Vapaalla!
...ja yhtäkkiä kesälomaa oli vain kaksi viikkoa jäljellä. Eilen, ihan hiukan viime vuorokauden puolella, olin paikassa, jossa en yleensä siihen aikaan ole. Kävelin nimittäin ulkosalla.
Viime viikkojen ja kuukausien rasitus olivat kasautuneet senlaatuisiksi, että päätin suosiolla suorittaa pienen irtioton kotivanhemmuudesta. Toisin sanoen, lähdin ystävän luokse (ihan kutsuttuna) viettämään iltaa.
Täytyypä sanoa, että se oli niin virkistävää kuin vain voi olla! Noin kuuden tunnin aikana tuli käytyä läpi menneet ja nykyiset asiat, kuten Interrail-sattumukset vuodelta 2003 ja toisaalta nykykuulumiset ja hipaus tulevaakin.
Ystäväni ei asu minusta kovin kaukana. Kävelin hänen luokseen noin kahden kilometrin matkan. Lyhin reitti kulkee metsän läpi, vaikka keskellä kaupunkia ollaankin. Kun lähdin kotiin, ystäväni lähti myös pienelle ilta- tai yölenkille.
Aloin puida ääneen reittiäni, ja totesimme, että jos metsikössä joku hyökkää, rva osaa lyödä ja potkaista. Puituamme asiaa alle minuutin totesin, että halut kulkea metsikköreittiä ovat tiessään.
Päädyimme kävelemään ratikkapysäkille, josta pääsee meille. Perille päästyämme totesin, että se viimeinen ratikka meni viisi minuuttia sitten. No, mitäpä sitä muuta, kuin kävelemään valaistua ja vilkasta reittiä, sitä pidempää.
Totesin, että siitä on todella aikaa, kun olen ollut liikkeellä ulkona puolen yön maissa. Tunne oli kiva ja vähän jännittävä, yö oli muuten tosi lämmin. Tiellä, jota pitkin kävelimme, oli käynnissä öiset katutyöt.
Olipas ihanaa viettää yksi ilta ilman normaalia iltarutiinia. Yö tuli nukuttua huonosti, mutta silti olo on pirteämpi kuin pitkään aikaan. Lapsista tuli puhuttua, mutta ehdottomasti muustakin, myös niskavammasta, vertaistuen muodossa.
Tänään suuntaan olemassa olevan tarmoni mökkireissun suunnitteluun ja pakkaamiseen. Siihen on meidän porukalla pakko varata päivä (ehkä syksyllä, jos viikonlopuksi mökille suuntaamme, olen jo valistuneempi 4-henkisen perheen mökkiorganisoija, ja selviän nopeammin).
Loppuun: Maanantaina kävimme kuin kävimmekin putkittamassa Touhin korvat. Syömättä piti olla aamukymmenestä, ja voitte arvata, että meillä oli puoleen päivään mennessä kotona kiukkuinen poika.
Itse toimenpide sujui joutuisasti kevyessä nukutuksessa. Kun Touhi nukutettiin maskin kautta hengitettävän lääkkeen avulla, puoliso piti häntä sylissä. Viidentoista minuutin kuluttua Touhi oli jo heräämössä ja hereillä...ja söi oikein kiitettävän annoksen hedelmäsosetta.
Putket ovat olleet kivuttomat ja Touhi on toipunut hienosti. Ainoa "takaisku" oli, että Touhilla löytyi putkituksen yhteydessä jälleen korvatulehdus. No, olemme siis edelleen antibioottikuurilla, mutta sen loputtua tulehdukset toivon mukaan vähenevät tai loppuvat kokonaan.
Viime viikkojen ja kuukausien rasitus olivat kasautuneet senlaatuisiksi, että päätin suosiolla suorittaa pienen irtioton kotivanhemmuudesta. Toisin sanoen, lähdin ystävän luokse (ihan kutsuttuna) viettämään iltaa.
Täytyypä sanoa, että se oli niin virkistävää kuin vain voi olla! Noin kuuden tunnin aikana tuli käytyä läpi menneet ja nykyiset asiat, kuten Interrail-sattumukset vuodelta 2003 ja toisaalta nykykuulumiset ja hipaus tulevaakin.
Ystäväni ei asu minusta kovin kaukana. Kävelin hänen luokseen noin kahden kilometrin matkan. Lyhin reitti kulkee metsän läpi, vaikka keskellä kaupunkia ollaankin. Kun lähdin kotiin, ystäväni lähti myös pienelle ilta- tai yölenkille.
Aloin puida ääneen reittiäni, ja totesimme, että jos metsikössä joku hyökkää, rva osaa lyödä ja potkaista. Puituamme asiaa alle minuutin totesin, että halut kulkea metsikköreittiä ovat tiessään.
Päädyimme kävelemään ratikkapysäkille, josta pääsee meille. Perille päästyämme totesin, että se viimeinen ratikka meni viisi minuuttia sitten. No, mitäpä sitä muuta, kuin kävelemään valaistua ja vilkasta reittiä, sitä pidempää.
Totesin, että siitä on todella aikaa, kun olen ollut liikkeellä ulkona puolen yön maissa. Tunne oli kiva ja vähän jännittävä, yö oli muuten tosi lämmin. Tiellä, jota pitkin kävelimme, oli käynnissä öiset katutyöt.
Olipas ihanaa viettää yksi ilta ilman normaalia iltarutiinia. Yö tuli nukuttua huonosti, mutta silti olo on pirteämpi kuin pitkään aikaan. Lapsista tuli puhuttua, mutta ehdottomasti muustakin, myös niskavammasta, vertaistuen muodossa.
Tänään suuntaan olemassa olevan tarmoni mökkireissun suunnitteluun ja pakkaamiseen. Siihen on meidän porukalla pakko varata päivä (ehkä syksyllä, jos viikonlopuksi mökille suuntaamme, olen jo valistuneempi 4-henkisen perheen mökkiorganisoija, ja selviän nopeammin).
Loppuun: Maanantaina kävimme kuin kävimmekin putkittamassa Touhin korvat. Syömättä piti olla aamukymmenestä, ja voitte arvata, että meillä oli puoleen päivään mennessä kotona kiukkuinen poika.
Itse toimenpide sujui joutuisasti kevyessä nukutuksessa. Kun Touhi nukutettiin maskin kautta hengitettävän lääkkeen avulla, puoliso piti häntä sylissä. Viidentoista minuutin kuluttua Touhi oli jo heräämössä ja hereillä...ja söi oikein kiitettävän annoksen hedelmäsosetta.
Putket ovat olleet kivuttomat ja Touhi on toipunut hienosti. Ainoa "takaisku" oli, että Touhilla löytyi putkituksen yhteydessä jälleen korvatulehdus. No, olemme siis edelleen antibioottikuurilla, mutta sen loputtua tulehdukset toivon mukaan vähenevät tai loppuvat kokonaan.
Kommentit
Lähetä kommentti