lauantai 3. syyskuuta 2022

Selkähistoriikkia ja irti päästämistä

Elämä kulkee omia latujaan, ja mukana tahdissa on jotenkin pysyttävä. Tosin vielä ei ole talviurheilun vuoro - tai tavallaan on, koska ajattelin mennä kesätauon jälkeen uimahalliin heti tänään. Katsotaan, sujuuko. Onneksi altaan reunat ovat lähellä. 

Näin 12 vuoden ongelman jälkeen oikea käteni on jostakin syytä alkanut toimia paremmin. Niskavamman sattuessa -09 hermoja jäi puristuksiin suojajännityksen takia. Nyt osa tästä jännityksestä on alkanut ehkä viimein helpottaa.

Olisikin hyvä saada kädenkin tilannetta viimeinkin paremmaksi. Olen toki tottunut handlaamaan voimattomuuden, ja voimaakin on toki tullut hiljalleen takaisin. Nyt pistelyoire näyttää helpottaneen, ja yläselän liikkuvuusharjoittelu viimein toimivan.

En tiedä, mikä on toisin - ehkä hermoradat ovat korjaantuneet ajan (tosi pitkän) myötä jonkin verran. Se auttaa jo pitkälle.

Kun keholleni tapahtuu jotakin hyvää, se on iloinen asia. Toisaalta se saa ajatukset kääntymään kaikkeen koettuun. Olen edelleen ihmeissäni siitä, miten alkeellisella tasolla whiplashin, siis pitkittyneen, hoito on. Kaikesta mahdollisesta täytyy ottaa itse selvää, kohtelu terveydenhuollossa on mitä on eikä juridisia oikeuksiakaan työkyvyn huonontuessa ole. 

Tämä on todella huono asia, sillä useimmiten käytännössä koko siihenastinen elämä menee uusiksi. Minun kohdallani se tarkoitti vuosikausien kovaa huimausta, ammatinvaihtoa, joka on toteutunut käytännössä vasta nyt ja myös osittaista syrjäytymistä yhteiskunnasta.

Iloisempiin asioihin - Naakka on lähdössä lähiaikoina ensimmäistä kertaa pois kotoa ilman vanhempia. Hän lähtee neljäksi päiväksi koululuokkansa kanssa käytännössä toiselle puolelle maata. Olen löytänyt itsestäni uuden puolen: hysteerikkoäiti :D 

Olen tällä viikolla ollut tilanteessa, jossa Naakan opettaja on vakuuttanut ottaneensa huomioon kaiken mahdollisen Naakan suhteen (siis nepsyoireilut, kuormittumistilanteet lähinnä). Naakka itse haluaa ehdottomasti lähteä.

Meillä on ollut Naakan kanssa hyvin vaikeita aikoja, kun emme vielä osanneet toimia hänen kanssaan oikein. Sitä on harjoiteltu kotona ja koulussa, ja asiat ovat menneet asteittain parempaan, itse asiassa todella hyvään suuntaan.

Nyt olisi sitten aika päästää irti, siis muutamaksi päiväksi. Haluan, että Naakka saa itsenäistymisen kokemuksia ja pääsee ennen kaikkea pitämään hauskaa luokkansa kanssa. Ilmeisesti minun on aika rauhoittua ja antaa hänen tehdä niin. 

Näillä näkymin Naakka siis lähtee ilman huoltajaa mutta monen aikuisen kanssa reissuun. Jopa minun on tunnustettava, että vaikka tunnen lapseni parhaiten, koulun aikuiset tuntevat hänet heti toiseksi parhaiten. 

PS. Naakka teki ystävänsä kanssa alkuviikosta aivan älyttömän hyvät suklaatäytekeksit. Minulle liikeni yksi - muut syötiin oikein nopeasti. 

PPS. Olen saanut itseni jollakin tavalla liikkeelle - näköjään yksi ryhmäliikuntatunti poikii lisäinnostusta, samoin toki vähän paremmin toimiva oikea käsi.

PPPS. Naakka on muuten saanut melkein luettua Harry Potterin kolmannen kirjan. Katsotaan, riittääkö ikätaso seuraaviin kirjoihin. Itse en voi kuin kannustaa eteenpäin, kun on kyseessä lukuharrastus :) 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viikonlopun villityksiä tai ei sittenkään

Kesä- ja loma-aikaan meillä on oikeastaan aika aktiivista. Olemme tehneet varsin pitkiä matkoja ja käyneet paljon erilaisissa paikoissa. Pa...