Risteilyllä
Palasimme laivalta! Tunnetila on, kuin pitääkin - fyysisesti väsynyt, mutta henkisesti virkistäytynyt. Olimme laivalla 4-vuotiaamme kanssa, kohta 1-vuotias jäi isovanhempien kanssa kotiin. Perjantai-illan vietimme tutustumalla laivaan, syöden ja leikkien.
Matkan ainut keinutus osui heti alkuiltaan, Kustaanmiekasta laiva keinui rva:n makuun vähän liikaa noin tunnin ajan. Rva:lla on selkeä syy olla pitämättä keinuvasta laivasta - rva:n huimaus tuntui useamman vuoden ajan juuri siltä, onneksi ei juurikaan enää.
Perjantai-iltana söimme buffet-ravintolassa. Rva:n mielestä buffet-tarjonta oli hyvä ja monipuolinen. Naakka söi lastenpöydän antimista, hmm., aika säästeliäästi, mutta onneksi sentään jotakin.
Illalla tsekkasimme lasten paikat - yhden kannen kokoustilat oli iloksemme muutettu kokonaan lasten tiloiksi, eli leikkihuoneita oli paljon: pomppulinnahuone, leikkihuone ja pallomerihuone sekä paljon muuta. Eniten Naakka taisi viihtyä pallomeressä.
Lapsiperheen ilta koitti ajoisssa, ja noin puoli yhdentoista jälkeen sammutimme valot ja nukahdimme. Naakkakin nukkui ihan omassa sängyssä alhaalla, puoliso nukkui yläpedillä. Jos meillä olisi ollut mukana Touhi, hän olisi saanut nukkumapaikakseen matkasängyn.
Lauantaina heräsimme oikein aikaisin. Yö oli ollut vähän levoton - sekä rva:lla että hra:lla on tapana nukkua vähän levottomasti, kun on ensimmäinen yö vieraassa paikassa. Sinänsä hyttti oli kyllä mukava - siellä oli sopivan viileää, ja ikkunasta saatoimme ihailla auringonlaskua.
Puoliso oli yllätyksekseni varannut meille paikan "hienommalta" aamiaiselta, joten aamumme alkoi kuohuviinillä tavallisempien aamiaistarpeiden lisäksi.
Meillä oli Tukholmassa vain yksi varma kohde, Junibacken-sisäpuisto. Siellä on erityisesti Astrid Lindgrenin- , mutta myös muiden lastenkirjailijoiden teosten mukaan sisustettuja pieniä taloja ja ympäristöjä, joissa voi leikkiä.
Rva:n lempijuttuja olivat esimerkiksi Mikko Mallikkaan talo ja Peppi Pitkätossun talot. Naakka piti myös Pepin talosta, mutta monesta muustakin jutusta. Lounasta söimme Junibackenilla.
Meidän piti käydä vielä Tukholman tv-tornissa, mutta se jäi retkeltämme väliin, sillä matka oli liian pitkä käveltäväksi, ja bussiin emme päässeet, kun meillä ei ollut lippuja ostettuna etukäteen. No, kipitimme sitten laivaan...ai niin, Djurgårdenilta Viking Linen terminaaliin pääsimme yhteysaluksella, jonka liput ostimme jo laivalta (ja todennäköisesti ylihintaan).
Laivaan tullessamme olimme väsyneitä koko porukka, ja päätimme nukkua pienet päiväunet. Naakka oli päiväunia vastaan, ja taisteli urheasti, kunnes nukahti myös. Illalliselle lähtiessä hän ei sitten ollut ihan parhaalla mahdollisella tuulella.
Illastamaan kannatti kuitenkin lähteä, sillä kesken ruokailun sisään astui yllätysvieras, Ville Viikinki! Näin oli Naakka jälleen oma itsensä, ja mieliala kohosi meillä kaikilla.
Illallisen jälkeen meillä oli ohjelmassa Ville Wiikinki -disko. Rva oli ilahtunut, kun lasten esityksiin oli liitetty kohtia, jotka ovat huvittavia aikuisille...vai mitä tulee mieleen kolme- ja neljäkymppisille, kun Sandstorm pärähtää soimaan, ja yleisöä kehotetaan kutsumaan Villeä lavalle ;)
Naakka oli muuten vähän jännittynyt, eikä mennyt tanssimaan Ville Viikingin kanssa. Kun viimeisen biisin aikana kutsuttiin vanhemmatkin lavalle, Naakka lähti kanssani. Se oli kieltämättä hauskaa, ja puoliso kuvasi toki koko jutun...
Nukkumaan kerkesimme jälleen puoli yhdentoista jälkeen, ja aamulla olimme jo taas Helsingissä.
Meillä oli mukava risteily!
Matkan ainut keinutus osui heti alkuiltaan, Kustaanmiekasta laiva keinui rva:n makuun vähän liikaa noin tunnin ajan. Rva:lla on selkeä syy olla pitämättä keinuvasta laivasta - rva:n huimaus tuntui useamman vuoden ajan juuri siltä, onneksi ei juurikaan enää.
Perjantai-iltana söimme buffet-ravintolassa. Rva:n mielestä buffet-tarjonta oli hyvä ja monipuolinen. Naakka söi lastenpöydän antimista, hmm., aika säästeliäästi, mutta onneksi sentään jotakin.
Illalla tsekkasimme lasten paikat - yhden kannen kokoustilat oli iloksemme muutettu kokonaan lasten tiloiksi, eli leikkihuoneita oli paljon: pomppulinnahuone, leikkihuone ja pallomerihuone sekä paljon muuta. Eniten Naakka taisi viihtyä pallomeressä.
Lapsiperheen ilta koitti ajoisssa, ja noin puoli yhdentoista jälkeen sammutimme valot ja nukahdimme. Naakkakin nukkui ihan omassa sängyssä alhaalla, puoliso nukkui yläpedillä. Jos meillä olisi ollut mukana Touhi, hän olisi saanut nukkumapaikakseen matkasängyn.
Lauantaina heräsimme oikein aikaisin. Yö oli ollut vähän levoton - sekä rva:lla että hra:lla on tapana nukkua vähän levottomasti, kun on ensimmäinen yö vieraassa paikassa. Sinänsä hyttti oli kyllä mukava - siellä oli sopivan viileää, ja ikkunasta saatoimme ihailla auringonlaskua.
Puoliso oli yllätyksekseni varannut meille paikan "hienommalta" aamiaiselta, joten aamumme alkoi kuohuviinillä tavallisempien aamiaistarpeiden lisäksi.
Meillä oli Tukholmassa vain yksi varma kohde, Junibacken-sisäpuisto. Siellä on erityisesti Astrid Lindgrenin- , mutta myös muiden lastenkirjailijoiden teosten mukaan sisustettuja pieniä taloja ja ympäristöjä, joissa voi leikkiä.
Rva:n lempijuttuja olivat esimerkiksi Mikko Mallikkaan talo ja Peppi Pitkätossun talot. Naakka piti myös Pepin talosta, mutta monesta muustakin jutusta. Lounasta söimme Junibackenilla.
Meidän piti käydä vielä Tukholman tv-tornissa, mutta se jäi retkeltämme väliin, sillä matka oli liian pitkä käveltäväksi, ja bussiin emme päässeet, kun meillä ei ollut lippuja ostettuna etukäteen. No, kipitimme sitten laivaan...ai niin, Djurgårdenilta Viking Linen terminaaliin pääsimme yhteysaluksella, jonka liput ostimme jo laivalta (ja todennäköisesti ylihintaan).
Laivaan tullessamme olimme väsyneitä koko porukka, ja päätimme nukkua pienet päiväunet. Naakka oli päiväunia vastaan, ja taisteli urheasti, kunnes nukahti myös. Illalliselle lähtiessä hän ei sitten ollut ihan parhaalla mahdollisella tuulella.
Illastamaan kannatti kuitenkin lähteä, sillä kesken ruokailun sisään astui yllätysvieras, Ville Viikinki! Näin oli Naakka jälleen oma itsensä, ja mieliala kohosi meillä kaikilla.
Illallisen jälkeen meillä oli ohjelmassa Ville Wiikinki -disko. Rva oli ilahtunut, kun lasten esityksiin oli liitetty kohtia, jotka ovat huvittavia aikuisille...vai mitä tulee mieleen kolme- ja neljäkymppisille, kun Sandstorm pärähtää soimaan, ja yleisöä kehotetaan kutsumaan Villeä lavalle ;)
Naakka oli muuten vähän jännittynyt, eikä mennyt tanssimaan Ville Viikingin kanssa. Kun viimeisen biisin aikana kutsuttiin vanhemmatkin lavalle, Naakka lähti kanssani. Se oli kieltämättä hauskaa, ja puoliso kuvasi toki koko jutun...
Nukkumaan kerkesimme jälleen puoli yhdentoista jälkeen, ja aamulla olimme jo taas Helsingissä.
Meillä oli mukava risteily!
Kommentit
Lähetä kommentti