Tekstit

Mistähän sitä aloittaisi..

Viikko on ollut aikamoinen. Astmaoireeni pahenivat viikko sitten, ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä minulle tuli hengenahdistusta. Kun nousin aamulla ylös, se helpotti. Lähdin kävelemään töihin, ja palleaan alkoi sattua. Oli pakko kääntyä takaisin. Työterveyteen siirtyminen oli aika tuskaista, kun happi ei meinannut kulkea. Pääsin kuitenkin perille. Lääkäri ei varsinaisesti osannut auttaa, mutta määräsi verikokeisiin, ekg:hen ja keuhkokuvaan. Minä menin kotiin sairastamaan. Olo pysyi aika surkeana, oli raskas hengittää, vaikka lääkitsin itseäni astmalääkkeillä. 20.30 lääkäri soitti. Minulla oli kuulemma sellainen arvo koholla, että pitäisi heti lähteä päivystykseen katsomaan, ettei kyseessä ole sittenkin keuhkoveritulppa. Tuo on asia, jonka ihminen haluaa viimeiseksi kuulla siihen aikaan illasta. Ei siinä muukaan auttanut. Saavuime päivystykseen, joka oli täynnä erilaisista hengitystieinfektioista kärsiviä potilaita. Ajattelin itse niissä oireissani, että jes, olen ainakin sa...

Urheilumies, uunot ja edes yksi sukarapu

Kuva
 Jos T:n mielenkiinnonkohteet olivat 2-vuotiaana Palomies Sami, Palomies Sami...jne., nyt on kyllä siirrytty toden teolla urheilun puolelle. T. käy säännöllisesti mutta sopivan rennosti futistreeneissä, ja katsoo kyllä varsinkin lätkää mielellään.  Minähän en ole varsinainen urheilutietäjä. Tosin vuoden 2000 paikkeilla seurasin isäni kanssa formuloita, kunnes ne siirtyivät maksukanaville. Olen katsonut mm-lätkää, jos Suomi pääsee tarpeeksi pitkälle. Hyvin nuorena meillä katsottiin kotona talvilajeja mäkihypystä ampumahiihtoon. Tämä on nyt vissiin sellainen poikajuttu (vaikka tyttöjen ja poikien juttuja ei pitäisi olla erikseen). T:n isäkin on mielestäni alkanut kunnostua yhä enemmän penkkiurheilijana, vaikka ei mielestäni aiemmin ihan sellainen ollut ;)  Onneksi eilen katsoimme muutakin - nimittäin Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Lainasin dvd:n kirjastosta, koska Uunoja ei oikein ole tällä hetkellä missään saatavilla. Ovat luultavasti jo nykyään sen verran vanhoja. Mi...

Astmaa ja OCD:tä

Kuva
Aika paljon on mennyt viime viikkoina aikaa jaksamisen kanssa kamppaillessa. Jouduin uudelle kortisonikuurille, kun keuhkot eivät edelleenkään pelittäneet. Mitenkäs olisivat, kun sää on edelleen kuiva, kylmä ja pölyinen. Joku siellä keuhkoissa nyt pitää tulehdusta korkeana. Tämä vaikuttaa kieltämättä moneen asiaan. Olen puheammatissa, eikä ole kiva olla koko ajan hengästynyt, kun puhuu. Portaita tai mäkiä ylöspäin meneminen on hankalaa. Näin astman pahenemisvaiheessa pelkkä liikkeelläolo on hankalaa. Syön nyt toisenkin viikon kuurin ja otan pef-arvot. Varaan sen jälkeen lääkärin.  Toinen elämässäni jaksamista vaativa asia on mielenterveys. Minulla on sekä yleinen ahdistuneisuushäiriö että OCD. Kun jälkimmäinen pahenee, seuraa ahdistus. Se voi pahimmillaan johtaa työkyvyttömyyteen, kuten välillä käy. Avainsana on stressi: minulla ei yksinkertaisesti saa olla liikaa stressiä. Se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty aikuisena uuden ammatin opiskelleelle ruuhkavuosiäidille :D Jo...

Helpotusta nukkumiseen ja mahdollisesti uuteen asuntoon

Kuva
Tällä viikolla tuli nostalginen olo , kun käytimme Naakkaa pitkästä aikaa Pikkujätissä. Naakka itsekin kertoi muistavansa erityisesti Mauri Kunnas -aiheiset seinäkuvat, vaikka viime käynnistä on vuosia. Meillä ei ole ollut Naakasta huolta. Nyt on ollut kuitenkin sellaista ongelmaa, että Naakalla on ollut jo pidempään vaikeuksia nukahtaa illalla. Kokeiltu on vähän kaikkea, mutta mikään ei ole oikein auttanut. Naakka on nukahtanut myöhään ja ollut päivisin niin väsynyt, ettei oikein jaksa mitään. Lääkäri oli mukava. Naakka sai vastata itse kysymyksiin, ja me vanhemmat vähän autoimme muutamassa kohdassa. Lääkäri oli sitä mieltä, että kokeillaan melatoniinia. Lisäksi tuli lähete verikokeisiin varmuuden vuoksi. Olo oli kaikilla huojentunut, kun Naakka nukahti kuin tukki ja nukkui sikeästi koko yön. Unet olivat olleet hieman "selkeämpiä" kuin tavallisesti, minkä tiedän itsekin melatoniinin ominaisuudeksi. Äitinä ajattelin, että jes, yksi huoli vähemmän! Meillä on ollut alkuvuodesta...

Miniristeily ja vastapainoksi rauhaa

Kuva
 Kävin eilen miniristeilyllä hyvässä seurassa. Se olikin jännä päivä! Lähdimme liikkeelle vasta klo 15, mikä on tavalliselle kahden päivän viikonlopulle oikein riittävä risteilyaika. Olin tosin aika väsynyt keuhko-ongelman takia. Onneksi tilanne on mennyt hiljalleen paremmaksi. Menomatkasta tulikin...tuulinen! Kun olin juuri hiihtolomalla kärsinyt keinuvassa laivassa, tuli pohdittua, että miten ihmeessä olen näin pian suostunut samanlaiseen tilanteeseen :D Olimme alkuun keulassa musiikkiesitystä kuuntelemassa. Horisontin heilunta ei ollutkaan ihan hyvä juttu. Totesimme, että seisominen ja keinumisen myötäily oli paras vaihtoehto. Laivassa myös oksennettiin, ja oksupusseja oli jaossa. Itselläni tilanne ei onneksi mennyt ihan siihen pisteeseen. Paluumatkasta muodostui hivenen rauhallisempi . Oli keinutusta, mutta vähemmän. Buffet oli hitsin hyvä, ja esimerkiksi vegaanivaihtoehtoja oli paljon. Ostin korvakorut, enkä juuri muuta. Meillä on kotona syöty herkkuja suurin piirtein hiihtol...

Sairauksia ja tutkimuksia

Kuva
Minulla oli pitkästä aikaa tällä viikolla tavallista hankalampaa astman kanssa. Vointi alkoi heikentyä maanantaina ja tiistaina. Keskiviikkona kävelin töihin, mutta totesin, että täytyy lähteä lääkäriin. Sekin meni vähän sähläykseksi. Päästyäni toimipisteeseen totesin, että lääkärin aika on tosiaan toisella puolella kaupunkia. Ratikoissa suhaaminen (en ole mitenkään pro reittien suhteen) otti voimille, kun happi ei meinannut kulkea. Onneksi oikea osoite löytyi viimein. Lääkäri tutki tilanteen, keuhkoista kuului komeat vinkunat. Koskaan ei tiedä, mutta todennäköisesti kylmä, kuiva ja pölyinen ulkoilma ja kenties työpaikan sisäilma olivat suututtaneet keuhkot. Sen seurauksena olin sairauslomalla keskiviikon ja torstain. Olo oli keskiviikkona aika infernaalinen. Tuntui, että keuhkokapasiteetti ei riitä oikein mihinkään, ja puhuminenkin väsytti. Torstaina tilanne alkoi onneksi hitaasti helpottaa.Kortisonitablettien kanssa se onneksi tapahtui. Kävin viemässä roskat, ja illemmalla menin vie...

Seksuaalikasvatuksesta

Kuva
Sana "seksuaalikasvatus" saa minut jostakin syystä kiusaantumaan. Se johtunee ehkä siitä, että muistan kouluaikaisia oppituntihetkiä. joissa opettajakin oli kiusaantunut :D Ajat ovat onneksi muuttuneet, vai ovatko? Mielestäni jo hivenen kulunut sana "polarisoitunut" kuvaa tätä aikaa. En haluaisi olla opetussuunnitelman- tai oppikirjojen tekijä juuri nyt. Voisin nimittäin saada haukut ja joutua sairauslomalle riippumatta siitä, mitä olisin tehnyt. Nykyään ollaan monta mieltä siitä, mitä koulussa pitäisi opettaa. Olen havaitsevinani kolme nykytilannetta kritisoivaa ryhmittymää: 1. "Lasten ja nuorten tulee saada tietää enemmän seksuaalivähemmistöistä ja sukupuolen moninaisuudesta" 2. Lasten ja nuorten ei tule saada tietää edellisistä lainkaan tai juuri ollenkaan. Perinteinen mies- ja naisasetelma sekä lisääntymisasiat sallitaan. 3. Lasten ja nuorten ei tulee saada koulussa tietää mistään edellisistä - vanhemmat opettavat sen, mikä on heidän mielestään tarpee...