Ystävätatuoinnit

Mitäpä tässä voikaan kuin huokaista helpotuksesta - taas se työviikko loppui! Ei sillä, töissä meni tällä viikolla ihan mukavasti. Kukaan perheestä ei myöskään ollut sairaana, mikä on tänä talvena suorastaan outoa.

Eilen päiväkotiin mennessäni totesin, ettei siellä päiväkodin takapihalla tarvitse olla kuin "one melted spot" , niin eivätköhän nuorimmat Niskaset löydy sieltä rypemästä! Lapseni eivät käytännössä koskaan ole olleet niin kuraisia kuin eilen. 

Ei siinä muuta kuin että "Kukaan ei koske vaaleaan kevättakkiini!" ja "Suoraan suihkuun, kukaan ei astu matolle!"...Hyvin kuraisten lasten lasten kanssa näemmä toimii suihkutus, kun kurahousut ja saappaat ovat vielä päällä. 

Siitä huolimatta siivosin jälkiä pari tuntia - onneksi lapset ovat tänään poikkeuksellisesti isällään, sillä sitä perkuleen kuraa on vieläkin esimerkiksi lamppujen katkaisimissa ja eteisen pöydällä. Rva ei ole vielä kaksi tuntia kotiinpaluun jälkeen kyennyt, mutta ehkä illan aikana...

Tänä viikonloppuna meillä on paljon ohjelmaa: Lapset palautuvat huomenna aamupäivällä. Rva:n ainoa järkevä tehtävä on yrittää nukkua pitkät yöunet. Seuraava määränpää on maaseutu - lapset pääsevät mummolaan. Rva seuraa toki mukana.

Huomenna olisi tarkoitus myös nähdä uudestaan kahta ystävääni. Näimme viime viikonloppunakin - yksi meistä on tyttärensä kanssa Suomessa käymässä - uusi kotimaa on toisella puolella maapalloa. Viime viikonloppuna meillä oli oikein mukavaa...

Silloin lapsuudenystäväni vanhempien talo oli täynnä porukkaa. Paikalla oli muun muassa liuta lapsia - omani eivät olleet paikalla, mutta molempien ystävieni lapsia oli. Yhdellä meistä on eräänlainen "pattitilanne" elämässään, mikä vaikutti meidän kaikkien mielialaan.

Sitten ystäväni, tatuoija ammatiltaan, lohkaisi: No nyt mennään tekemään meille ystävätatuoinnit! Sitä en kyllä ollut suunnitellut. Joka tapauksessa, kaikilla meillä oli alle puolessa tunnissa sydämet ranteissa samassa kohdassa.

Jos rva joskus puhuu lapsilleen tatuoinnin ottamisesta, ei  esimerkkinä voi välttämättä käyttää tätä omaa tapausta, sillä nämähän tuli otettua hetken mielijohteesta :D  Rva on kuitenkin ollut valtavan tyytyväinen pieneen tatuointiinsa ja sen sanomaan. Se kuvastaa ystävyyttä ja kaikkea hyvää, mitä rva:lla tähänastisessa elämässään on. 

PS: Naakan mielipide tatuoinnista: "Äiti, miksi otit noin pienen?"

PPS: Ystävät, minulla on ollut teitä ikävä!