Rouva Niskanen

Olen tuumaillut tälläkin viikolla monia asioita. Yksi päällimmäisistä on muutto, ja kuinka käytännön elämä sen jälkeen sujuu. Suurin muutos tulee olemaan, että lapset alkavat kulkea kouluun bussilla. Heille se tulee olemaan siinäkin mielessä iso muutos, että koulu on tähän asti sijainnut oikein kätevästi kotitalon vieressä samalla puolella katua. Bussimatka ei todellakaan ole pitkä - noin 10 - 15 minuuttia. Lasten on opittava kaksi asiaa: Mihin aikaan pitää lähteä kouluun, jotta ehtii. Lisäksi heidän täytyy oppia, kuinka toimia, jotta ei esimerkiksi jää bussin alle. Täytyy myöntää, että erityisesti Touhin kohdalla tämä asia hivenen hermostuttaa. Muutenkin liikennettä on uudella asuinalueella enemmän kuin "vanhalla". Sen kanssa täytyy oppia elämään.  Apteekki uudella alueella saisi olla , mutta ei ole. Ilokseni totesin, että siellä käy kirjastoauto. Se on jo huomattava parannut, koska ajattelin ennen, että täytyy aina lähteä erikseen kauemmaksi kirjastoon. Kirjastoautoon voi ...

Upeata että tuli loma! Itselläni on edeleen toipilasvaihe keuhkojen kanssa. Nyt joudun ottamaan avaavaa lääkettä onneksi vähemmän kuin alkuviikosta. Poskiontelontulehdus meinaa vielä pukata päälle, toivottavasti pysyy aisoissa. Olin jo toiveikas, että pääsisin salille. Täytyypä siirtää vieläkin eteenpäin. Onneksi tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia :) Onneksi myös lapset alkavat olla kunnossa, vaikka satunnaisia yskähdyksiä kuuluukin sieltä täältä. Lapset ovat käyneet hienosti koulua. Tosin Touhi oli löytänyt Classroomista Chat-mahdollisuuden ja kirjoittanut striimin täyteen sekavahkoja viestejä niin, etteivät 25 luokkakaveria olleet enää löytäneet varsinaista tehtävää. Pidin Touhille asianmukaisen puhuttelun Classroomin oikeaoppisesta käytöstä. Oli kyllä pakko kääntyä toiseen suuntaan välillä, koska minua hivenen nauratti ;)  Käsitöistä pitävä Naakka on ilokseni löytänyt rennolla otteella toimivan kässäkerhon. Kerho kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä sopii helposti...

 Jälleen on vähän parempia tautikuulumisia. Tosin jouduimme hakemaan T:lle vielä antibiootin korvatulehdukseen. Kivut olivat eilen illalla kovat, mutta onneksi tänään on jo sujunut paremmin. Sanoisin, että ulkoilma & kaverit kutsuvat lapsiamme pian. Minun astmakeuhkoni kaipaavat vielä toipumista. Olenkin ollut koko päivän kiltisti sisätiloissa. Olen tarvinnut avaavaa lääkettä, mutta selvinnyt sen kanssa. Olen myös välttänyt puhumista, koska ääni on vielä kovin heiveröinen. Sanoisin kumminkin, että koko perhe suuntaa maanantaina normaaliin arkeen. Onneksi on vielä sunnuntai aikaa toipua.  Rairuoho alkaa nousta. Ihan kamalasti en ole jaksanut miettiä pääsiäisjuttuja, mutta ehkäpä saamme pikkuisen paikan koristeille. Olen istuttanut rairuohoa aikuisuudessani melkein joka vuosi. Se tuo mielestäni kotiin kevään. Kaupasta kotiin etsiytyi vielä tomaatin- ja kesäkurpitsan siemeniä. Niissä kestää, toivottavasti onnistun. Se onkin sitten näillä näkymin viimeinen vuosi, jolloin kas...

Meillä on ollut aikamoinen tauti. Viime viikonlopun aikana tauti tarttui koko perheeseen. Lapset ovat olleet koko viikon pois koulusta ja ovat varmasti vielä huomisenkin. Josko "taudin selkä" alkaisi taittua nyt loppuviikon aikana. Kukaan ei onneksi enää ole neljänkympin kuumeessa, mutta Touhilla oli tänään vielä 38. Hän hieman valitti korvaansa. Toivottavasti ei nyt sentään enää tule korvatulehdusta. Molemmilla lapsilla (ja minulla) on sellainen syvältä tuleva yskä.  Minä kuntouduin kuitenkin sen verran, että palauduin töihin eilen. Sanotaanko, että kunto kesti suhteellisen hyvin töissä olemista, mutta heikommin työmatkakävelyä. Muu perhe sairastaan vielä kotosalla. Keuhkoni eivät ole oikein tykänneet, mutta onneksi tilanne ei ole lähtenyt pahenemaan uudestaan. Olen käyttänyt aika paljon avaavaa lääkettä ja yrittänyt olla levossa mahdollisimman paljon. Ääneni ei oikein meinaa vielä kestää. Ruoka ei maistu vielä mahdottoman hyvin meille kenellekään, mutta eiköhän tilanne hi...

Viikko on ollut aikamoinen. Astmaoireeni pahenivat viikko sitten, ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä minulle tuli hengenahdistusta. Kun nousin aamulla ylös, se helpotti. Lähdin kävelemään töihin, ja palleaan alkoi sattua. Oli pakko kääntyä takaisin. Työterveyteen siirtyminen oli aika tuskaista, kun happi ei meinannut kulkea. Pääsin kuitenkin perille. Lääkäri ei varsinaisesti osannut auttaa, mutta määräsi verikokeisiin, ekg:hen ja keuhkokuvaan. Minä menin kotiin sairastamaan. Olo pysyi aika surkeana, oli raskas hengittää, vaikka lääkitsin itseäni astmalääkkeillä. 20.30 lääkäri soitti. Minulla oli kuulemma sellainen arvo koholla, että pitäisi heti lähteä päivystykseen katsomaan, ettei kyseessä ole sittenkin keuhkoveritulppa. Tuo on asia, jonka ihminen haluaa viimeiseksi kuulla siihen aikaan illasta. Ei siinä muukaan auttanut. Saavuime päivystykseen, joka oli täynnä erilaisista hengitystieinfektioista kärsiviä potilaita. Ajattelin itse niissä oireissani, että jes, olen ainakin sa...