Asuntoautomatka - nähtävyyksiä korona-aikaan

Meillä on matkoillamme ollut monenlaisia tavoitteita. Yksi niistä on halu nähdä uusia, arjesta poikkeavia asioita. Museot ja näyttelyt ovat olleet tähän asti koko seurueelle tärkeitä. Koronatilanne teki kuitenkin selväksi, että tällä matkalla sisällä tapahtuvat aktiviteetit tulisivat olemaan minimissä.

Ylipäätänsä, Muumimaailma oli ainut paikka, jossa olimme isommassa väkijoukossa. Se oli kuitenkin lasten toivomus, joka heidän osaltaan täyttyi jopa yli odotusten. Itse olisin kaivannut, että joku henkilökunnasta olisi kierrellyt muistuttamassa koronasäännöistä - turvavälit jne. eivät pitäneet missään, missä oli pienikin mahdollisuus pakkautua lähekkäin, enkä nyt tarkoita lapsia. 

Toivosen eläinpuisto ja talonpojanmuseo Kälviällä (yllätyskohde, emme tienneet, millainen pysähdyspaikka on kyseessä) oli todella positiivinen yllätys: alue oli täynnä kaikenlaista vanhaa, ja monilla jutuilla sai myös leikkiä. Erilaiset leikkimökit ja erityisesti merirosvolaiva ihastuttivat molempia lapsia...ja sitten vielä ne eläimet - ehkä ihastus meni näiden välillä tasan. 

Seuraava museo olikin Norjassa, Altassa. Se oli ainut matkamme "sisämuseo". Siellä esiteltiin 4000 vuotta vanhoja kalliokaiverruksia sekä saamelaiskulttuuria. Ulko-osuudessa pääsi katsomaan kalliokaiverruksia lähempää. 

Altassa vierailimme myös ruokapaikassa, jonka pihalla oli lisämaksusta alue, jossa oli pieni saamelaismuseo sekä poroja. Olimme sillä hetkellä paikan ainoat vierailijat, ja kysyimme, pääsemmekö lähemmäs poroja.

Pääsimme toki - siis aitaukseen. Poroja ei saanut koronan takia koskea, mutta niitä sai ruokkia. Tilanne oli kenties yksi matkamme mieleenpainuvimmista. Porot ovat ihania - siitä ei pääse mihinkään. Luin matkan aikana poroista melko paljon. Vastaan tuli paljon itselleni uusia asioita. 

Palattuamme myöhemmin Suomen puolelle vierailimme vielä Saamelaismuseo Siidassa. Se oli remontissa sisältä, joten pääsimme koronaturvallisesti vierailemaan ulkomuseossa, joka olikin todella laaja. 

Pääasiallinen (siis vähintäänkin ajallisesti) matkakohteemme oli maisemien katselu autosta käsin sekä auton pysäyttäminen mielenkiintoisiin paikkoihin. Matkailuauton etu on, että esimerkiksi kahvipaikkoja ei tarvitse erikseen etsiä. Eri asia on, haluaako pysähtyä ison tien reunaan lasten kanssa monta kertaa päivässä (ne riehuvat sisällä, jos eivät pääse ulos).

Norjan puolella sekä yövyimme että pysähtelimme veden äärelle. Eräs yöpymismuisto on vuonon rannalta. Siellä oli pyöreitä kiviä, simpukankuoria, rakkolevää ja myös eläviä simpukoita. Paikan päällä oli myös suomalaispariskunta kalastamassa. 

Mieleenpainuvia pysähdyspaikkoja Norjan puolelta olivat myös pikkuinen jäätikkö sekä laguunimainen, turkoosivetinen hiekkaranta. Sitä ei erottanut tropiikista muu kuin ehkä neliasteinen merivesi ;) Sieltä löytyi osia isoista taskuravuista.

PS. Koronavuoden nähtävyysvajetta tuli kyllä matkalla paikattua. 

PPS. Kertoilen ja kertaan varmasti tätä matkaa jatkossakin - rva ei ollut ennen käynyt Kittilää pohjoisempana, joten uusia kokemuksia tuli valtavasti.

PPPS. Sää suosi meitä suurimman osan matkasta. Ainoastaan ihan pohjoisessa satoi pari kertaa - muuten oli aurinkoista. Kylmää ei ollut oikeastaan missään.








Kommentit

  1. Ihania nuo porot! Täytyy myöntää että itsekin aloin miettiä tiedänkö niistä paljoakaan. Varmasti yllättyisin monesta asiasta mitä niistä kerrottaisiin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys