Virkistävässä pikkuflunssassa

Kuluneen viikon aikana olemme seuranneet mediasta jos minkälaisia ohjeistuksia flunssaisille lapsille (lentokonematkustajat taas näyttävät suhahtelevan edestakaisin miten sattuvat). Viimeisen hetken ohjeita en taida tässä toistaa, kun toistan ne kuitenkin väärin.

Joka tapauksessa - Touhi aloitti meidän syysflunssakauden perjantaina olemalla tukkoinen ja räkäinen. Sunnuntaina iltapäivällä Naakka alkoi valitella kurjaa oloa ja jäi maanantaina kotiin koulusta. Minä sairastuin maanantaina.

Nyt keskiviikkona tilanteemme on seuraava: Naakka on edelleen tukkoinen ja ääni uhkaa mennä, ei kuumetta koko aikana. Touhin oireet ovat poissa, hän on jo päiväkodissa - ei kuumetta hänelläkään koko aikana.

Minä olen myös kuumeeton, mutta flunssainen ja ääni on käheä kuten Naakallakin, olen Naakan kanssa kotosalla enkä mene esimerkiksi kauppaan ennen kuin oireeni helpottavat. Koronatestissä emme ole käyneet, kun oireemme eivät tunnu sopivan koronaan ja testijonot ovat edelleen toivottoman pitkät.

Naakan kansssa katsomme, koska oireet alkavat selvästi helpottaa. Tänään ei kuitenkaan ole vielä se päivä. Hän tulee todennäköisesti skippaamaan koulukuvauksen, joka on sopivasti järkätty juuri keskelle alkusyksyn flunssakautta.

Ohjeet kausiflunssan kohdalla näyttävät päivittyvän koko ajan - THL:n, kaupungin ja koulun/päiväkodin. Pelaamme varman päälle ja pidämme itsemme erillämme muista, mutta tästä talvikaudesta tulee varmasti mielenkiintoinen.

Sinänsä olemme selvinneet flunssastamme hyvin. Kun kaikkia hengitystieoireita on maaliskuusta asti demonisoitu, on ollut henkisesti virkistävää huomata, että muitakin tauteja kuin koronaa (siis todennäköisesti) voi olla. Tämä on normaalia lapsiperheen arkea, jota olemme ainakin tottuneet elämään.

Hyviä puolia tilanteessamme on monia. Koska opiskelen, kipeiden lasten hoito järjestyy (luentoni eivät vielä ole muuttuneet päiväluennoiksi ja olen edellisellä viikolla ahkeroinut tämän viikon tehtävät loppusuoralle. 

Toinen "hyvä" puoli on, että sitkeämmän flunssan on saanut Naakka eikä Touhi - Touhin kanssa en pystyisi opiskelemaan kuten Naakan kanssa pystyn, ainakin jonkin verran. 

Kolmas hyvä puoli on, että Touhille ei ainakaan toistaiseksi ole tullut korvatulehdusta - jospa se kierre nyt olisi perheessämme kokonaan historiaa.

Viimeinen hyvä puoli on oikeastaan vasta toivomus. Koska olen vetänyt astman takia kortisonia itseeni jo neljä kuukautta, en toivottavasti saa nyt astmaattista yskää loppusyksyksi. 

PS. Näyttää siltä, että myös Naakan ja Touhin isä olisi saamassa flunssan, sitten se olisikin käynyt meidät kaikki läpi.

PPS. Huonoja puoliakin on - hermoni alkavat olla kovilla tähän perjantaista asti jatkuneeseen kotona könyämiseen. Onneksi viikonloppu alkaa edes joskus, ja lapset siirtyvät vähäksi aikaa isälleen.

PPPS. Yhtenä päivänä Naakka halusi pukeutua mahdollisimman lämpimästi, ja sai aikaan ihanan lämpöisen asukokonaisuuden: