Uuttamaata geokätköillen
Maanantaina asunnon seinät tuntuivat olevan liian lähellä, joten päätimme lähteä pienelle autoretkelle. Retkipäivät silloin tällöin eli automatka johonkin ja tutustuminen uusiin maisemiin siellä ovat kuuluneet suosikkiaktiviteetteihimme aina.
Koska puutarhahommat eivät näytä alkavan lähitulevaisuudessa (meillä on Helsingissä lumikerros), on geokätköily alkanut taas pitkästä aikaa houkuttaa. Lapset ovat jo siinä iässä ettei ketään tarvitse kantaa tai työntää rattaissa, joten pusikoissa rymyäminen voidaan suorittaa koko perheen kesken.
Tsekkailin viikonloppuna kätköilykarttaa ja totesin, että olen vuosien varrella löytänyt lähes kaikki kätköt lähihoodeiltamme. Osa on eri syistä niin vaikeita, ettei minun kannata niitä edes yrittää.
Geokätköily on siinä mielessä mukava harrastus, että kätköjä on niin paljon, että ei ole pakko mennä kaikkein suosituimpiin turistikohteisiin. Me lähdimme ajamaan itään päin, Emäsaloon Porvoon edustalle.
Paikka ei näyttäisi olevan luontoretkeilijöiden suuressa suosiossa, mutta hienot maisemat siellä on. Osa reitistä on tavallista suomalaista mäntymetsää, mutta merimaisemia pääsee katselemaan. Myös Emäsaloon vievä silta on komea ja korkea.
Ihan eteläkärkeen ei pääse, siellä on säähavainto- ja luotsiasema. Ihmisiäkin oli saaren eteläosassa sen verran paljon, että teimme U-käännöksen ja haimme muutaman geokätkön vähän rauhallisemmista paikoista.
Lapset olivat mukana geokätköilemässä hienosti. Naakka ymmärsi, mistä on kyse ja Touhi kulki mukana muuten vain. Jälkimmäinen alkoi kyllä väsyä retken edetessä, vaikka tykkäsikin katsella merimaisemia.
Paluumatkalla näimme vielä Sipoonlahden, joka levittäytyi eräältä näköalapaikalta Sipoonlahden Nesteen takaa. Sieltäkin löysimme yhden geokätkön. Vaikka olemme pysähtyneet aiemminkin kyseisellä huoltoasemalla, emme olisi ilman geokätköä tajunneet, että siellä on näköalapaikka.
Minun kroppani tykkää epätasaisessa maastossa liikkumisesta, joten geokätköily on oiva harrastus varsinkin lumettomana aikana. Olen toki alkanut jo suunnitella uutta kätköilyreissua - hiljaisissa luontokohteissa tietenkin.
PS. Päivä oli varsin vilpoinen. Itseltäni pääsee unohtumaan, että rannikolla tuulee aina.
PPS. Onnistuimme näkemään erityisen paljon joutsenia matkamme aikana.
PPPS. Touhin mielestä oli hienointa, kun joutsen pullisti (pyllisti).
Koska puutarhahommat eivät näytä alkavan lähitulevaisuudessa (meillä on Helsingissä lumikerros), on geokätköily alkanut taas pitkästä aikaa houkuttaa. Lapset ovat jo siinä iässä ettei ketään tarvitse kantaa tai työntää rattaissa, joten pusikoissa rymyäminen voidaan suorittaa koko perheen kesken.
Tsekkailin viikonloppuna kätköilykarttaa ja totesin, että olen vuosien varrella löytänyt lähes kaikki kätköt lähihoodeiltamme. Osa on eri syistä niin vaikeita, ettei minun kannata niitä edes yrittää.
Geokätköily on siinä mielessä mukava harrastus, että kätköjä on niin paljon, että ei ole pakko mennä kaikkein suosituimpiin turistikohteisiin. Me lähdimme ajamaan itään päin, Emäsaloon Porvoon edustalle.
Paikka ei näyttäisi olevan luontoretkeilijöiden suuressa suosiossa, mutta hienot maisemat siellä on. Osa reitistä on tavallista suomalaista mäntymetsää, mutta merimaisemia pääsee katselemaan. Myös Emäsaloon vievä silta on komea ja korkea.
Ihan eteläkärkeen ei pääse, siellä on säähavainto- ja luotsiasema. Ihmisiäkin oli saaren eteläosassa sen verran paljon, että teimme U-käännöksen ja haimme muutaman geokätkön vähän rauhallisemmista paikoista.
Lapset olivat mukana geokätköilemässä hienosti. Naakka ymmärsi, mistä on kyse ja Touhi kulki mukana muuten vain. Jälkimmäinen alkoi kyllä väsyä retken edetessä, vaikka tykkäsikin katsella merimaisemia.
Paluumatkalla näimme vielä Sipoonlahden, joka levittäytyi eräältä näköalapaikalta Sipoonlahden Nesteen takaa. Sieltäkin löysimme yhden geokätkön. Vaikka olemme pysähtyneet aiemminkin kyseisellä huoltoasemalla, emme olisi ilman geokätköä tajunneet, että siellä on näköalapaikka.
Minun kroppani tykkää epätasaisessa maastossa liikkumisesta, joten geokätköily on oiva harrastus varsinkin lumettomana aikana. Olen toki alkanut jo suunnitella uutta kätköilyreissua - hiljaisissa luontokohteissa tietenkin.
PS. Päivä oli varsin vilpoinen. Itseltäni pääsee unohtumaan, että rannikolla tuulee aina.
PPS. Onnistuimme näkemään erityisen paljon joutsenia matkamme aikana.
PPPS. Touhin mielestä oli hienointa, kun joutsen pullisti (pyllisti).
Onpas kiva idea viettää näitä kevätpäiviä. Nimen omaan kuin voi tehdä muuallakin kuin suosituimmissa paikoissa. Auto pitää vain viedä eka korjaamoon, että pääsee sitten vähän syrjempäänkiin vierailemaan.
VastaaPoista