Rouva Niskanen

 Luin tällä viikolla jostakin , että 90-luvulla keskiluokkaisuuden symboleina olivat piano ja kirjahylly - siis kotona. Nykyään keskiluokkaisuudesta taas kertoo joogamatto. Huhhei, meillä on nämä kaikki :D Palataan ysärille. Meillä oli kotona sekä piano että kirjahylly - jälkimmäisiä oli itse asiassa enemmän kuin yksi. Kun vieraili tuttavien kodeissa, sieltä löytyi myös vastaavia. Osalla oli televisio siellä kirjahyllyssä. Sille oli oma paikkansa. Ihmisillä oli myös tietokirjasarjoja. Menee jo vähän sivuraiteille, mutta monilla oli kirjahyllyn osana viinakaappi. Hyllyn vitriiniosassa oli maljakoita ja muita hienoja esineitä. Sitten saattoi olla esimerkiksi matkamuistonukkeja. Muistan lapsuudesta, että kirjahyllyjä oli mukava katsella. Myöhemmin tuli romahdus. Pianoja taitaa saada edelleen vaikka ilmaiseksi. Kirjahyllyt ja fyysiset kirjat ovat myös poistuneet todella monelta. Ainakaan viime vuosikymmenellä ne eivät olleet ollenkaan muodikkaita.  Ongelma ei ehkä ole siinä, mitä ...

  Tämäkin viikko on mennyt reippaasti . Itse asiassa se on mennyt niin reippaasti, etten oikein muista, mitä esimerkiksi maanantaina tapahtui. Tiistaina T. oli lätkäharkoissa ja minä vanhempainyhdistyksen kokouksessa.   Keskiviikkona minä olin hierojalla. Se oli oikein fiksu veto, koska kroppa on alkanut mennä jumiin. Siellä se saatiin taas melko kivuttomaksi (ei kyllä kivuttomasti). Minulla on näemmä keho, joka menee jumiin helposti ja sitten aukeaa hankalasti. Se täytyy vissiin vain hyväksyä. Sain myös kehuja, kun lavan lihaksisto on kasvanut. Torstaina minulla ei ollut kotosalla mitään erityistä ohjelmaa, töissä toki oli täysi hulina päällä. Perjantaina istutin pari kasvia uusiin ruukkuihin. Joulukaktus on vähän kitulias, joten ajattelin, että se tykkäisi tilavammasta asumuksesta.  Meidän naapuriin aukesi kukkakauppa! Se onkin hieno juttu. Poikkesin siellä keskiviikkona. Meinasin ostaa hienon orkidean, mutta maltoin vielä mieleni. Sen sijaan ostin pienen kahvipen...

Olen pohtinut useammankin tuttavan kanssa, harrastavatko lapset musiikkiin liittyviä asioita kuin aiemmin. Lapsuudessani 1990-luvulla tuntui, että suurimmalla osalla lapsista oli joku instrumentti. Nykyään lapsille tuntuu olevan lähinnä liikuntaharrastuksia (siis toki voi olla molempia). Aika monen aikuisen olen myös kuullut sanovan, ettei voisi pakottaa omia lapsiaan soittoharrastukseen, koska itsellä on huonot muistot siitä, kun vanhemmat pakottivat harjoittelemaan ja jatkamaan soittoharrastusta. Olen myös käsittänyt, että matalamman kynnyksen soittotunnit (kerhotyyppiset tai vaikkapa ryhmäopetus) eivät enää jalkaudu kouluille kuten vuosikymmeniä sitten. Mahdollisuudet kokeilla soittimia esimerkiksi koulun musiikkitunnilla alakoulussa ovat mitättömät... Minä aloitin pianonsoiton kolmannella luokalla 1990-luvun alussa. Opetus oli kansalaisopiston ryhmäopetusta eikä ehkä minkään mittapuun mukaan kovin tehokasta. Itse asiassa opettajakaan ei ollut kovin innostava. Kävin kuitenkin tunn...

Koin viikonloppuna , että ihmeiden aika ei ole ohi - sain nimittäin viimeinkin sähköpianon! Olin masinoinut siirtoa jo verrattaen kauan - viime keväästä. Tuli kiirettä, sairauksia ja korona päälle päätteeksi. Kaiken lisäksi tuli vielä kaksi lumimyrskyviikonloppua, jolloin pianon siirto peruuntui :D  Kaikkien vaikeuksien jälkeen oli oikein ihmeellistä, kun instrumentti saapui viimein meille. Se löysi paikkani makuuhuoneestani, ei esimerkiksi olohuoneesta, jossa sen perinteisempi paikka olisi ollut. Nyt olohuoneessa on pyykinkuivausteline, outs! Olen kaivannut pianoa oikeastaan jo parikymmentä vuotta. Viimeksi soitin, kun asuin vanhempieni luona. Olen toki joskus vähän yritellyt, mutta kun säännöllistä harjoittelumahdollisuutta ei ole, on soittoharrastus jäänyt. Nuotteja en ole sentään unohtunut, mutta sormituntuma soittimeen on kyllä tehokkaasti kadonnut. Se on kadonnut siinäkin mitassa, etten ole enää pitkään muistanut ulkoa osaamiani kappaleita. Ne täytyy arvatenkin harjoitella u...

Identiteetti , minuus, on valtavan monipuolinen aihe. Minä, rva, olen edelleen varmaankin se minä, josta minulla on varhaisimmat muistot, noin 3-vuotiaasta lähtien. Nyt uskon näkeväni häivähdyksen silloisesta minästäni tyttäreni ilmeissä ja ajatuksissa, joista hän puhuu. Jossakin vaiheessa minusta tuli aikuinen, se tapahtui varmaankin pala palalta. En muista kokeneeni ikäkriisiä missään vaiheessa, minusta edessä oleva elämä on näyttänyt mielenkiintoiselta aina. Isot kriisini olen sen sijaan kokenut, kun lähipiiriissäni viimeisten kymmenen vuoden aikana sattunut useampi äkillinen, omanikäiselleni sattunut kuolemantapaus. Ne ovat olleet valtavia järkytyksiä, jotka ovat vaikuttaneet minuun persoonana. Vammautuminen  on varmasti ollut isoin itselleni tapahtunut asia, joka on vaikuttanut minuun ja persoonallisuuteeni. Sen kanssa olen elänyt jo niin monta vuotta, että en enää ihan kamalasti vertaile nykyistä elämää entiseen, paitsi toki välillä. Paitsi rajoitteita, on liiku...

Muutaman sadepäivän tuloksena olemme Naakan kanssa nähneet oikein paljon kastematoja. Rva:n mielestä sade on mukava juttu. Kun sataa, on ulkona ja sisälläkin tietynlainen fiilis. Nyt on ollut niin lämmin sää, ettei kylmyyskään ole haitannut. Sunnuntaina puoliso siirsi muutamia kastematoja tieltä tiensyrjään ja näytti niitä Naakalle. Naakan mielestä ne olivat kiinnostavia. Hän tapaili sanaa "kastemato" ja koskikin matoa varovasti. Sitten menimme kauppaan. Kaupassa Naakka kulki omien, pienten kärryjensä kanssa meidän lähistöllämme. Yhtäkkiä hän huikkasi rva:lle: "täällä on kastematoja, äiti". Menimme puolison kanssa ihmettelemään kastematohyllyä. Nii-in...Naakka oli löytänyt tippaleivät! Eilen rva kävi salilla tapaamassa personal traineria. Kyseessä oli alkukeskustelu, jossa kartoitettiin rva:n tarpeita ja sitä, mitä voisimme tehdä. Sovin loppujen lopuksi 12 kerran treenikokonaisuudesta. Kalliiksi tulee, mutta onhan rva tätä jo pari vuotta suunnitellutkin. T...

Kävin eilen salilla. Kun tein alkuverryttelyä, eräs personal trainer tuli tervehtimään minua. Käytännöllisesti katsoen rva huhki ja jutteli samalla treenitottumuksistaan.  Hän kysyi, onko minulle tehty koskaan omaa kunto-ohjelmaa. Kerroin, että onhan minulle, osittain. Liikkeet, jotka tukevat niskavammasta toipumista, on suunniteltu tarkasti. Tällä hetkellä harjoituksia on neljä. Noin yksi kolmasosaa treenikerroistani on siis hallinnassa, loppu ei niinkään. En ole välttämättä ihan hakoteillä, mutta ehkä pieni opastus olisi tarpeen. Ihan kylmiltäni en keksinyt, että personal trainer voisi olla hyvä. Olen miettinyt asiaa pitkin talvea, mutta en ole ryhtynyt tuumasta toimeen. Nyt sovimme, että tapaamme ensi maanantaina salilla klo 17, jännää, siinä ei vielä tarvitse sitoutua mihinkään. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta personal trainer -hommasta. Onkohan jollakin, joka lukee blogiani? En oikein vielä tiedä tavoitteitanikaan, ehkä ne selviävät maanantaina alkukeskustelu...