Introvertti iso tyttö ja ekstrovertti melkein iso poika

Lapsemme ovat sosiaalisilta tarpeiltaan aika erilaisia. Naakka, 11, viihtyy toisten seurassa osan aikaa, mutta tarvitsee varsin paljon yksinoloa ladatakseen akkuja seuraavaa seurassa oloa varten. Nyt kun Naakka vielä leikkii, se onnistuu oikein hyvin yksin. Hänellä on muutama ystävä.

Touhi, kohta 8,  taas on parhaimmillaan noin viiden parhaan kaverinsa seurassa ;) Hän tykkää valtavasti olla toisten kanssa, eikä viihdy juurikaan yksin. Jos tulee yksinoloa, Youtube tai muu ruutu aukeaa heti. Niitäkin pitäisi seurata mieluiten kavereiden kanssa.

Naakka ja Touhi tekevät myös paljon asioita yhdessä. Joskus on hyviä, pitkiä leikkejä. He menevät yhdessä ulos esimerkiksi pyöräilemään. Heidät voi lähettää kauppaan pienille asioille. Heistä on toisilleen paljon seuraa.

Sitten tulee välillä riita. Se tulee usein siitä, kun Touhilla ei ole mitään tekemistä, ja hän yrittää saada Naakasta seuraa eikä saa. Sitten hän alkaa ärsyttää Naakkaa. Toisaalta se voi tulla siitä, kun Naakan mielestä Touhia kohdellaan paremmin kuin häntä.

Riitely on sisaruksille ihan luonnollinen asia. Muistan myös omasta lapsuudesta, että välillä tuli siskon tai kavereiden kanssa riitaa. Riidellessä, väitellessä, sopiessa ja uuden suunnan keksimisessä he opettelevat sosiaalisia taitoja, muiden kanssa olemista.

Se on myös rasittavaa. Sanotaanko, että viettäisin esimerkiksi kesälomaa oikein mielellään muulla tavalla kuin selvittäessäni lasteni konflikteja ;) Tykkään perheestäni, mutta en aina kaikista arkipäivän osasista.

Elämä on välillä aikamoista soveltamista. Naakalle pitää järjestää omia hetkiä (eikä niin lyhyitä) suljetun oven takana. Pitää myös sietää, kun Touhi melskaa kavereidensa kanssa ympäri kolmiotamme. 

Meillä elää neljä erilaista ihmistä ei niin suurissa tiloissa, ja kaikkia pitäisi huomioida - tässä elämänvaiheessa lasten jutut menevät väkisinkin edelle. Onneksi heille(kin) voi välillä sanoa, että nyt on aikuisen oma hetki.

Lasten luonteita ja sitä, miten arki heidän kanssaan toimii, tulee ajateltua joka päivä. Se on rasittavan lisäksi myös mielenkiintoista. Jos asioiden päin mäntyä meneminen on kettumaista, onnistuminen on puolestaan erittäin palkitsevaa.