Pikkuankan niska

Nyt "kuntoutamme" vuorostaan pikkuankan niskaa. Ei hätää, ei mitään vakavaa. Hän vain kääntää päätään lähinnä oikealle. Mainitsin itse asiasta neuvolassa, ja saimme ohjeistukseksi houkutella häntä kääntämään päätään toiseenkin suuntaan.

Siitäpä se riemu repesi. On se niin kiukuttavaa poistua mukavuusalueeltaan...ei, vaikka kaikki on uutta ja ja jännää, ja joka päivä tulee vastaan uusia juttuja. Eiköhän se pää siitä ala kääntyä - täytyy vain muistaa asettaa hänet esim. lattialle toisinpäin kuin yleensä.

Sehän on sitten helpommin sanottu kuin tehty. Lattialle asettaminen onnistuu, mutta hoitopöydältä nostaminen sekä pito sylissä "päinvastoin" kuin tavallisesti onkin haaste, kun oma käsi ja toinen puoli niskaa ovat huonona. Haaste on siis molemminpuolinen.

Hmm...ajattelen jo muutamia muitakin asioita kuin meidän vauvaa. Joskohan ottaisin kyrillisten aakkosten opettelemisen uudelleen projektiksi, vaikka vain muutama aakkonen päivässä. Jos menisin joskus venäjän alkeiskurssille, osaisin ne aakkoset jo valmiiksi.

Tuleva syksy on täynnä auki olevia kuvioita, mutta yksi asia sentään on selvä: puoliso jää puoli vuotta kestävälle vanhempainvapaalle. Tämä tuo paljon helpotusta rva:n arkeen sekä myös mahdollisuuden viettää aikaa vähän enemmän itsekseen.

Juuri sen ajan ajattelin alustavasti käyttää joko niskan kuntoutukseen tai johonkin työhön liittyvään. Tai sitten lepään useimmiten - ei sitä vielä voi tietää!


Meidän "seniorikotiin" eli marsulaan kuuluu hyvää! Nasu viettää leppoisia marsuherran päiviä - hän on ollut meillä jo vähän yli viisi vuotta. Matildakin on jo tottunut meihin ja me häneen. Vähän liiankin hyvin, sillä sanon vahingossa välillä myös vauvaa Matildaksi. Ehkä opin esikoiseni nimen, kun seuraava perheenjäsen saapuu. Sellainen ei onneksi ole toistaiseksi suunnitteilla!

Surua on tuottanut erään lapsuudenystävän poismeno, joka oli odotettavissa, mutta silti hyvin surullinen asia. Olisin suonut hänelle vielä paljon, paljon aikaa.

Meidän muiden on elettävä ja siirryttävä eteenpäin, vaikka ei aina kivalta tuntuisikaan.

Aika, se vasta on jännä juttu. Tänään pikkuankka painoi neuvolassa yli viisi kiloa, pituutta on nyt 58 senttiä. Kun odottelimme vuoroamme, ohitsemme kulki tuore vanhempi aivan pieni vauva sylissään. Vastahan me olimme tuossa, ihan muutama kuukausi sitten....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys