Rouva Niskanen

Olen viime vuosina enenevässä määrin sisäistänyt, mitä ruuhkavuodet tarkoittavat. Päivätyö vie valtaosan ajastani ja etenkin aivokapasiteetista. Tämän huomaa, kun esimerkiksi lasten kouluasioihin ei meinaa riittää energiaa. En tiedä, muistanko väärin, mutta mielestäni 90-luvun koululainen ei tehnyt niin paljon "spesiaalijuttuja". Koulussa edettiin lukujärjestyksen mukaan, välkät leikittiin ja meillä maaseutukunnassa retkeily tarkoitti luokkaretkeä kerran vuodessa. Nyt on hivenen toisin. Luokan opettajilta (varsinkin Naakan luokan) tulee viikkoviesti kerran viikossa. Eipä siellä yleensä ole kuin 2 päivää, jolloin edetään lukujärjestyksen mukaan. Kouluun tarvitsee joko viedä jotakin, olla eri paikassa kuin tavallisesi tai sitten tehdään retki, jonne voi tuoda omia eväitä. Tässä kohtaa säälin oikein monilapsisia perheitä ;)  Tunnen jo lievää syyllisyyttä juttua kirjoittaessani - Molempien lasten luokat tekevät tosi mukavia asioita. Protestoin vain vanhemman "muistilistaa&

Kun koti on myllerryksessä , kaikki asiat tuntuvat keskeneräisiltä. Toisaalta se voi olla myös uuden alku. Meillä vaatehuoneen tyhjennyksen lisäksi on pakko tehdä myös vaatekaappien uudelleen organisointi. Lisäksi lastenhuoneen järjestys menee uusiksi - myös Touhi saa vähän selkeämmin omaa tilaa. Oikeastaan muutoksia tulee koko asuntoon. Vaatehuoneesta saimme paljon tavaraa kierrätykseen. Paljon oli myös pakko säästää, esimerkiksi kausivaatteet. Kun asunto ei kerran vaihdu, haave esimerkiksi eteisestä, jossa olisi useampi kaappi, jää haaveeksi.  Kenkäsäilytys (sekin vielä kesken) saatiin onneksi pääosin mahtumaan eteisen yläkaappiin. Kausitakit menevät kellarivarastoon. Vuodenaika on nyt sellainen, ettei sinne ole voinut toistaiseksi viedä yhtään takkia, kun käytössä on kevyimmät takit ja kohta tulee talvi. Ikea-reissun tuloksena (oli hiivatin pitkä reissu) saatiin Naakan soppeen kaksi isoa tyynyä (tyynyliinat jäivät saamatta) oleskelusoppeen. Lattiamatto koostuu kahdesta kylpyhuoneen

Palasimme eilen pieneltä kylpylälomalta . Kylpylät ovat valikoituneet useimmiten meidän syyslomakohteiksi. Jotenkin pimenevä ja kylmenevä syyssää ja kylpylä sopivat vain niin hyvin yhteen. Lisäksi lapset viihtyvät ja aikuiset myös. Tämä oli kerta, jolloin en Naakan kanssa poistunut kylpyläalueelta (sijaitsi merenrannalla, ulkoilimme kyllä) ollenkaan. "Miehet" kävivät lätkämatsissa, koska se oli ollut heidän toiveissaan. Oli kuulemma ollut hyvä peli. Meillä oli kiva junior suite, joka koostui kahdesta huoneesta. Kylppärissä oli kylpyamme, mutta kukaan ei kerennyt sinne. Luulen, että se johtui kylpylästä :D Tämä kyseinen kylpylä on kiva ja pienehkö, ja lisäksi vedensyvyys on varsin ok lapsille. Naakka on oppinut nyt uimaan niin, että hän uskaltaa uida vaikka ei koko ajan yltäisi pohjaan. Kumpikin lapseni on vedessä varovainen. Touhi osaa jonkin verran uida, mutta hänellä oli kellukkeet mukana, kun menimme syvemmälle.  Minulla on ysärin kylpylähuuman lapsena melkein lapsenomain

Asunnossa käy tällä hetkellä aikamoinen myllerrys. Meillä ei ole neliöitä sen enempää kuin tavallisestikaan, mutta lisätilaa on saatava - Naakalle. Olen jo aiemmin kertonut blogissani projektistamme muuttaa vaatehuone Naakan "päivähuoneeksi". Nyt syyslomalla siihen on enemmän aikaa. Lapset menivät vähäksi aikaa mummolaan, joten saamme viimein hoitaa tätä asiaa. On pakko myöntää, että arki on sellaista, ettei meillä riitä tällaisiin projekteihin voimia.  Nyt tuntuu kuitenkin kivalta ajatukselta, jos Naakan oma tila viimein valmistuu. Sitten keväällä 12 vuotta täyttävä "tweenie" saa edes vähän omaa rauhaa.  Kun vaatehuone tyhjenee , sinne on tarkoitus mahduttaa pieni pöytä ja jakkara, hyllyjä sekä säkkituoli. Ne eivät vissiin ole nyt kovassa huudossa, mutta ehkäpä läydämme jostakin sellaisen. Hyllyille Naakka saa asetella omia tavaroitaan. Valaistusta pitää vielä miettiä. Toki katossa on kattovalo, mutta jonkinlainen lukuvalo tarvitaan. Sähköpistoke pitää tuoda eteis

Me asumme ison kauppakeskuksen lähellä . Sinne on lyhyt kävelymatka. Lapset näkevät paljon kivaa ostettavaa sekä lähinä että verkossa. Se aiheuttaa meillä säännöllisesti keskusteluita rahankäytöstä.  Koska lapset ovat alakoulussa, viikkoraha-asiat ovat tulleet ajankohtaisiksi. Meillä viikkorahakäytäntö oli pitkään kaksi euroa/viikko. Aika paljon unohdimme antaa lapsille rahaa, eikä heillä ollut ilmeisesti niin suurta merkitystä sille. Nyt he ovat taas kasvaneet, ja varsinkin Naakka 11-vee alkaa olla aika tietoinen viikkorahan maksusta. Koulussa oli tullut puhe ( :D ihanaa) viikorahan suuruudesta. Aika moni Naakan ikäinen saa viisi euroa viikossa.  Viisi euroa on minusta jo melko suuri raha , tosin en ihan täysin ymmärrä inflaatiota 90-luvulta tähän päivään ;) Päädyin Naakan isän kanssa kuitenkin seuraavanlaiseen käytäntöön: Naakka saa viisi euroa viikossa, mikäli koulussa ei tule viikon aikana läksyunohduksia. Muutoin viikkorahasumma on kaksi euroa. Halusin näin merkittävään viikkoraha

Kun aloin miettiä , mitä kirjoittaisin tästä kuluneesta viikosta, jäi mieleeni päällimmäisenä keskiviikon myräkkä. Sehän olisi ollut tunnelmallinen tilanne, mikäli minulle olisi osunut siihen etäpäivä. Ei, minun piti aamulla mennä ensin lääkäriin, sieltä suoraan kokoukseen, sieltä illalla vielä psykoterapiaan. Matka lääkärille oli vielä siedettävä. Taitoin 2,5 kilometrin matkan kävellen. Sieltä takaisin tullessa tihuutti jo vähän. Minulla oli kokous ihan eri suunnassa kuin lääkäri. Haukkasin matkalla vähän ruokaa (onnistuin säätämään e-passin kanssa niin, että maksoin viereiseen ravintolaan...piti vähän selvitellä :D ) Kokouksen aikana katselin ikkunasta ulos - sade ja tuuli vain yltyivät. Pääsin kuitenkin vähällä kastumisella ratikkaan. Matkalla totesin sen olevan poikkeusreitillä. Jouduin kävelemään jo käytännössä kaatosateessa seuraavaan julkiseen - sekin poikkeusreitillä. Kun pääsin kohteeseeni, piti sukat jo riisua pois. Onneksi siellä oli lainavillasukkia <3 Repun sisältöä pit