Mihin painan pääni iltasella...
Rva istuu juuri aamukahvilla, herääminen tapahtui ihanasti vasta 8.30. Minulla ei siis ole lapsia tänä viikonloppuna...eikä työpäivää. Minulla on parisänky - se on suhteellisen uusi. Nukun peitolla tai kahdella, tosin hylkään toisen peiton yön aikana.
Tyynypolitiikka minulla on ollut jo vuosia sama - pään alle tulee Tempur-tyyny. Se on osoittautunut kaikkein niskaystävällisimmäksi tyynyksi. Toinenkin tyyny täytyy olla, milloin missäkin (flunssassa on pakko käyttää korkeampaa päänalusta).
Sänkyyni hiipii yleensä keskellä yötä Naakkanen, joka joko tuo oman tyynyn ja peiton tai sitten hän päätyy sosialisoimaan jo sängyssä olevia tarpeita.
Olen elämäni aikana nukkunut monenlaisissa sängyissä. Pinnasängystä ja lastensängyistä se alkoi. Joskus teininä nukuin puisessa, levitettävässä vuodesohvassa. Mökillä oli ainakin parvisänky, kerrossänky ja sohva.
Mieleenpainuvimpia nukkumiskokemuksia ovat kuitenkin olleet nukkumiset tien päällä. Ei siis tiellä tietenkään :D , vaan juurikin teltassa. Teltta oli tuttu lapsuuden kesistä, makuupussissa melkein ulkosalla oli älyttömän hauskaa nukkua.
Exäni kanssa teimme kymmenisen vuotta sitten kiertoajelut Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan, ja molemmissa yöpymispaikkana oli teltta (pari kertaa vain auto, mikä oli varsin epämukavaa). Teltassa nukkuminen meni sen sijaan oikein hyvin.
Leirintäalueilla oli todellakin myös muita telttailijoita, ja meistä tuli nopeasti oikein professionaalisia yösijamme pystyttämisen ja purkamisen suhteen. Mitään kummallista en muista noilla reissuilla tapahtuneen.
Telttailumatkoilla meillä oli käytössä leirintäalueiden palvelut, eli vessaan, suihkuun ja ruokaa valmistamaan päästiin yhteisiin tiloihin. Olikohan se vielä niin, että se hemmetin Tempur-tyyny kuului varustukseen jo tuolloin ja kulki täten mukana molemmilla matkoilla.
Seuraavat kuvat (valokuva-albumista) on otettu telttaleiristämme. Paikka on jossakin Trondheimin ja Bergenin välillä, eli Norjassa ollaan.
PS. Nyt ei olla enää valokuva-albumissa, vaan pari viikkoa vanhoissa kuvissa. Tässä on kuva kevään- , ja kesän nukkumapaikastani. Kun lumet lähtevät ja kevät tulee, tulee rva:sta ja kaikista Niskasista hetkeksi karavaanareita :D Eli, lähdemme reissaamaan viikonlopuksi keväällä ja viikoksi kesällä! Tämä on niin jännää ja uutta, ettei rva ole pysyä nahoissaan. Tosin tenavat pistivät tutustumiskierroksella ranttaliksi, mikä hieman jarrutti intoa.... pakko ne perkuleet on silti ottaa mukaan.
Tyynypolitiikka minulla on ollut jo vuosia sama - pään alle tulee Tempur-tyyny. Se on osoittautunut kaikkein niskaystävällisimmäksi tyynyksi. Toinenkin tyyny täytyy olla, milloin missäkin (flunssassa on pakko käyttää korkeampaa päänalusta).
Sänkyyni hiipii yleensä keskellä yötä Naakkanen, joka joko tuo oman tyynyn ja peiton tai sitten hän päätyy sosialisoimaan jo sängyssä olevia tarpeita.
Olen elämäni aikana nukkunut monenlaisissa sängyissä. Pinnasängystä ja lastensängyistä se alkoi. Joskus teininä nukuin puisessa, levitettävässä vuodesohvassa. Mökillä oli ainakin parvisänky, kerrossänky ja sohva.
Mieleenpainuvimpia nukkumiskokemuksia ovat kuitenkin olleet nukkumiset tien päällä. Ei siis tiellä tietenkään :D , vaan juurikin teltassa. Teltta oli tuttu lapsuuden kesistä, makuupussissa melkein ulkosalla oli älyttömän hauskaa nukkua.
Exäni kanssa teimme kymmenisen vuotta sitten kiertoajelut Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan, ja molemmissa yöpymispaikkana oli teltta (pari kertaa vain auto, mikä oli varsin epämukavaa). Teltassa nukkuminen meni sen sijaan oikein hyvin.
Leirintäalueilla oli todellakin myös muita telttailijoita, ja meistä tuli nopeasti oikein professionaalisia yösijamme pystyttämisen ja purkamisen suhteen. Mitään kummallista en muista noilla reissuilla tapahtuneen.
Telttailumatkoilla meillä oli käytössä leirintäalueiden palvelut, eli vessaan, suihkuun ja ruokaa valmistamaan päästiin yhteisiin tiloihin. Olikohan se vielä niin, että se hemmetin Tempur-tyyny kuului varustukseen jo tuolloin ja kulki täten mukana molemmilla matkoilla.
Seuraavat kuvat (valokuva-albumista) on otettu telttaleiristämme. Paikka on jossakin Trondheimin ja Bergenin välillä, eli Norjassa ollaan.
PS. Nyt ei olla enää valokuva-albumissa, vaan pari viikkoa vanhoissa kuvissa. Tässä on kuva kevään- , ja kesän nukkumapaikastani. Kun lumet lähtevät ja kevät tulee, tulee rva:sta ja kaikista Niskasista hetkeksi karavaanareita :D Eli, lähdemme reissaamaan viikonlopuksi keväällä ja viikoksi kesällä! Tämä on niin jännää ja uutta, ettei rva ole pysyä nahoissaan. Tosin tenavat pistivät tutustumiskierroksella ranttaliksi, mikä hieman jarrutti intoa.... pakko ne perkuleet on silti ottaa mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti