintoihin. Toisaalta, ne eivät ole olleet kovin suuria intressejä elämässäni tähän asti. Olen kyllä kiinnostunut molemmista, mutta lähinnä tiedonhankinnan tasolla.

Tässä kirjoituksessa ajauduin puhumaan kulutuksesta ja ruuasta. Ehkäpä kirjoitan raha-asioista joskus tuonnemmin lisää.

PS. Tauko Netflixistä säästää minulta vähintäänkin kymppejä - otan sen kuitenkin ehkä joskus takaisin.

PPS. Tiedostan jonkin vaatekappaleen tarpeen usein kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin hankin sen - siinä ajassa tarve saattaa mennä ohi ja tulee säästöä ;)

PPPS. Minulla ei ole rahaa vieviä harrastuksia (tämä on ehkä vähän huijausta, akvaarion suodattimen varaosat maksoivat ihan mukavasti - tosin vaihtotarve tulee vastaan kerran n. puolessatoista vuodessa)

Kuvassa oman maan satoa viime viikonlopulta:






torstai 18. heinäkuuta 2019

Mökkireissu Etelä-Savossa








Meillä oli Naakan kanssa hauska mutta tapahtumarikas miniloma. Minulla on jäljellä muutama ystävä lapsuuden kotikylästäni. Asumme nykyään tosi kaukana toisistamme, yksi meistä toisella puolella maapalloa.

Nyt olemme kuitenkin kaikki samassa maassa. Päätimme, että lähdemme toisen ystäväni suvun mökille yhdessä lasten kanssa. Koska ystäväni perhettä oli mökillä jo valmiiksi, lomailimme lopulta seitsemän aikuisen ja yhdeksän lapsen kokoonpanolla.

Matka sujui yllättävän hyvin, mökin rakennuksissa oli tilaa yöpyä, ja olenhan minä ennenkin kesämökillä ollut. Nyt kesämökki sijaitsi Savonlinnan lähettyvillä. Ajomatkaa autolla oli nelisen tuntia ilman pysähdyksiä. Tietenkin pysähtelimme.

Näin matka eteni:

Sunnuntai: Siirryimme iltapäivällä Naakan kanssa lapsuuteni kotikylään. Illalla tapasimme ystävieni kanssa ja teimme "sotasuunnitelman" (viinilasien äärellä). Siirryimme kukin suunnillemme nukkumaan.

Maanantaina: aamulla lähdimme liikkeelle seitsemältä, joten herätys oli 5.55. Selviydyimme Naakan kanssa aamutoimista sutjakasti, ja auto starttasi ajallaan. Menomatkalla meitä matkusti seitsemän hengen tila-autossa se seitsemän, 3 aikuista ja 4 lasta.

Ajoimme varsin kätevästi pari tuntia, kunnes pysähdyimme syömään ja jaloittelemaan. Siitä jatkoimme loput pari tuntia. Juuri ennen mökkiä pysähdyimme ostamaan ruokaa ja mitäpä muuta kuin mansikoita ja liha- ja omenalörtsyjä :D

Perillä asetuimme taloksi, söimme hyvin, saunoimme ja uimme (helevetin kylmää vettä vielä...no okei, kyllä siinä pystyi uimaan). Pelasimme illalla lautapelejä ja söimme lisää. Lapset grillasivat vaahtokarkkeja nuotiollla.

Naakalle kokokohtia taisivat olla mönkijän ja moottoriveneen kyytiin pääseminen.

Tiistai: Matkan eri-ikäisistä osanottajista johtuen heräsimme seuraavana aamuna jo kuuden jälkeen hyvin väsyneinä. Ei kuitenkaan auttanut kuin nousta ylös, Naakka ei voi kulkea mökillä vielä itsekseen edes isompien lasten seurassa.

Päätimme hetken pohdinnan jälkeen, että matkaamme Savonlinnaan. Päivästä ei voi sanoa melkein muuta kuin että olimme melkoinen karavaani, ja ihme kyllä saimme katsastettua kesätorin, Pikku kakkosen leikkipuiston ja vieläpä Olavinlinnan, kylläkin aika suppeasti.

Käräytin päivän aikana kaulani auringossa, söin vohvelia lohella ja tsatsikilla ja näin, kuinka kaunis kaupunki Savonlinna on kesällä.

Iso porukkamme oli hieman haasteellinen siirreltävä: aina jollakin oli nälkä, väsymys tai pissahätä. 6-vuotias Naakkani meni joukossa suhteellisen hyvin, vaikka ei suostunut käymään puuceessä kertaakaan - onneksi emme olleet matkassa kuin 3 päivää :D

Illalla saunoimme taas, ja pelit, nakit ja vaahtokarkit seurasivat jälleen ohjelmassa. Yö sujui onneksi edellistä rauhallisemmin. Illalla lapset katsoivat myös elokuvan, mutta Naakka tuli aittaan jo muita aiemmin ja pyysi päästä nukkumaan.

Keskiviikko: Keskiviikkona vietimme rauhallista mökkiaamua, ja taas mentiin uimaan tai ainakin puettiin uikkari päälle.  Kerkesin muistaakseni jopa lukemaan kirjaa vähän aikaa, ja Naakka kävi uudestaan moottoriveneilemässä.

Keskiviikkona oli kuitenkin kotimatkan aika. Täytyy sanoa, että näin tapahtumarikkaan reissun jälkeen kotimatka oli varsin vaisu. Onneksi lähdimme reissuun Naakan kanssa - meillä oli todella mukava alkuviikko!

Nyt olen jo kotona ja pyykkikone on päällä. Loppuviikko sujuu toivon mukaan oikein rauhallisissa merkeissä.

PS. Yllätin itseni ja jumppasin mökillä ystäväni kanssa jokaisena iltana. Tänään jumppasin vielä yhden youtube-videon tahdissa itsekseni aamulla. Aion jumpata uudelleen huomenna.

PPS. Tänä kesänä olemme tehneet niin paljon, että rahaa on kulunut - nyt täytyy hieman kiristää vyötä. Toisaalta, menot ovat olleet lähinnä ruokamenoja, joten ei kai se ihan hukkaankaan ole mennyt.

PPPS. Ystäväni leikkasi mökillä tukkani - olen päässyt viimeinkin lyhyeen polkkatukkavaiheeseen!


lauantai 13. heinäkuuta 2019

Arkea, sählinkiä ja vähän hankaluuksia

Eilen illalla hieman venytellessä ja jumpatessa huomasin, miten paljon reissuelämä on yläselkääni rasittanut. Suoraan sanottuna pään kannattelu tuntui raskaalta. Vamma kulkee aina mukana, vaikka ei pitäisikään itsestään paljon ääntä.

Aamulla niska on yleensä kivuton. Päivän aikana kivut kallonpohjassa ja olkapäissä yleensä lisääntyvät. Iltaa kohden alkaa vaihe, jossa pään kannattelu on raskasta.

Olen vuosien mittaan tottunut handlaamaan asian ja tekemään muita juttuja tilanteesta huolimatta. Välillä se kuitenkin ketuttaa. Alarialigamenttivamma ei ole yleensä parannettavissa, joten tämä kaikki täytyy vain kestää muun ohella.

Venyttelen jälleen säännöllisesti. Rangan liikuttelu auttaa onneksi jonkin verran. Hankalinta on, kun on kokopäivätyötä ja kokopäiväsählinkiä lasten kanssa. Blogit ja vlogit ovat täynnä juttuja siitä, kuinka mammat treenaavat täysillä pikkulasten ohella.

No, en ole ihan onnistunut tässä. En vain osaa. Kun jumppaan, lapset käyttävät kehoani hyppyesteenä ja pomppupatjana... tai riitelevät ja pitää mennä väliin. Teen ruokaa, leikin milloin minkäkin huoneen lattialla ja vahdin heitä puistossa. En jumppaa sielläkään, koska selvittelen koko ajan lasten kinaamisia, nenän niistämisiä, kaatuneita vesipulloja jne.

Treenaa lasten kanssa - metodi on kestänyt pisimmillään 12 sekuntia - sitten lapsi kyllästyy ja hyökkää kimppuuni...joko 3-vuotias tai 6-vuotias.

Olen siis kokenut parhaaksi tehdä omat juttuni silloin kun lapset eivät ole paikalla tai nukkuvat. Kaikkina iltoina lasten ja oman nukkuma-ajan välillä ei ole minkäänlaista aikaa mutta joskus on.

Kävely, varsinkin epätasaisella alustalla, pelaa edelleen tosi hyvin. En kävele niin paljon kuin haluaisin, mutta luultavasti lähes tarpeeksi.

Venyttelen muuten joogamaisilla liikkeillä aurinkotervehdystä muistuttavalla sarjalla. Toistan sarjan 3 kertaa aamuin illoin. Pyrin myös tekemään pari lihaskuntoharjoitusta samalla. Niiden jälkeen olo on aina vähän vetreämpi.

Uinti olisi mukavaa, mutta tämän kesän säät eivät ole olleet toistaiseksi sallineet.

PS.  Tänään meillä on rauhallinen kotipäivä - pitkästä aikaa. Olimme Tallinan-risteilyllä to-pe, ja sunnuntai-iltana minä ja Naakka lähdemme taas reissuun.

PPS. Tänä vuonna luettujen kirjojen määrä on tällä hetkellä 20 - vähemmän kuin pitkään aikaan. Yritän ahkeroida asian kanssa.

PPPS. Touhi edistyy vaipattomassa elämässään hiljalleen mutta tasaisesti. Monta pissaa on jo tullut pottaan ja pönttöön.

PPPPS. Mansikkapenkissä näyttää tältä:




torstai 11. heinäkuuta 2019

Asuntoautoelämää, osa 2 - käytännön elämästä

Meille, joille karavaanarielämä ei ole tuttua lapsuudesta, ovat ensimmäiset matkat karavaanarina melkoinen elämys. Elämisen käytännöt pienten lasten kanssa pikkuisissa tiloissa vaativat hieman kekseliäisyyttä ja paljon kärsivällisyyttä.

Ruoka ja ruokailut: Asuntoautossa oli tarvittavat ruokailuvälineet valmiina. Sekä mukeissa että lautasissa oli liukumaton pohja, mutta silti erityisesti esikoinen sai useita juomalasillisia nurin. Jääkaappi oli melkein yhtä tilava kuin meillä kotona ja pakastinkin löytyi.

Juomavesi oli pullovettä, ja sitä kului viileästä säästä huolimatta aika reilusti.

Söimme matkallamme autossa pääasiassa aamu- ja iltapalan, välillä iltapäivän välipalan. Muutoin söimme ruokapaikoissa.

Autossa oli kaasuhella, jossa lämmin vesi kahvia ja teetä varten valmistui nopeasti. Kaasuhellan kanssa tulee noudattaa tiettyä varovaisuutta, kun pienissä tiloissa on pieniä lapsia (tuli ja kaasu). Koska olemme vielä henkissä, selviydyimme tästä ;)

Peseytyminen: Lapset eivät käyneet matkan aikana kokovartalosuihkussa ennen kuin pääsimme ystäväni luo Ylläkselle, jossa saunoimme. Me aikuiset käytimme asuntoauton suihkua muutaman kerran. Tosin lasten jalat pestiin suihkussa joka ilta - kukapa nyt haluaisi hiekkaa ja pölyä sänkyyn.

Käytimme pesuvettä siihen malliin, että vesitankki piti täyttää joka toinen päivä. Mielestäni tämä oli ihan sopiva kulutus ja huoltoväli.

Aamu- ja iltapesut ovat lapsille oleellisia jo ihan rutiinin kannalta. Siksi niistä pidettiin kiinni myös matkalla. Kun pestään hampaat, kasvot, kädet jne., lapset tiedostavat paremmin, mistä ollaan tulossa ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Nukkuminen: Nukkumatiloja kuuden sänkypaikan autossa on kahdelle aikuiselle ja kahdelle pienelle lapselle ruhtinaallisesti. Minä nukuin auton takaosassa olevassa sängyssä Touhin kanssa. Sänkyyn pääsi siirrettävillä tikkailla.

Koska nukuin kaksivuotiaan kanssa, laitoin meille yöksi turvaverkon. Touhi myös nukkui seinän puolella, jotta tuntisin, jos hän lähtisi yksikseen seikkailemaan - no ei kyllä lähtenyt. Hän nukkui tyytyväisenä joka aamu, kun nousin ylös.

Naakka nukkui isänsä kanssa auton etuosassa korkeammassa yläsängyssä. Käsittääkseni siellä puolella sujui myös hyvin.


Tässä oli taas vähän asiaa reissustamme. Ei kannata pelätä, että näitä postauksia tulisi koko loppukesä....muutaman kerran aion kuitenkin vielä aiheeseen palata :)





maanantai 8. heinäkuuta 2019

Asuntoautoelämää, osa 1 - yleistä matkasta

Eilen avasin kotioven avaimilla. Koti oli hämärä ja hiljainen. Äkkiä se täyttyi kiljahduksilla ja kipittävillä askelilla. Eteiseen ja makuuhuoneesen etsiytyi röykkiö matkatavaroita. Lapset ryntäsivät lelujensa kimppuun.

Minä kävelin ympäriinsä, ja nostelin parvekekukat parvekkeelle. Piti välillä istua pohtimaan, mitä olin seuraavaksi tekemässä. Oli kiva olla matkalla, mutta myös kiva tulla kotiin.

Koska kello lähenteli puoltayötä, lapset söivät vähän ja siirtyivät iltasadun kautta nukkumaan.

Kotinamme viikon ajan oli asuntoauto. Kuuden (tai kahdeksan) paikan autossa mahtui neljä henkeä mukavasti nukkumaan. Nukuimme hyvin lähes joka yö. Välillä ulkoa kuului huoltoaseman öisiä ääniä.

Toisinaan nukuimme melkein kylki kyljessä leirintäal
ueella muiden karavaanareiden kera. Oli hauskaa katsella, kun naapurit menivät ja tulivat.

Monilla oli enemmän matka-arsenaalia kuin meillä. Teltta auton etuosassa oli varsin yleinen. Siinä istui usein asukas lukemassa kirjaa. Usein se oli myös mukana olevien koirien oleskelutila.

Leirintäalueilla ihmiset katselivat maisemia ja osallistuivat aktiviteetteihin. Saunassa oli melkein kaikkialla mahdollista käydä. Usein oli mahdollisuus myös pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa.

Liikkuvan kodin kannalta tärkeitä aktiviteetteja olivat vessakasetin tyhjennyspaikka, vedenotto ja likavesien laskeminen. Leirintäalueilla kaikki tämä oli yleensä mahdollista. Meidän vessa, suihku ja käyttövesi kestivät yleensä noin kaksi vuorokautta kerrallaan. Sen jälkeen nämä huoltotyöt tulivat aina ajankohtaisiksi.

Matkasää oli meillä yllättävän hyvä. Olen iloinen, ettei matka-ajaksi sattunut helleviikkoa. Toisaalta mukaan pakkaamani shortsit ja t-paidat (tai uimapuvut) eivät tulleet juuri ollenkaan käyttöön. Vastapainoksi saimme nukkua hyvät yöunet.

Menomatkalla Keski-Suomessa, kun tutustuimme Kivikauden kylään (palaan retkikohteisiin myöhemmin) tuli ensimmäinen sadekuuro. Se teki käynnistämme nopean.

Seuraavan kerran satuimme sadekuuroon, kun matkasimme Rovaniemeltä Ylläkselle. Sen illan ja yön satoi, mutta kun seuraava päivä oli ulkoilupäivä, ei satanut ollenkaan.

Kotimatkan aikana satoi myös, mutta ei Ranuan eläinpuiston käyntimme aikana. Ajaessa sateesta ei ollut mitään haittaa, se oli lähinnä kotoisaa ja rauhoittavaa.

Nyt palailemme hiljalleen kotielämään. Tosin loppuviikosta olemme jälleen muutaman päivän reissussa. Muuten lomasuunnitelmat ovat aika avoimia.




lauantai 6. heinäkuuta 2019

Toinen matkapäivitys - Ranua

Lyhyt postaus Ranualta:

Saavuimme eilen autollamme hetken mielijohteesta Ranualle. Kun tienviitta näytti, Ranua 90 km, ajattelin ettei se ole näillä lakeuksilla (oikeastaan vaaroilla) homma eikä mikään.

Sitä ennen jyräytimme Pellosta etelään (pohjoisin paikka oli Ylläs tai oikeastaan Kittilä) Norrbottenia kautta eli Tornionjokivartta Ruotsin puolelta.

Vaivihkaa olen myös valinnut matkaan itselleni sopivia kohteita. Pentikin tehtaanmyymälä sattui sijaitsemaan Pellossa samassa tilassa kuin lounaspaikka.

Lapset ovat kekkaloineet mukana menossa tavalliseen tapaan. Oikeastaan kaikki on mennyt 6-vuotiaan ja kohta 3-vuotiaan kanssa todella hyvin. Koska päiväunet ja lepäämiset on hoidettu tieosuuksilla, päiviä ei ole tarvinnut rytmittää niin tarkkaan.

Autossa on ahdasta - riehuvat lapset eivät oikein auta asiaa. Toisaalta olemme olleet hyvin paljon auton ulkopuolella.

Tänään tutustumme Ranuan eläinpuistoon. Lapsia kiehtoo tällä hetkellä enemmän Camping-alueen leikkipaikka, mutta aiomme päättäväisesti jyrätä heidän mielipiteensä.

Jonkinlaisena iltapäivätavoitteena saattaa tänään olla Kalajoki ja hiekkasärkät, emme ole puhuneet asiasta vielä sen enempää. Olemme joka tapauksessa matkan siinä vaiheessa, että siirrymme vaiheittain etelään.

Takaisin Helsingissä meidän pitäisi olla huomenna illalla. Uskomattoman nopeasti viikko on kyllä kulunut. Kropankin päälle se on ottanut. Liikuttelin selkääni viimeksi eilen toden teolla Haaparannassa leikkikentällä :D Iltaa kohden kipuja on ollut enemmän.

PS. Touhi roikkuu tällä hetkellä selässäni, ja päivävaatteet ovat lattialla eivätkä hänen päällään kuten pitäisi.

PPS. Yöt ovat toden teolla olleet valoisia täällä pohjoisessa - asuntoautossa saa onneksi verhot eteen.

PPPS. Lapset ovat intoutuneet leikkimään ohjaamossa, kun etuverhot ovat kiinni ja alueesta saa eräänlaisen majan. Mitään ei ole onneksi vielä hajonnut.


keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Terveisiä reissusta!

Kirjoitan lyhyen matkapostauksen täältä leirintäalueelta (Nallikari, Oulu). Suuntaamme tänään niin pohjoiseen, kuin ylipäätänsä aiomme tällä matkalla.

Liikkeelle lähdimme maanantaina iltasella, ja ajoimme niin pitkälle kuin jaksoimme (ei me ihan Keski-Suomeen ehditty.

Yöpyminen Jari-Pekka-huoltoaseman pihassa sujui hyvin, paitsi että ainoa ajoneuvomme pituudelle sopiva paikka oli rekkojen kaverina. Katselimme illalla ikkunasta, kun Postin rekat tulivat ja menivät.

Huoltoasema kiinnepaikkana pikkulasten kanssa matkustaessa on yllättävän kätevä. Söimme myöhäisen päivällisen ja Naakka & Touhi leikkivät leikkipaikassa. Vessahommat, muun muassa Touhin vaipanvaihto, hoidettiin osin huoltoasemalla.

Sähköä olisi myyty viidellä eurolla, mutta emme tarvinneet.

Eilinen oli kertakaikkinen ajopäivä. Etukäteen tekemässäni matkasuunnitelmassa oli pysähdys Kivikauden kylässä Saarijärvellä.

Koukkaus onnistui muuten, paitsi että tie oli uusittu ja navigaattori ohjasi meidät ensin väärään suuntaan. "Tulihan siinä yritettyä pikku kikkaa", totesimme ja löysimme oikealle tielle.

Kivikauden kylä oli suositeltava tutustumispaikka. Oma vierailumme jäi lyhyehköksi, kun sadekuuro yllätti. Lapsille löytyi arkeologinen kaivaus ja kylän nähtävyydet pienoiskoossa. Pikkuruuhia sai uittaa ja isoonkin olisi päässyt.

Isompi alue oli koko perheelle. Siellä oli ihmisen kokoisia hahmoja päivän puuhissa sekä kaikkea metsästykseen ja ruuanlaittoon liittyvää. Touhi olisi viihtynyt yhdessä majassa katselemassa elävää tulta vaikka kuinka pitkään.

Sitten taas ajoa...pysähdyimme syömässä ja kahvilla Vaskikello-ravintolassa. Siellä soitimme lukuisia isoja kirkonkelloja, Naakalle äänet olivat hieman liian kovia.

Illalla saavuttiin viimein Ouluun Nallikariin leirintäalueelle. Onneksi meillä oli varaus, sillä paikka oli viimeinen vapaa vaunupaikka. Ehdimme syömään iltapalaa ja käymään pienellä kävelyretkellä rannalla.

Kaikesta näkee, että lapset ovat nauttineet seikkaulusta valtavasti. Aikuiselle pienessä tilassa oleminen ja uudet tilanteet ovat aika ajoin väsyttäviä, siis pikkulasten kanssa. Lapsille tämä taas on koko ajan seikkailua.

Yksi poikkeus on pitkät automatkat. Jos taukojen väli menee liian pitkäksi, alkaa nahistelu ja kiukku. Meillä on ollut kerrallaan alle 2 tuntia ajoa, ja se on ehdottomasti pisin mahdollinen ajoaika.

PS. Kahvivesi valmistuu ihanan nopeasti kaasuliedellä. Kovin monimutkaiseen ruuanlaittoon emme ole ryhtyneet - syömme mikroruokaa tai ruokapaikoissa. Aamu- ja iltapalan toki autossa.

PPS. Auton suihku on eräänlainen tilaihme - se näyttää siltä, kuin sinne ei mahtuisi - tosiasiassa siellä mahtuu peseytymään todella hyvin.

PPPS. Jo parin päivän aikana koen saaneeni perspektiiviä: Suomi on pitkä maa, ja se pitää sisällään vaikka mitä nähtävää. Odotan aikaa Oulusta eteenpäin. En ole oikeasti itse käynyt Rovaniemeä pohjosempana. Itä-Suomi on minulle tutumpi. Samoin Pohjanmaan rannikko on melko tuntematonta.

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...