Tekstit

Ajatuksia marraskuussa

Kuva
Marraskuu on yleensä varsin harmaa ja pimeä kuukausi. Pimeys ja harmaus voi olla ahdistavaa - itsekin palautuisin töistä kotiin muussa valaistuksessa kuin pilkkopimeässä. Olen huomannut, että marraskuu on minulle toistuvasti kausi, kun... Selailen eri matkanjärjestäjien sivuja. Katselen matkoja etelässä ja lämpimässä. Kuvittelen, miten mukavaa olisi viettää viikko auringossa. Toistaiseksi emme ole lomailleet tässä vaiheessa vuotta, mutta joskus se voisi olla ihanaa.  Alan kuunnella lattarimusiikkia, mielellään vauhdikasta :D Minusta on hauskaa työmatkailla tai lenkkeillä rytmikkään musiikin parissa. Se tuo mieleen iloisia asioita, ehkä vähän samankaltaisia kuin matkasivujen selailu.  Toivon pääseväni johonkin mukavaan teatteriesitykseen, jossa on tanssia ja värikkyyttä. Tänä vuonna tämä onnekseni toteutuu. Yleensäkin kyllä pidän enemmän iloisesta teatterista kuin mistään kovin synkästä.  Pohdin, olisiko minulla vähän värikkäämpiä vaatteita, joihin voisin pukeutua. Minulla ei ole läh

Jos on väsynyt, ei ole pakko

Kuva
Otsikon lausetta yritän aika ajoin toistaa itselleni. Olen koko aikuisikäni kärsinyt tunteesta, että vaikka kuinka olisin hoitanut asioita, en ole tehnyt tarpeeksi. Se on varmaankin tulosta koetusta, mutta ehkä myös osa luonnettani. Toki tiettyjä asioita on pakko tehdä, esimerkiksi hoitaa lapset ja käydä töissä. Molemmissa voi kuitenkin priorisoida - työn laatukaan ei ole hyvä, jos yrittää liikaa. Tätä priorisointia yritän opetella, ja lisäksi mukavia asioita ja tarpeeksi lepoa itselleni. On muuten todella vaikeaa! Esimerkiksi tänään olen todella väsynyt työviikon jäljiltä. Päätin juuri, että en mene salille tänään. Aamulla ennen töitä ei tällä kertaa kerennyt, ja päätin mennä illalla. Nyt luulen, että mielummin kävelen jonkinlaisen lenkin ja nukun hyvin. Jos huomenna aamupäivällä kerkeän, menen silloin. Huomaan, että asioiden jättäminen kesken on minulle vaikeaa. Ne jäävät stressaamaan takaraivoon. Kuitenkin, eihän tästä maailmasta tule koskaan valmista. Jätin tänään yhden työtehtäv

Arkinen kulttuurimatka kirjastoon

Kuva
On kyllä hankalaa vahtia itseään - huomaan, että on varsin helppoa ottaa käteen kirjan sijaan puhelin. Varmasti niille, jotka eivät juurikaan lue, se on kahta vaikeampaa. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että vaikka viihdesovellukset ovat minunkin mielestäni hauskoja, olen tottunut kirjojen lukemiseen. Käymme lasten kanssa yhdessä kirjastossa noin kerran kuukaudessa. Joskus vain jompikumpi lapsi on mukana. Nyt oli mukavaa, kun molemmat lähtivät mukaan. Kuvakirjaosasto on, ikävä kyllä, jo mennyttä aikaa. Siksi minun täytyy joka kerta käväistä siellä filistelemässä. Touhille valikoitui kolme kirjaa, Naakalle kaksi. Vähän aikaa piti kyllä pyöriskellä hyllyjen välissä. Minun ei pitänyt nyt ottaa lisää luettavaa, mutta löysin kuitenkin elämäkertatyyppisen kirjan toimittaja Kari Lumikeron matkoista. Se on varmasti mukavaa luettavaa loppuvuodeksi. Päädyimme myös keskelle kulttuuria - kirjastossa sattui olemaan karjalainen kansantaissiesitys, nuoria naisia ja muutama mieskin tanss

Trumppia, kierrätystä ja liikuntaa

Kuva
Tällä viikolla meillä on muun muassa seurattu politiikkaa...USA sai uuden (vanhan) presidentin. Sen, oliko se hyvä päätös, näyttää aika. Toivottavasti kuitenkin esimerkiksi naiset jaksaisivat taistella oikeuksiensa puolesta. On aika hurjaa, että moni nuori mies siellä toivoisi naisen aseman olevan jälleen samanlainen kuin esimerkiksi 60 vuotta sitten. Minkähänlainen vastaava luku on Suomessa... USA oli muuten muotia lapsi- ja teinivuosinani. Sieltä tuli kaikki "hieno". Onnekkaita olivat luokkakaverit, jotka olivat päässeet käymään meren takana. Tai ne, joilla oli sukulaisia siellä. Teininä ajattelin lähteväni vaihto-oppilaaksi. En kuitenkaan tullut lähteneeksi. Nykyään en näe saman suunnan "vetävän" yhtä monia. Esikoiseni fanittaa K-Poppia ja sen sellaista. Kuopukseni mielestä NHL on kyllä hieno asia.  Minä olen pähkäillyt tapani mukaan monenlaisten asioiden parissa. Meillä on kotona moni asia vieläkin vähän muutostilassa, kun vaatehuoneen käyttötarkoitus muuttui.

Kirjojen lukua (lasten ja minun) ja kulttuuripohdintaa

Kuva
Olin ilahtunut , kun Naakan luokka lukee 10 kirjaa vuoden aikana. Kirjat saa valita itse, mutta toki tekstin ja pituuden täytyy olla "ikätasoista". Onneksi tästä tuli muistutus, Naakan huomattiin olevan hieman jäljessä, eli nyt täytyy ottaa kiinni. Vaikka lukemisen usein puhutaan "ennen" olleen yleisempää, en nyt ihan sanoisi niinkään. Muistan olleeni aikalailla ainoa lukutoukka kavereideni joukossa ala-asteella 90-luvulla. Koulussa luettiin 1 - 2 kirjaa vuodessa. Ne koulussa luettavat kirjat olivat sellaisia, joita hankittiin kouluun - siis koko luokka luki saman kirjan. Mielestäni tätä ei tehty joka vuosi, vaan ehkä muutamalla ylimmällä luokalla. Siihen nähden tuo nykyinen 10 kirjaa vuodessa on varsin huippu. Miten sitten minun kirjaprojektini? Jos olet lukenut blogiani aiemmin, tiedät minun tähtäävän 50 luettuun kirjaan vuoden aikana. Nyt olen lukenut 45 kirjaa, joten uskon pääseväni tavoitteeseen. Kaikille tällainen laskeminen ei toimi, mutta minusta se on hausk

Lisää jalkapalloa sekä vastuunjako

Kuva
Niinhän siinä sitten kävi , että myös Naakka innostui jalkapallosta. Hän on käynyt tällä viikolla kokeilemassa oman ikäluokkansa mukana kaksissa treeneissä. Täytyy myöntää, että vähän pelkäsin Naakan sanovan jo ensimmäisten treenien jälkeen, ettei hän enää ikinä pelaa ;)  Ensimmäiset treenit olivat futsal-sisätreenit. Niihin piti käydä hankkimassa sisäpelikengät (joo-o, meillä ei ole kovin laajaa urheiluvarusvarastoa ennestään). Ehkäpä sisäpelikengät sopivat myös Touhille, kun ne jäävät Naakalle pieniksi. Lasten kenkien kokoero on tosin vain yksi numero. Uusia hankintoja pukkaa - nyt Naakkakin tarvitsee pelikengät ja pallon, näin alkuun. Jos Naakka jatkaa kokeilukuukauden jälkeen,  Jouduimme myös uuden tilanteen eteen siinä mielessä, että perheen aikuisten vastuita piti vielä jakaa. Pääosa ruuanlaitosta, lasten aikatauluista ja aika monesta muustakin jutusta on ollut minun vastuullani, enkä ole oikein kerennyt muuta (enkä edes kaikkea välttämätöntä).  Nyt jaoimme hieman vastuita. Perh

Kulunut viikko

Kuva
Joskus on hyvä virkistää muistiaan . Minulle muistin virkistys merkitsee esimerkiksi sitä, että muistan, millaisia asioita on tapahtunut kuluvan viikon aikana :D Kokeilen tällä kertaa siten, että en katso kalenteria, enkä pyydä apua keneltäkään. Maanantaina palailin töihin syyslomalta. Minulla oli etäpäivä. Homma alkoi vähän takkuisesti ja töitä oli vino pino. Lapsetkin siirtyivät kouluun tuntia ennen kuin tavallisesti, koska heidän luokallaan oli päiväkotilaisten kanssa liikunnallista ohjelmaa ulkosalla. Ai niin, ennen töiden alkua kävelin pienen lenkin. Illasta en muista muuta erityistä kuin että valmistin jauhelihakastikkeen ruuaksi. Kävin lasten luokan vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Ah, kävin hierojallakin - uudella sellaisella! Tiistaina menin jo "oikeasti" töihin. Työtehtäväni vaihtuivat taas hieman, ja kävelin töissä paljon. Touhi meni tiistaina kaverinsa synttäreille Rushiin. Olimme kaksin Naakan kanssa kotona. Meidän piti mennä taloyhtiön lenkkisaunaan, mutta s