Monni Myräkkä, punnerrukset ja lukuharrastus

Akvaarion hoito on kulunut säännöllisiin viikkotoimenpiteisiini jo pitkän aikaa. Kiinnostus vedenalaiseen maailmaan ei ole vuosien mittaan sammunut. Akvaariota tulee tuijoteltua, ja melkoinen katseenvangitsija se olohuoneessa onkin.

Hoito: vaihdan neljä ämpärillistä vettä viikoittain, nypin huonokuntoiset kasvit pois ja raaputan levät vähintäänkin etulasista, muista laseista harvemmin. Ruokimme kalat joka päivä, joskus poissaollessamme syntyy paastopäiviä, mikä tekee kaloille ihan hyvää.

Vaihdoin pari vuotta sitten veden pehmeästä keskikovaksi, ja sen jälkeen akvaariota ovat kansoittaneet helposti lisääntyvät miljoonakalat ja platyt. Viimeisin hankintani (harkitsin noin vuoden ajan) on punainen partamonni, jonka Naakka nimesi Monni Myräkäksi.

Keskikova vesi rajoittaa kalahankintoja varsin paljon, sillä suurin osa akvaariokaloista on pehmeän veden asukkeja. Partamonni voi kuitenkin hyvin myös keskikovassa vedessä, ja uudet värimuunnokset tuovat vaihtelua pohjan asukkeihin. 


Pitkästä aikaa olen alkanut tehdä punnerruksia ("naisten"). En pidä punnerruksista, kyykyistä tai vatsalihasliikkeistä, muut lihaskuntoliikkeet menettelevät. No, joskus joutuu tekemään sellaistakin, mikä ei ole lempiasia :D 

Olen myös kävellyt enemmän kuin vähään aikaan. Liukastumisvaara vähentää kävelyitäni selkeästi talvisin, joten olen iloinen, kun sää on viimeinkin muuttunut keväiseksi. Tänäänkin on luvassa vähän pidempi kävely, kun käyn täyttämässä kirppispöytää, ja ajattelin tehdä paluumatkan kävellen.

Kuntoilussani on vaikka kuinka paljon parantamisen varaa, mutta toisaalta kivut (niska ja yläselkä) ovat yleisesti ottaen pysytelleet aika samanlaisina (varsinkin niska), kuntoilin tai en. Perusvika mikä perusvika!

Minulla on tällä hetkellä menossa pino historiallisia romaaneita. Luen pääasiassa iltaisin ennen nukkumaanmenoa, mutta välillä romaani eksyy käteeni myös päivän aikana. Aloitin viimein Suon villi laulu - nimisen kirjan, joka on ilmeisesti viimeaikainen bestseller vähintäänkin Yhdysvalloissa.

Kirja kertoo ilman aikuisia varttuneesta Kya-nimisestä tytöstä ja hänen vaiheistaan. Alku tuntui aika tavanomaiselta, mutta kirja on parantunut, kun olen edennyt hieman alle puolenvälin. Ehkäpä tätä voisi jo suositella muillekin :) 

Kun menneisyyteen sijoittuvia kirjoja on tullut kahlattua läpi useampi, haluan yleensä lukea perään jonkin dekkarin. Sopivaa ei ole vielä tullut näköpiiriin, mutta luulenpa, että sellainen löytyy lähipiirin kautta  ennen pitkää.

PS. Miljoonakaloja on pitkästä aikaa syntynyt niin paljon, että voin ehkä jopa luopua osasta, kun vähän kasvavat. Näyttää siltä, että hauskoja värimuunnoksia on tulossa.

PPS. Lämmennyt sää on onneksi helpottanut astmaoireitani, joten lääkkeet tuntuvat tällä hetkellä riittäviltä. Olen jopa pystynyt juoksemaan hieman, tosin tasaisessa maastossa.

PPPS. Kun kävin eilen kirjastossa hakemassa varaamani kirjan, minua odotti mukava yllätys. Kirjoitan siitä ehkä lisää myöhemmin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys