Rouva Niskanen

 Kyllä tässä selvästi mennään kohti kesää. Lasten luokka oli tänäkin vuonna Nuuksiossa yötä. Touhi ei kyllä vielä päässyt yöpyjäksi, vaan hän tuli iltapäivällä kotiin. Naakka tuli seuraavana aamupäivänä suurin piirtein zombina - oli kuulemma valvottu neljään :D Kuten tavallista, en saanut kuulla oikein mitään yksityiskohdista. Lapset ovat jo senikäisiä, että heillä on asioita, joita minulle ei kerrota. Jos en aisti mitään huolestuttavaa, hyväksyn kohtalon ;) Ihanaa, että Naakalla on jo kahtena vuonna ollut mahdollisuus tähän! T. on "ohjelmanjärjestäjä" muuten vain. Hän oli eilen kaverin kanssa ulkona, ja mikäpä muu olisi ollut hauskempaa kuin hengailu rankkasateessa - oikein märät vaatteet! Komensin pojat järkkäämään itselleen varavaatetta T:n varastoista ja laitoin vaatteet kuivuriin. Kun kysyin, onkos pojilla jo nälkä...menivät jotenkin vaikeiksi. Hetken kiemurtelun jälkeen selittivät  käyneensä Kotipizzassa. T. oli kuulemma piffannut, että sillä tavalla.  Minä jouduin ...

 Menee taas ihan sairauspäivitykseksi, mutta minulla alkoi hengenahdistus alkuviikosta, ja olen nyt loppuviikon sairauslomalla astman pahenemisvaiheen takia. Jännitin taas työterveyteen menoa, mutta sain oikein hyvää kohtelua. Lääkäri oli varmaan puolta nuorempi kuin minä, mutta tähän saa kyllä nyt tottua :D Hän tiukkasi ensin avaavan lääkkeen määrää ja meinasin närkästyä, kun en siinä tilanteessa muistanut tarkkaan. Sitä on kuitenkin tullut käytettyä paljon. Hän määräsi keuhkokuvaan ja verikokeisiin. Lisäksi kortisonitablettiannos nostettiin kolmeksi päiväksi (vielä huominen jäljellä) kaksinkertaiseksi, josta saa alkaa vähentää lauantaina. Toive on, että homma helpottuisi tällä kuurilla. Jos ei, varataan aika keuhkospesialistille. Tässäpä toiminnalliset ohjeet . Oikeasti olin pari päivää sitten aika rikki, kun hengenahdistus paheni. Vaikka kuinka yritän ajatella rauhallisesti, tulee välillä tunne, että tukehdun. Kun lääkärikäynnin jälkeen tulin kotiin, olin henkisesti aivan loppu...

 Naakka sai tällä viikolla silmälasit. Hän siis liittyi rillipää-äitinsä joukkoon ;) Sanoi, ettei varmaan koskaan ole nähnyt näin hyvin. Vaikutti myös olevan tyytyväinen kehyksiin. Hän näyttääkin lasien kanssa todella kivalta. Sain itse silmälasit vähän nuorempana, neljännellä luokalla. Muistan, kuinka taululle alkoi olla hankala nähdä ja piti siirtyä etupulpettiin. Muutama muu luokan tyttö sai silmälasit samoihin aikoihin. Minä valitsin värikkäät kehykset, joiden pääväri oli violetti. Tykkäsin niistä tosi paljon. Polku silmälaseihin kulki muuten Naakalla seuraavasti: hän itse kertoi, ettei oikein näe. Lähetimme koulun terveydenhoitajalle tarkastukseen. Sieltä tuli lähete optikolle. Varasimme optikon ja kävimme tarkastuksessa. Parin viikon päästä lasit olivat valmiit. Touhi on ollut tällä viikolla oikein urheilullinen. Hän kävi maanantaina kaverin kanssa luistelemassa, tiistaina futistreeneissä, torstaina taas kaverin kanssa luistelemassa ja perjantaina oli koulussa luistelua. Hä...

 Aika on taas kulunut viikon eteenpäin. Tähän viikkoon on mahtunut todella paljon kaikenlaista: Sunnuntaina yllätyin toden teolla, kun nousin ylös. Lapset olivat hakeneet minulle valkovuokkoja lähimetsästä. Lähtö ja paluu olivat sujuneet niin hiljaa, etten todellakaan ollut herännyt kumpaankaan. Lisäksi, lasten isä oli hankkinut minulle lahjan, joka oli ollut toiveissa pitkään - majakkalyhdyn. Siis sellaisen, johon laitetaan tuikku (ledi riittää) sisään.  Kun päivällä keittiömme muuttui "Ristorante Hemulinoksi", olin jo todella iloisesti yllättynyt. Lapset muuten valmistivat pasta carbonaran ihan ilman apua. No, kävin kippaamassa spagettivedet pois. Oli ihanaa astua valmiiseen pöytään. Kai se on myönnettävä, että äidit, minäkin, ovat tärkeitä <3  Lounaan valmistuksen jälkeen lapset vetäytyivät jo omiin puuhiinsa. Me aikuiset lähdimme vielä käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli todella mukavaa käydä pitkän tauon jälkeen. Tuli taas inspiraatiot...

Eilen oli merkittävä päivä , ei nyt ehkä kaikille (vaikka oli myös Eurooppa-päivä), mutta minulle ja perheelleni. Esikoisemme Naakka täytti kokonaista kaksitoista vuotta! Ihmeellistä, että perheessämme on niin iso lapsi. Naakka ei tietenkään jännittänyt ;) , mutta tuli kuitenkin herättämään minut 4.30, kun luuli, että kello on 7.00. Tässä kohtaa ei ehkä saisi mainita, mutta en tietenkään saanut enää unta sen jälkeen. Eilinen oli senmukainen. Naakka sai tänä vuonna useamman lahjan. Hän sai Squishmallow - pehmolelun, magneetti-rakennusosia, Pets-hahmoja... Yksi lahja oli ns. aineeton. Naakka pääsee kanssani kuntosalille siihen saakka, kun muutamme liian kauas kuntosalista. Kuntosali tarjoaa mahdollisuuden lapsi & vanhempi - käynteihin. Minä menen Naakan kanssa salille, eli 12-vuotias ei voi mennä sinne yksin. Saamme (tai Naakka saa) myös opastuksen "lajiin" ennen kuin pääsee aloittamaan.  En ole yhtään varma, innostuuko Naakka salilla käymisestä. Ainakin hän on nyt innostun...

Ei kyllä uskoisi viime kuukausien perusteella , mutta jonkinlaista talvea se tänne eteläänkin yrittelee. Postauksen kuva on tämänviikkoiselta lenkiltäni, tämänpäiväisellä lenkillä oli jo kunnollinen lumipeite. Siihen, että saataisiin vielä pulkkamäki, tarvittaisiin kyllä paljon. Minulla on ollut kuluneella viikolla kehoni kanssa harvinaisen kivuliasta. Yleensä kipukynnykseni on varsin korkea, mutta nyt on ollut hankalaa. Tuntuu, että vaikka yritän treenata, kivut vain lisääntyvät. Kipua on sekä nivelissä että lihaksissa. Nukun suosiolla ensi yönkin särkylääkkeen kanssa.  Maanantaina kävin pitkästä aikaa hierojalla. Hän oli sitä mieltä, että nyt täytyy käydä vähän tiheämpään tahtiin pari kertaa. Varasin ajan ensi maanantaille. Sain myös ohjeen venytellä, varsinkin etu- ja takareisiä. Olen siis venytellyt, mutta tuntuu, että paikat menisivät vain jumiin joka venytyksellä. Toivon, että saisin asiaan helpotusta mahdollisimman pian. Aloittelemme hitaasti hiihtolomaa. Meillä ei ole kovi...

 Tätä viikkoa ovat leimanneet terveyshaasteet, siis omani. Koska parisen viikkoa on mennyt semi-flunssassa ja yskässä (nyt parempi), kroppa ei enää kestänyt liikkumattomuutta..eikä kokousputkea työpaikalla.  Viime viikonloppuna olkapäässä alkoi tuntua ikävältä. Toki muukin kroppa oli jumissa, mutta olkapää alkoi jomottaa, siis levossa. Huomasin myös, että ulkokierrot olivat kivuliaita. Siinäpä se, kiertäjäkalvosin!  Minulla on ilmeisesti ahdas olkapään nivelkuoppa, ja olen kärsinyt tästä vaivasta parikymppisestä. Nykyisin on hivenen helpompaa, mutta olkapää tulehtuu aina muutaman vuoden välein. Silloin yritän ensiksi tulehduskipulääkekuuria. Yleensä auttaa vain olkapäähän pistetty kortisoni. Siinäpä se - sitä on usein vaikea saada. Jostakin syystä siitä on joutunut todella paljon vääntämään. En ole alan ammattilainen, mutta en näe parin vuoden välein pistettyä kortisonia vaaralliseksi keholleni..saati sitten esim. päihteeksi. Sen sijaan sen näen riskiksi, että pyörin öi...

Se olikin korona. Aloin pohtia, ettei nyt ihan normiflunssa ole kyseessä. Sitten muistin, että yksi koronatesti saattaa olla tallessa. Sepä näytti varsin yksitulkintaisen selityksen oireille. Olen siis sairastunut kolmannen kerran. Niin on myös koko muu perhe.Olen toiveikas, että tämä olisi ensimmäinen kuumeeton päivä sitten keskiviikon. Yskä on kuitenkin aikamoinen ja "räkätauti" tuntuu vasta kunnolla alkaneen. Maku- ja hajuaistia ei myöskään ole, eikä ruokahalua. Varmaankin saimme sen laivalta. Lasten mielestä se oli silti kannattava reissu ;) Toisaalta, taudin voi saada mistä tahansa, kun sitä on liikkeellä. Luultavasti kenellekään muulle ei tule suurempia ongelmia paitsi minulle. Aloitin kyllä lisäkortisonin hengitysvaikeuksien varalta. En ole poistunut kotoa neljään päivään. Tässä kotona koko ajan ollessa olen huomannut, kuinka liikkuvaa elämää normaalisti vietän, siis en varmaankaan erityisen liikkuvaa, mutta käyn kuitenkin useassa paikassa päivittäin. Tänään olen kui...

Pääsin syntymäpäiväni kunniaksi ravintolaan, enkä mihin tahansa ravintolaan vaan venäläiseen. Aikuisseurassa, pitää vielä mainita. Olen aikuisiälläni tutustunut Helsingin venäläisiin ravintoloihin (silloin kun niitä vielä oli useampia) ja tykästynyt kovasti. Mistään kevytruuasta ei ole kyse, ja jossakin vaiheessa, varsin aikaisessa, minun piti todeta, että viinin juonti saa riittää - vodkashotteihin en edes uskaltautunut ;)  Mutta ruuan kanssa nautin. Venäläisessä keittiössä sienet, smetana, juurekset ja vaikka mikä ovat suosikkejani. Meni kyllä hieman överiksi, siis viimeistään siinä vaiheessa, kun uunijäätelö Romanovin mansikoineen tuotiin eteeni :D  Pitäisikö venäläisiä ravintoloita boikotoida? Joku voi olla sitä mieltä, mutta minä en. Minusta sotaa ei käydä kirjoilla, kielen osaamisella tai vaikkapa ruokaperinteillä. Naapurissamme on ja tulee olemaan ruokakulttuuri, jolla on vaikutuksia myös omaamme.   Jottei kaikki olisi ollut kuluneella viikolla pelkkää juhlaa, kan...

Viikko hurahti jälleen loppuaan kohti. Sää on ollut kirpakka, mutta kuten olen aiemminkin kertonut, saan energiaa, kun naamalleni osuu viileä tuuli - tosin se energia on rajallista ;) Olen edelleen klo 19 jälkeen aivan loppu. Eilen saatiin viimein tilattua koulukuvat. Kuvausfirma oli vaihtunut, ja mielestäni tilaussysteemi oli hankalampi kuin ennen. Joka tapauksessa, homma on painanut mielessä jo viikkoja, nyt se saatiin sentään tehtyä. Surkeaa taas on, että meidän lähieläinkauppa lopettaa. Eläinkauppoja alkaa olla koko Helsingissä todella vähän. Olen keskittänyt ostokseni lähikauppaan, mutta meillä on varsin pienet ja harvoin tarvikkeita tarvitsevat lemmikit.. Naakalle täytyy hankkia juhla-asu. Hän sai mahdollisuuden osallistua joulukuussa astetta hienompaan tilaisuuteen, johon ei ihan verkkareissa voi mennä. Naakka on aivan innoissaan, vaikka mitä tahansa reaktiota voi odottaa - siispä asua hankkimaan :D  Hän on tähän asti ollut "mikä vain käy, kunhan tuntuu mukavalta" -t...

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoista kangertelemista. Välillä näitä aikoja elämässä tulee, mutta eipä niitä juuri kukaan toivo. Mitään kovin vakavaa ei ole sattunut, astmani vain on mennyt pahaksi, ja aiheuttanut ongelmia, vähän isompiakin. Astma on ollut melko hyvässä hoitotasapainossa pitkään. Nyt kuitenkin, elokuisen flunssan jälkeen, on ilmeisesti tulehdus jäänyt jäytämään keuhkoja. Homma meni siihen, että yskin melkein taukoamatta ja keuhkot eivät kestäneet yhden porrasvälin kävelemistä, siis ylöspäin. Minulle tuli 7 päivän kortisonitablettikuuri. Se ei valitettavasti tehonnut, vaan muutamassa päivässä olin taas samassa tilassa. Kortisonikuuri piti aloittaa uudelleen. Se loppui eilen, ja nyt toivon sormet ristissä, että se tehoaisi. Kun astmani pahenee , olo on todella ikävä. Käytännössä istuminenkin alkaa painaa keuhkoja, mikäli nojaa vähän. Yskiminen on todella tylsää. Käveleminen hidastuu. Pienikin ylämäki on katastrofi.  Kortisonitabletit auttavat aika nopeasti, ...

 Iästäni (ei mielestäni vielä vanha, vasta noin puolet 85 ikävuodesta) huolimatta ryhtini on miltei huomaamatta huonontunut vuosien varrella. Osa yläselkäkivuistani (alaselässäkin on kumara kohta) johtuu varmaankin siitä.  Olen siis yrittänyt viime päivinä seistä paremmassa ryhdissä. Hyviä puolia: katselen maailmaa hieman ylempää. Huonoja puolia: tämäkin sattuu, toivottavasti ei niin paljon että pitää lässähtää taas.  Varsinainen liikunnan harrastaminen on ollut tällä viikolla vähän huonoa. Vasemman jalan jalkapöytä päätti kipeytyä taas. Tämäntyyppiset vaivat tuppaavat olemaan pitkäkestoisia, jos ei lepuuta tarpeeksi. No, esiinnyin viime päivät kuin mikäkin vanha ruustinna, ja kutsuin ystäviäni visiitille kotiini. Hauskaa oli ja lepoa tuli :)  Istun parhaillaan mökin kuistilla ja juon kirjoittaessani aamukahvia. On hieman vilpoisaa. Tavallaan mukavaa, viime vuodet olemme kiirehtineet mökille ainoastaan silloin, kun helle on kuumimmillaan. Siinä on hyvät puolensa ku...

 Pääsimme kuin pääsimmekin Sisumetsän seikkailupuistoon. Siitä on puhuttu jo kuukausia, ja koska se sijaitseee mökin hoodeilla, se kannattaa yhdistää mökkireissuun. Lähellä mikä lähellä, ajoimme harhaan sekä meno- että tulomatkalla :D Pidän Sisumetsästä. Teemana siellä on metsä ja taruolennot. Nyt löytyi jo poroaitaus, missä sai harjoittaa kullanhuuhdontaa ja käydä lahjatavarakaupassa. No, ehkä se oli hivenen kornia mutta ei liian, koska pääsimme näkemään poroja :)  Paikkaa ja tutkittavia juttuja laajennetaan koko ajan. Nyt löytyi meille uusi Hiidenpolku, joka oli jopa vähän jännittävä seikkailu polulla metsikössä. Porojakaan ei ollut edellisenä kesänä. Päädyimme kiipeilyradalle kuten tavallista. Minä & Touhi menimme radat 1-3, muu seurue eteni vaikeammille radoille. Tosin radat 1-3 suoritimme kolmeen kertaan. Se on kyllä oikein hyvää liikuntaa. Sovimme, että etenemme yhdessä seuraavana vuonna radalle 4. Pidän kiipeilystä - se kehittää tasapuolisesti kehon eri osia ja kun...

 Maanantai-iltapäivällä olo alkoi tuntua hieman kummalliselta. Arvuuttelin, että vatsanväänteiden täytyy johtua liiasta kahvin juomisesta tai sitten migreenistä. Jälkimmäinen oli pahempi uhka, joten päädyin lähtemään tuntia aiemmin kotiin tekemään loput etänä. Kotona se sitten alkoi. Vatsa ei enää pitänyt sisällään mitään, siis kummankaan pään osalta. Lisäksi tuli kylmä ja kroppaa alkoi särkeä. Ei hemmetti, noro! Tilanne oli aktiivisesti päällä kellon ympäri, aamuyöllä totesin, että jee, nyt voin nukkua muutaman tunnin. Eilinen oli oksentamisen suhteen parempi, mutta vatsa kramppasi ilkeästi koko päivän. Syöminen jäi minimiin. Tänään olo tuntuu jonkin verran paremmalta. Seisaallaan olo huippaa vielä hieman, ja syömiset kannattaa varmaankin pitää melko vähäisinä ja vatsaystävällisinä. Olen varsin harvoin kipeänä. Vatsataudissa olen sitäkin harvemmin. Vaikka molemmat raskauteni olivat hyvin oksennuspainotteisia, tulee aina yllätyksenä, miten heikkoon kuntoon vatsatauti nopeasti vie....

Niinhän siinä kävi , että toissayönä Touhi alkoi yskiä ja valittaa kipeää oloa. Eipä vältytty alkukesän flunssalta tänäkään vuonna. Naakallakin oli kurkku kipeänä koulusta tullessa, ja niin hänelläkin alkoi flunssa. Välivaihe opiskelujen loppumisen ja lasten kesäloman välillä jäi oikein lyhyeksi :D Hyvällä tuurilla saan lapset kouluun ja päiväkotiin perjantaina. No, eiköhän tämän kestä, nyt muksuista on ainakin toisilleen seuraa. Minä en kyllä aio nyt saada flunssaa. Tarkoitukseni on lauantaina Naakan kevätjuhlan ja todistustenjaon jälkeen suunnata hetimmiten junalle ja perinteistä kävelyviikonloppua viettämään. Eli siis, hoidan flunssapotilaita sairastumatta itse - toivottavasti suunnitelmani pitää. Sinänsä kotoilu on ihan ok - on dvd:t (telkkari alkaa olla niin rikki, etteivät älyominaisuudet toimi, uusi tilattu). On palapelejä, kirjoja ja sen sellaista. Rva:lla riittää todellakin kaikenlaisia siivousprojekteja. Lapset ovat toistaiseksi suhteellisen kilttejä...mutta. Lähdin illalla ...

Tällä viikolla perheessämme on taas harmillisesti oltu vähän kipeinä. Touhi on ollut taas kurkunpään tulehduksessa. Se on ollut ikävän sitkeä, ja jälleen on käyty lastensairaalan päivystykset ja sen sellaiset läpi. Viimeksi eilen illalla menin lähes rilluttelemaan läheiseen ostoskeskukseen - eli menin oikein puoli yhdeksän  aikaan illalla apteekkiin :D Touhilta oli loppunut lääke (kahden kipulääkkeen yhdistelmä puree tulehdukseen parhaiten), ja sitä piti todellakin ottaa yötä vasten. Samalla reissulla sain hankituksi monta kertaa käytettävän kylmäpakkauksen. Oma selkäkramppini ei ole myöskään vielä hellittänyt, joten sekin on työn alla. Sen olen kuitenkin joutunut työntämään sivuun, sillä minun voinnilleni ei näemmä taaskaan ole aikaa. Eilen illalla Touhin yskä paheni hälyttävälle tasolle, mutta onneksi parvekkeella hengittely (kylmä auttaa), mehujäät ja lääke purivat sen verran, että hän nukkui useamman tunnin ennen aamuyön yskäkohtausta. Tänään emme arvatenkaan tee mitään kumma...

Nyt se tapahtui... alaselkäni kramppasi oikein kunnolla eilen. Se oli kyllä varoitellut pitkin viikkoa, mutta eilen illalla sitten kunnolla. Loppuilta sujuikin sitten olohuoneen lattialla maaten.  Jos jotakin positiivista, alaselkäni ei ole juuri temppuillut sen jälkeen, kun lopetin yliopistolla yli kymmenen vuotta sitten. Blogiani pidempään lukeneet tietävät niskastani ja yläselästäni, mutta alaselkä on todellakin antanut olla rauhassa. Juu-u, opiskelu ei sovi kropalleni, vaikka aivot siitä suorastaan tykkävät, ainakin välillä. Vuorokausi on kulunut tulehduskipulääkettä syöden - selkä ei tunnu edelleenkään siltä, että sitä voisi juurikaan liikutella, saati sitten jumpata...hierominenkin saa odottaa. Olen vuosien mittaan tottunut kehoni toimimattomuuteen. Nyt täytyy vain jaksaa odotella kärsivällisesti ja hoitaa hommat kuten pystyy.  Sain eilen pienimuotoisen raivarin - syynä ympäri kämppää tasaisesti lojuvat lasten tavarat. En voi kehua opettaneeni lapsiani laittamaan kaikki...

Ihmettelen parhaillaan , miten saan taas kroppani toimimaan urakan jälkeen. 27-vuotiaana saamani niskan retkahdusvamman vuoksi tietyt asiat kehossani eivät vieläkään toimi tai palaudu, kuten niiden pitäisi.  Ideaalitilanne olisi, jos voisin elää sillä tavalla, että ongelmia kroppaan tulisi mahdollisimman vähän. Minun ei pitäisi lukea tai olla tietokoneella tuntikausia, kuten olen nyt joutunut tekemään. Jopa verkkoluennot ovat pirullisia - pari tuntia luennolle osallistumista aiheuttaa tuskaisen illan ja yön. Tällä hetkellä minulla on jonkinlainen tulehdus olkapäässä ja hermosärkyä oikeassa kädessä. Kun niskaa kääntää, se on niin jumissa, että se rutisee päätä käännettäessä. Minua myös huimaa ajoittain. Selkä on yhtä levymäistä jumittunutta kappaletta. Pystyn jonkin verran taistelemaan jumittumista vastaan säännöllisellä jumpalla, tauoilla ja lenkille lähtemisellä. Se, että saisin niillä aikaan suhteellisen kivuttoman "normaalitilan", on utopia, josta olen luopunut jo aikaa s...

Kehoni on kuluvana kuukautena ollut välillä kaverini, välillä se on siirtynyt kiusaajien joukkoon. Pitkät etäluentosessiot ovat jälleen kerran osoittaneet, kuinka väärässä paikassa olisin ollut päätetyössä. Kun ei suju, ei kertakaikkiaan suju. Joogaliikkeisiin tuli puolentoista viikon tauko, kun sairastimme flunssaa. Eilen pystyin taas tekemään niitä sekä myös Youtubesta 15 minuutin käsiin painottuvan jumpan. Liittyi se käsiin tai ei, nyt on sitten rintalihakset kipeänä.  Flunssa-aikaa lukuun ottamatta olen pysynyt aika hyvin askeltavoitteessani - 9000 askelta napsahtaa suurimpana osana viikon päivistä. Lähden yleensä kävelylle (ja puutarhapalstalle) suoraan, kun olen saattanut Naakan koulun pihalle. Olen vuosien varrella yrittänyt hyväksyä, että kipujen ja epämääräisten ongelmatilojen kanssa eläminen on minun elämääni. Lähtötilanteesta olen jo niin pitkällä, etten voi (ainakaan koko ajan) valittaa. Olen kuitenkin saanut niin monen asian onnistumaan. Jos mietin 11 vuoden takaista...

Taas tuli takapakkia selän ja niskan kanssa...se oli kyllä odotettua, olenhan jo opiskellut tämän viikon. Viikkoon kuuluu kaksi luentoa (jälkimmäinen tänään) ja paljon lukemista. Olen tehnyt samat joogaliikkeet kuin aiemminkin sekä kävellyt paljon...ei auta. Kun kropan kanssa menee hyvin, unohdan yleensä ongelmat. Se, kun menee hyvin, on yleensä pisimmillään kolmen viikon jakso, kuten nyt oli. Kun paikallaan oloa, erityisesti istumista tulee enemmän, ongelmat alkavat taas. Tämä on henkisesti raskasta ja raivostuttavaa - minulla oli eilen illalla jopa huimausoireita, kun niska ja kaula pamahtivat lukkoon. Täytyy ponnistella, jotta pystyisin henkisesti keskittymään muihin asioihin kuin kipuun.  Opiskelu on ollut taas ihan mukavaa. Meneillään oleva kurssi on projektikurssi ja jälleen intensiivikurssi, mutta nyt kun en ole töissä, aikaa opiskelulle on enemmän. Aloin pohtia, onko vanhanaikaisia luentokursseja enää olemassakaan? Muistikuvani kertovat, että olin aiemmin opiskellessani va...