Hengähdysristeily ja tuoksut (ja meikkikokeilut, siis lapsen)
Alkuviikkoomme on kuulunut kaikenlaista. Tyttärellä on ollut varsinainen laivaruuhka: hän oli isänsä kanssa laivalla (Touhikin oli) viikonloppuna ja kotiutui maanantaiaamuna. Keskiviikkona lähdimme päiväristeilylle Tallinnan suuntaan (minä, ystäväni, hänen poikansa ja Naakka.
Teimme niin sanotun miniristeilyn, eli seilasimme kuusi tuntia Helsingin ja Tallinnan väliä ja vietimme ajan käytännöllisesti katsoen laivan leikkihuoneissa. Laiva oli myös sama, jolla Naakka oli ollut viikonloppuna.
Päivä oli yhtä hulinaa, mutta tuntui silti hengähdyshetkeltä, kun kohta 2-vuotiaamme ei ollut mukana. Tytär on jo niin omatoiminen ja näyttää sitäpaitsi reissussa parhaat puolensa, että pääsin oikein helpolla.
Yhteiseksi perinteeksemme Naakan kanssa meille on muodostumassa hajuvesien tuoksuttelu. Vaikka en ole erityisesti meikki-ihminen (okei, osaan laittaa puuteria ja huulupunaa, kun on pakko), olen aina tykännyt tuoksuista ja ihonpuhdistustuotteista.
Naakka tykkää kaikella viisivuotiaan tarmollaan ihailla jokaisen pullon erikseen, ja minä saan melko rauhassa keskitttyä samaan.
Hajuvedet ovatkin mielenkiintoinen maailma - en ole vielä tottunut Chanel 5:een, vaikka se olisikin hyvin klassista ja upeaa. Olen "vesituoksuajan" kasvatti, ne tulivat muotiin joskus 90-luvulla. Ne tuntuvat nytkin nenään parhailta.
Tässä pitääkin vielä muistella, että ensimmäinen oikea hajuveteni taisi olla Tommy Girl, ja sen voisin vieläkin ostaa. Ei ole vielä tullut ostettua, ja nyt minulla on useampi erilainen parfyymi hyllyssä käyttöä odottamassa...
Miten sitten suhtaudun, kun lapsi haluaa kokeilla meikkejä ja sen sellaista? No, hyvin vähän ja korkeintaan hillitysti meikkaavana en osaa olla asiassa kovin tiukka. Uskon, ettei asiasta tule meille ongelmaa (nyt onkin helppo sanoa, kun emme ole lähelläkään ongelmaa).
Naakka on tähän mennessä ilmaissut halunsa huulipunaan, kynsilakaan ja hajuveteen. Kynsilakkaa hän on oikeasti kokeillut. Taisimme lakata varpaankynnet ekaa kertaa kaksivuotiaana. Sen jälkeen ne on lakattu yhteensä ehkä viisi kertaa.
Hän omistaa huulirasvan (Frozen), jota hän muistaa laittaa hyvin harvoin. Huulipunan vaatiminen on jo unohtunut, joten se lykkääntynee. Olen joskus suihkauttanut hänellekin ilmaan hajuvettä, jonka läpi hän on kävellyt - ehkä kerran.
En siis suhtaudu yksiselitteisen negatiivisesti pienen lapsen meikkikokeiluihin. Minusta ne ovat myös vaihe ja ihan hyväksyttävä sellainen. Olisiko sitten niin, että jos olisin itse meikannut paljon jo vuosikymmeniä, haluaisin ettei lapseni ryhtyisi samaan rumbaan ainakaan liian aikaisin? Eikö silloin kannattaisi ennemminkin miettiä, pitäisikö vähentäminen aloittaa itsestään?
Joka tapauksessa, tyttäreni kirmaa päivät ympäriinsä pääasiassa oikein naturellina, ainoastaan tukka edes joskus jollakin tavalla laitettuna. Jos hän joskus haluaa kokeilla jotakin ehostusta, niin kokeilkoon ihmeessä!
PS: Onneksi minulla on tänään hieronta - aloin olla oikein jumissa ja huonovointinen.
PPS: Tavoitteeni on hakea tänään kaksi geokätköä, joista toinen on mysteeri, toinen multi...onnistunkohan!
Teimme niin sanotun miniristeilyn, eli seilasimme kuusi tuntia Helsingin ja Tallinnan väliä ja vietimme ajan käytännöllisesti katsoen laivan leikkihuoneissa. Laiva oli myös sama, jolla Naakka oli ollut viikonloppuna.
Päivä oli yhtä hulinaa, mutta tuntui silti hengähdyshetkeltä, kun kohta 2-vuotiaamme ei ollut mukana. Tytär on jo niin omatoiminen ja näyttää sitäpaitsi reissussa parhaat puolensa, että pääsin oikein helpolla.
Yhteiseksi perinteeksemme Naakan kanssa meille on muodostumassa hajuvesien tuoksuttelu. Vaikka en ole erityisesti meikki-ihminen (okei, osaan laittaa puuteria ja huulupunaa, kun on pakko), olen aina tykännyt tuoksuista ja ihonpuhdistustuotteista.
Naakka tykkää kaikella viisivuotiaan tarmollaan ihailla jokaisen pullon erikseen, ja minä saan melko rauhassa keskitttyä samaan.
Hajuvedet ovatkin mielenkiintoinen maailma - en ole vielä tottunut Chanel 5:een, vaikka se olisikin hyvin klassista ja upeaa. Olen "vesituoksuajan" kasvatti, ne tulivat muotiin joskus 90-luvulla. Ne tuntuvat nytkin nenään parhailta.
Tässä pitääkin vielä muistella, että ensimmäinen oikea hajuveteni taisi olla Tommy Girl, ja sen voisin vieläkin ostaa. Ei ole vielä tullut ostettua, ja nyt minulla on useampi erilainen parfyymi hyllyssä käyttöä odottamassa...
Miten sitten suhtaudun, kun lapsi haluaa kokeilla meikkejä ja sen sellaista? No, hyvin vähän ja korkeintaan hillitysti meikkaavana en osaa olla asiassa kovin tiukka. Uskon, ettei asiasta tule meille ongelmaa (nyt onkin helppo sanoa, kun emme ole lähelläkään ongelmaa).
Naakka on tähän mennessä ilmaissut halunsa huulipunaan, kynsilakaan ja hajuveteen. Kynsilakkaa hän on oikeasti kokeillut. Taisimme lakata varpaankynnet ekaa kertaa kaksivuotiaana. Sen jälkeen ne on lakattu yhteensä ehkä viisi kertaa.
Hän omistaa huulirasvan (Frozen), jota hän muistaa laittaa hyvin harvoin. Huulipunan vaatiminen on jo unohtunut, joten se lykkääntynee. Olen joskus suihkauttanut hänellekin ilmaan hajuvettä, jonka läpi hän on kävellyt - ehkä kerran.
En siis suhtaudu yksiselitteisen negatiivisesti pienen lapsen meikkikokeiluihin. Minusta ne ovat myös vaihe ja ihan hyväksyttävä sellainen. Olisiko sitten niin, että jos olisin itse meikannut paljon jo vuosikymmeniä, haluaisin ettei lapseni ryhtyisi samaan rumbaan ainakaan liian aikaisin? Eikö silloin kannattaisi ennemminkin miettiä, pitäisikö vähentäminen aloittaa itsestään?
Joka tapauksessa, tyttäreni kirmaa päivät ympäriinsä pääasiassa oikein naturellina, ainoastaan tukka edes joskus jollakin tavalla laitettuna. Jos hän joskus haluaa kokeilla jotakin ehostusta, niin kokeilkoon ihmeessä!
PS: Onneksi minulla on tänään hieronta - aloin olla oikein jumissa ja huonovointinen.
PPS: Tavoitteeni on hakea tänään kaksi geokätköä, joista toinen on mysteeri, toinen multi...onnistunkohan!
Kommentit
Lähetä kommentti