Piipahdus blogissa
Eihän sitä rva:kaan malta kovin pitkällä tauolla olla. Onneksi bloggaus on vapaaehtoista, joten oman rytminsä saa päättää itse. Olen koko ajan tykännyt kirjoittaa - tekstien maailma on luovan ihmisen näkökulmasta minulle lähempänä kuin visuaalinen.
Olen elänyt tänä kesänä onnellista, raskasta, ristiriitaista, kaunista ja pelottavaakin aikaa. Vauva - se muuttaa kaiken. Rytmi-ihmisenä minulle on ollut vaikeaa sopeutua siihen, että rytmini sekoittuu. Jotenkin olen ihan pihalla, kun en voi itse päättää, mitä seuraavaksi mahdollisesti tapahtuu.
Kuntoutus - se vasta kesälomalla onkin. Rva:n aivot ovat virittyneet meidän pikkuankan tarpeisiin vastaamiseen siten, että oma ruokahalukin on mennyt. No, eipähän jäänyt raskauskiloja selkää rasittamaan. Ei vaan, asia on vakava, ja siihen olen pystynyt jo hieman tarttumaan.
Silti tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että hieman yli kuukauden kuluttua astelen Ortonin viimeiselle kuntoutusjaksolle.
Siitäpä herääkin pohdinta blogini tulevaisuudesta. Voinko kirjoittaa tällaista "kuntoutusblogia", jos ajatukseni eivät nyt kuntoutukseen juuri kohdistu? Toisaalta, kuntoutuksen tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta eihän blogia tarvitse lopettaa.
Aihepiiri saattaa vain painottua johonkin muuhun suuntaan, jota en vielä tiedä.
Vaikka itse kuntoutuisinkin hiljalleen, tulevat "kuntoutuspiirit" olemaan vielä pitkään osa elämääni. Kuntoutuksesta aihealueena on tullut itselleni kiinnostava noin yleisestikin. Sairastuminen ja siitä toipuminen tai eläminen sairauden kanssa ovat isoja kokonaisuuksia, joista riittää pohdittavaa.
Silti, elämä on Niskasilla hyvin vahvasti tässä ja nyt - useimmiten haluamme juuri sitä, mutta iltaa kohden olemme tosi väsyneitä. Vitsit, miten uni on ihanaa!
Nyt rva:n täytyy siirtyä askareissaan eteenpäin - hierojani on palannut kesälomaltaan, ja riennän seuraavaksi hänen luokseen. Se tuo mieleen ajatuksen, että kohtahan on syksy!
Olen elänyt tänä kesänä onnellista, raskasta, ristiriitaista, kaunista ja pelottavaakin aikaa. Vauva - se muuttaa kaiken. Rytmi-ihmisenä minulle on ollut vaikeaa sopeutua siihen, että rytmini sekoittuu. Jotenkin olen ihan pihalla, kun en voi itse päättää, mitä seuraavaksi mahdollisesti tapahtuu.
Kuntoutus - se vasta kesälomalla onkin. Rva:n aivot ovat virittyneet meidän pikkuankan tarpeisiin vastaamiseen siten, että oma ruokahalukin on mennyt. No, eipähän jäänyt raskauskiloja selkää rasittamaan. Ei vaan, asia on vakava, ja siihen olen pystynyt jo hieman tarttumaan.
Silti tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että hieman yli kuukauden kuluttua astelen Ortonin viimeiselle kuntoutusjaksolle.
Siitäpä herääkin pohdinta blogini tulevaisuudesta. Voinko kirjoittaa tällaista "kuntoutusblogia", jos ajatukseni eivät nyt kuntoutukseen juuri kohdistu? Toisaalta, kuntoutuksen tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta eihän blogia tarvitse lopettaa.
Aihepiiri saattaa vain painottua johonkin muuhun suuntaan, jota en vielä tiedä.
Vaikka itse kuntoutuisinkin hiljalleen, tulevat "kuntoutuspiirit" olemaan vielä pitkään osa elämääni. Kuntoutuksesta aihealueena on tullut itselleni kiinnostava noin yleisestikin. Sairastuminen ja siitä toipuminen tai eläminen sairauden kanssa ovat isoja kokonaisuuksia, joista riittää pohdittavaa.
Silti, elämä on Niskasilla hyvin vahvasti tässä ja nyt - useimmiten haluamme juuri sitä, mutta iltaa kohden olemme tosi väsyneitä. Vitsit, miten uni on ihanaa!
Nyt rva:n täytyy siirtyä askareissaan eteenpäin - hierojani on palannut kesälomaltaan, ja riennän seuraavaksi hänen luokseen. Se tuo mieleen ajatuksen, että kohtahan on syksy!
Se hyvä puoli näissä päiväkirjatyyppisissä blogeissa on, että ne tahtovat auttamatta muotoutua oman elämän mukana.
VastaaPoistaBlogisi on muuttanut suuntaa kuntotumisesta, se on totta, mutta samalla se on antanut kallisarvoista tietoa raskautta suunnitteleville niskavammaisille siitä, millaista odotus ja vauva-arki on hankalan niskavamman kanssa. Ja juuri tätä tietoa ei mistään muualta saa, kuin kokemuksista. Vertaistukea parhaimmillaan!
Samaa mieltä edellisen kanssa vaikkakin nyt pari vuotta myöhemmin! :) Niskavammainen odottaja lukee mielellään vertaistuellisesti näitä tekstejä uudelleen ja uudelleen. Kiitos, kun olet jakanut ja jatkanut. On pitänyt laittaa sulle sähköpostiakin - katsotaan saanko aikaiseksi jotakin. Ihanaa tätä kesää joka tapauksessa!
VastaaPoistaAhaa, onneksi olkoon <3 Kiitos kommentistasi ja jään odottamaan s-postia :) ... Ihanaa kesää sinullekin!
Poista