Mökiltä kotiutuneena
Viiden litran kattila jauhelihakeittoa on jälleen kiehumassa. Keräsin 7 kilon pesukoneen rummun täyteen pyykkiä, joka on kohta pesty (1,5-kertaisesti, sillä Touhi kävi välillä sammuttamassa ohjelman).
Yllättävän äkkiä ihminen sulautuu arkirytmiin reissupäivien jälkeen, vaikka hellekesä jatkuu ympärillä. Exä vei lapset pariksi tunniksi puistoon ruokailuun ja uimaan. Myöhemmin iltapäivällä, kun Touhi on nukkunut päiväunet, on tarkoitus etsiä viilennystä kauppakeskuksen ilmastoiduista tiloista eli käydä kaupoissa ja muilla asioilla.
Iltauinti houkuttelisi myös, mutta näiden lisäksi ei välttämättä jaksa tehdä enää uutta reissua iltasella mihinkään. Toisaalta, poissaolo kotoa helpottaisi oloa huomattavasti. Rva ei oikein pärjää näillä helteillä - tai pärjää päivän varjossa pysyttelemällä ja yöt valvoen. Meillä on kotona 29 astetta lämmintä, aamuyöllä se oli laskenut hetkeksi 26 asteeseen.
Viime lauantaina lähdimme lasten kanssa liikkeelle, mummolaan. Nautimme siellä ilmalämpöpumpun suomasta viileydestä. Se, että jossakin (+yöllä) on viileätä, helpottaa todella paljon.
Reissullakin lapset kävivät piha-altaassa pulikoimassa monta kertaa päivässä. Kerran kävimme myös uimarannalla. Lapsuuden paikkakuntani ei sijaitse vesistön lähellä, siellä on kuitenkin joki sekä uimaranta kahdella lammella.
Suuntasimme siis rannalle kokoonpanolla minä, isovanhemmat, Naakka ja Touhi. Ranta on siinä mielessä haasteellinen, että se syvenee tosi äkkiä. Tämä tarkoitti sitä, että minä & toinen isovanhempi päivystimme koko ajan vedessä, kumpikin vahti yhtä lasta.
Näin pienten, uimataidottomien lasten kanssa täytyy vedessä olla melkein lapsessa kiinni. Naakalla on jo vähän älyä turvallisuudesta, Touhilla ei yhtään. Onneksi Touhi ei kuitenkaan saanut normaalia hepulikohtaustaan veteen päästyään, vaan oli vähän varovaisempi.
Ennen lapsia kuvittelin, että lasten vahtiminen rannalla on sitä, että aikuinen istuu rannassa ja katselee kylmän juoman kera, kuinka lapset telmivät. Sehän ei hyvin pitkälti ole ollenkaan sitä, eli luulin väärin.
Maanantaiaamuna teimme exän kanssa lasten vaihdon, eli Touhi lähti isänsä kanssa kaupunkiin, me muut lähdimme kesämökille. Touhin jätän mieluiten vielä kotiin, jos mahdollista. Vahtiminen on hänen kohdallaan niin 100-prosenttista.
Naakka pärjäsi mökillä hienosti! Hän ei huomannutkaan, että järven pohjassa ei ole kaakeleita, vaan kiviä, hiekkaa, keppejä ja sen sellaista. Ulkovessassa hän kävi hienosti pissillä ja juoksi paljain jaloin nurmikolla.
On hänkin toki vielä vaativa, mutta todella paljon helpompi kuin Touhi. Naakka ymmärtää jo asioista hyvin paljon ja tekee hauskoja havaintoja ympärillään näkemistä asioista. Veneily jäi (järvellä oli liian kuumaa), mutta kerkesimme onneksi ongelle.
Minä olen itse onkinut mökillä lapsesta saakka. Osaan laittaa madon koukkuun ja perata kalat. On mukavaa tutustuttaa lapset näihin taitoihin (ei sentään vielä Touhia). Osoitus siitä, missä kalat elävät vedessä eivätkä esimerkiksi kaupan pakastealtaassa, on hyvä oppi itse kullekin.
Aamupäivä oli ihan hyvä ajankohta onkimiseen. Ensin ei meinannut kala syödä, mutta sitten alkoi koho pomppia. Naakka piti välillä onkea, mutta pääasiassa tarkkaili tilannetta. Pari kalaa karkasi, kun vedin siimaa ylöspäin, mutta kaksi kalaa, pienet särki ja ahven, saimme kiinni.
Alkoi tulla kuuma, ja syönti lakkasi. Ehdotin Naakalle, että päästetään nämä kalat kasvamaan ja ongitaan myöhemmin uudelleen. Kalojen laittaminen takaisin järveen taisi olla Naakalle yhtä elämyksellistä kuin perkaaminen ja ruuaksi paistaminen olisi ollut.
PS. Talviturkki oli hyvä heittää, kun uimavesi alkoi olla 27-asteista. Kun vauhtiin pääsin, olen sunnuntaista tähän päivään mennessä käynyt uimassa 10 kertaa.
PPS. Viime kesänä hankittu aurinkorasvapurkki on melkein tyhjä - viidenkympin suojakerrointa sekä itselleni että lapsilleni.
Yllättävän äkkiä ihminen sulautuu arkirytmiin reissupäivien jälkeen, vaikka hellekesä jatkuu ympärillä. Exä vei lapset pariksi tunniksi puistoon ruokailuun ja uimaan. Myöhemmin iltapäivällä, kun Touhi on nukkunut päiväunet, on tarkoitus etsiä viilennystä kauppakeskuksen ilmastoiduista tiloista eli käydä kaupoissa ja muilla asioilla.
Iltauinti houkuttelisi myös, mutta näiden lisäksi ei välttämättä jaksa tehdä enää uutta reissua iltasella mihinkään. Toisaalta, poissaolo kotoa helpottaisi oloa huomattavasti. Rva ei oikein pärjää näillä helteillä - tai pärjää päivän varjossa pysyttelemällä ja yöt valvoen. Meillä on kotona 29 astetta lämmintä, aamuyöllä se oli laskenut hetkeksi 26 asteeseen.
Viime lauantaina lähdimme lasten kanssa liikkeelle, mummolaan. Nautimme siellä ilmalämpöpumpun suomasta viileydestä. Se, että jossakin (+yöllä) on viileätä, helpottaa todella paljon.
Reissullakin lapset kävivät piha-altaassa pulikoimassa monta kertaa päivässä. Kerran kävimme myös uimarannalla. Lapsuuden paikkakuntani ei sijaitse vesistön lähellä, siellä on kuitenkin joki sekä uimaranta kahdella lammella.
Suuntasimme siis rannalle kokoonpanolla minä, isovanhemmat, Naakka ja Touhi. Ranta on siinä mielessä haasteellinen, että se syvenee tosi äkkiä. Tämä tarkoitti sitä, että minä & toinen isovanhempi päivystimme koko ajan vedessä, kumpikin vahti yhtä lasta.
Näin pienten, uimataidottomien lasten kanssa täytyy vedessä olla melkein lapsessa kiinni. Naakalla on jo vähän älyä turvallisuudesta, Touhilla ei yhtään. Onneksi Touhi ei kuitenkaan saanut normaalia hepulikohtaustaan veteen päästyään, vaan oli vähän varovaisempi.
Ennen lapsia kuvittelin, että lasten vahtiminen rannalla on sitä, että aikuinen istuu rannassa ja katselee kylmän juoman kera, kuinka lapset telmivät. Sehän ei hyvin pitkälti ole ollenkaan sitä, eli luulin väärin.
Maanantaiaamuna teimme exän kanssa lasten vaihdon, eli Touhi lähti isänsä kanssa kaupunkiin, me muut lähdimme kesämökille. Touhin jätän mieluiten vielä kotiin, jos mahdollista. Vahtiminen on hänen kohdallaan niin 100-prosenttista.
Naakka pärjäsi mökillä hienosti! Hän ei huomannutkaan, että järven pohjassa ei ole kaakeleita, vaan kiviä, hiekkaa, keppejä ja sen sellaista. Ulkovessassa hän kävi hienosti pissillä ja juoksi paljain jaloin nurmikolla.
On hänkin toki vielä vaativa, mutta todella paljon helpompi kuin Touhi. Naakka ymmärtää jo asioista hyvin paljon ja tekee hauskoja havaintoja ympärillään näkemistä asioista. Veneily jäi (järvellä oli liian kuumaa), mutta kerkesimme onneksi ongelle.
Minä olen itse onkinut mökillä lapsesta saakka. Osaan laittaa madon koukkuun ja perata kalat. On mukavaa tutustuttaa lapset näihin taitoihin (ei sentään vielä Touhia). Osoitus siitä, missä kalat elävät vedessä eivätkä esimerkiksi kaupan pakastealtaassa, on hyvä oppi itse kullekin.
Aamupäivä oli ihan hyvä ajankohta onkimiseen. Ensin ei meinannut kala syödä, mutta sitten alkoi koho pomppia. Naakka piti välillä onkea, mutta pääasiassa tarkkaili tilannetta. Pari kalaa karkasi, kun vedin siimaa ylöspäin, mutta kaksi kalaa, pienet särki ja ahven, saimme kiinni.
Alkoi tulla kuuma, ja syönti lakkasi. Ehdotin Naakalle, että päästetään nämä kalat kasvamaan ja ongitaan myöhemmin uudelleen. Kalojen laittaminen takaisin järveen taisi olla Naakalle yhtä elämyksellistä kuin perkaaminen ja ruuaksi paistaminen olisi ollut.
PS. Talviturkki oli hyvä heittää, kun uimavesi alkoi olla 27-asteista. Kun vauhtiin pääsin, olen sunnuntaista tähän päivään mennessä käynyt uimassa 10 kertaa.
PPS. Viime kesänä hankittu aurinkorasvapurkki on melkein tyhjä - viidenkympin suojakerrointa sekä itselleni että lapsilleni.
Kommentit
Lähetä kommentti