Lavan kohoamisen estoa ja joulukorttifarssi
Olen viime päivinä (ja viikkoina) harrastanut lavankohottajalihaksen venyttelyä. Se taitaa nimittäin olla se pirulainen, joka yläkroppaani tällä hetkellä häiritsee. Suurempi jumi on oikealla puolella, pienempi vasemmalla.
Olen jo vuosia sitten todennut, ettei hartioiden ja niskan tavanomaisilla venytyksillä ole mitään vaikutusta yläkropan jumeihin. Silti saan ohjeistuksia, joihin niitä sisältyy. Aivan viime aikoina, tänä vuonna, olen saanut ohjeistuksia suunnata huomio lavan toimintaan.
Tuo kyseinen lavankohottajalihas nostaa sananmukaisesti lavan ylös jumittuessaan, mikä taas ylläpitää yläselän ja niskan jumeja. Venyttely...no, se sattuu. Onneksi minulle on neuvottu muutama tehokas venytys.
Eilinen projektini oli joulukorttien tilaus. Olen päättänyt tilata joulukortit Ifolorilta (vaihdan kohta firmaa). No, lauantaikiireiden keskellä käytin tunnin kortteja äheltäessä, tulos: se joulukorttikuvaksi tarkoitettu kuva jättiläiskokoisena läppärimme näytön taustakuvana..älkää kysykö, miksi.
Ongelmani oli, ettei kortinteko-ohjelma antanut asetella kuvaa sopivaksi korttiin. Se on mielestäni aika iso puute, kun se kuva ei sopinut oikein mihinkään kuvataustaan sellaisenaan. Pieleen meni, pakko jatkaa tänään.
Miksi edes lähetän joulukortteja? No, se on yksi harvoista jouluvalmisteluista, joista tavallaan pidän. tykkään käydä osoitekirjaa läpi, ja kirjoittaa kortteja. Joulun alla niitä on myös mukavaa saada. Joiltakin, joille lähetän kortin, ei koskaan tule korttia. Se ei minua ole koskaan haitannut.
Eilen kävimme Naakan kanssa kaverisynttäreillä Hoplopissa. Jutun avainsana oli sisareni, Naakan täti, joka liittyi myös seuraamme. Se olikin hyvä juttu, huhkimme yhdessä tuntikausia Naakan perässä joka paikassa.
Kyseinen sisäleikkipuisto oli niin iso, että 4,5-vuotiasta ei voinut missään nimessä päästää yksin kiipeilemään. Sinänsä suosisin vielä niitä puistoja, jotka ovat kohtuullisen kokoisia. Sellaisia, joissa lapseen pystyy pitämään näköyhteyden suurimman osan aikaa.
Synttärit...täytyy sanoa, että aivan ihanat! Ne pidettiin "prinsessahuoneessa", joka oli koristeltu juhlaa varten. Tarjotut herkut olivat lapsille sopivia, ja lähemmin katsottuna (ja maisteltuna) ihan laadukasta tavaraa. Ehkäpä joskus pidän Naakallekin Hoplop-synttärit...tai Touhille ;)
Jatkan tänään tuon pirullisen joulukorttiprojektin parissa. Valivalivali...ja ei kun työn touhuun!
PS: Tällaisia mausteita laitan katkarapukeittoon, joka toivon mukaan valmistuu kohta..hieno höyry keittiössä, näkyy kuvastakin :D
Olen jo vuosia sitten todennut, ettei hartioiden ja niskan tavanomaisilla venytyksillä ole mitään vaikutusta yläkropan jumeihin. Silti saan ohjeistuksia, joihin niitä sisältyy. Aivan viime aikoina, tänä vuonna, olen saanut ohjeistuksia suunnata huomio lavan toimintaan.
Tuo kyseinen lavankohottajalihas nostaa sananmukaisesti lavan ylös jumittuessaan, mikä taas ylläpitää yläselän ja niskan jumeja. Venyttely...no, se sattuu. Onneksi minulle on neuvottu muutama tehokas venytys.
Eilinen projektini oli joulukorttien tilaus. Olen päättänyt tilata joulukortit Ifolorilta (vaihdan kohta firmaa). No, lauantaikiireiden keskellä käytin tunnin kortteja äheltäessä, tulos: se joulukorttikuvaksi tarkoitettu kuva jättiläiskokoisena läppärimme näytön taustakuvana..älkää kysykö, miksi.
Ongelmani oli, ettei kortinteko-ohjelma antanut asetella kuvaa sopivaksi korttiin. Se on mielestäni aika iso puute, kun se kuva ei sopinut oikein mihinkään kuvataustaan sellaisenaan. Pieleen meni, pakko jatkaa tänään.
Miksi edes lähetän joulukortteja? No, se on yksi harvoista jouluvalmisteluista, joista tavallaan pidän. tykkään käydä osoitekirjaa läpi, ja kirjoittaa kortteja. Joulun alla niitä on myös mukavaa saada. Joiltakin, joille lähetän kortin, ei koskaan tule korttia. Se ei minua ole koskaan haitannut.
Eilen kävimme Naakan kanssa kaverisynttäreillä Hoplopissa. Jutun avainsana oli sisareni, Naakan täti, joka liittyi myös seuraamme. Se olikin hyvä juttu, huhkimme yhdessä tuntikausia Naakan perässä joka paikassa.
Kyseinen sisäleikkipuisto oli niin iso, että 4,5-vuotiasta ei voinut missään nimessä päästää yksin kiipeilemään. Sinänsä suosisin vielä niitä puistoja, jotka ovat kohtuullisen kokoisia. Sellaisia, joissa lapseen pystyy pitämään näköyhteyden suurimman osan aikaa.
Synttärit...täytyy sanoa, että aivan ihanat! Ne pidettiin "prinsessahuoneessa", joka oli koristeltu juhlaa varten. Tarjotut herkut olivat lapsille sopivia, ja lähemmin katsottuna (ja maisteltuna) ihan laadukasta tavaraa. Ehkäpä joskus pidän Naakallekin Hoplop-synttärit...tai Touhille ;)
Jatkan tänään tuon pirullisen joulukorttiprojektin parissa. Valivalivali...ja ei kun työn touhuun!
PS: Tällaisia mausteita laitan katkarapukeittoon, joka toivon mukaan valmistuu kohta..hieno höyry keittiössä, näkyy kuvastakin :D
Kommentit
Lähetä kommentti