Juhlan odotusta ja kipuja

Viikko hurahti jälleen loppuaan kohti. Sää on ollut kirpakka, mutta kuten olen aiemminkin kertonut, saan energiaa, kun naamalleni osuu viileä tuuli - tosin se energia on rajallista ;) Olen edelleen klo 19 jälkeen aivan loppu.

Eilen saatiin viimein tilattua koulukuvat. Kuvausfirma oli vaihtunut, ja mielestäni tilaussysteemi oli hankalampi kuin ennen. Joka tapauksessa, homma on painanut mielessä jo viikkoja, nyt se saatiin sentään tehtyä.

Surkeaa taas on, että meidän lähieläinkauppa lopettaa. Eläinkauppoja alkaa olla koko Helsingissä todella vähän. Olen keskittänyt ostokseni lähikauppaan, mutta meillä on varsin pienet ja harvoin tarvikkeita tarvitsevat lemmikit..

Naakalle täytyy hankkia juhla-asu. Hän sai mahdollisuuden osallistua joulukuussa astetta hienompaan tilaisuuteen, johon ei ihan verkkareissa voi mennä. Naakka on aivan innoissaan, vaikka mitä tahansa reaktiota voi odottaa - siispä asua hankkimaan :D 

Hän on tähän asti ollut "mikä vain käy, kunhan tuntuu mukavalta" -tyyppinen lapsi. Juhlamekkoa valitessa oli taas todella hankalaa. Mikään ei saa erottua eli ei saa olla eriväristä vyötä muun kankaan kanssa tms. Eikä minkäänlaisia krumeluureja. 

Lopulta löytyi sopiva mekko, joka on nyt tilauksessa. Boleron löysin paikalliselta ostarilta, enää tarvittaisiin sukkikset ja kengät. Veikkaan että kengät tulevat olemaan haasteellisimmat. Täytyy kokeilla, jos löytyisi.

Syysloman vietin niin, etten tehnyt juuri mitään, mitä teen yleensä. Se toimi varsin hyvin, vaikka työ imaisi mukanaan nopeasti. Kipuja on ollut kehossa paljon, ihan liikaa. Olen joutunut turvautumaan särkylääkkeeseen.

Kävin torstaina aamusalilla ennen töiden alkua. Siellä meni suhteellisen mukavasti, ja sen jälkeen niskakipu helpotti, mutta vain lyhyeksi aikaa. Huomenna on Pilates, joka toivon mukaan taas auttaa johonkin osaan kehoa.

Sanon suoraan, että välillä väsyn. Olen paininut parikymppisestä asti kehon eri kiputilojen kanssa, ja tehnyt asialle koko ajan vaihtelevasti jotakin. On aika masentavaa, kun alaselkäkivut palasivat kymmenen vuoden tauon jälkeen. Plääh.

PS. Eilen aamulenkillä valo tuli hauskasti siltojen välistä. Minulle tuli mieleen lapsuuden suosikkini, Ihmemaa Ozin keltatiilitie :)

PPS. Huomaan iloitsevani täysillä lasten mukana: kun Naakka on todella iloinen, kuten juhlakutsusta, minäkin olen todella iloinen <3

PPPS. Joskus ei vain voi iloita, kuten jatkuvista kiputiloista.