Rouva Niskanen

Minulla on painonpudotuksessa selkeä tasannevaihe. Olen (ihmetyksekseni) pudottanut alkusyksystä lähtien kymmenisen kiloa. Olen edennyt tasaisesti ja rauhallisesti maltillisella vhh-ruokavaliolla. Maltillisella muun muassa siksi, että näytän tarvitsevan tummaa leipää tms. vähän enemmän, jotta vatsa jotakuinkin toimii. Nyt paino on huidellut jotakuinkin samoissa lukemissa vähän yli kuukauden. Täytyy muistuttaa itseään, että keho ei ole kone, ja asiat tapahtuvat välillä hitaasti. Sekin on jo merkittävä voitto, ettei paino ole lähtenyt nousemaan uudestaan. Millaista on ollut? No, kyllä tämä on vaatinut minulta tiettyjä asioita. Joudun laittamaan ruokaa paljon enemmän. Perhe ei syö useimpia ruokia, joten usein valmistuu kaksi ruokalajia yhden sijaan. Välillä homma sujuu lisäkkeen vaihdolla, mutta siinäkin on työtä. Olen päättänyt edetä rauhallisesti. Vaikka koko painonpudotus tyssäisi tähän, on tulos jo nyt oikein hyvä. Rauhallisuutta vaaditaan toisessakin asiassa...olen hierojan kanssa ...

 Käytin eilen aikaani keittiön siivoukseen. Kävi juuri niin kuin yleensä - löysin siivouksen tarpeessa olevia "kohteita" enemmän kuin jaksoin sillä kertaa tehdä. Tulos: "roskakaapin" alaosa tuli siivottua, ylähyllyä en jaksanut. Samalla päätin siivota osan jääkaappia - totesin, että koko jääkaappi kaipaisi puhdistusta. Toisaalta olin iloinen, että sain tehtyä niinkin paljon. Nyt tuntuu taas mukavalta laittaa roskia roskikseen ja jääkaappikin näyttää astetta mukavammalta. Kuitenkin, olen huomannut olevani huono sietämään keskeneräisyyden tunnetta. Se tuottaa minulle kurjaa oloa ja välillä suoranaista ahdistusta. Olisi niin mukavaa elää elämään, jossa "urakan" jälkeen se olisi valmis. Ehkä kurja olo pohjautuu kulttuurisesti iskostettuun ajatteluun "ensin työ, sitten huvi". Kun työ ei tule valmiiksi, tuntuu, ettei myöskään saa huvitella. Luulen kuitenkin, että olisi hyvinvoinnin kannalta parempi oppia nauttimaan pienistä tauoista työn lomassa ja o...