Lasken kymmeneen
Rva huomasi hiljattain laiminlyöneensä selän liikkuvuutta parantavien liikkeiden tekemisen. Tämä on tyypillistä rva:ta - teen aina jaksoissa kaikenlaista jumppaliikkeistä meikkaukseen, ja sitten unohdan koko jutun kuukausiksi.
Oli kyse jumppaliikkeistä tai vaikkapa lojumaan jätettyjen tavaroiden paikalleen viemisestä, rva:lla toimii hyvin laskeminen kymmeneen. Vien 10 tavaraa paikoilleen (Touhi tosin levittelee 20 tavaraa ympäri kämppää heti perään) tai teen rintarangan sivutaivutuksia kymmenen yhdelle, kymmenen toiselle puolelle.
Tällä kertaa on kyllä jumissa myös alaselkä, keskiselästä puhumattakaan. Oikeastaan liikun kuin rautatanko. Tämä ei oikein osu yhteen liikkumisen kanssa sinänsä - olen koko ajan suhaamassa paikasta toiseen. Teen vain kaiken hyvin yksipuolisesti.
Alaselkä on vähän hankala, kun toisaalta se kärsii yliliikkuvuudesta. Lantion pyörittely, kahdeksikkoa tai ympyrää, on tämänpäiväinen aseeni jumituksia vastaan. Täytyy muistaa syvät vatsalihakset, kun tanssahtelee.
Yksipuolinen lenkkeilyni taitaa sen sijaan jäädä tänään väliin. Sää on käytännöllisesti katsoen lumimyrskyinen, joten sisällä pysytään. Tai ei ehkä ihan.
Rva:n kännykkä on nimittäin reistaillut jo pitkään. Viisivuotias älypuhelin taitaa olla nykyisellään jo tosi iäkäs, ja iäkkyys on alkanut näkyä hitaudessa sekä siinä, että lataukset saatavat kaataa koko järjestelmän.
Joten...ei kun kännykkäostoksille! Jos sää ei ole iltapäivällä ihan kamala, suuntaamme lasten kanssa ulos ja viimaan, autolla toki. Toisaalta ostokset ovat ihan mukavaa tekemistä, kun kauppakeskuksissakin on nykyään aina joku leikkipaikka lapsille.
Olisin voinut tietysti odotella, että luuri olisi hajonnut kokonaan. Päätin kuitenkin hankkia uuden tässä vaiheessa, kun esim. tiedonsiirto vanhasta puhelimesta vielä onnistuu. Lisäksi, on aika orpo olo, jos kännykkä päättää lakata toimimasta kokonaan. Siihen kun kytkeytyy niin moni päivittäinen asia.
Naakkakin kotiutuu onneksi tänään päiväkodista autokyydillä. Meidän piti Touhin kanssa tehdä pakollinen apteekkireissu, ja oli se sellaista puskemista, että hävisin kyllä mummolle lumessa ihan 6-0.
PS. Naakka-kulta on oppinut useimmat kirjaimet, ja "kirjoittaa" nyt innoissaan, kun joku kertoo sanan ja kirjaimet.
PPS. Touhin lempisana on tällä hetkellä "kurkku"...se on viimeisin taidonnäyte, uusia sanoja tipahtelee nyt harva se päivä.
Oli kyse jumppaliikkeistä tai vaikkapa lojumaan jätettyjen tavaroiden paikalleen viemisestä, rva:lla toimii hyvin laskeminen kymmeneen. Vien 10 tavaraa paikoilleen (Touhi tosin levittelee 20 tavaraa ympäri kämppää heti perään) tai teen rintarangan sivutaivutuksia kymmenen yhdelle, kymmenen toiselle puolelle.
Tällä kertaa on kyllä jumissa myös alaselkä, keskiselästä puhumattakaan. Oikeastaan liikun kuin rautatanko. Tämä ei oikein osu yhteen liikkumisen kanssa sinänsä - olen koko ajan suhaamassa paikasta toiseen. Teen vain kaiken hyvin yksipuolisesti.
Alaselkä on vähän hankala, kun toisaalta se kärsii yliliikkuvuudesta. Lantion pyörittely, kahdeksikkoa tai ympyrää, on tämänpäiväinen aseeni jumituksia vastaan. Täytyy muistaa syvät vatsalihakset, kun tanssahtelee.
Yksipuolinen lenkkeilyni taitaa sen sijaan jäädä tänään väliin. Sää on käytännöllisesti katsoen lumimyrskyinen, joten sisällä pysytään. Tai ei ehkä ihan.
Rva:n kännykkä on nimittäin reistaillut jo pitkään. Viisivuotias älypuhelin taitaa olla nykyisellään jo tosi iäkäs, ja iäkkyys on alkanut näkyä hitaudessa sekä siinä, että lataukset saatavat kaataa koko järjestelmän.
Joten...ei kun kännykkäostoksille! Jos sää ei ole iltapäivällä ihan kamala, suuntaamme lasten kanssa ulos ja viimaan, autolla toki. Toisaalta ostokset ovat ihan mukavaa tekemistä, kun kauppakeskuksissakin on nykyään aina joku leikkipaikka lapsille.
Olisin voinut tietysti odotella, että luuri olisi hajonnut kokonaan. Päätin kuitenkin hankkia uuden tässä vaiheessa, kun esim. tiedonsiirto vanhasta puhelimesta vielä onnistuu. Lisäksi, on aika orpo olo, jos kännykkä päättää lakata toimimasta kokonaan. Siihen kun kytkeytyy niin moni päivittäinen asia.
Naakkakin kotiutuu onneksi tänään päiväkodista autokyydillä. Meidän piti Touhin kanssa tehdä pakollinen apteekkireissu, ja oli se sellaista puskemista, että hävisin kyllä mummolle lumessa ihan 6-0.
PS. Naakka-kulta on oppinut useimmat kirjaimet, ja "kirjoittaa" nyt innoissaan, kun joku kertoo sanan ja kirjaimet.
PPS. Touhin lempisana on tällä hetkellä "kurkku"...se on viimeisin taidonnäyte, uusia sanoja tipahtelee nyt harva se päivä.
Viisivuotias älypuhelin on tosiaan vähän iäkäs. Mun puhelin kesti reippaan kaksi vuotta ja sitten sanoi sopimuksensa irti. :( Korjata ei kannattanut, uusi oli järkevämpi hankinta.
VastaaPoistaKännykkään on kyllä niin kasvanut kiinni, ettei enää pärjää ilman. Niin moni arkinen asia tulee tehtyä luurin kanssa. Se helpottaa monessa kohtaa, mutta taitaa se vähän riippuvuuttakin aiheuttaa...