Huhtikuun kävelykokemus, osa 1

Vietin viikonloppuseurani kanssa viikonlopun Lopella tässä taannoin. Matkan tarkoituksena oli jälleen (blogiani aiemmin lukeneet muistanevat) kiertää Poronpolku, eli noin 21 kilometriä metsäpolkuja vaihtelevassa maastossa. Reitin puolivälissä on taukopaikka, tarkemmin sanottuna paikka on nimeltään Luutasuo.

Ankkuripaikkana oli tälläkin kertaa mökki reitin varrella. Siirryin sinne perjantai-iltana ja palauduin takaisin sunnuntaina. Perjantai-illan ohjelmaan kuului lähinnä ostosten tekeminen, syöminen ja asettuminen mökille.

Lauantaiaamuna maahan oli satanut lumipeite! Tämä ei ollut ihan tilauksessa, mutta ihmeekseni vaatetusta oli tullut pakattua mukaan ihan sopivasti. Lähdimme matkaan kymmenen ja yhdentoista välillä, ensihavainnot koskivat lunta, valoisuutta ja keväistä linnunlaulua.

Syksyisestä retkestämme poiketen reitti oli nyt tuttu, joten tiesimme suurinpiirtein, mitä odottaa. Poronpolun pitkä reitti ei ole maastoltaan helpoimmasta päästä, korkeimmilta paikoilta näköala (mikäli puut eivät olleet edessä) muistutti vaaramaisemaa.

Reitin ensimmäinen 10 kilometrin pätkä meni suhteellisen vaivattomasti. Koska sääolot eivät suosineet täysin, emme kohdanneet reitillämme juurikaan muita patikoijia. Päivän aikana taivaalta satoivat kaikki veden olomuodot, mutta onneksi välillä paistoi aurinko, eikä sade ollut kuin tihkua.

Luutasuon jälkeen tiesin, että ennen pitkää alkaa väsyttää. Kun polveni reistaili viime kerralla, nyt reistaili toinen lonkka. Pienempiä, joskin kiusaavia ongelmia olivat jalkaterät, jotka alkoivat loppumatkasta ottaa osumaa. Minä ja kehoni pääsimme kuin pääsimmekin perille reistailuista huolimatta.

Ajoituksemme oli mainio, sillä olimme matkalla 5 tuntia 50 minuuttia, ja päästyämme aivan mökin liepeille, alkoi sataa kunnolla. Vaikka kävellessä (jos ei pysähtynyt) ei tullut kylmä, olin varsin viluissani mökkiin päästyämme.

Seuraava etappimme olikin pizzeria Lopen kirkonkylällä. Olimme jo syksyllä todenneet pizzan olevan mainio palauttava ateria :D , samalla kävimme vielä kaupassa hakemassa, mitä tarvitsimme. Jos kulutimmekin paljon, onnistuimme ravitsemaan itsemme oikein hyvin.

Lauantai-illan ohjelmassa oli vielä saunominen. Vilu vaivasi minua koko illan, mikä johtui lähinnä "raikkaasta" päivästä ja väsymyksestä. Täytyy sanoa, että ulkovessassa poikkeaminenkin sai hampaat lyömään loukkua. Onneksi mökissä oli lämmin, ja ohjelmassa oli enää nukkuminen.

PS. Sillä, että tuntee reitin, on näemmä psykologinen merkitys - Poronpolku tuntui sujuvan sutkakammin kuin edellisellä kerralla.

PPS. Havaitsimme Lauantaiaamuna lumessa jäljet, jotka näyttivät ahman jäljiltä. Tarkempi tutkiminen osoitti, että kyseessä taisi olla jäniksen takajalan painallus ;)

PPS. Edellisestä kerrasta poiketen Poronpolulla tuli myös hieman geokätköiltyä. Kerron tästä "kirjoitelmani" seuraavassa osassa.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys