Muistoja 1. - kun olin esikoiseni iässä

Yritän osassa tulevia kirjoituksiani sukeltaa lapsuuteeni. Tavoitteeni on kirjoittamalla hahmottaa maailmaa, jossa elin oman lapsuuteni, jotta ymmärtäisin, miksi suhtaudun joihinkin lapsieni tekemisiin, kuten suhtaudun...ja muisteluhan on muutenkin varsin mukavaa :) 

Puhelin oli lapsuudessani lankapuhelin - sitä lankaa oli hauska näpräillä puhuessa. Kun olin Naakan iässä, soitin puhelimella kavereille "Voiks sä olla mun kaa" - puheluita. Sitten tapaaminen joko sovittiin tai ei sovittu. 

Lapsilla oli aikaa - oli toki harrastuksia, mutta pääosa harrastuksista oli omalla ja toisten pihoilla (ulkoleikit, pallopelit ja luonnossa seikkaileminen). En kuitenkaan muista, että kenenkään tekeminen olisi sidottu mihinkään tavoitteelliseen harrastamiseen. 

Pihalla keksittiin yleensä joku leikki. Jos oli rahaa, saatettiin käydä ostamassa irtokarkkeja kioskilta. Niitä myytiin esim. 10 tai 20 pennin kappalehintaan. Pienempiä karkkeja sai markalla kymmenen, ja yleisin kertaostos oli karkkeja viidellä markalla.

Ongelmia oli toki, samanlaisia kuin nykyäänkin. Kahden tytön kaverikimppaan ei mahtunut kolmatta, tai syntyi muita, isompia klikkejä, joihin kaikki eivät päässeet. Poikien kanssa en paljon leikkinyt, paitsi yhden pojan, salaa. 

Sisälle leikkimään pääsy oli vanhempien tahdon takana. Toisille pääsi, toisille ei. Usein leikittiin sisällä, ja vanhemmat tulivat sanomaan, että menkää välillä ulos tuulettumaan. Minulla ei ollut, mutta kavereilla oli isosisaruksia. Mielenkiintoista oli tutkailla, mitä he kavereidensa kanssa tekevät, jos mahdollisuus oli.

Telkkari oli jo kaikilla, mutta sen käyttöön suhtauduttiin vähän ristiriitaisesti - sen ei uskottu olevan pidemmän päälle terveellistä lapsille, mutta ei sitä suoranaisesti kiellettykään. Ensimmäinen "aikuisten sarja" jota katselin 9-vuotiaana, oli muuten Kauniit ja Rohkeat :D Se oli uutta ja ihmeellistä Suomessa siihen aikaan.

1- ja 2- luokkalaisena kävin kirjastossa itsekseni. Aloin lukea paljon heti lukemaan opittuani. Kirjasto on säilynyt yhtenä lempipaikkanani aina näihin vuosiin saakka. Toivon, että omatkin lapseni löytävät kirjaston ja sen lukemattomat seikkailut.

Kotona tärkeä hetki olivat iltauutiset. Katsoimme niitä koko perheen voimin. Suurista uutisista mieleeni on Naakan ikävuosilta jäänyt ainakin jotakin: Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja Matti Nykäsen hypyt :) 

Elin lapsuuteni pienellä paikakunnalla, joten elinympäristönikin on hieman erilainen kuin omilla lapsillani. Tosin, en usko sen vaikuttavan kovin merkityksellisesti asioihin moniinkaan asioihin - lasten perusjutut näyttävät aika samoilta paikkakunnasta riippumatta.

PS. Tässä olen minä 6-vuotiaana. Olen blogissani vältellyt naamakuvia, mutta teen nyt poikkeuksen. Jos joku minut tästä tunnistaa, niin sitten tunnistaa ;) Kuva on otettu 1980-luvun lopulla Silja Finlandia - lautalta...ei sentään Estonialta, jolla olen myös lapsuudessani matkaillut.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys