Rouva Niskanen

 Ei voi sanoa muuta , kuin että on kyllä ollut stressiviikko. Toki on ollut mukaviakin asioita. Olen terveenä, koko muu perhe on myös. Toki lapset ovat ehtineet jo väsähtää koulussa alkusyksyn aikana, mutta nyt alkoi onneksi syysloma. Maanantai-iltana vietiin akvaariokasveja ja kiviä uuteen akvaarioon. Samalla laitettiin lannoitetta ja käynnistettiin lämmitin. Täytyy toivoa, että bakteeristo kehittyy normaalisti. Keskiviikkona puolet kaloista siirtyi uuteen akvaarioon. Täytyy sanoa, että kalojen pyydystäminen ei ole ollenkaan lempihommaani. Se oli myös vaikeaa. Varsinkin kongontetrat ovat salamannopeita. Kalaset selvisivät onneksi matkasta ja pienen totuttelun jälkeen useimmat näyttivät ihan normaaleilta uudessa kodissa. Touhilla oli maanantaina normaalit treenit ja tiistaina peli. Minä en ollut mukana kummassakaan, mutta kaikki oli kuulemma sujunut ihan hyvin :) T. tykkää treenata ja pelata ja säännöllinen liikunta tekee hyvää hänelle kuten itse kullekin. Eräs paikka, jossa T. ja...

Kaaduin vähän aikaa sitten pyörällä. Hiekkatiessä oli "sortunut" reuna, enkä reagoinut siihen tarpeeksi nopeasti. Tuloksena ei ollut mitään vakavaa - inhottavaa kuitenkin. Tuntui lievästi sanottuna ikävältä, kun puoliso kaapi hiekansiruja kyynärpään haavasta. Onneksi kuitenkin hoiti haavan. Jalkoihin, enimmäkseen reisiin, tuli mustelmia. Sanotaanko, etten nyt oikein voinut keikistellä juhannusreisilläni :D Ei ehkä olisi tullut muutenkaan niin tehtyä, sää oli aivan pirullisen kylmä ja koko ajan satoi. En ole sen jälkeen pyöräillyt. Se kyllä johtuu siitä, että olen ollut mökillä melkein koko ajan. Viimeksi palstalle piti ottaa trimmeri mukaan. Sen kanssa nyt ei sentään pyöräillä, niin kävelyksi meni. Tänään taidan mennä pyörällä. Kaupunkipyöräily ei ole muutenkaan minun kohdallani kovin "varmaa". Asumme sen verran keskeisessä paikassa, risteykset ovat isoja ja kaikenlaisten tie- ja muiden töiden takia pyöräily on vähintäänkin puikkelehtivaa. Olen silti edelleen siin...

Kaikki on ollut vähän hulabaloota siitä saakka, kun aloitin uudessa toimipaikassa. Olin loppuviikosta ihan puhki, eikä tunnetila ole ihan täysin rento (lähellekään) edelleenkään. Joka päivä minulle kuitenkin selviää asioita ja työkoneen ja -puhelimen sammutan tasan silloin, kun työaika tulee täyteen. Tänään oli viimein lähdettävä puutarhapalstaa parturoimaan. Kaikki alkaa olla siellä vähän ylikypsää, nättiä kuitenkin. Kukkimista odottavat enää päivänliljat (epäilen, tuleeko niihin kukkia tänä vuonna), maksaruoho ja auringonkukka. Yksi pensasmustikka tuottaa vielä satoa, sen verran, että sen voi syödä paikan päällä. Tämä on taas ollut uudenlainen kesä puutarhapalstalla - ongelmana kuivuus, liiat sateet, peurat, kauriit jne. Ehkäpä ensi vuosi kääntyy yhä enemmän pelkkiä kukkia päin - ei ole kivaa hankkia pensaskasveja pureskeltaviksi. Minä olin niin onnekas , että pääsin vielä kesän luultavasti viimeiselle mökkireissulle. Siitä tuonnempana, mutta minullepa kävi siellä pieni onnettomuus....

 Gerbiilit erillään - järjestys on mennyt meillä ihan rauhallisesti. Muutaman yhdistämisyrityksen jälkeen olen todennut, että Albia ja Sahpania ei voi laittaa enää yhteen, Sahpan on edelleenkin todella aggressiivinen Albia kohtaan. Väliviritelmä (kaksi muovilaatikon kantta) on toiminut terrassa tähän asti suhteellisen hyvin, mutta se ei ole ikuinen, koska erityisesti Sahpan tykkää nakerrella kaikenlaista. Sahpanilla on myös erittäin voimakas tahto kulkea puolelta toiselle. Kunnollisen väliverkon tilaus on työn alla. Puolukka, tarinan "ulkopuolinen", on nyt muutaman päivän välein vaihtanut puolta terraariossa, jotta kukaan ei joudu olemaan pitkään yksin. Albin haavat alkavat onneksi parantua, ja neidon olemus on muuttunut pirteämmäksi. Sain tällä viikolla töihin puhelun , että Touhi on kaatunut ja satuttanut silmäkulmansa liukumäessä. Silmä oli kuulemma valonarka, ja olisi hyvä käyttää lääkärissä. Touhin isä kerkesi reagoimaan asiaan ja silmän todettiin onneksi olevan kunnoss...

Alan vanhetessani osoittaa merkkejä puutarhahulluudesta - no en ihan, puutarhapalstaani kuvaa parhaiten sana "mummolan takapiha". Tällä hetkellä osa palstaa näyttää ehkä eniten tunkiolta, kunnes risusavotta joskus valmistuu. Hulluus ilmenee kalenterin kyttäyksenä "nyt pitäisi kyllä jo istuttaa sitä ja tätä..." Tänään koittikin suuri etappi: kevään taimiostokset! Siemenperunoita ei valitettavasti saatu - ehkäpä löydämme niitä vielä jostakin... Palstalle tulee kuitenkin kaksi puutarhavadelmapensasta. Minulla on niille paikka..öö...sen risukasan alla. Täytyy siis työskennellä vielä. Lisäksi ostin kaksi pionia ja raparperin (mikään näistä ei selvinnyt talvesta).  Kaksi tainta kesäkurpitsaa löytyi onneksi, ja kotona olen kasvattanut maissintaimia. Heräteostoksena ostin vielä sormustinkukan - täytyypä vielä lukea sen hoidosta.  Seuraaville päiville on luvattu sateita, mutta katsotaan, jos joskus onnistuisi. Puutarhahulluus on edennyt näköjään niin pitkälle, että kerron ...

Wuhuu , kesäloma on yhä lähempänä - lapset tosin ovat jo kesälomalla, eli päiväkoti ei kutsu viiteen tai melkein kuuteen viikkoon. Vaikka asia ei lapsiani koske, kesähoito olisi kerrankin omassa päiväkodissa - tavoitteena on välttää siirtymiä, koskapa koronaa vältetään edelleen. Lapset olivat odottaneet kesälomaa. Heillä on normaalien keskenkasvuisten tapaan suuria suunnitelmia lomaa varten, ja pettymyksiä tulee, kun joka päivä ei mennä esimerkiksi Lintsille (Lintsi on tosi lähellä meitä, ja siellä käydään kesän aikana usein, niissä maksuttomissa laitteissa siis. Meillä eletään vielä toistaiseksi päivä ja hetki kerrallaan. Opiskeluni on ollut hyvin suuritöistä, koko palettia on ollut vaikea pitää kasassa. Kurssilla riittää tekemistä edelleen, mutta luulen, että saan kaiken tehtyä. Tänään en opiskele, mutta huomenna ja ylihuomenna kyllä. Opiskelu on kiireestä huolimatta tuntunut pitkästä aikaa mukavalta. Se selvästi osuu aivoissa kohtaan, joka tuottaa mielihyvää. Toki kyse voi ol...

Oikein hyvässä muistissa on, kun rva loukkaannuttuaan v. 2009 ei huimaukseltaan pystynyt juurikaan kävelemään vuoteen. Kun kävelin, maa tuntui nousevan ja laskevan, mikä aiheutti tosi heikottavan, huonon olon. Kävelin kuitenkin. Pääsin korttelin ympäri. Pääsin lähikauppaan, mutta en voinut ostaa paljon, koska se kaupan värikäs ympäristö kurkotteluineen jne. huimasi. Minun piti opetella ulkoa, missä tavarat olivat, lähikaupan ulkopuolella olin todella hukassa. Vuosia minun piti suunnitella lyhyetkin matkat hyvin tarkasti, esimerkiksi jos menin ostamaan sukat, en voinut shoppailla muuta, koska kroppa kesti vain suoraviivaisen siirtymisen paikasta toiseen. Jos asioin jossakin, vaikkapa Kelassa, yritin mennä hiljaiseen aikaan, sillä en saanut ihmisvilinästä kiintopisteitä, ja olosta tuli liian huono. Joskus piti palata kotiin jo menomatkalla. Jätin väliin paljon juhlia ja muita tilaisuuksia, sillä kehoni ei kestänyt niitä. Eristäydyin. Ajan myötä kehoni parani asteittain, pääas...

Toissapäivänä oli varsinainen pääkallokeli, josta uutisoitiinkin laajasti. Liukastumisia sattui enätysmäärä - myös rva:lle. Rva oli palaamassa iltalenkiltä, kun se tapahtui. Kaikki kävi äkkiä, myös pään kalahdus jäätä vasten. Rva:lta ei onneksi mennyt taju, pääsin ihan omin voimin ylös, ja könysin sisälle. En muista kopsauttaneeni päätä tuolla tavalla koskaan ennen. Loppuilta meni sohvalla maatessa, tarkkailin tilannetta ja puoliso herätti yöllä tarkistaakseen, etten ole tajuton. Eilen takaraivolle oli muodostunut komea kuhmu. Koko niska, erityisesti kaulajänteet menivät aivan kramppiin, samoin koko yläselkä. Eilisen ajan minulla oli ohimosärky, mutta iltaa myöten helpotti. Vasta eilen tajusin alkaa murehtia niskaani ja mahdollista retkahdusta. Kyllä se niska osumaa otti, mutta näin lyhyellä aikavälillä näyttää, ettei mitään erityistä jälkioiretta syntynyt. Täytyy vain toivoa, että selvisin tilanteesta säikähdyksellä. Ehdin kuitenkin ajatella, että en jaksa sairastua tähän uu...

Päivät kotioloissa alkavat käydä vähiin. Mitään erityistä pakkaamista ei ole vielä aloitettu, mutta "muutto" on mielessä jatkuvasti. Tänään puoliso ja Nappe kävivät ostamassa meille akvaarioon ruokinta-automaatin. Akvaarion kanssa on muutenkin puuhasteltu. Eilen siivosimme yhteistuumin ulkosuodattimen, puoliso teki ison työn, kun tällä kertaa laitteeseen piti myös vaihtaa uudet letkut (ne, mistä vesi kulkee akvaariosta suodattimeen ja päinvastoin). Naakka oli päiväkodissa ja viihdytettävänä oli vain Nappe, joten projekti ei ollut hankala. Minä pesin suodatinmateriaaleja (keraamisia putkia, soraa jne.), puoliso teki muut jutut. Kalat voivat ihan hyvin. Vettä olen saanut kovetettua ihan hyvälle tasolle, nyt platyjen pitäisi viihtyä. Muutkin kalat näyttävät ihan hyviltä. Platyt eivät ole vieläkään lisääntyneet akvaariossamme, toivon, että tämä vuosi toisi edistystä tullessaan. Tänään kävin hierojalla. Tämä on ollut ihan valtavan pitkä aika ilman hierontaa, viimeksi käv...

Omasta vammautumisestani on jo vuosia, itse asiassa pari viikkoa sitten täyteen tuli 7 vuotta. Ne vuodet ovat kuluneet hujauksessa, kuten tahtoo tapahtua muillekin, jotka ovat ohittaneet noin 20 vuoden iän. Ennen kuin rasautin niskani, en totta puhuen tiennyt kuntoutuksesta mitään. Olin muutenkin vielä siinä iässä, jolloin liikuntaa harrastetaan huvin tai jossakin lajissa kehittymisen vuoksi, ei siksi, että keho säilyisi jotakuinkin kunnossa. Käsitykseni kuntoutuksesta oli mielikuva selkäydinvammaisesta autokolaripotilaasta, joka opettelee kävelemään sellaisten tukipuiden avulla, joita television dokumenteissa joskus näkyy. Sitten potilas joko oppii kävelemään tai käyttää pyörätuolia lopun ikäänsä. En aloittanut kuntoutumisen tietä alaraajahalvaantuneena, onneksi. Ei se tilanne silti huippuhauskalta tuntunut. Aloitin tilasta, jossa huimasi ja heikotti joka asennossa. Oksensin monta kertaa päivässä, sillä tavallinen oleilu esimerkiksi istuma-asennossa aiheutti autopahoinvoinnin ...

Vaalit on taas pidetty, näissä vaaleissa rva kävi äänestämässä. Edelliset eduskuntavaalit taisivat jäädä välistä niskavaivan takia - vuonna 2011 rva:n liikkuminen oli vielä sen verran vaikeaa, ettei liikkuminen äänestyspaikalle (tai energia miettiä koko asiaa) ollut itsestäänselvyys. Rva jäi pohtimaan, tuleekohan vammautuneiden asia puheeksi tällä nelivuotiskaudella - rva luulee, että ei, sillä se ei välttämättä ole mukava aihe. On kiusallista, kun ihmisestä tulee ammatillisessa mielessä hyödytön. Se sotii kaikkia tuottavuustavoitteita vastaan. Eri tavoilla vammautuneita on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja ikäryhmissä. Suurin osa heistä on hiljaisia - heidän äänensä ei kuulu, sillä heidän energiansa menee päivittäiseen selviämiseen. Osa on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Rva tietää kokemuksesta, että syrjäytyminen tapahtuu helposti. Ehkä eniten rva:ta ihmetyttää hoitoprosessin alun hitaus niin monen vammautuneen kohdalla. Ellei vamma ole todella selkeä, hoidon alku saattaa ven...

Hei vaan , rva onkin tänään kotosalla ja Naakka kahteen asti päiväkodissa. Sopimuksessani on, että työskentelen 3 - 4 päivää viikossa, pääsääntöisesti kuitenkin 4. Nämä kolmepäiväiset ovat niskani varjelemisen kannalta tärkeitä, pidän niitä aina välillä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pystyn työskentelemään niinkin paljon. Pystyn myös olemaan töissä vähän pidempään jos on tarvis, kotitöinä pystyisin tekemään enemmänkin, mutta se taas ei työkokeiluissa käy. Silti se pirulainen rasittuu...eilen olin kuntosalilla, ja tein siellä kaikenlaista. Kokeilin mm. sitä laitetta, jolla treenataan rintalihaksia, ekaa kertaa. Pirhana, en saanut laitetta liikkeelle ennen kuin olin ottanut siitä kaikki painot pois, sain siis pelkät vivut liikkeelle (rva:n pokka meinasi siinä vaiheessa pettää, rintalihaksia täytyy varmaankin treenata vähän enemmän). Joskus rva on miettinyt, mitkä kaikki lihakset eivät olisi menneet huonoon kuntoon, mikäli tätä niskaepisodia ei olisi tapahtunut. Nyt ongelmakohtia...

Rva kävi lauantaina puolisonsa kanssa treffeillä. Valitsimme viikinkiravintolan, kun kumpikaan ei ollut käynyt aiemmin semmoisessa. Viikinkirekvisiitan keskellä, musiikin soidessa ja ruuasta sekä juomista nauttien, pääsimme aika kauas siitä arjesta, jota joka päivä elämme. Arjesta, jolloin kahdenkeskeiselle yhdessäololle ei ole kovin isoja mahdollisuuksia. Ihan heti ei tuntunut rentouttavalta, viikko väsytti ja tavallisista rutiineista irtautuminen on ainakin rva:lle vähän hankalaa. Kyllä se kuitenkin onnistui, kun vähän pidempään viivyimme (ehkä siinä rentoutumisessa auttoi se viikinkihattu, jonka puolisoni nappasi päähänsä, treffit muuttuivat heti vähän hassummiksi). Yhteisestä illasta jäi molemmille mukava fiilis, ja seuraavat treffit on jo alustavasti sovittu. Ohjelmaa ei ole vielä päätetty, mutta tällä kertaa ajattelimme tehdä jotakin liikuntaan liittyvää. Katsotaan, miten rva:n kroppa kestää! Tällainen olut oli muuten varsin hyvänmakuista: Aloitin tämän kirjoituksen...

Eilen pohdin , millaista olisi olla vammautunut, aikuinen ihminen jossakin muualla, jonakin muuna aikana. Tämä kirjoitus on abstraktimpi kuin rva tapaa kirjoittaa. Jotenkin, kun omaa vammautumistaan ja ympärillä olevia olosuhteita pohtii, tekee myös mieli peilata jotakin vasten, ei ehkä niin realistisesti ja kaiken mahdollisen huomioon ottaen kuin yleensä. Ensinnäkin, olen pohtiessani todennut, että ei ole puhtaasti hyvää tai huonoa - aikakausissa ja kulttuureissa sekä niiden keskellä elämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Rva ei ainakaan ole tullut sellaiseen tulokseen, että hänen olisi parasta elellä whiplashinsa kanssa jossakin tietynlaisissa olosuhteissa. Kuitenkin, kaiken toivoo olevan hiukkasen helpompaa, on tyytyväinen siihen, etteivät asiat kuitenkaan ihan huonosti ole ja suuri osa murheista (ja toiveista) liittyykin sitten ihan johonkin muuhun kuin omaan vammaan. Pohdinnassaan rva lähti liikkeelle eräästä hyvin tuntemastaan tarinasta. Se kulkee suurinpiirtein näin: 191...

Kun aiemmin perusterve ihminen vammautuu, voi moni elämän osa-alue muuttua. Muutoksia (niiden varsinaisten oireiden lisäksi) tulee usein niin paljon ja kirjaimellisesti kertarysäyksellä, että sulattelemista riittää useiksi vuosiksi. Yksin sulattelu ei tietenkään riitä, sillä tekemistä on paljon. Esimerkiksi kuntoutuksen ja raha-asioiden järjestämistä voi lievimmilläänkin verrata viheliäiseen ryteikköön, hyvin usein se on pikemminkin upottava suo. Yllättäen ja pyytämättä kuvioihin astuu taktikointi. Rva on pohtinut mm. tällaisia asioita (ja toki paljon muutakin, mutta erityisesti näitä: - Millä taktiikalla saisin lääkärin puolelleni, jotta hän suostuisi lähettämään minut fysioterapiaan? - Millä taktiikalla pääsisin erikoissairaanhoidon piiriin, jotta kaikkea ei tarvitsisi maksaa itse? - Millä taktiikalla saisin itselleni perustoimeentulon, jolla voisin mm. kuntouttaa itseäni? - Miten puhun vammastani työelämässä, jotta vammani ei estäisi työn saamista tulevaisuudessa? Ka...

Niskaset ovat jälleen eläneet sellaisen menon ja meiningin keskellä, että rva oli tänään oikein kiitollinen, kun kenelläkään perheestä ei ollut mitään sovittua menoa. Rva livahti vain kerran ulos talosta ja ainoastaan ruokakauppaan! Tällainen tasaaminen (teimme tosin aika paljon kotitöitä) on joskus välttämätöntä. Kumma kyllä, se osaa myös olla ahdistavaa. Eilen tunsin ylikuormittumisen ja tiesin, että ennen pitkää tai oikeastaan hyvin pian täytyy ottaa rennommin, mutta se ei olekaan niin helppoa, kun on ollut niin paljon kaikenlaista. Rva:lla on rentoutumisessa iso haaste, jotenkin tuntuu helpommalta olla koko ajan toimittamassa edes jotakin pientä. Kun rva menee tietynlaiseen ylikierrostilaan, on itsensä rauhoittaminen kamalan vaikeaa. Kun hetkeksi pysähtyy, nousee pintaan monenlaista. Onnettomuudesta lähtien minulla on ollut päällä eräänlainen stressitila. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta yksinkertaisuudessaan se on ehkä sitä, että pelkään, että jos rentoudun, jotakin kam...

Tänään oli hyvä päivä, joka rva:n kohdalla tarkoittaa tietysti sitä, että huimausta ei esiintynyt juuri nimeksikään. Se vasta onkin harvinaista - ei sitä satu edes joka viikko! Kävin tänään ihan itse (ratikalla) hierojalla. Kun sairastaa monta vuotta, osaa näitä "helppoja" päiviä arvostaa. Helppo päivä tarkoittaa minun kohdallani päivää, jolloin whiplash-oireet pysyvät lievinä koko päivän (eivätkä ne ole myöskään yöllä pitäneet hereillä). Helppo päivä ei ole oireeton, koska sellaisia ei ole. Tänään särky on kuitenkin ollut suhteellisen lievää, joten olen ollut paljon pirteämpi kuin tavallisesti. Tällaisina päivinä tulee myös helposti ajatelleeksi, että millaista elämä olisikaan, jos voisi aina elää näin...siis istua ratikassa 20 minuuttia ilman ongelmia ja palata kotiin kaupungilta ilman huimausta. En olisi todellakaan, siis todellakaan osannut ennen ajatella, miten hienoa se oikeasti on. Rva ehti tänään katsella vähän telkkariakin. Se, mikä ohjelma oli kyseessä, jäi vä...

Niskasten ensimmäinen täysi viikko uudessa kodissa alkaa olla lopuillaan. Tämä(kin) viikko on lennetty paikasta toiseen, tänään olimme sentään koko perhe kotona jo klo 17:n jälkeen. Illan mittaan olemme kerenneet vähän rauhoittuakin, loppuiltaan ei muuta ohjelmaa kuulukaan. Rva:lle tämä meidän viime viikkojen tahti ja useat muutokset ovat olleet vähän liikaa. Toivottavasti tilanne tasoittuu nyt hieman, kun muuton oleellisimmat asiat on saatu tehtyä. Myös levolle on joskus pakko antaa aikaa. Pikkunaakka nukkuu onneksi yönsä hyvin, nyt melkein puolivuotiaana hän herää kerran yössä syömään. Illalla nukkumaanmeno ei myöskään tuota vaikeuksia, uni tulee, kun hänet kantaa unipussissa sänkyyn ja laittaa soittorasian päälle - ainakin useimmiten. Rva ei ole luonteeltaan kovin pitkällistä kiirettä kestävä ihminen, ja vielä vähemmän vammautumisen jälkeen. Levontarve on lisääntynyt, ja siihen on ollut pakko kiinnittää huomiota. Kun jatkuvasti huimaa ja särkee, on ihan loogista, että lepoa ta...

Nyt on kulunut melkein viikko viimeisen Orton-jaksoni päättymisestä. Viikko vierähti flunssaisena, mutta onneksi taudista ei tullut ihan kamala. Parina päivänä en kyllä voinut osallistua juuri mihinkään. Kuntoutuksen (siis Kelan) päättyminen aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunteita. Nyt rva:n pitäisi ilmeisesti olla täysin oppinut kuntoutuja, joka tietää minne on menossa ja mikä on suunta. Olo ei kuitenkaan ole ihan sellainen. Joka tapauksessa, jatkokuntoutuksestani sovittiin lääkärin ja fysioterapeutin kanssa, ja kai ne paperitkin sieltä jossakin vaiheessa tulevat. Rva käy jatkossa Ortonissa eräällä whiplash-osaajalla noin kerran kuussa (niin, se vaatisi varmastikin ensimmäisen ajan varaamista) ja yrittää päästä jälleen osalliseksi julkisen puolen fysioterapiapalveluihin. Itse asiassa rva:lle on epäselvää, onko hän edelleen asiakas vai ei! Kehon epätasapaino Kehoni on kuulemma edelleen siinä epätasapainossa, johon se on osaksi hakeutunut jo ennen onnettomuutta, mutta suureks...

Kävijälaskureista olen huomannut, että blogini lukijamäärä on viime aikoina noussut. Olen iloinen ja otettu siitä, että tällainen asia ja rouva Niskasen blogi kiinnostavat niin monia! Tervetuloa uusille lukijoille! Pieni kertaus: - helmikuussa 2009 pyörryin ja kaaduin, ja sain tapahtumaketjun seurauksena niskan retkahdusvamman, jota ei silloin diagnosoitu. Ensiksi oireiden syyksi epäiltiin korvaongelmia, sitten tension neck -vaivaa, ja lopuksi ongelma psykologisoitiin. Olin tuolloin 27-vuotias. - vaikeiden oireiden kanssa väänsin graduni loppuun ja kävelin kävelysauvojen varassa. Kävin omakustanteisesti fysioterapiassa, joka kuitenkin oli vammalleni vääränlaista. Entisen elämäni asiat, luennoilla käyminen, pitkät kävelylenkit, matkat, museot, ravintolassa käynti ja sen sellaiset, muuttuivat hyvin vaikeiksi toteuttaa, osa myös mahdottomiksi. Valmistuin yliopistosta syksyllä 2010. - keväällä 2011 pyrin ja pääsin oman alani työkokeiluun. Minun piti olla kokeilussa 6 kuukautta, mut...