Rouva Niskanen

Kävin eilen Aquacocktail-tapahtumassa uimahallissa. Tapahtumalla on kiva nimi, mutta nimestä huolimatta illanviettoon ei kuulunut cocktailia tai mocktailia. Tapahtumassa oli erilaisia vesijumppia, mutta myös muuta mukavaa, esimerkiksi rentoutuskelluntaa.  En ole harrastanut vesijumppaa kuin viimeksi Naakkaa odottaessani. Silloin vesijumppa tapahtui pienessä paikassa, jossa oli vain yksi yksittäinen terapia-allas. Jumppasin ison mahani kanssa ja muut jumppaajat ihastelivat sitä mahaa :D  Tässä tapahtumassa olin ilmoittautunut kahteen jumppaan. Vesijumppa on kyllä niin nopeatempoista, että en ihan pysynyt kaikessa mukana. Vesi elementtinä on kyllä ihana!  Täytyy myöntää, että vaikka tykkäänkin uinnista perheeni kanssa, oli mukavaa olla kerrankin hallissa niin, että siellä oli vain aikuisia. Viimeisen jumpan jälkeen jäin viipyilemään porealtaassa ja istuin höyrysaunassa niin pitkään kuin pystyin. Luulen, että tämä lauantai menee aikalailla kotiaskareissa. Olen oppinut, etten...

Kävin eilen salilla kuukauden tauon jälkeen. Auts, kun olikin raskasta. Toisaalta oli kivaa taas päästä hieman koettelemaan itseään. Nyt salilla oli jo lämpö ihan ok alhainen, joten treenaaminen oli mukavaa.  Sitten...meinasin nukahtaa koko päivän. Usein aamusali tuo virkeyttä päivään. Nyt taisi pitkä tauko aiheuttaa, että energiaa ei meinannut riittää eilen mihinkään. Siitä huolimatta piti tehdä töitä (onneksi etäpäivä). Menimme vielä illalla läppäreitä katsomaan. Lasten läppäri on lähes hajonnut (lähinnä ulkokuori) ja aikuisten läppäristä hajosi akku jo aikaa sitten. Se toimii kyllä, mutta vain laturin ollessa paikallaan. Molemmat koneet alkavat kuitenkin olla sen ikäisiä, että päivityksiä ei oikein ole. Palasimme kotiin ilman uusia läppäreitä. Edullisemmat ovat aika hataraa tekoa, ja meillä läppärit tulevat olemaan todennäköisesti ns. kovassa käytössä. Katsomme, josko löytäisimme käytetyt työläppärit - ovat yleensä parempitekoisia. Toissapäivänä (kiireessä hataroitunutta muisti...

Olen nyt puolentoista vuoden ajan käynyt uimassa lähes joka viikko. "Treeni" ei sisällöllisesti ole kovin monipuolinen - uin joka kerta kilomertin. Mennessä saunon normisaunassa ja tullessa höyrysaunassa, jos se lasketaan vaihteluksi :D  Alussa olin varmaankin hitain kuntouimareista, nyt tuntuu, että olen nopeimpien joukossa. Ei minulla mitään erityistä tekniikkaa ole, mutta varmaankin voima on kasvanut ja olen muutenkin kehittynyt. Se tuntuu mukavalta, tai tuntui. Olen tämän vuoden aikana alkanut saada virtsatietulehduksen oireita. Välillä niitä tulee enemmän, välillä vähemmän. Välillä oireet katoavat. Olen tästä syystä joutunut tekemään ikävän päätöksen ja jättänyt uinnin tauolle/vähemmälle. Jotakin täytyy kuitenkin tehdä. ..tai jotakin on kiva tehdä :) Niinpä hankin kymmenen kerran kortin uimahallin kuntosalille. Se onkin lievästi sanottuna suunnanmuutos, kävin kuntosalilla viimeksi vuonna 2014.  Koska minulla oli silloin personal trainerin tekemä ohjelma, en mennyt tilan...

Minulla on ollut tänään vapaapäivä. Kävin aamulla uimassa. Kun olen oikein reipas, olen altaalla 9.15., koska Touhin voi viedä eskariin vasta 8.30. Ilokseni kanssauimareita oli kerrankin varsin vähän. Vaikka sopu sijaa antaa, ei täpötäysi allas ole yksinkertaisesti kiva. Kilometri meni 35 minuuttiin, mikä on minun tekniikallani oikein hyvin. Jonkin verran myös hengästytti, varmaankin, koska en ole edelleenkään täysin kuntoutunut edellisviikon vatsataudin jälkeen. Onneksi vatsa on sentään taas kunnossa. Sain paluumatkalla tilattua Touhille kampaajan...tai siis ainakin puoliksi sain. Sain kotiin soiton, ettei tämänpäiväinen aika sovikaan, koska kampaamossa on sairaustapauksia. Sain ajan huomiselle, katsotaan, miten käy. Touhi ei varmaankaan muista, koska hän on ollut viimeksi kampaajalla. Hänellä on tällä hetkellä paksu, pitkähkö tukka. Viime kerralla tukkaa saksiessani totesin, etten osaa enää siistiä noin runsasta tukkaa. Aiemmin Touhilla oli ihan lyhyt malli, joka aina ajettiin samaa...

 Välillä pitää kirjoittaa asioista , jotka ovat oikein positiivisia. Me emme ole olleet kipeinä ollenkaan tänä syksynä! Tämä on aivan huipputulos meille - vielä viime syksynä/talvella merkitsin muistiin Touhin 10 erillistä hengitystieinfektiota puolen vuoden sisään. Muilla oli alle puolet tuosta, mutta käytännössä emme olleet kaikki yhtä aikaa terveinä yhtään kahden viikon pätkää. Se muuttaa jo elämää ja tekee lähitulevaisuuden ennakoimisesta vaikeaa. Toisaalta siihen tottui, koska koko lapsiperhe-elämä oli samanlaista. Emme esimerkiksi ole istuneet lastensairaalan päivystyksessä tänä syksynä kertaakaan, mikä on aivan ihmeellinen asia. Tähän täytyy nyt yrittää tottua ;) Toki meille varmasti tulee vielä infektioita, mutta voimauttavaa on, ettei kierteenä kuten aiemmin. Touhille kuuluu hyvää muutenkin : ensimmäinen hammas lähti tänään irti! Rohkaisin Touhia nyppäämään sen itse irti, ja hän teki työtä käskettyä. Hammas on nyt vesilasissa, hammaskeiju joutuu meillä yötöihin parin vuode...

Koska en näemmä saa kuvia koneelle puhelimesta kuin kotiwifin kautta, kirjoitteluni ovat perinteiseen tapaan kuvattomia toistaiseksi. Siirryimme Naakan kanssa kallioliukumisesta laiturilta hyppelyyn eilen. Sekin sujuu loistavasti, pelastusliivien kanssa tietysti. Minä yletän laiturin päässä juuri ja juuri pohjaan, mutta Naakka ei. Siksi minun pitää hypätä jalat koukussa ja yrittää päätyä pohjaan kyykyssä. Pää edellä hyppiminen ei tule kuuloon. Naakka saa hyppiä jalat edellä miten lystää.  Touhikin on rohkaistunut kävelemään vedessä meidän "rantakalliolle", joka on oikeastaan pieni luoto. Väännämme edelleen sen herruudesta Lenni Lokinpoikasen kanssa - emme kyllä mitenkään väkipakolla. Lenni ei kuitenkaan jää paikan päälle, jos me olemme siellä. Lapsilla ei ollut yhdessä vaiheessa mitään tekemistä. Keksin, että he voivat ryhtyä luonnontutkijoiksi. Molemmat suuntasivat ämpäreiden kanssa rantaan ja tarvitsivat myös äitiä (perhana) mukaan. No, eipä se mitenkään ikävää ollut. Löy...

Huh hellettä! Täytyy sanoa, että pakkaaminen kesämökkimatkaa 30 asteen sisälämpötilassa oli yhtä tuskaa. Tunnen todella sympatiaa heitä kohtaan, joiden mökkikin sijaitsee päivämatkan päässä. Meillä matkaa on noin tunti - tällä kertaa kaksi, koska piti hakea lapset mummolasta. Kuitenkin, mökille pääseminen oli sitten taas hienoa. Lapset pääsivät heti iltauinnille. Pidän tärkeänä, että he oppivat uimaan ja liikkumaan luonnonvesissä. Meillä ei ole mökkirannassa mutapohjaa, mutta kylläpä sieltä kaikkea irtonaista löytyy. Pieniä kiljahduksia se veteen siirtyminen aiheutti, mutta koska tilanne on helteen takia tavallaan samanlainen kuin olisi pakko kiivetä tikkaita alas palavasta talosta (helpotus odottaa), kummankaan kastautuminen ei ollut vaikeaa. Eilinen sujui kokonaan mökillä , mutta lounaalla käytiin toisaalla. Kävimme myös kastelemassa hautausmaan kukat. Jos omakin talviturkkini kastui vasta nyt, tapahtui se kastautuminen eilen yhteensä kuusi kertaa :D  Koska aina valitan helteestä...

Ylitin itseni eilen täysin - kävin yksin uimahallissa! Tämä on suorastaan poikkeuksellista kolmesta syystä: Ensinnäkin, tein jotakin erilaista liikunnallista pitkästä aikaa - siis en jumpannut kotona tai käynyt lenkillä.  Toiseksi, menin kodin ulkopuoliseen liikuntapaikkaan itsekseni (pari kertaa olen käynyt lasten kanssa) ensimmäistä kertaa kevään 2020 eli korona-ajan alkamisen jälkeen. Olo tuntui hieman liian "tillsammans" -meiningiltä, mutta täytyy luottaa sairastetun omikronin voimaan.  Kolmanneksi: pystyin todellakin uimaan koko kilometrin. Hiljakseen toki, mutta ei siinä sen pidempää aikaa mennyt kuin aiemminkaan. Uimatekniikassakin on varmasti parantamisen varaa kuten aiemminkin - pääasia kuitenkin oli, että pysyin pinnalla ja pääsin eteenpäin :D  Onnistumisesta tuli valtavan mukava olo. Vaikka liikunnallisuudessani on oikein paljon korjattavaa, on mukavaa saada itsensä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla liikkeelle. Toinen onnistuminen koettiin edellisenä viiko...