Rouva Niskanen

 Vietin viimeisen vuorokauden aikana enemmän aikaa Helsingin keskustassa kuin olen ehkä viettänyt todella moneen vuoteen. Minulla oli puolet työpäivästä siellä, sen jälkeen kaupoissa kiertelyä ja sitten vielä hotelliyö puolison kanssa.  Täytyy sanoa, että olipa mukavaa! Työni tapahtuu yleensä työpaikalla, samassa rakennuksessa. Lounaskin syödään paikan päällä, koska mihinkään ei juuri koskaan kerkeä. Siksi oli hauskaa, että yksi päivä oli vähän erilainen.  Kiertelin tosiaan vielä kaupoissa, ja täytyy sanoa, että olen pudonnut aikalailla kärryiltä siitä, mitä Helsingin keskustassa on. Ainakaan Aleksi ei näyttänyt enää niin tyhjältä kuin muutamia vuosia sitten. Mukavaa, että kivijalkaliikkeet vetävät yhä ainakin jonkin verrran väkeä. Stockmannillakin kävin pitkästä aikaa, mikä oli mukavaa. Hotellissakin oli mukavaa. Ensin ajattelimme, että voisi käydä jossakin kulttuuririennossa (vaikkapa museossa). Totesimme kuitenkin, että olemme liian väsyneitä ja tarvitsemme pikemminki...

 Päädyin sattuman kautta hoitamaan 2,5 -vuotiasta, tosin tuttua, kummilastani. Emme kyllä olleet ihan kaksistaan olleet. Täytyy sanoa, että etukäteen jännitti vähän. Yllättäen homma sujui hienosti. Sain hänet jopa nukkumaan illalla. Seuraavana päivänä menimme vielä ostoskeskukseen leikkipaikalle ja kauppaan. Sekin sujui hyvin. Ulkoilu olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta sää ei eilen suosinut millään tavalla. En ihan vähään aikaan ollut ollut rattaiden kanssa liikkeellä, joten vähän piti miettiä, miten toimitaan. Oli ihanaa, että meillä sujui hyvin! Vaikka olenkin ylpeä kouluikäisten vanhempi, minusta oli ihanaa tehdä asioita pienen lapsen kanssa. Kuuntelimme oikein paljon joululauluja ja tanssimme niiden tahdissa. Sen lisäksi luimme kirjoja ja katselimme kuvia puhelimelta.  2-vuotiaat ovat kyllä aika veijareita. Muuten pikkuinen oli aika kiltisti, mutta löysi kotinsa "vaaranpaikat" välittömästi, kun minun piti soittaa pari puhelua :D  Kotosalla minua odotti kaksi isoa,...

Jouluisia haasteita ja onnistumisia : tein eilen elämäni ensimmäisen piparitaikinan. Kyllä, en ole kova leipomaan ja tarvitsen näköjään vuosia yhteen taikinantekoon valmistumiseen. Aikaa itse taikinan tekemiseen meni ehkä 20 minuuttia :D  Hauskinta taikinan teossa oli voi-sokeri-siirappi-neilikka-kaneli jne. - seoksen tekeminen. Mausteinen tuoksu oli varsin hieno. Kovin jouluista kuvaa ei muistoksi tullut, ruskea taikinaköntti muovikulhossa kelmun alla :D  Tähän asti homma on ollut yhtä onnistumista - leivoimme pipareita tänään. Kaikki sujui odotetusti: lapset odottivat innoissaan, koska leivotaan. Kumpikaan ei jaksanut kovin kauan. Otimme perheen toisen aikuisen kanssa myös lisähaasteen ja leivoimme piparkakkutalon osat. Onneksi minun ei tarvinnut taiteilla ikkunaruutuja. Huomenna on sitten odotettavissa pipareiden koristelua ja se talon kokoaminen. Onneksi perheen insinööri on hallinnoimassa homman. Kärräsimme itsemme myös joulumyyjäisiin. Ne olivatkin hienot! Myyjäiset oli...